Lisää Tokion nähtävyyksiä

Varsinainen ensimmäinen kokonainen päivä Tokiossa sisälsi rauhallisesti kaksi kohdetta: Senso-Ji:n temppelin ja näköalat Tokyo sky tree -tornin 450 metrin korkeudelta.

Iso tossu temppelin portilla toi jotain onnea tai sellaista.
Paikkakunnan merkittävintä temppeliä kohti kauppakujaa pitkin.
Itse temppeliä
Keisarillisen palatsialueen ympäristö tornista käsin. Kun mukana oli 800 mm objektiivi, jota ei muuhun oltu käytetty, niin tornista sitten jotain kuvia edes sillä.
Kaupunkia silmänkantamattomiin.
Lulu löysi kuvaan helikopterin, niitä pörrää silloin tällöın.
Taiteen tuotantoon tilaa tornissa.
Ginzan alueelle tuodaan asiakkaita ostoksille kaikenlaisilla kärryillä.
Vetykuorma-auto. Kerran elämässä semmoinenkin on nähtävä, katoava harvinaisuus.
Vetylinja-auto. Kova on ollut tohina Japanissa vedyn suhteen, kun näitä on saatu ihan liikenteeseen asti.
Tänä iltana varaus oli meillä Ain Soph.Journey -ravintolaan.
Jälkkäri vaihdettuna pannukakkuihin.
Hotellin vieressä on ratakiskojen alla kuuluisa kuja pieniä ravintoloita, jotka näin perjantai-iltana täyttyivät ihmisistä.
Tokio-torni yöaikaan valaistuna hotellin 21. kerroksesta.

Tokioon

Google maps:in reittiohjeet ovat olleet hyvin luotettavia, juna- ja linja-autovuorot ovat täsmänneet ihan täysin, vaikka joissain kirjoituksissa on ollutkin varoituksia, että ihan kaikki ei ole oikein. Tänään lähdimme Gorasta hotellin ilmaiskyydillä Odawaran luotijuna-asemalle, ja lyhyellä junamatkalla olimme Simbasin asemalla. Tokion väenpaljous tuli yhden asemavälin metrossa jo selväksi.

40 miljoonan metropolialue yllättää pilvenpiirtäjien määrällä sittenkin.

Niissä metrolinjoissa ja linja-autoissa, missä Japan rail pass ei ole toiminut, on maksuun helpoin tapa ollut Applen puhelimeen saatava Suica-kortti, tai sen kortin saa ihan korttinakin (Suica welcome lentoasemalta). Siihen ladataan rahaa, Toinen vastaava on Icoca. Molemmat toimivat käteismaksuna myös monissa kioskeissa. Matkustusvälineeseen noustessa näytetään korttia laitteelle ja sitten pois tullessa uudestaan. Joissan linja-autoissa otetaan pieni paperilappu, joka kertoo millä pysäkillä tuli autoon, ja sitten se näytetään kuljettajalle. Käteismaksu toimii myös aina linja-autossa, mutta pienillä seteleillä ja mieluiten tasarahakolikoilla, jotka voi kyllä vaihtaa bussissa setelistä. Mutta siis Hakonessa oli meillä päivälippu, mitä näytetään puhelimesta. Internetin pitää toimia sillä hetkellä, että juuri ennen lipun näyttämistä saa ladattua lipun animaation ja qr-koodin uudestaan.

Vartio jossain tuolla takana.

Rinkat hotellille ja sitten pakollista nähtävyyttä heti, keisarillisen palatsin puutarhat. Emme mene jonottamaan tai varaamaan palatsin alueelle kierroksia, eipä sielläkään juuri sen enempää näkisi eikä tunnu tarpeelliselta. Mutta näihin puutarhoihin pääsee, joten siinä tälle ensimmäiselle kaupunkipäivälle riittävä kävely.

Tältä etäisyydeltä pääsi kuvaamaan jotain suunnilleen palatsialueen sivurakennusta, ainoa mitä sieltä näkyy.
Keisarillista puutarhaa.

Vielä voisi palata edelliseen kohteeseen. Eilen menimme Gotembaan, ja tuli taas esille Fuji-vuoren merkitys sekä japanilaisille että turisteille. Viehätys tuntuu olevan juuri siinä, että vuoren huippu – tai koko vuori – ei ison osan aikaa näy ollenkaan. Pilvet peittävät joko huipun tai koko vuoren, tai joskus vuoren alaosan ja huippu ilmaantuukin jostain raosta hetkeksi. Siksi ne hetket, kun sattuu bussi olemaan oikeassa paikassa ja vuori tuleekin näkyviin, aiheuttavat aina pienen kohahduksen matkustajissa. Tai minkä tahansa näköalapaikan ihmisissä. Meillähän oli hyvää onnea heti alkumatkasta, kun koko päivä silloin vuoren pohjoispuolella oli kirkasta.

Toisin kuin nyt Tokiossa, Hakonessa oli mukavan väljää joka paikassa, jotain satunnaista täyteen turisteja pakkautunutta linja-autoa lukuun ottamatta. Kun kirsikankukkakausi on ohi ja lomakausi ei ole vielä alkanut, hotelleissa on tilaa, nähtävyyksissä on tilaa, ravintoloissa on tilaa. Toki olemme aikaisin aamupäivällä liikkeellä aina kun vain voimme.

Hakone-vuoren ympäristö oli ilmeisesti aika vilkas turistialue. Tokion lähellä ja Fuji-vuori näkyy, joten japanilaiset ovat innoissaan. Alueen junat ja linja-autot, kaapelireittejä ja puistoja myöten toimivat Hakone free pass -lipulla, jonka voi ostaa kännykkäänsä kahdeksi tai kolmeksi päiväksi. Riippusillalle, kraaterille ja Gotemban outlet-myymälöihin asti pääsee rajatta matkustamaan. Siihen sisältyy myös edestakainen lippu Odawaran luotijuna-asemalta asti, joten se olisi kannattanut osata ostaa ennen sinne tuloa valmiiksi.

Hakonen alueella ja Gorassa erityisesti verrattuna aikaisempiin, kauempana Tokiosta oleviin paikkoihin, oli hyvää myös se, että vegaanisia vaihtoehtoja on ravintoloissa. Oli jopa yksi vegaaninen donitsikauppa (sellaisia kakkumaisempia), jossa on myös vegaanista jäätelöä. Ja sitten oli 90 vuotta toiminut makeiskauppa, jonka 60-vuotias omistaja on pitänyt sitä 40 vuotta. Näin suomalaiselle vähän vaivaannuttavaa oli tiistaina käydä siellä, kun heti ensimmäisenä tuodaan teetä ja kaksi suklaamakeista, ja vielä kun ihan pienen makeisen ostin, niin muutama vesivärityö mukaan. Tämä kauppa ja kahvila on siis yhtä munaa sisältävää leivosta lukuun ottamatta vegaaninen. Yleensäkin Goran alueella tunnetaan vegaanisuus ehkä hieman paremmin kuin lännempänä. Tosin ruokakaupat tässä lähellä ovat vielä huonommalla valikoimalla kuin muualla ovat olleet – maissitölkit loppuivat kesken, ei soijapaputölkkejä.

Nyt Tokiossa ruokamahdollisuudet ovat tietysti eri luokkaa. Helsinkiin verrattuna suuruusluokkaa satakertainen väkimäärä kannattelee kymmeniä täysin vegaanisia ravintoloita, vaikka maa onkin tässä kehityksessä vuosia Suomea ja Eurooppaa jäljessä. Yritimme yhteen ravintolaan, joka on Ginzan kaupunginosassa järkevän kävelymatkan päässä, mutta varaus olisi pitänyt tehdä ajoissa, ei mahduttu. Huomiselle on sinne nyt klo 18 varaus. Toinen ravintola oli parin korttelin päässä – ja siis täydellä hamppari – sandwitch – pasta – mitä vaan juomia ja jälkkäreitä – ruokalistalla! Pasta, hamppari ja leipä syöty, ollaan ihan eri tasolla valikoimassa kuin missään tähän asti matkalla.

Ginza on kyllä mielenkiintoisinta osaa tästä suurkaupungista. Yöelämä oli pikku hiljaa alkamassa, kun tulimme takaisin hotellille syömästä.

Fuji nähty välipäivänäkin

Tänään välipäivä. Käytiin Gotemban Outletissa ja vähän kylpylöitiin hotellin kuumilla lähteillä. Matkalla ostoksille Gotembaan Fuji näkyi taas linja-auton ikkunasta.

illalla syömään paikalliseen keskustaan, jonne päästäkseen pitää nousta muutama sata portasta.

Onneksi alaspäin on aina kevyempi ja ylös pääsimme hotellin kuljetuksella.

Hotellin kylpylä

Oma kylpylä jaloille

Hakone

Hakone olikin todella mielenkiintoinen ja monipuolinen kohde. Alla muutamia kuvia päivästämme Lulun kännykästä.

Ensin muutamalla härvelillä ylös…

Perillä aktiivinen tulivuori Mt Hakone.

Pakolliset selfiet

Paikallinen alttari

Alas toista köysirataa Lake Ashille, josta järven yli piraattilaivalla.

Vähän puistokävelyä ja puita

Kohti 400 metristä riipusiltaa

Iltapäivällä oman hotellin kuumavesialtaille ja saunaan. Hyvä päivä!

Hakoneen

Maanantai oli hyvin rauhallinen siirtymäpäivä Nagoyasta Hakoneen, ja siellä Goraan. Gora valittiin hotellin paikaksi, koska siitä lähtee köysirata tulivuoren huipuille ja näyttää siltä, että tässä on myös ravintoloita, joissa voi olla jotain syötäväksi kelpaavaakin. Matka tehtiin noin tunnin kestävällä, Nagoyan ja Odawaran välin pysähtymättä kulkevalla luotijunalla. Odawarasta sitten lopuksi jyrkästi nousevalla junalla – parhaimmillaan 8 % nousu.

Ainoa, mitä tänään tehtiin, oli käytiin Goran puistossa. Se oli suunnilleen isoin kukkaloisto matkan aikana, vanha iso himalajansetri – ehkä toiseksi isoin puu matkan aikana – ja myös isoin bonsai-puu. Ruokaa tosiaan löytyi pubiravintolasta yksi pizza – ehkä vähän köykäinen proteiinipuolelta ja pienenpuoleinen, mutta edes jotain.

Goran puistossa
Nagonessa laiturilla aurinkoinen hetki junaa odotellessa.
Himalajansetri, tuotu tänne Britanniasta noin vuonna 1915.
Hotellihuone omalla onsenilla.
Gorassa on isoja korkeuseroja, ihan jokilaaksoon vuoren rinteille rakennettu paikka.
Pizza, vegaaninen, just sen näköinen kuin nämä ’vegaanivaihtoehdot’ yleensä ovat.

Takayama

Nagoyaa tukikohtana käyttäen käydään maaseudulla, ensin Takayamassa. Siellä on säilynyt runsaasti vanhaa rakennusta vuosisatojen takaa. Ensin yritimme varata jotain järjestettyä retkeä, mutta niiden saaminen päivän varoitusajalla on käytännössä mahdotonta. Bussilla olisi meitä viety pariinkin paikkaan, mutta sitten olisimme olleet sidottuna sen aikatauluihin ja olisimme joutuneet tuhlaamaan aikaa lounaaseen, jolle ei kuitenkaan olisi saatu järjestettyä mitään syötävää meille. Joten ei muuta kuin junaan. Jotain omituista höpötystä viivästyksistä sateiden takia oli eri palveluissa, mutta lopulta päivän ensimmäinen juna lähti juuri kuten pitikin.

Matka Takayamaan oli myös halki kauniiden maisemien, nähtävyys itsessään.

Vanhat kadut olivat kyllä upeita, juuri kuin kuvissa. Ja rakennukset olivat käytössä – osa yksityisasuntoina, mutta vilkkaimmalla kadulla ravintoloina ja kauppoina. Toki turistikrääsääkin, mutta hienoja käsityön tuloksia ja oikeasti vanhoja liikkeitä. Soijakastiketehdas, 126-vuotias nuudeliravintola jne.

Uutta puurakentamista on myös.

Yksi kiinnosti meitä erityisesti: tofuravintola, joka tarjosi vain eri tavoilla valmistettuja tofuja. Se ei ollut täysin vegaaninen, mutta listassa suurin osa annoksista oli vegaanisia ja ne oli selvästi merkitty. Tarkoitus ei ollut syödä lounasta, mutta tämä on kokeiltava niinkuin oli se buddhalaisluostarin lounaskin. Otin laajimman annoksen, tofua kahdeksalla eri tavalla, lisäksi riisiä ja vähän pikkelöityjä kasviksia. Kolme tofuista oli selkeästi jälkiruokia, hivenen makeita. Miten kaikkeen muuhun ruokaan on onnistuttu nykyään Japanissa tunkemaan jauhettua sitä sun tätä eläintä, kun perinteiset ruoat ovat tällaisia!

Lulu arvostaa näitä taidokkaita ruokia, mutta makumaailma ei aina kohtaa..
Tämä oli ihan nerokas taideteos Takayaman keskustassa: eri suunnista katsottuna tietyllä tavalla väännetyt metallipalat näyttivät eri geometrisilta muodoilta, ja aina vierekkäiset sivut näyttivät samalta kun katsottiin samasta suunnasta.. öh vaikea selittää.
Hyvin merkitty 5,5 km polku vei läpi temppelien ja ympäröivän luonnon.
Nagoyassakin on vanhoja rakennuksia yhtäkkiä keskustassa pilvenpiirtäjien keskellä.

Illaksi olimme suunnitelleet Grains-nimistä kokonaan vegaanista ravintolaa, mutta siellä oli yksityistilaisuus, ja sen sijaan ihan hotellin yhteydessä liikekeskuksen ravintolamaailmassa oleva Chopped Salad Days tarjosi juuri sen, mitä tarvittiin. Kolmesta vegaanikulhosta valiten. Lisäksi hotellissa supermarkettisalaatit ja vähän säilykkeitä.

Näkymää hotellin 52. kerroksesta.

Himeji

Nyt tultiin pitkä matka takaisinpäin itään Himejin linnalle. Googlen antamat junat toimivat juuri niin kuin pitikin. Illalla kun olimme nukahtaneet jo yhdeksän aikoihin, niin heräsimme vieläpä ennen kellojen soittoa ennen neljää. Paikallisjunat lonksuttelivat vuoristossa pikku hiljaa, ja junassa oli vielä pienet unet ottavia töihin Kumamotoon meneviä paikallisia. Jotenkin kello 7.19 sieltä lähtevä luotijuna ei ehkä kuulunut meidän lippuumme, emmekä saanet paikkalippua ostettua, mutta emme nyt ole tästä ihan varmoja. Japan rail pass -lipulla pääsi kuitenkin porteista sisään ja istuimme paikkaliputtomassa vaunussa (vaunut 1-3 yleensä). En murehdi asiaa sen enempää. 9.52 oltiin jo Himejissä. Jätettiin reput asemalle ja linnalle oli vain kävelymatka.

Junissa toimii ilmainen wifi, joka tosin pätkäisee yleensä hetkeksi asemalle tullessa tai sieltä lähtiessä. Mutta jotain pystyy silti tekemään siinäkin. Uskoisin sen toimivan paremmin kuin mobiilidata, tosin sekin nyt näyttää toimivan.

5.25 junaa odottamassa Asossa
Ensimmäinen näkymä linnasta kauempaa.
Ensimmäinen osa linnasta oli muuria pitkin kulkeva käytävä ja sen varrella olevat huoneet. Kengät otetaan täällä pussiin mukaan, kun mennään sisään.
Koko linna on täynnä kylttejä, että muista juoda! Ei huono ohje kuumana päivänä turistille.
Päälinna päästiin myös menemään joka puolelle alhaalta ylös!
Huipulla vielä alttari.
Asetelineitä. Päärakennus on kai ollut pääasiassa asevarasto ja arvotavaroiden varasto.
Koko rakennus on puurakennus, rapattuna.
Kaikki puurakenteet ovat kyllä hienoja.
Näitä kukkivia puita ei ole uskoa silmillään.
Toisena kohteena samalla lipulla linnanherran puutarha.
Nagoyan ostoskatuja.
Auringonlasku 40 kerroksesta.

Päivä oli ollut hyvin hyvin pitkä, emmekä halunneet kävellä yhtään enempää vain pettyäksemme siihen, että johonkin vegaaniravintolaan ei mahdu tai että muun ravintolan vaihtoehdot ovat surkeita. Jossain vaiheessa joka tapauksessa oli tarkoitus kokeilla, pystyisikö ravintola, jossa olettaisi olevan erinomaisen palvelun, muokkaamaan ruokiaan vegaanisiksi. Marriott oli hyvin palvelualtis, jonkin aikaa kävi suihkintaa edes takaisin keittiöön, ja lopputulos oli, että pasta oli jo vegaaninen ja margarita-pizza pystytään tekemään vegaanisena vain juusto pois jättämällä. Näitä siis alle ja sitten marketin pakatut salaatit ja säilykkeitä päälle.

Hotellin valikoima vegaanille.

Tulivuoria

Mt Aso on itse asiassa valtava tulivuoren caldera, romahtanut tulivuori, jonka sisällä on useita kaupunkeja ja maanviljelystä. Ja sen keskellä on uusia huippuja ja kraatereita. Niillä on sen verran aktiivisuutta, että joinain aikoina on pysyttävä 1 km päässä aktiivisesta kraaterista, kuten juuri nyt. Nousevat kaasut kulkevat kraaterin reunojen päällä, niin sinne reunalle ei siis päässyt. Asia korjattiin ottamalla 7 minuutin helikopterilento.

5.53 lähdettiin Beppusta, ja vaihto hetkeä myöhemmin Oitassa bussiin.
Rinkat eli kaikki mitä matkalla tarvitaan.
Lakisääteinen 25 minuutin tauko bussimatkalla.
Ason asemalla jokaisen lampun päällä ja joidenkin tukipalkkien päällä pesimme me.
Paikallisbussi kraatereille nyt ei sitten vienyt kraatereille, kun ei pääse. Kävelimme välimatkat siellä ylhäällä, kun bussit kulkevat harvoin.
Tulivuorimuseon näköalatasanteelta ensimmäinen näkymä kraaterille.
Kopteri pelastaa päivän.
Kiipesimme viereiselle vain 4000 vuotta vanhalle huipulle.
Kukkia.
Kun siellä viereisellä huipulla katseltiin, että nyt tuota kaasua tulee vähän enemmän, niin lähdettiin sitten vähän nopeammin alas. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Tämä polku on nimittäin varoitustasossa 3 suljettu. Nyt varoitus oli vain 2-tasossa.
Alas kipitetään.
Nämä puut ovat minun mielestäni vähän niinkuin punapuun ja katajan välimuoto.. joskus jaksan katsoa mitä lajia..
Tänään ei edes yritetty etsiä täältä Asosta mitään ravintolaa, jossa olisi mitään vegaanista, vaan etsittiin hyvä ruokakauppa.

Huomenna on yhtä aikainen herätys, puoli viiden maissa, koska lähdemme 5.25 junalla kohti Himejin linnaa. Se kun on nähty, mennään vielä yöksi (kahdeksi) Nagaoon. Sieltä pitäisi käydä maaseudummalla nähtävyyksissä.

Beppun kuumat lähteet

Se joku kuuluisin onsen-kylpylä. Me emme enää viitsi mennä kylpylöihin, niissä kun ei päästäisi olemaan yhdessä, ja vedessä lilluminen on tehty jo.

Beppun pääkohde on 7 kuumaa lähdettä, ”Hell of Beppu”. Niiden luo pääsee rautatieaseman länsipuolelta linja-autolla. Otimme 8.50 (muistaakseni) lähtevän numero 41. Sitten ensimmäisen ovelta voi ostaa lipun, jolla pääsee kaikkiin seitsemään. Viisi ensimmäistä ovat melkein vierekkäin. Kahteen viimeiseen on jonkin verran matkaa. Joku bussi varmaan kulkee niillä paikkeilla, mutta halusimme kävellä. Matkan varrella oli esimerkiksi omenatuotetehdas ja muuta maaseutua.

Jokaisella lähteellä kannattaa käydä, koska ne ovat hyvin erilaisia. Mutaa, eri värejä, eri mineraaleja, höyryä, geyshir.

Joka puolella on liesiä, jotka taitavat olla ympäri vuorokauden kuuman höyryn kuumana pitämiä.
Trooppisia kasveja viljellään ympäri vuoden.
Porisevaa mutaa.
Viiden ensimmäisen kuuman lähteen ja kahden viimeisen välissä käveltiin pitkin maaseutua reilut pari kilometriä.
Jotenkin tyypillinen näky: pieni talo, pieni auto, pieni parkkipaikka, hyvin Japanilaista.
Tämä geyshir toimii lyhyin väliajoin, 30-40 minuutin välein 6-10 minuuttia kerrallaan, mikä on kai maailmassa aika ainutlaatuista.
Pachinko-pelihalli, näitä on joka puolella.

Ruokahuollosta pitää sanoa sen verran, että kun tänne pienemmälle paikkakunnalle kauemmas Tokiosta ja Kiotosta ollaan tultu, niin vegaanista ruokaa saa ravintoloista vähemmän ja vähemmän. Esimerkiksi katselimme Japanilaisen pastaravintolaketjun ainesosa/allergeenitaulukkoa, ja käytännössä kaikessa, myös tomaattikastikepizzassa ja pastakastikkeessa, on kanalientä. Päädyimme kahtena iltana hakemaan Mos burgerista vegaaniset burgerit ja syömään ne kaupasta ostettujen salaattien kanssa.

Leivän ostaminen on myös haastavaa. Käytännössä kaikessa on noin prosentti maitoa, sama minkä huomasin Vietnamissa. Kun leipä ei ole paikallista traditiota ja tehdään vain amerikkalaisia turisteja varten, siihen laitetaan aina maitoa. Myös ranskanleivässä oli munaa. Täällä Beppussa ensimmäistä kertaa löysin vaalean juurileivän, jossa ei ollut maitoa tai munaa.

Huomenna menemme Mt Asolle, tulivuorelle. Lähtö on aamulla 5.53 ja perillä olemme yhdellä junalla ja kahdella bussilla, kraaterin reunalla, toivottavasti 10.31. Hotelli Asossa on aseman vieressä, eli rinkat ehkä saa sinne tai Ason asemalle säilytykseen ennen vuorelle menevää bussia.