6000 km ja kotona

Kotitallissa vihdoin ja 6000 km täynnä.

Tämän Euroopankiertueen koko pituus kotitallista kotitalliin oli sitten 6008 km, kun nollasin mittarin 3,5 km lähdön jälkeen. 1,5 MWh ladattiin ilmaiseksi Teslan latureilla ja kolmessa hotellissa. Keskikulutus 251 Wh/km on aika korkea, mutta tyypillinen Model X:lle, kun iso osa matkaa oli moottoritienopeuksilla.

Samalla näihin lukemiin päättyy vuosi ajelua Teslalla. Auton saimme 12.9. vuosi sitten, ja 26952 kilometriä on meille paljon vuodessa, mutta tähän sisältyy paljon sellaisia tempauksia, joilla haluamme tuoda Teslaa esille ja kertoa sähköautoista. Mukaan lukien tämä Euroopanmatka, jolle ei olisi tullut lähdettyä muulla autolla.

Sillit suolassa laivassa. Haukansiipiovet avautuivat hyvin varovasti ja aivan oikein tässäkin matalassa tilassa.
Paimion laturilla oli aamukahvi. Tukholmaa ennen ladattu sähkö olisi riittänyt kotiin asti, mutta tämä oli kiva pysähdys vielä ottaa vähän lisää.
Samppis, patruunat ja kisakalusto, kamerakalusto, juhlavaatteet, matkalaukut, tämä kaikki oli autossa mukana.

Kotia kohti

Tanskan pitkien siltojen kautta Tukholmaan Viking Line Amorellalle. Rapeat 695 km ajoa takana, nyt on kyllä vähän uupu olo.

Löddeköpingen laturilla aamiainen.
Toftaholminssa laturi on kartanossa, jonne ajetaan pikku matka pientä tietä.
Kartanossa kahvila toimii ja on erilaisia lounas- ja illallistarjouksia, myös majoituksella.
Ödeshög oli tavanomaisella liikenneasemalla, lounasta löytyy jne.
Nyköpingissä pitää pohjoiseen ajaessa mennä väärälle puolelle moottoritietä pientä ajokieltoreittiä pitkin.
Nyköpingissä oli vähän sotkuisen näköinen ravintola, mutta myös huoltoasemamyymälä.
Tukholmaa ei jaksettu enempää katsella, jonotettiin vain laivaan.
Matkamittarit ja kulutus Tukholmassa. 3,5 km pitää lisätä tähän, koska nollasin mittarin kun oli sen verran ajettu kotoa.

Sähköautoilutapahtumassa Tanskan Lyngessä

Upeiden siltojen kautta keula kohti vain sähköautoille tarkoitettua drive-inn elokuvateattertapahtumaa. Muuten hieno, paitsi että tanskaksi dubattu elokuva ei oikein auennut (tekstitys jäänyt pois). Onneksi pre- ja after event oli mukava muiden teslailijoiden kanssa.


Rybe, Tanska ja Pohjanmeri

Ensimmäistä kertaa majoittuminen lomakylässä. Oma pieni kaksikerroksinen talo, jossa kaikki mukavuudet… mutta, mitä, mitä, mitä, jouduttiin itse petaamaan ja viemään roskat. Ei laiska nauta halua!

Paikka on kuulu linnustajien keskuudessa. Tötteröt tanassa seurasivat syysmuuttoa. Todella vaikuttava paikka, vaikken mitään linnuista tiedäkään.

Ribessä on joitain jääkauden jälkeisiä hiekkadyynejä, jotka ovat yllättäen keskellä muuten tasaista maisemaa.

Bremeniin outletin kautta

Linnat nähtyämme siirryimme elämän oleellisimpiin asioihin, eli soppailuun. Päivän pääkohde oli McArthurGlen outlet matkan varrella. Ihan ok paikka, keskittyi lähinnä urheiluun ja miesten vaatteisiin. Tämä olikin hyvä, koska pääostoksena oli Jaakolle neljät uudet Levikset (josko se nyt vihdoinkin raaskisi heittää ne reikäsimmät pellolle) ja lenkkarit.

Illallispaikassa pretseleitä ja mansikkaolutta (olueen oli tungettu tuoreita mansikoita…yök!)

Apeldoornin superchargerille mentiin aamiaiselle, koska Apeldoornin hotellilla ei latausta ollut.
Samassa hotellissa oli myös kovassa käytössä näköjään vaihtovirtaa tarjolla.

Superilla olevan hotellin aamiainen oli tosi iso, paljon erilaista lämmintä ja kylmää ruokaa.
Laturin viereinen konferenssikeskus, jossa hotelli ja ravintola.
Matkan varrella oleva outlet-kylä
Kerrankin laturi oli huoltoasemalla, joten pystyi pesemään tuulilasin 4000 kilometrin hyönteisistä.
Pikaruokaa, huoltarikauppa ja iso aasialainen ravintola tällä laturilla. Tämä oli Lohnen laturi vähän ennen Bremeniä
Taas oltiin linnan näköisessä hotellissa. Tämä on matkan halvimpia, mutta silti 5 tähden hotelli.

Hotellin autotallissa oli voimavirtaa ja jatkojohtoja olisi ollut tarpeeksi vetää virrat autolle, mutta kun akku oli puolillaan ja aamiaispysähdys olisi sopivasti taas Hampurin lähellä superilla, niin ei viitsinyt johtoja levitellä. Heillä on autotalliremontti menossa, ja kätevämmät laturit tulossa varmaan.

Joku tapahtuma tämän hotellin puistossa on ollut tai tulossa, kun virtaa olisi aina 3 x 63 ampeeriin asti. Ei jaksettu kokeilla.
Edel Weiss -ravintola oli juuri niin hyvä kuin Tripadvisor sanoo – paras paikkakunnalla.

Uusi päivä, uusi Linna (Hollanti, Apeldoorn)

Kuinka ollakaan hotellimme sijaitsi kuninkaallisen linnan vieressä. Saimme huoneen, jossa oli yöpynyt ihka oikea kunikaallinen. Tämän vuoksi huoneeseen oli myös raahattu antiikkia linnasta lainaan. Vaikka tuholaisia ollaankin, mitään ei saatu rikottua!

Olusilla käytiin linnan hienossa juhlasalissa, josta kuva. Kyllä tässä kohtaa taas todeta usein toistetun lauseen ”Jaakko on hyvä mies” paikkansapitävyys. Takana ehkä muuta linna liikaa näin kotitarpeiksi.

Matka Apeldoorniin kulki yhden laturin kautta, Urmondin. Hotellilla Apeldoornissa ei ollut latausta. Hieman omituisesti respa ohjasi latausta ottamaan viereisen asuintalon lähelle, väittäen että se on ilmainen. Kadulla oli jonkun paikallisen laturiverkon laturi, joka tarvitsee jonkun kortin. Ja asuintalossa oli parkissa BMW i3 ja Tesla Model X ja laturit seinässä, mutta eihän hotelli voi niitä ohjata käyttämään. Hieman ehkä alkuaikojen väärinkäsityksiä. Jotain teslakuskia tuo asukas on saattanut joskus auttaa, mutta se on eri asia. Jätettiin siis auto noin 20 % lataukseen ja aamusta mennään aamiaiselle läheiselle superille.

Urmondin laturilla oli konfrenssikeskus, jossa oli hotelli ja useampia ravintoloita. Me otimme vain juotavaa kuntosalin ravintolassa.

Luxembourg, kaikki linnat nähty matkalla

Linnoja, lehmiä ja lampaita…

Luxembourg oli todella positiivinen yllätys ehdottomasti käymisen arvoinen. Yövyimme (yllätys, yllätys) vanhassa linnassa keskellä maaseutua.

Etukäteen emme edes olleet sattuneet katsomaan mitään latausmahdollisuutta, mutta täällä olikin Teslan destination charger – kolme laturia, joista kaksi Tesloille ja yksi kaikille autoille.

Ay toimintaa, eli kuinka onnistuu samppiksen osto samppiksesta

Kisojen päätyttyä alkoi matka kohti kotia. Tuntui, että ajoimme läpi jokaisen ranskalaisen idyllisen maalaiskylän. Kauniita olivat.

Nyt yövyimme Ay nimisessä pienenessä kylässä keskellä viininviljelyksiä. Hotellimme oli toimiva viinitila, jossa omistajat maistattivat oman tilan tuotteita.

Päädyimnme monen mutkan kautta maistelemaan Michel Gonet viinitilan tuotteita. Olipa hauska kokemus, me maalaiset emme selvästikään ymmärtäneet, miten oikea maistelu tehdään… täti piipitti epätoivoisesti ”ei noin nopeasti, ei tässä järjestyksessä, ei ilman oikeaa ruokintaa” siis tehtiin kaikki ihan väärin. Lopuksi vielä tiukka luento siitä, miten, kenelle, koska ja kuinka sitten meidän ostamat pulleroiset pitää tarjota.

Puutarhoja ja linnoja

Ranskan osuuden viimeinen linna oli Villandry. Linnoja on jo muutama nähty, mutta tämän linnan puutarha kyllä oli ihan omaa luokkaansa.

Huomenna keula kohti Samppista. Varattu yö viinitilahotellista.