Kasvisruoka, kolmas kuukausi

Näihin aikoihin olemme menossa kolmannella kuukaudella kasvisruokaa. Tässä mietin neljää aihetta. Ensinnäkin minulle pelkkä iso kasa monipuolisia vihanneksia on ihan täysi ruoka, mutta silti on ollut hauskaa etsiä ja kokeilla kaikkea mitä vegaanituotteita kaupoista löytyy. Toiseksi, miltä minusta tuntuu ja miten kasvisruoka on minuun vaikuttanut. Kolmanneksi, on mielenkiintoista kuunnella muiden kommentteja ruokavaliosta, se on vähän yllättänyt. Neljänneksi, tämän ruokavalion vaikutukset kroonisiin perussairauksiin ja sitä kautta koronaviruksen kuolleisuuteen herättävät ajatuksia.

Toinen viikko on menossa määrättynä etätöihin kotiin, joten erinomainen lounasravintola Dylan ja sen ihan uskomattoman monipuolinen salaattiosuus on jäänyt käyttämättä. Toivottavasti ravintola pystyy skaalaamaan toimintaansa niin, että pysyy pystyssä tämän yli. Lounas pitää siis kehitellä kotona, eikä sen kokkaamiseen halua käyttää pitkiä aikoja, jos aikoo saada töissä jotain aikaiseksi eikä halua venyttää työpäivää. Läheisessä kaupassa on valmiita annoksia, esimerkiksi tofunuudelit. Kokeilin myös valmishampurilaista jollain näistä lihannäköisistä korvikkeista. Menihän se, helppo kuin mikä tahansa pikaruoka parin minuutin mikrotuksella. Koko oma käsitys siitä, mitä missäkin tilanteessa haluan syödä, on vielä täysin avoinna, kun vuosikymmenten tavat on heitetty roskiin. Jospa seuraavaksi vain keittäisi vähän pakastevihanneksia ja tuoretta sekaan nopeaksi salaatiksi? Tarveaineet pitäisi muistaa varata jääkaappiin, ettei joka lounasta tarvitse hakea kaupasta. Rutiinit on vielä löytymättä.

Aino-valikoimaan on tullut vegaaninen jäätelö.

Maitotuotteista jäätelöt ovat olleet meille tärkeitä. Niitä on testattu montaa lajia. Osa ei maistu meille molemmille, osa ei kummallekaan, mutta osa on tosi hyviä. Viimeisimpänä Aino-sarjan vegaaninen kaurasuklaajäätelö. Yhtä hyvää kuin muutaman muun merkin pahvipurkeissa olevat suklaajäätelöt. Tätä jonkin aikaa metsästettiin, ja nyt vihdoin S-marketista löytyi. Vegaanisissa jäätelöissä kyllä maistaa hieman erilaisen maun, jonka voi kuvitella olevan jollakin lailla viljaan viittaava. Minua ei ainakaan haittaa.

Itsessäni tapahtuneita muutoksia on jopa vaikea muistaa näinkin lyhyen ajan jälkeen. Miltä tuntui ennen eri asioiden suhteen? En oikein usko muistikuviin, on niin helppo sanoa, että tuntuu paremmalta, virkeämmältä, ei ole niin usein huono olo jonkun ruoan jälkeen, mutta kun tällaisia asioita ei laske, oikeasti, niin en anna niille niin paljoa arvoa. Pidän enemmän mitattavista asioista. Yksi selkeä mittari on paino, joka on pudonnut noin 7 kiloa, melkein 10 % ja suunnilleen kilon viikossa, vaikka olen syönyt niin paljon kuin jaksan. Luulin painon laskun jo loppuneen, mutta joka viikko se on jatkunut. Se on varmaan melkein kaikki jotain sisäelinrasvaa, sitä joka on vaarallisinta. Alan olla samassa painossa kuin pari-kolmekymmentä vuotta sitten.

Miltä tuntuu kun yrittää ajatella haluaisiko syödä lihaa vaikka? Mitä ajattelee kaupassa lihahyllyllä? Jotenkin olen onnistunut siinä, että olen varmaan motivoinut itseni ja vakuuttanut itseni, että tämä on se miten syön, kun lihatuotteet kaupassa ovat yhtä tunteita herättäviä kuin vaikka pesuaineet – kummatkin ovat yhdentekeviä, vain jotain mitä ei halua tai tule mieleen syödä.

Joillekin tuntuu olevan kova paikka tämä kasvissyönti. Enkä tarkoita tavallista kliseistä vitsailua, se ei kerro vihamielisyydestä ja keskustelu yleensä jatkuu uteliaasti ja kivasti. Jyrkempiä kommentteja ovat suostuttelu syömään lihaa, pelottelua jonkun aineen riittävästä saannista, tutkimusten vähättely. Moni uskomus lihasta ja sen tarpeesta elää sitkeässä, mutta sekään ei ole tässä takana. Takana vihamielisissä kommenteissa voisi olla jonkinlainen syyllisyys, ikään kuin meidän vegaaniruokavaliomme olisi syytös, paheksuntaa muita ihmisiä kohtaan ja sitä vastaan pitäisi puolustautua. Hei ei todellakaan ole! Itse söimme kaikkia eläimiä ja eläinperäisiä ruokia kaikissa muodoissa vuosikymmenet. Ihan samanlaisia epäterveellisen ja ilmastonmuutosta edistävän ruokavalion uhreja olemme kaikki.

Koronaviruspandemia on tuonut mieleen voimakkaasti ruokavalion yhteyden perussairauksiin, joiden nyt on huomattu aiheuttavan rajusti noussutta kuolleisuutta virukseen. Kasvisruokavaliolla on saamani käsityksen mukaan yhteys pienempään todennäköisyyteen saada sydän- ja verisuonisairauksia, verenpainetta, diabetesta ja syöpää. Ja juuri nämä sairaudet ovat mukana isossa osassa viruskuolemia. Jotenkin aavemaista, että juuri nyt olemme vaihtaneet ruokavaliotamme. Millaisia sitten, kun luotettavaa tilastotietoa on saatavilla, ovat erilaiset korrelaatiot eri alueiden ruokavalioiden ja kuolleisuuksien välillä? Mikä on ollut menehtyneiden ruokavalio? Ovatko vegaanit aliedustettuina? Tuskin koskaan sellaista tutkimusta tehdään. Muiden muuttujien eliminointi on mahdotonta. Mietinpä vain.

Vielä yksi asia tulee mieleen. Se vaikuttaa jollain tavalla ajatteluun, ettei tarvitse itselleen perustella eläinten vankina pitämisen, tappamisen ja syömisen oikeutusta, että näin meidän kulttuurissa on aina tehty, eläinten kuuluukin olla ihmisten syötävänä ja sitä rataa. Jollain tavalla vapauttava, tasa-arvoisempi suhtautuminen eläimiin. Oikein mukavaa ja tekee hyvää ihmiselle tällainen ajattelu.

Tammikuun alkupuolella söimme kaappeja tyhjäksi eläinperäisistä tuotteista , mutta muualta vielä löytyi kolme tonnikalatölkkiä, hunajapurkki ja muutama pussi tacodippikastikejauhetta, jossa on laktoosia. Ja purkki kalaöljykapseleita. Vähiin käy, mutta nyt en enää halua ja uskalla niitä syödä, eikä anna luonto periksi heittää ruokaa hukkaan. Ehkä joku ne ottaa syödäkseen. Tai sitten ne ehtivät vanhentua joskus siellä kaapin pohjalla.

Jokkmokin jääradalla

Tällaisella klubitapaamisella on monta tarkoitusta, ja tällä kertaa ajattelin keskittyä siihen, että ehdin oikeasti harjoitella jääradalla itse kaikenlaista. Aiemmin on enemmän tullut juteltua ihmisten kanssa ja koeajettua eri porukoilla autoja. Totta kai sitäkin päivän mittaa tällä kertaa tehtiin, mutta pääasia minulle oli oma harjoittelu.

Takavalot eivät tässä lumessa pysy näkyvissä millään. Ja vanteet täyttyvät myös.

Tietenkin kaikki sanovat, että jääradalle pitäisi mennä sinne sopivalla varustuksella, eli pitkäpiikkisillä renkailla. Ja uskon, että se on upeaa, kun piikit tasaisesti ja ennakoitavasti purevat jäähän ja antavat kuljettajalle täyden hallinnan pidosta ja luistosta. Ehkä joskus sitäkin voi kokeilla. Mutta nyt tutkin oman auton käyttäytymistä omilla normaaleilla Nokian R3-kitkoilla.

Tilaa siihen oli hyvin. Kolme lyhyempää rataa oli aurattu järven jäälle ja niiden ympärille yksi pidempi rata. Nuo kolme lyhyempää tuppasivat nopeasti kiillottumaan kitkoille todella liukkaiksi, mutta pidempi säilyi paljon ajettavampana koko päivän. Lisäksi rannasta radoille vievä pitkä suora oli aika leveä, ja siinä oli pitkän aikaa tyhjää, joten käytin sitä omiin käsittelyharjoituksiini. Jonkin aikaa tein sitä, että suoraa ajaessa heittelen autoa puolelta toiselle ja yritän löytää rajan, että ei pysy hallinnassa. Sitten kun se löytyy, yritän saada takaisin hallintaa. Yleensä ei ihan onnistu, pyöritään ja pysähdytään loivan vallin reunalle. Siitä varmaan vanteet täyttyivät lumesta päivän aikana. Alkoi meinaan paluumatkan alussa täristelemään aika lailla – olisi pitänyt huomata illalla puhdistaa ne.

Track mode on Performance-mallin erikoisuus kolmosissa. Tietysti kokeilin sitäkin, ja osaavalla kuskilla se on varmaan ehdottomasti koko ajan käytössä. Mutta minulla se on vain varma tapa pyöräyttää auto ympäri heti ensimmäisessä liukkaassa kohdassa. Ilman track modeakin auto kuitenkin antaa mennä mutkassa pienessä sivuluisussa mielestäni oikein mukavasti. Track modella sain olla todella varovainen ja ilman sitä pääsin mutkat hienosti paljon suuremmalla nopeudella. Tekniikan maailman talviautotestissä, joka ilmestyi juuri, arvosteltiin kolmosta juuri siitä, että sen ajonvakautus ei estä täysin sutimista ja päästää autoa hieman vapaammin iloisesti kahva edellä. Mitä monet taas arvostavat!

Teslabjörn pyörittelee jäällä ja tekee videoitaan

Muilla jääratakerroilla viime vuosina (Kemi, kaksi Kittilää, Hyvinkää) ovat päivät olleet aurinkoisia. Nyt oli koko päivä aika hämärää, aika kova homma osan aikaa edes erottaa mihin suuntaan rata kääntyy. Varsinkin loppuiltapäivästä. Mutta oikeastaan taisikin olla aika hyvä päivä videoiden tekoon Teslabjörnillä, kun kontrasti auton sisätilojen ja lumen välillä ei ollut niin kova. Ainakin videoita syntyi useampi, ja hän oli koko ajan autolla joko radalla, pyörimässä eri tavoilla, ajamassa rataa tai pysähtyneenä johonkin selostamassa kameralle. Aivan kokopäiväistä hommaa.

En paljoa kuvaillut radalla muita autoja. Vähän sentään vastaohjausta tässä mutkassa havaittavissa.
Otan aina radalla kaiken irtonaisen autosta pois, latausjohdot ja kamerat ja muun kaluston. Kevennys mielestäni vaikuttaa ihan oikeasti. Jääradalle oli tuotu mökki, jossa ihmiset viettivät aikaa. Minä mieluummin vietin aikaa radalla, kun kerran sinne oli päästy.
Ruotsalaista Model X:ää kiskottiin iltapäivästä syvältä hangesta.

Vaikka paljon pyörähtelin radalla ihan matkustajana, minua ei tarvinnut hangesta hinata ulos. Montaa muuta autokuntaa piti, viimeisenä vielä iltapäivällä todella pitkälle hankeen ajanutta Model X:ää. Näin pitkälle ei pääse ellei ole tuolla suoralla ottanut todella paljon vauhtia. En sitten ottanut selvää tarkemmin mitä oli yritetty. Suorilla kiihdyttäessä jäällä pitää muistaa, että jarrutusmatka on sama kuin kiihdytysmatka, koska molemmat ovat riippuvaisia vain renkaan pidosta.

Illalla taas Jokkmokin torille lataukseen. Tässä vaiheessa olisi kannattanut puhdistaa vanteet ja pyöränkotelot!
Nokian renkaat lahjoitti arvontaan renkaat ja muita palkintoja

Viimeaikaiseen uuteen harrastukseen, kasvissyöntiin, liittyen sellainen huomio, että täällä olin ensimmäistä kertaa hotelliaamiaisella eläinperäisten ruokien pois jättämisen jälkeen. Samaten ensimmäistä kertaa olin järjestetyllä päivällisellä ravintolassa. Vaikka tässä hotellissa erilaisia varsinaisia vegaanivaihtoehtoja ei ollut, sekä aamiaisella että lounailla ja päivällisillä minua palveli aivan täysin noutopöydän salaatti. Ehkä paremmin kuin mikään ei-vegaaniravintolan yritelmä kasvisruoasta. Olen huomannut, että minulle riittää ihan pelkkä monipuolinen kasa vihanneksia aivan kaikilla aterioilla. Sama juttu paluumatkan lounaspaikassa – tavallisen huoltoaseman noutopöydän kasvikset ovatkin loppujen lopuksi hyvin monipuolisia. Siemenet, pähkinät ja öljyt, joita tavallisesti muussia ja lihapullia lautasille lapioidessa ei huomaa, täydentävätkin salaatin täydellisesti. Olen tyytyväinen tämänkin nykyisen elämän tulikokeen suorittamisesta.

Vakoilemassa Polestar ykköstä ja kakkosta
Polestarissa sattui olemaan virta päällä, joten näkyi medianäytön sisältöä
Autoon oli jäänyt ’vaihde’ päälle, vaikka se oli jotenkin pois päältä..

Tällaisissa paikoissa, missä on jääratoja, on myös paljon autonvalmistajien talvitestauspaikkoija. Täälläpäin Volvolla on testejä näköjään, koska uudet Polestar 1 ja 2 löytyivät ihan hotellin parkkipaikoilta. Toisessa oli vieläpä virrat unohtuneet päälle, niin ikkunoiden läpi pääsi näkemään käyttöliittymää vähän. Onhan näistä autoista kaikenlaisia vakoilukuvia jo näkynyt, mutta jännää itse päästä vakoilemaan.

Alkuun paluumatka oli osin auraamatonta ja kulutus oli todella reipas kolmoseksi.

Paluumatka tehtiit kerralla ajamalla toisen teslaklubilaisen kanssa se 1000 kilometriä Helsinkiin noin puoliksi. Tehtiin homma taas aika lailla parhaalla etenemisnopeudella. Hitaiden latauksien aikaan Oulussa syötiin ja lopulta Helsinkiin tultiin melkein ensimmäisenä autokuntana. Mutta ei ihan, koska Vierumäen superilla jäätiin suustamme kiinni rovaniemeläisen tuoreen teslakuskin kanssa. Ehkä se kuitenkin ihmisten tapaaminen on tärkeämpää kuin voittaa pieni epävirallinen kisailu.

Taas kerran tuollaisen 2182 kilometrin viikonlopun jälkeen voi sanoa, että en viitsisi tehdä millään muulla kuin sähköautolla, enkä viitsisi sähköautoistakaan millään muulla kuin Teslalla. Muilla ei eteneminen pitkällä matkalla ole samalla tavalla mahdollista, ei Suomessa eikä muualla maailmassa. Yhdistelmä pientä kulutusta, autopilottia, laajaa ja nopeaa superlaturiverkostoa ja vielä kohtalaista vaihtovirtalatauksen nopeuttakin on vaikea voitta muilla merkeillä vielä vuosiin. Siitä puheen ollen.. tästä linkistä tilauksiin 🙂 http://ts.la/jaakko8123