Model 3 viisi vuotta

Uusin Teslamme, Model 3, täyttää tänään 5 vuotta. Moni tuttu on tällä välillä vaihtanut Teslansa jo useamman kerran, mutta kun auto täyttää kaikki tarpeet ja on vielä teipattu ulkoasuun, josta pidämme tosi paljon, ja jarrut ovat parannellut, niin ei ole oikein mitään syytä vaihtaa.

Kuusamossa jääradalla oltiin helmikuun alussa kolme päivää.

Tavallaan auto on sama, mutta tavallaan se on myös aivan eri, ohjelmistopäivitysten ansiosta. Käyttöliittymä on uudistunut muutaman kerran ja kännykkäohjelmistoon on tullut parannuksia paljon tällä välillä. Tuulilasin pyyhkimet pitää vaihtaa kunhan jaksan. Akku lienee 98000 kilometrin aikana jonkin verran heikentynyt, mutta ei niin, että sitä huomaisi ajossa. Lataukset ovat matkaa ajaessa nopeita, 255 kW asti. Huollossa olen käyttänyt viimeksi, kun toinen vilkussa oleva kamera oli rikki vuonna 2021 ja vähän aikaa sitten vaihdettiin takaisinkutsuna takaluukun johtosarja mobiilihuollossa, eli huoltomies tuli työpaikalle tekemään työn. Talvirenkaat keväältä 2019 alkavat olla nyt lopussa, tässä iässä ne ovat jo varmaan kovettuneet, joten ensi talveksi uudet.

Lauantaina avautuu Tampereen taidemuseossa Tuula Lehtisen näyttely, jossa meiltä on lainassa auton teippauksen mallina ollut taulu, ja jonka näyttelyluettelossa auton kuvakin kuulemma on.
https://www.tampereentaidemuseo.fi/nayttelyt/tuula-lehtinen-with-pleasure/

Odotan vaivattomia kilometrejä jatkossakin.

Paras jäärata tähän mennessä

Rukalle piti sitten mennä toista kertaan noin kuukauden sisään, koska Kuusamossa on Juha Kankkunen Driving Academyn jäärata, jolla oli Tesla Club Finlandin kuukausitapaaminen ja Teslojen ja muiden sähköautojen ratapäivä lauantaina 5.2.2022. Tapahtuma ei tullut osallistujille maksamaan mitään, koska Continental maksoi radan ja tapahtumaa ohjaavan henkilökunnan kustannukset.

Ennen ajoa valot pyyhitään puhtaaksi ja kamerat. Vanteiden putsaus tuntui turhalta, sama lumi sisällä hetikohta taas.

Edellisenä päivänä vähän jännättiin, että paljonko lunta tulee ajopäivän aikana, mutta suurin osa sateesta tuli jo edellisenä yönä, eikä päivällä satanut muutama sentti haitannut. Järven jäällä olevan radan yhdysreittejä pidettiin puhtaana usealla traktorilla ja itse ratoja huollettiin myös, jos nyt ajamiselta kovasti ehtivät peittyäkään.

Rata on tähänastisista jääradoista paras, ei penkkoja vaan vain vähän syvempää lunta ajoradan ulkopuolella. Vaihtelevia pitoja, peilijäästä kitkoillakin melko pitävään lumipeitteeseen. Ratoja on tehty järvelle yhteensä 10 erilaista, ja niistä oli 5 nyt käytössä. Oli lyhyempää ja pidempää, nopeampaa ja hitaampaa. Yhteensä kävin jäällä 5 kertaa, mutta en kaikilla radoilla, viimeinen aika pitkä vasemmalla puolella oli minulla ensimmäinen ja viimeinen vuoro. Olisiko siitä vasemmalta juuri jäänyt se toinen ajamatta.

Jäälle vietiin 10 auton erissä ja ripoteltiin radoille odottamaan vuoroa.

Tapahtuma pyöri niin, että ympäristöluvan mukaisesti kerralla saa olla vain 10 autoa jäällä ajamassa ajoharjoitetta. Jäällä voi olla enemmän autoja siirtymässä ja odottamassa kyllä. Jotenka ensin jonotettiin radalle kuivalla maalla, sitten 10 kerrallaan vietiin jäälle ja ohjattiin 2 autoa kunkin radan eteen odottamaan. Kun edelliset lopettivat noin 15 minuutin ajovuoroaan, nämä odottajat pääsivät ajamaan, kaksi kerrallaan siis samalle radalle. Edelliset autot vietiin taas letkassa pois jäältä.

Iltapäivän puolella kannatti mennä jonoon saman tien, seuraavaan erään pääsi aina.

Tämä tapahtuma oli täysin erilainen kuin radan normaali toiminta, jossa kouluttajat radan omilla Audeilla ovat koulutettavien mukana. Nyt ajoivat kaikki omilla autoillaan, ja tällä järjestelyllä haluttiin varmaankin pitää radat koko ajan käytössä kuitenkin ympäristölupaa noudattaen ja tasapuolisesti jonottamalla rata-aikaa jakaen. Iltapäivästä järjestely kuitenkin menetti jonkin verran tehoa, koska radan henkilökuntaa kävi välillä lounaalla ja toisaalta jonossa autojen määrä väheni niin, että rata ei tullutkaan täyteen, kun osa autoista oli kuitenkin aina pakollisella kierroksella varikon kautta. Loppupäivän ajot olisi voinut järjestää niin, että rata olisi ollut täynnä paremmin.

Kitkoilla ajaessa kulutus ei nouse yhtä paljoa kuin nastoilla.

Akkua kului vuoroilla hieman alle 10 prosenttia Model 3 Performancella kitkarenkailla. Nastoilla kuluu selvästi enemmän.

Radalta poistuttiin myös oman ajon päätyttyä jonossa kaikki kerralla.

Itseäni harmittaa vähän, että olisin ehtinyt ajaa pari vuoroa enemmän, jos vain olisin mennyt aina jonoon saman tien. Iltapäivästä kaikki pääsivät kuitenkin saman tien uudestaan 10 letkaan jonottamaan.

Continental tarjosi kaiken muun lisäksi keitot lounaaksi ja kahvit.
Ajojen loputtua otettiin vielä autoletkana kierros jäällä kuvia varten. Sähkökelkan testilenkki meni myös jäällä.
Kirsi, Continentalin ja radan henkilökunta tilaisuuden loppusanoja lausumassa.
Iltapäivän hämärtyessä vielä paikalla olleet klubilaiset saivat pientä paperista muistoa, ”osallistumistodistuksen”.
Heti tapahtuman loputtua kilpajuoksu Kuusamon pikalatureille.

Kuusamon ja Rukan kaikissa majoituspaikoissa ei tätä määrää sähköautoja saa lataukseen vielä tässä vaiheessa, meilläkin samassa mökissä 5 Teslaa yötä, joten jos seuraavana aamuna on tarkoitus lähteä liikkeelle, hörppy pikasähköä auttaa. Siksi tilaisuuden loputtua tulikin pieni kilpajuoksu Kuusamon pikalatureille, joita on siis Prisman ja K-Citymarketin pihoissa. Samalla sai hoidettua kauppareissun ja päivällisen hankinnan, tuli juteltua ratapäivän jälkeen muiden osallistujien kanssa ja vähän laitettua autossa taas tavaroita paikalleen.

Lataus ei tulevaisuudessa ole samanlainen järjestelyä vaativa asia, koska tokihan jokaisessa mökissä on paremmat latausmahdollisuudet pian.

Rengaspaineiden nostoon radan jälkeen taloudellisiin matkapaineisiin on ladatessa aikaa. Lumi ja loska ehti jäätyä koppuraksi vanteisiin, enkä jaksanut lähteä raapimaan irti.

Viimeinen seikkailu vielä tuossa ladatessa tapahtui: tein sillä tavalla ehkä vähän tyhmästi, että kun yksi venttiilihattu oli renkaista hukkunut menomatkalla, niin aloin siinä sitten kuitenkin radalla pöllynneen lumen jälkeen täyttämään renkaita alennetuista ratapaineista taloudellisiin matkapaineisiin. Tavoite kylmäpaineet 2,9-3,0 baria, joten kompressori laulamaan, sitten kun näytössä välähtää 3,15 niin ottaen huomioon ilman kuumenemisen puristettaessa, ollaan siinä paikkeilla. No se hatuton venttiili sitten kompressoria irrottaessa ei lopettanutkaan sihinää. Että mielessä kävi jotta Autoliitto saa taas soiton ja pitikö mennä sorkkimaan kun asia jo etukäteen mietitytti. Mutta ajattelinpa asiaa siltä kantilta, että lunta on lentänyt, ja tässä täytellessä se varmaan on johonkin väärään paikkaan mennyt, osin sulanut ja jäätynyt, että pelastaisiko venttiilin lämmitys sormin jotain. Kompressori kiinni ja paineet kohdalleen ja jonnin aikaa muutenkin jäisillä näpeillä lämmitystä. Sihinät loppuivat ja matkan aikana silmä tarkkana seurattu paine ei sitten laskenut mihinkään. Puuh.

No entä itse ajaminen? Palaan siihen videolla myöhemmin. Ja miten ihmeessä Rukalle sähköautolla pääsee, ja takaisinkin vielä, vaikka asiaa epäillään jatkuvasti vieläkin.

Suomen kaunein Tesla

Kilpailulla etsimme auton teippaukseen ideoita, joita ei itselle olisi tullut mieleen, ja toteutuksia, joita itse emme olisi osanneet tehdä. Kilpailu täytti kaikki odotukset: löysimme mieleisemme aiheen ja sille toteuttajan, joka sai aiheen sovitettua autoon kauniiksi ja näyttäväksi ulkonäöksi. Toteutukseen valittu konsepti on Rametto Atelierin ehdotus, jossa Tuula Lehtisen maalausta käytetään aiheena. Käytetty maalaus on viimeisimmässä näyttelyssä Galleria Halmetojassa ollut ”Van Dael I”.

Tuula Lehtinen ja hänen teoksensa Van Dael I

Emme kilpailua aloittaessa tienneet, millaisella tyylillä tekisimme teippauksen. Tekstiä, värejä, sanomaa, abstraktia, taidetta – olimme avoimia kaikille vaihtoehdoille. Niitä myös tuli. Taideteoksia olemme pohtineen aiemminkin. Nyt tässä konseptissa ensin taiteilijaksi valittiin Tuula Lehtinen. Hän on halunnut tuoda kauneuden taas kunniaan taiteessa, ja tämä kiehtoi meitä – tuntuu erityisen hyvältä ajatukselta, että autosta tulee myös erityisen kaunis, ei pelkästään näyttävä tai taidokas. Taiteilijalla oli juuri alkamassa näyttely uusista teoksista, ja niistä valitsimme sen, joka meitä miellytti sekä teoksena omalle seinälle laitettavaksi että auton aiheena.

Restyling pointin Sergey Haukka, me ja Rametto Atelierin Varpu ja Ilya Baraev. Kuvaa varten turvallisilla etäisyyksillä maskit hetkeksi pois.

Rametto Atelierin Varpu ja Ilya Baraev hoitivat projektissa aiheen asettelun, auton muiden yksityiskohtien suunnittelun ja koko toteutuksen järjestämisen alkaen kuvauksesta ja päätyen teippaukseen Restyling pointissa Sergey Haukalla. Kävimme läpi erilaisia asetteluja aiheelle autoon, ja ideoiden pallottelun jälkeen konsepti syntyi. Maalaus kuvautettiin valokuvaajalla, täydelliseen toteutukseen tarvittiin medium-formaatin Phase One 60. Monia yksityiskohtia mietittiin matkan varrella sitä mukaa, kun näkyi miltä tulos näyttää siihen mennessä. Kromiosien teippaus piiloon valittiin tehtäväksi satiinimustalla, koska se sopi maalaukseen paremmin. Kiiltävä olisi voinut yhdistyä lasipintoihin enemmän, mutta testiteippauksessa se ei kuitenkaan ollut hyvä.

Vanteiden maalaus jäi viime tippaan, auto odotteli valmiina renkaita päivän.

Hopeanväriset vanteet eivät edellisessäkään teippauksessa olleet aivan elementissään, ja nyt päätettiin ne maalauttaa mustaksi myös.

Näytimme autoa Galleria Halmetojalla heti tuoreeltaan. Ikkunasta näkyy alkuperäinen teos!

Helsingin Sanomien artikkelit näyttelystä, jossa maalaus on: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007870694.html ja https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007842595.html . Valittu maalaus on molemmissa artikkeleissa kuvituksena.

Ensimmäinen lataus teipattuna Akaalla. Kaunis ja näyttävä!

Teippaus pääsi näillä kurakeleillä testiin, kun lähdimme pitkään odotetulle lyhyelle lomalle Lappiin. Tarkoitus on viettää aikaa hiihtäen ja lumikenkäillen koronaturvallisesti kaukana muista ihmisistä. Matkan varrella tapasimme myös itse taiteilijan, joka halusi nähdä, miltä teos auton pinnassa näyttää.

Viimeinen superi Pyhäjärvellä. Pimeän tullen todella tyylikäs edelleen.
Ai niin pikku yksityiskohta vielä.. huomaatteko kuvasta? Eli keskikonsolissa on aihe maalauksesta – värillinen viivoitus.
Oulussa jo melko kurainen auto Lapland Hotellin latauksessa. Kura ei vielä erotu ollenkaan.

Matkasuunnitelma oli se tyypillinen Levin reitti: perjantaina iltapäivästä lähtö ja yöksi Ouluun. Sitten on enää kevyt matka päivän aikana päästä perille.

Koronaturvallinen noutoaamiainen vegaanisena tietysti. Annoimme palautetta hotellin merkinnöistä, jotka eivät kerro selkeästi tuotteiden vegaanisuudesta. ”Vegetarian” voi tarkoittaa, että sisältää munaa ja maitoa.
Rovaniemellä kaksi 50 kW pikalaturia ovat kovassa käytössä. Muutaman minuutin odottelulla edellinen kolmonen lähti ja saimme vessakäynnin verran sähköä, joka riittää lataukseksi Oulun ja Levin välille.

Teippauksen päälle laitettiin keraaminen pinnoite ja auton helmaan ja takapyörän taakse kaareen kiveniskuteippiä. Taptesistä tilaamani kuralätkät laitettiin samalla. Tuulilasin vettä hylkivä pinnoite ja ovien kynnyksiin kalvoa. Näillä autosta tulee helppo ylläpitää siistinä. Ikkunatummennuksia meille ehdotettiin, ja ne saattaisivat vielä sopia kokonaisuuteen hyvin, mutta pidämme kuitenkin tärkeämpänä hyvää näkyvyyttä ulos ja toisaalta autoon sisällekin on uteliaiden Teslasta kiinnostuneiden helpompi katsella ilman tummennuksia.

Levillä perillä, ja aihe kestää hyvin tuon 1000 kilometrin kuran näyttävänä!

Kokonaisuutena emme itse olisi pystyneet pitkän aikaakaan miettimällä samaan lopputulokseen. Kun aiheena käytetään kaunista taidetta ja toteutuksen ovat suunnittelemassa ammattilaiset, on lopputulos aivan erilainen. Edelliseen teippaukseenkin olimme tyytyväisiä, mutta viimeistelemättömyys siitä näkyi kuitenkin. Monet yksityiskohdat jäivät silloin saattamatta loppuun. Nyt kun pystyimme tukeutumaan muiden hyviin mielipiteisiin, mitä kannattaisi tehdä, saatiin kaikki yksityiskohdat kuntoon.

Jarruista ensimmäisiä kokemuksia

Uudet jarrut olivat juuri sitä mitä pitikin: kestävät kaiken radalla. Sähköautojen ratapäivällä Porsche Taycanit ja tämä Model 3 olivat ainoat, jotka pystyivät ajamaan nopeita kierroksia peräjälkeen. Ei tullut mieleen kokeilla montako kierrosta menee, kun kuuden nopean kierroksen jälkeen poistuin, mutta uskoisin, että olisin voinut ajaa niin pitkään kuin akkua riittää, toistakymmentä kierrosta. Yhdellä nopealla kierroksella kuluu akkua noin 5 %. Koko päivän aikana ajoin 42 kierrosta, joista 20 oli vajaita lämmittely/jäähdyttelykierroksia ja 22 ”nopeita”.

Katson ainakin oikeaan suuntaan – sinne minne olen menossa. Kuva: Jani Ruippo.

Oma paras kierrosaika, 1:37.095 (TrackMode:n tallentama tai 1:37,14 VBoxilla mitattuna, maaliviiva ehkä asetettuna hieman eri kohtaan) jäi vaatimattomaksi, Porscheilla ajettiin 1:35 ja monella Model 3 performancella myös. En myöskään päässyt alkukesän TimeAttack-kisan aikaani 1:36,241. Päivän lopuksi aloin hieman järjestelmällisemmin miettimään ajamistani ja tulikin tasaisempaa suoritusta. Siinä vaiheessa ajoin jo aika pienillä akun prosenteilla, mutta oli kiva huomata, että 10-30% latauksellakin on vielä ihan mukava ajaa.

Vaikka laskin kylmäpaineet 2,6 bariin, nousivat ne lämpimänä korkealle.
Eniten kierroksia jaksoi ajaa sitten, kun rata oli hiljentynyt. Paineita laskin myös 0,2 baria lisää.

Jarrut olivat aivan saman tuntuiset alusta loppuun ja niihin pystyi luottamaan koko ajan. Rajojen etsinnässä sain kunnian tehdä päivän ensimmäisen ulosajon, kun eivät ne jarrut ihmeitä tee kuitenkaan, jos jarruttamisen aloittaa liian myöhään. Siististi vähän yli soralle. Alastaron rata on siitä hyvä tällaiseen harjoitteluun, että heti ei ole edessä seinää tai puita.

Sopivaa väliä odottamassa lähetyspaikalla. Huippulämmintä vuodenaikaan nähden ja auringossa autojen lähettäjillä oli kuuma päivän mittaan. Kuva: Jani Ruippo.

Kiitoksia Teslaclubin Kirsille tämän järjestämisestä taas ja kaikille, jotka auttoivat järjestelyissä. Autoja oli niin paljon, että tällä kertaa rata oli pitkälle iltapäivään vielä täydessä käytössä. Oma ennustus, että radalla on tyhjää aika nopeasti, oli ihan väärä. Vasta neljän-viiden aikaan oli tyhjiä hetkiä.

Ensi viikonloppuna lauantaina 3.10. olisi TimeAttack-kilpailu Hämeenlinnassa Ahveniston radalla. Nyt vasta tämän huomasin, jaksaisiko mennä? Siinäkin porukassa ihmisillä oli hyvä henki ja kiva olisi mennä. Hämeenlinnassa on nopea K-latauksen laturikin aivan vieressä.

Jarrut asennettu

Racing Braken keraaminen jarrulevysarja, etusatulat ja muu tarpeellinen saapuivat maahan, Teslalta hankittiin Model S:n takajarrusatulat ja muuta pikkuosaa, ja nämä saatiin nopealla aikataululla asennukseen Lempäälässä Luxurycollectionissa. Veimme auton sinne perjantaina, ja tarkoitus oli tässä viikon aikana saada ne siellä asennettua – mutta olivatkin saaneet jo tänään tiistaina valmiiksi. Näin sain siis uuden jarrut sunnuntain sähköautoilijoiden ratapäivälle Alastarolle.

Keraamiset jarrulevyt eteen ja taakse

Osia ehdin autoa sinne viedessä nähdä – uudet jarrusatulat ovat massiivisen näköiset ja levyt upeat.

Sarjan jarrukenkä on aika massiivinen.
Veimme Lulun kanssa auton tekemällä retken Lempäälään kahdella autolla mennen.
Ideaparkin latausruudut ovat kohtalaisesti käytössä – ja monenlaisella autolla – ihan keskellä päivää.

Katsotaan minä päivänä tässä ehtii sieltä auton hakea. Joko ajellaan Lulun kanssa sinne tai menen julkisilla tai jos joku sattuisi olemaan menossa sinnepäin.

Jarrut, jarrut, jarrut!

Kilpailusäännöt vaativat nestettä läpäisemättömän alustan autoille.

Halusin tänä kesänä useammankin kerran käydä kilparadalla Model 3:lla harjoittelemassa ja toisaalta esittelemässä sähköautoa, ja löysin Radalle.com:in ratapäivän lauantaina 13.6.2020. Ensin en ollut varma ajanko vain vapailla vuoroilla vai osallistuisinko TimeAttack-kilpailuun. Siinä ajetaan nopeinta kierrosaikaa omaan tahtiin. Club-luokkaan voi osallistua peruskuntoisella autolla ilman turvakaaria, joten se sopisi minulle. Muiden tällaisissa kisoissa käyneiden kannustuksesta uskalsimme toisen teslakuskin kanssa osallistua itse kisaan.

Hyvä varikkopaikka tömäkän sähkön äärellä.

Aiemmin pohdin Model 3:n rataominaisuuksien parantamista renkailla ja vanteilla. Tämän kokemuksen myötä näyttää siltä, että suurin parannus olisivat jarrut, jotka olisivat sekä tehokkaammat että kestäisivät ylikuumenematta pidempään. Tätä tukee aina niin luotettava pikainen haku verkosta löytyvistä tarinoista, joissa hyvillä jarruilla varustettu rata-auto on kilpailukykyinen tehokkaampien autojen rinnalla. Koska Model 3 on polttomoottoriautoihin verrattuna paljon painavampi, jarruihin hukattava energiamäärä on hurja, ja kilpailukykyinen asetelma vaatii niiltä paljon.

Tasavirtalaturi on iso kaappi.

Siksi olenkin nyt tilannut asennettavaksi Unplugged Performancen kehittämät suoraan Model 3:een sopivat keraamiset jarrulevyt etupyöriin ja paremmat jarrupalat ja kuumuutta kestävät jarruletkut. Ottaen huomioon Model 3 Performancen suorastaan edullinen hinta verrattuna Porschen Taycan-sähköautojen perusversioihinkin, sillä hinnanerolla saa paranneltua Model 3:a todella paljon. Vaikka nämä jarrujen parannukset ovatkin kalliit, ne ovat vain pieni osa tuota hintaeroa.

Tasavirtalaturi on iso kaappi.

Jarrulevyt ja muut osat ovat nyt tilauksessa ja asennetaan Lempäälässä Luxurycollectionissa, joka myös hoitaa osien tilauksen. Odotan innolla tätä parannusta ja toivoisin, että jossain vaiheessa ehkä osaavalla kuljettajalla päästäisiin kokeilemaan, mihin Model 3 pystyy. Parasta olisi, jos pääsisimme vertailemaan Porsche Taycania samalla kerralla.

Kun unohtaa kameran kiinnikkeet kotiin, teippi toimii kohtalaisesti kun kamerassa on hyvä videokuvan vakautus.

Muuten tämä tapahtuma Alastarolla oli hyvinkin mielenkiintoinen, ja kuuma aurinkoinen päivä mitä paras ratapäivä. Sain kuin sainkin kameran kiinnitettyä autoon sisälle, vaikka olin unohtanut kiinnikkeitä kotiin. Video parhaasta kierroksestakin onnistui.

Varsiainen kilpailukierros, TimeAttack superlap, joka oli myös paras kierrokseni.
Renkaita tämä ajo sulattaa.

Rengaspaineisiin kiinnitin paljon huomiota nyt. Aamupäivän aika-ajoihin laskin paineita jo aika paljon, mutta parhaisiin iltapäivän kierroksiin laskin niitä vielä lisää. Yritin arvioida auringon lämmityksen toisen puolen renkaisiin (noin 0,15 baria) ja sainkin tasaiset paineet aikaiseksi. Tähtäsin 2,8 barin kylmäpaineisiin, kun normaalipaine Model 3:lle on 2,9 ja monet käyttävät hieman isompia paineita kulutuksen pienentämiseksi. Ehkä vieläkin matalammat paineet olisivat olleet hyviä. Kuuma päivä pitää ottaa huomioon, ja lämpötilan illalla laskiessa taas olivatkin kotimatkalla kulutukset aika korkeita, kun paineet laskivat rajusti.

Varikkosuora on täynnä kaikenlaista rakenneltua rata-autoa.

Mitä syrjäkorvalla kuuntelin muiden perinteisten autojen kuljettajien ja muun porukan juttuja, niin kyllä sähköauto puhutti ja positiivisessa mielessä. Tarkkana oli tutkittu auton hyvää suoriutumista mutkista ulos. Pidän tärkeänä tätä näkyvyyttä autoharrastajien keskuudessa!

Autoja jäähdytellään tuulettimilla pysähdyksen ajan.

Teslat luokitellaan TimeAttack-kilpailun Club-luokassa aina ’isolohkoisiin’ eli yli 3-litraisiin. Kilpailukyky tällä ajotaidolla ja keventämättömällä Teslalla on kyllä aika heikko oikeisiin yli 3-litraisiin verrattuna. Mutta luokittelulle on hyvät perusteet moottorin tehossa ja siinä, että onnistuin voittamaan kaikki alle 3-litraiset – heistä parhaan yhdellä tuhannesosasekunnilla! Tulokset kilpailusta ovat täällä: https://radalle.com/uutiset/857/time-attack-2020-tulokset .

Loppukilpailukierros oli myös paras ratakierros. Teslan oma ajanotto antoi aika hyvin saman ajan kuin virallinen ajanotto.

Kisakierroksilla ensimmäisellä kierroksella jarrut eivät varoitelleet lämpötiloista, mutta toisella tai kolmannella jo saattoi tulla varoitus.

Oppimiskokemus pyörähdyksestä ja ulosajosta..
Ulosajossa ruohot löysivät tiensä moneen paikkaan..
Ensin en ymmärtänyt mihin ajanottolähetin pitää asentaa. Tästäkin se toimi, vaikka onkin aika ylhäällä.
Turvavyö oven välissä toimii asennuksena kun teipit suojaavat auton maalipintaa.
Käytännöllisin asennus ajanottolähettimelle on etusäleikköön kuten tässä Model S:ssä.
Laturi juuri ja juuri taipuu ovista sisään ja Model 3:n takapenkille.

Laturin kuljettaminen radalle on aika homma. Tähän pitäisi löytää ehkä joku helpompi ratkaisu. Ehkä peräkärry huoltoauton perään. Pääasia on, että olisi nostoapua käytettävissä, jos toistaiseksi mennään takapenkkikuljetuksella.

Rata-ajossa kului 72 kWh, eli ilman tasavirtalaturia sitä määrää olisi ladattu 7 tuntia. Ehkä juuri tehtävissä, mutta silloin ei voi ajaa niin paljoa päivän aikana.

Syyskuun lopulla on taas sähköautojen ratapäivä Alastarolla, ja toivottavasti jarrujen parannus on siihen mennessä saatu tehtyä. Myös muihin tilaisuuksiin ehkä tämän kesän aikana vielä ehtii osallistua.

Teslaan sähköauton hankintatuki

Tai ainakin yhteen Teslaan: Model 3 perusmalli (SR+, standard range plus) ilman mitään muutoksia on nyt juuri alle 50.000 € hintainen, jolloin siihen saa Suomessa ensimmäistä kertaa nykyisen 2.000 € sähköauton hankintatuen. Maksettavaa jää 47.964 € tuen saamisen jälkeen.

Tämä tuli mahdolliseksi viime viikolla Teslan taas muutettua hintoja. Todennäköisesti Suomen myynti oli tehnyt kovasti töitä, että pääkonttori suostuisi painamaan hinnan tukirajan alle. Kiitos heille siitä.

Perusmalli on melkoinen auto sekin, vaikka mitään värimuutoksiakaan ei voi tehdä ilman, että hinta nousee rajan yli. Vetokoukkuakaan ei voi lisätä, eikä sitä voi asentaa jälkikäteen. Perusväri on helmiäisvalkoinen, upea väri ja ilmeisesti perusmustaa kestävämpi maali. Perus-autopilotti sisältyy hintaan, eli auto pysyy kaistalla ja ajaa jonossa mukautuvan vakionopeussäätimen kanssa. Myöhemmin voi ostaa paremman autopilottipaketin, eikä se vaikuta tuen saamiseen.

Perusmallin akku on ehkä 55 kWh (Tesla ei kerro tarkkaa kokoa), eli pienempi kuin LR (long range) -mallien 75 kWh akku. Siinä on vain takaveto. Pienempi akku käytännössä tarkoittaa sitä, että nopeudesta riippuen yli 200-300 kilometrin matkaa ajettaessa tarvitaan 10 minuuttia enemmän superlatausta kuin isompiakkuisella mallilla.

Jalasjärven juustoportilla on 8 Teslan superlaturia

Tänä viikonloppuna olemme Vaasassa käymässä. Perjantaina ajoimme suoraan Helsingistä Jalasjärven Juustoportille 320 km tällä isompiakkuisella kolmosella. Juustoportin superlaturilla oli jäljellä 22% akkua, kun lähdimme täydellä akulla. Perusmallin akulla ei olisi voinut tätä matkaa tehdä ilman ehkä 10 minuutin pysähdystä Akaalla, eli käytännössä siellä pitää pysähtyä sen aikaa, että ehtii kävelemään WC:hen ja takaisin. Talvikelillä ja varsinkin loskalla molemmilla autoilla kannattaa pysähtyä Akaalla. Isompi akku on siis joissain tapauksissa hieman enemmän joustavuutta pysähdysten suhteen, mutta meidän ajojamme se ei muuttaisi juurikaan. Meillä Model X:llä on sen verran hurja kulutus 22″ vanteiden ja ison ilmanvastuksen takia, että sen ajomatka täydellä akulla on käytännössä sama kuin perusmallin Model 3:n, ja sillä on tehty niin Euroopan- kuin Lapinmatkojakin ilman, että asiaan olisi kiinnittänyt huomiota. Akun koko on tullut vähemmän merkitykselliseksi sitä mukaa mitä enemmän sähköllä on ajanut.

Lähtiessä Espoosta latasin auton akun 100 prosenttiin ja laitoin muistiin, että se näyttä 489 km ajomatkaa. Tätä seuraamalla voi ehkä saada kuvaa akun heikkenemisestä ajan myötä.
Juustoportille ennuste oli Espoosta tullessa, että jäljellä olisi 9 %, mutta hyvä keli ja jonossa ajaminen laskivat kulutusta ja jättivät jäljelle 22 %
Kulutusta kolmostiellä, osin jonoa, jossain ohituksia
Vaasaa lähestyessä ensin on moottoritietä jonkin verran ja sitten hidastetaan kaupunkiin. Jos rullaa vapaalla (vaihde N-asentoon) pääsee nollakulutuksella monta kilometriä.
Edelliset 50 km ennen Vaasaa ovat tässä kulutuskäyrässä.
Royal Vaasassa on 2 type2-paikkaa. Lataus on ilmainen, pysäköinti hotellin hallissa maksaa 10 €/24h.
Vihreäksi maalatut ruudut pitävät ehkä tehokkaimmin parkkihalleissa latauspaikat vapaina, vaikka muuten olisi ihan täyttä.
Torstaina Teslan mobiilihuolto kävi työpaikan parkkipaikalla lisäämässä toimituksessa puuttuneen spoilerin takaluukkuun. Samalla nostettiin auton huippunopeus 261 kilometriin tunnissa. Ilman spoileria Tesla rajoittaa performance-mallin noin 230 km/h.

Nykyään suosituksen käyttämisestä uuden Teslan tilaamisessa tulee noin 100 € arvosta superlaturin latausta. Suosituksen käyttäminen ei onnistu enää tilaamisen jälkeen, eli kannattaa mennä jonkun suosituskoodilinkillä tilaussivulle se tilaus tekemään. Minun linkkini on: http://ts.la/jaakko8123

Model 3 varttimaililla

Sähköautojen kanssa ollaan markkinointivaiheessa. Mikä tahansa, mikä saa ihmiset kiinnostumaan niistä, tai edes tietämään, että on olemassa sähköautoja, on hyväksi niiden yleistymisen nopeuttamisessa. Mikä omalta osaltaan nopeuttaa koko planeetan energiajärjestelmän muuttamista päästöttömäksi. Siksi murramme myyttejä: matkustamme pidemmälle, nopeammin, taloudellisemmin, terveellisemmin, turvallisemmin, ympäristöystävällisemmin ja mukavammin kuin muilla autoilla. Yksi kerrallaan päät kääntyvät. Nyt näitä päitä olin kääntämässä Malmin lentokentällä FHRA:n neljännesmailin kiihdytystapahtumassa 8.6.2019.

On helppo etsiä valmiita tuloksia. Kevään ohjelmistopäivityksillä tulleen tehonlisäyksen jälkeen paras löytämäni on 11,695 sekuntia Model 3 Performancelle. Mutta tarkoitus on saada näkyvyyttä Teslalle, niin mennäänpä radalle.


Ajoin viisi kertaa. Jono oli aina kohtuullinen, koska lähetyksiä tehtiin nopeasti ja tehokkaasti. Heti kun edellinen oli lähtenyt, seuraava oli jo renkaanlämmityksessä valmiina pyörittelemään.

Ilma oli tosi kuuma ja myötätuulta oli hiukan, 2-3 m/s. Kuuma ilma on harvempaa, eli ilmanvastusta on vähemmän. Siis aivan erinomaiset olosuhteet. Akku oli ensimmäisissä lähdöissä 93 %, eli olisi voinut olla täydempäänkin ladattu, mutta en ehtinyt lataamaan lähistöllä enempää, enkä myöhemmin viitsinyt lähteä lataamaan.

Toisella ajolla tuli paras tulos: 11,673 sekuntia. Siis parempi, kuin mikään löytämäni tulos tähän asti! Se lähtö oli myös siitä kiva, että kilpakumppani pysyi ihan rinnalla. Neljännestä lähdöstä jäi talteen myös sivukameran kuva. Vieressä lähteneellä oli vielä huono reaktioaika, niin se jäi vielä jäätävämmin jälkeen heti alussa.

Spoileri, joka kuuluu Performance-malliin, ei ole minulla vielä paikallaan. Se ei ollut toimituksessa mukana eikä sitä ole vielä saatu jälkikäteen toimitukseen. Mutta sen puute saattaa olla hyödyksikin, jos ilmanvastus on näin hieman pienempi. Spoileri ei kuitenkaan lähdössä pienessä nopeudessa voi lisätä pitoa, ja lopussa kun nopeutta on tarpeeksi, ei pidon lisäyksestä ole apua, koska teho on rajoittava tekijä kiihtyvyydelle.

Peilit taitan lähdössä, pieni juttu enkä tiedä vaikuttaako yhtään. Ne aukeavat kuitenkin matkan varrella. Painon poistaminen on tärkeää, kaikki irtonainen etukontin pohjamattoa myöten pois. Kaikki turvaominaisuudet kytken pois, eli hätäjarrutukset, esteen havaitsemiset ja muut, jotta lähdössä auto ei empisi mistään syystä. Kerran pari vuotta sitten Model X:llä se oli huomaavinaan jotain edessä, eikä suostunut lähtemään liikeelle.

Erilaisia asetuksia kokeilin: slip start päällä ja pois, ja track mode. Akku oli eri varauksissa eri kerroilla, että ihan vertailukelpoista dataa ei tästä saa, mutta asetuksilla ei taida olla kovinkaan paljoa eroa. Tärkeintä on arvatakseni se, että nostaa jalan korkealle polkimen yläpuolelle, jotta sitten kun polkaisee, niin jalalla on jo vauhtia sen osuessa polkimeen, ja se menee alas asti mahdollisimman nopeasti.

Hyvinkäällä odottamassa ajoon pääsyä.

Viikkoa myöhemmin kävin Hyvinkäällä lentokentällä vastaavassa tapahtumassa. Ajoin yhden ajon, kun jonoa oli niin paljon, että en jaksanut odottaa toista kertaa. Siellä akku oli 98 % tasolla, mutta aika jäi vähän, 11,688 s. Kylmempi sää teki ilmasta tiheämpää, se voi olla syynä. Toisaalta en käyttänyt Slip starttia. Voisiko se sittenkin vaikuttaa hiukan?

Rengaspaineet oli laitettu 2,9 bariin aika tarkasti varjossa olevassa lämpötilassa. Kuuma päivä, eli päästin hieman ilmaa pois, että pääsi tuohon. Aiemmin olin Model X:llä kokeillut alempia paineita, ja vaikea vertailla onko vaikutusta – sellaista huhua kuulin kuitenkin aiemmin, että normaalipaineet olisi sittenkin parhaat, joten niillä mennään nyt.

Kiihtyvyydestä GPS:llä mittauksen tekevä Vbox PerformanceBox sanoo, että 0-100 km/h kestää 3,5 sekuntia. Tuo tyypillisellä asetuksella ’1 foot rollout’, eli poistetaan ensimmäiset 30 senttiä ajasta. Datasta näkyy myös, että 0,3 metrin ja 0,3 sekunnin kohdalla Model 3:lla on paras kiihtyvyys, 0,94 g, sitten alkaa vähitellen laskemaan. En tiedä kuinka tarkka tuo mittaus on.

Näissä tapahtumissa on aika paljon yleisöä, eli näkyvyyttä sähköautoille tulee kerralla hyvin. Kiva olisi, jos mahdollisimman paljon osallistuttaisiin Tesloilla näihin. Jos mukaan aikoo lähteä, kannattaa lukea ohjeet etukäteen tarkkaan ja hankkia kaikki vaaditut varusteet. Hauskaa on kuunnella kommentteja ja jutella ihmisten kanssa. Ja hauskaa on myös kulkea yleisön joukossa ja kuunnella mistä puhutaan, siellä yllättävän usein on puhetta Teslasta pitkin päivää.

Suhinanpoistoa

Model 3:n lasikaton ympärillä on tyhjä ura, jonka täyttäminen saattaa vähentää ilmavirran suhinaa suurissa nopeuksissa. Tilasin RPM Tesla:n kuminauhalenkin, joka on tehty juuri oikean mittaiseksi, että sen voi venyttää lasikaton ympärille uraan, ja se täyttää uraa juuri niin, että suhinoiden pitäisi vähentyä.

Lasin takareunassa kumi menee uraan tasan kunhan sen venyttää äärimmilleen. Muuten se jää koholle ja voi aiheuttaa lisää suhinaa.

Muun tilauksen mukana (led-valoja) kumi tuli maksamaan posteineen ja tulleineen 35 €. Varmasti löytyisi kotimaasta sopivaa kumiletkua pätkä murto-osalla tästä hinnasta, mutta oli mukava ostaa oikean mittainen kun sellainen kerran löytyy.

Asennuksesta löytyy RPM Teslasta videoita, eikä se montaa minuuttia vie. Lasin etu- ja takareunassa ura on kapeampi, ja jos kumiletkun vain painaa uraan, jää se koholle. Eli näissä reunoissa sitä pitää venyttää kovasti, että siitä tulee ohuempi.

Sivussa on leveämpi ura ja metalliosa katon reunasta on korkeammalla joka tapauksessa, eli kumiputki löysänä on oikean korkuinen.

Kulmissa kumiputkea tungetaan nurkan alle niin, että se ei ainakaan pomppaa esille sieltä, eikä jää lasia korkeammalle.

Kulmiin jää uraa, mutta se on vain pieni pätkä, eli suurin osa suhinaurasta peittyy kuitenkin.

No vaikuttaako tämä sitten? Kevään aikana kun on ajeltu erilaisissa olosuhteissa, on ollut enemmän ja vähemmän tuulen suhinaa, ja nyt kun laitoin tämän kumin, on taas erilaista ajoa, eri nopeuksilla, eri asfalteilla, ja on aika vaikeaa sanoa onko joku suhina poistunut vai ei. Eli minulta ei nyt ole oikein mitään varmaa tietoa auttoiko tämä vai ei. Tunne on ollut nyt ajaessa, että ei mikään erityisemmin suhise, eli voihan tuolla jotain vaikutusta ollakin. Joku muu voisi vaikka mitatakin asiaa jos jaksaa.

Koukkua ja muuta ajankohtaista

Taas yksi syy olla vielä ostamatta Teslaa on poistunut, kun Model 3:een alkaa saada vetokoukkua. Tällä hetkellä sen voi tilata hintaan 1110 €, mutta toimitusajasta ei ole koukullisille autoille vielä varmaa tietoa, kesäkuussa vai myöhemmin kesällä. Vetopainoksi tulee 910 kg. Koukkua ei saa Performance-malliin eikä sitä voi asentaa jälkikäteen.

Itseä ei harmita, että aikaisin hankittuun kolmoseen ei koukkua tullut, koska Performancen kuitenkin halusi. Eikä kärrynvetotarve ole niin suuri, että joka autoon koukun haluaisi.

Vaikka Model 3:ssa vetoauton paino, teho ja vääntö riittäisivät isompaan vetopainoon, niin miksi se on vain 910 kg? Voi olla monta teknistä, suunnittelullista syytä, mutta yksi voi olla, että näitä suunnittelusyitä on ohjannut myös halu tehdä mallien välille eroa. Isompien asuntovaunujen veto jätetään Model X:lle (vetopaino 2250 kg) ja tulevalle lava-autolle, johon sitten vetopaino on varmaan amerikkalaiseen tapaan jotain hurjaa.

Koukun tulemisen lisäksi tuntuu, että Teslan ominaisuuksiin, hintoihin ja tilausprosessiin tulee koko ajan muutoksia. Viime kuukausien aikana hintoja on ensin laskettu roimasti, sitten nostettu taas, on lisätty perusautopilotti vakioksi ja täysin itsestään ajava on tullut mahdolliseksi ostaa etukäteen. Sitten itsestään ajavuuden hintaa nostettiin. Model S ja X saivat samat paremman hyötysuhteen moottorit kuin 3 ja välillä poistuneet pienempiakkuiset mallit tulivat takaisin niihinkin. Teslan omien pikalatausasemien nopeuksia aletaan nostaa ja uusia nopeampia asemia aletaan asentaa – ei kuitenkaan tällä pienellä automäärällä Suomessa vielä vähään aikaan. Ohjelmistopäivityksiä on tullut välillä tiheäänkin, lisäominaisuuksina lisää pelejä, tallentavat valvontakamerat, lisää tehoa ja huippunopeutta, nopeampi www-selain ja paljon muuta pienempää muutosta.

Näinä päivinä Suomeen toimitettujen kolmosten määrä on varmaan ylittänyt 300, mikä on saanut uusien autojen joukossa sähköautojen rekisteröintien kasvun isoille prosenteille. Tämä alkaa näkyä perinneautojen rekisteröinneissä, laskusta tulee pysyvää. Tätä kiihdyttää se, että odotetaan myös tulevia sähköautomalleja ja lykätään auton vaihtoa.

Jokaisesta autoista kirjoittavasta lehdestä on löytynyt Model 3:n koeajo ja arvostelu: Ilta-Sanomat ja Tuulilasi (nämä koeajoivat meidän automme), Iltalehti, Helsingin Sanomat, Tekniikan Maailma. Näissä artikkeleissa kukin toimittaja painottaa kokemuksiaan omalla tavallaan ja keskitytään paljon muihin ominaisuuksiin kuin sähköiseen voimalinjaan. Ihan hyvä, että kaikista Teslojen ominaisuuksista autona tulee myös tietoa mahdollisille ostajille, eipä tule pettymyksiä niin paljoa, kun ne eivät täytäkään kaikkia toiveita. Mutta pääasiaa haluaisin painottaa silti enemmän: vaikka mitä valittamista monella Teslan ostaneella olisi toimituksen puutteista tai virheistä, joita pitää korjata huollossa, ei juuri kukaan ole enää valmis luopumaan Teslastaan. Siksi Tesla voikin antaa todella hyvän palautusoikeuden: uuden auton voi palauttaa 7 päivän sisällä, jos sillä on ajettu alle 1600 km.

On kulunut 11 vuotta Roadsterin tulosta ja 7 vuotta Model S:ien toimituksien alusta, eikä perinteisillä autonvalmistajilla ole jatkuvista lupauksista huolimatta mitään oikeasti kilpailevaa tarjottavaa. Jos houkutteleva auto on saatukin myyntiin, valmistusmäärät ovat niin pieniä, että tilausajat Suomeen ovat venyneet vuoteen. Tällä hetkellä tilattu Tesla on kuitenkin saatavissa parissa kuukaudessa, joskus nopeamminkin. Juuri nyt vetokoukullista joutunee odottamaan pidempään.

Olen järjestänyt koeajoja Model 3:lla TeslaClubin tilaisuuksissa ja muutenkin tuttuja tavatessa. On tehty pieniä lenkkejä, joissa on mukana kaupunkiajoa, isompaa tietä, autopilotilla ajoa ja tietysti tilanteen salliessa erilaisia kiihdytyksiä. On mielenkiintoista ja hauskaa kuulla kaikkia kommentteja ja reaktioita autoon. Mielestäni tärkein asia, minkä koeajajat huomaavat, on ajamisen helppous ja mukavuus verrattuna mihinkään muuhun autoon. Kun auto tottelee polkimia vaivattomasti ja välittömästi – ilman, että mitään hurjia tehoja ja kiihdytyksiä edes tarvitaan – niin ajaminen on aivan toisenlaista. Siitä on vaikea tottua takaisin mihinkään muuhun.