Pyrin käymään joka sunnuntai messussa. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Jos olen vapaalla, vapautan kaistanleveyttäni sillä, että en joudu arpomaan mennäkö vai eikö mennä arvonnalla. Kyse on siis lähinnä siitä, että minne.
Se, että pyrin käymään mahdollisimman monella paikkakunnalla on osoittautunut todella antoisaksi. Kuinka samaa asiaa voidaankin toteuttaa niin monella eri tavalla.
Tässä postauksissa muutamia kuvia kirkoista, joissa olen viimeisten vuosien aikana käynyt. Pyrin tästä lähtien myös lisäämään uudet kohteet. En ole tajunnutkaan, kuinka hieno asia ”keräily” on. Tuntuu hienolta käydä jossain täysin uudessa kohteessa ja usein myös oppia paljon uutta.
Tässä kokoelmana viimevuosilta. Yritän tulevaisuudessa laittaa enemmän infoa.
Vanha kirkko, ihan naapurissa, ja kirkko, jossa eniten käyn.
Muutama kuva Jokiläänin seurakunnan kirjoista, jossa nyt pastorinvirassa 1.11.2025 31.12.2026 välisenä aikana.
Pidän aina autossa renkaanpaikkaussarjaa ja kompressoria, ja onpa tuota tullut käytettyäkin muutaman kerran, omien ja vieraiden renkaiden paikkaamiseen. Tällä kertaa mökkitiellä meni kumista läpi hillitön pultti, osa kiila-ankkurista, vielä muutterikin mukana. Kesti aikansa vääntää pitkillä putkipihdeillä se irti, mutteri otti vastaan ankarasti. Olisi ehkä saanut pyöriteltyä irti, mutta kun sitäkään ei nähnyt mitä siellä sisällä oli, ennenkuin sai ulos.
Helposti sai kiskottua pulttia jonkin matkaa ulos, mutta sitten mutteri otti vastaan.Miltä tilanne näytti ensin..
Tämänkokoiseen reikään työnsin kaksi paikkamateriaalipötköä, mutta jäi pihisemään silti. Sen verran ilmaa pysyi sisällä, että ajoin rengasliikkeeseen, mutta pultin nähtyään eivät suositelleet paikkaamista. Rengas on siis entinen. Onneksi olin jostain aikaisemmasta kesäkumisarjasta säästänyt parhaimman, kun olivat kuluneet epätasaisesti. Kolmas rengasliike paikkakunnalla ehti tehdä rengastyöt, mutta vanne oli kiero. Ehkä tämä pultti ja sen vääntäminen irti oli saanut siihenkin vahinkoa aikaan. Vanteen oikaisu onnistui Lapin kumin liikkeessä kuitenkin saman tien.
Paikkasarjassa työkaluissa kannattaa olla poikittaiset kahvat, joilla saa käytettyä tarpeeksi voimaa reiän puhdistukseen ja paikka-aineen tunkemiseen sinne.
Minulla siis on aina mukana autonrenkaan paikkasarja. Tällainen hyvä sarja, esimerkiksi Motonetin tuote 60-2009 ”TipTop Tubeless paikkaussarja”, maksaa 30 € ja siinä on hyvät kahvalliset raspi ja neula. Tai MTX:n 6 € sarjassakin on kohtalaisen näköiset kahvat. Kompressori on rengaspaineiden säätöön kelin, lämpötilan ja ajotehtävän mukaan myös aina kiva olla mukana. Perinteiset halvemmat tupakansytytinliitännästä virtansa ottavat ovat pieniä ja kevyitä olla mukana. Akulla toimivat ovat kuitenkin vieläkin käytännöllisemmät, kun ei tarvitse pitkän johdon kanssa pelata. Itsellä kulkee Makitan akkukompressori mukana.
Jos tämä olisi sattunut olemaan pienempi naula tai ruuvi, olisi paikasta tullut pitävä muutamassa minuutissa, matka jatkunut ja olisin todennäköisesti ajanut nämä renkaat loppuun paikan kanssa, kuten olen pari paikattua rengasta ajanut. Tästä on useampaa viisautta olemassa. Toisaalta yhden tällaisen paikkauksen tehnyt asentaja oli hyvin luottavainen paikan kestävyyteen – kestää siinä kuin uusi rengas, mutta toisaalta rengasvalmistajan edustajat ovat hyvin yksiselitteisiä – pikapaikkasarjalla paikatulla renkaalla tulee ajaa vain rengasliikkeeseen ja siellä tehdä kunnollinen paikkaus tai laittaa uusi rengas. En anna tästä neuvoa, jokainen päättää itse miten tekee.
Pisimmät putkitongit, mitä sain lainattua, riittivät juuri ja juuri pultin kiskomiseen.
Kiitokset mökkinaapurille, joka lainasi työkaluja ja jaksoi odottaa, että sain auton paikattuna pois tieltä. Kiitokset Fennolinkille neuvoista ja Lapin kumille, että vanteen oikaisukin onnistui saman tien, keskellä renkaanvaihtosesonkia.
Yhteenvetona heti matkan jälkeen – mahtava matka! Juuri sitä mitä lähdettiin hakemaan, lämpöä, snorkkeloitavaa, hyvää ruokaa, hyvää lukemista ja paljon lepoa.
Jaakko ja lintu
Matka
Koska kaikki lelut haluttiin mukaan, tuli muutama ylikilo… Mahtuivat sentään mukaan (jättiräpylät, kamerat, digilaitteet…).
Lily Beach oli hyvä hotelli innokkaille snorkkeloijille. Matka on kyllä pitkä. Menomatka kesti lähes vuorokauden. Ensin Helsinki Doha, sitten Doha Male ja lopuksi pienellä koneella keskelle merta South Ari Atollit… ja sitten vielä lyhyt venematka.
Muutamia kuvia hotellista
Valmiina veteenMeidän huoneHotellihuoneesta suoraan mereenAurinkoa riittiNäitä oli kaikkiallaAltaita oli monta, yksi vain aikuisilleKylppäri oli ulkona
Ainakin autojen liikuttamiseen käytetystä sähköstä tuli suurimmaksi osaksi lähes ilmaista.
Vuonna 2016 ensimmäisen sähköautomme myötä vaihdoin pörssisähköön. Silloin oli tavallista, että päivisin sähkö oli hieman yli 4 senttiä ja öisin hieman alle 4 c/kWh. Latauksen kun ajasti alkamaan klo 00, niin se riitti. Vähän myöhemmin lataus kannatti siirtää alkamaan kello 01, halvimmat hinnat alkoivat silloin. Varmaankin koska kulutusta oli yleisesti totuttu siirtämään puolelleyölle.
Forecan sähkön hintapuntarissa tuulivoiman ennuste näkyy pidemmälle ajalle. Nyt on odotettavissa kolme kalliimpaa yötä, mutta ensi viikon lopulla taas halpaa. Kalliskaan yö ei välttämättä ole yhtä kallis kuin viime vuosina on totuttu.
Pikku hiljaa selkeä päivärytmi alkoi rikkoutua, ja öisin ei ollutkaan enää yhtä halpaa. Vaihtelu oli edelleen vähäistä, mutta kasvoi jo ennen sotaa.
Sodan ensimmäiset 2 vuotta olivat hurjia, vuorokaudesta ei tahtonut kohtuuhintaisia tunteja aina löytää. Kesät olivat halpaa sähköä, mutta talvella vaihdeltiin tuulen mukana ja todella kalliiseen asti.
Ensin tilannetta helpotti Olkiluoto 3:n valmistuminen, ja taustalla jatkuvasti kasvanut tuulivoima vain kiihdytti kasvuaan. 2024 ollaan päästy tilanteeseen, jossa tuulivoiman asennettu kapasiteetti on jo niin suuri, että lähes nollahintaiset tunnit ovat koko ajan yleisempiä. Reilu viikko sitten pohjoismaisen sähköpörssin hinnan laskentajärjestelmä muuttui niin, että siirtolinjoja käytetään tehokkaammin, ja sähköä saatetaan myydä kauaskin tuotantopaikasta. Tämän vaikutuksista on vielä vähän kokemuksia, mutta tuntuu kuin yön negatiiviset hinnat kovillakin tuulilla olisivat poistuneet tai vähentyneet ja yksittäiset piikit olisivat tasoittuneet. Ehkä kokonaisuutena Suomessa aivan hieman hinnat nousivat. Tämä siis tarkoittaa, että Suomessa uusiutuvilla menetelmillä tuotettu sähkö saadaan kaupaksi jonnekin kauemmas, Etelä-Ruotsiin tai Saksaan asti. Kuluttaja maksaa hieman enemmän mutta uusiutuvien kannattavuus paranee ja niitä saadaan lisää – lopulta kuluttajakin siis hyötyy.
Auton lataamiseen 1-2 sentin hinta ei enää juuri eroa ilmaisesta, siirtohinta on silloin ainoa mikä merkitsee. Suurimmassa osassa öitä päästään parin sentin alle, eikä välissä enää näytä olevan montaa yötä korkeammilla hinnoilla. Arkikäytössä jos ei tarvitse joka yö ladata, niin aina pääsee käyttämään ilmaista sähköä. Käyttökelpoisella, kookkaalla akulla varustetulla täyssähköautolla ajamisesta on siis energian suhteen tullut ilmaista.
Tulevan talven hinnoista en ole huolissani. Tuulivoiman asennettu kapasiteetti jatkaa hurjaa kasvuaan, jolloin pienelläkin tuulella on aina jonkin verran tuotantoa jossain päin Suomea – tai jossain päin Pohjoismaita. Uusi sähköä kärkkäästi siirtävä pörssisähkön laskentamalli hyödyttää silloin myös Suomea, kun muualla tuulee. Tuulivoimalat ovat myös entistä korkeampia, ja jos lapa huitelee pitkälti yli 200 metrin korkeudella, sieltä löytyy melkein aina jonkin verran tuulta.
Vermon radalla järjestettiin Teslat valoshowta varten. Liikenteessä joskus Helsingin seudulla tuntuu, että näyttää samalta 🙂
Koska jokaiselle löytyy jo tarpeeseen sopiva automalli, niin paljon ajavilla ei ole mitään tekosyytäkään olla siirtymättä sähköön. Vähän ajavilla auton pääomakustannukset ovat vielä esteenä, mutta öljyn käytön vähentämisessä merkityksellistä on suurimman osan ajokilometreistä sähköistäminen, ei jokaisen auton. Käytettyjäkin sähköautoja on kaikkiin tarkoituksiin ja toisin kuin koneeltaan ja vaihteistoltaan porsiva perinneauto, sähköauto on turvallisempi ostos käytettynä. Kunhan vältää pieniä määriä valmistettuja malleja, joiden akuille ei kolmannen osapuolen korjauksia takuuajan jälkeen löydy helposti.
Viime vuonna Suomessa kaikkien fossiilisten polttoaineiden käyttö väheni 10 prosenttia. Ei siis vain liikenteen polttoaineiden, vaan kaikkien käyttötarkoitusten. Tämä väheneminen kiihtyy vain näillä tuulivoiman ja jopa aurinkovoiman määrillä. Fossiilisten rahtaaminen Suomeen siis loppuu ennen pitkää. Pysäyttävä oli huomata, että maailman merillä puolet laivoista kuljettavat poltettavaa ainetta. Tämä tuntuu niin turhalta, kun kaikkialla olisi tuotettavissa energiaa.
Tänään laitetaan ruokaan tulisesta pienestä oranssista chilistä puolet, tästä tulee hieno polttava pitkä jälkimaku, ja pari isompaa miedompaa chiliä tekee täyteläisen maun.
Fossiilisten polttoaineiden poistumisen jälkeen jää toinen iso sektori ilmastopäästöjä – ruoka. Sen pitäisi olla helpoimmin hoidettava ongelma. Jokainen voi itse välittömästi vähentää ruoan päästöjä omalta kohdaltaan, ilmaiseksi. Ja kaupan päälle elämä jatkuu terveempänä ja paremmassa kunnossa. Vegaaninen ruoka on vieläpä halvempaa, kun sen tekee pääosin terveelliseksi. 70-80 % pelloista jää tarpeettomiksi, jolloin turvepellot voidaan metsittää, metsiä voidaan enemmän suojella, yhtenäisiä elinympäristöjä palautuu eläimille ja Itämeren ravinnepäästöt loppuvat. Sinilevä häviää järvistä ja merestä.
Lento lähtee 21:50, mutta vielä ehdittiin koko päivä riehua kaupungilla. Ensin mahtava Tiffany näyttely. Aamun pakkaamisen jälkeen jätimme rinkat hotellille ja kävelimme sinne, jotta tulee vähän jotain liikuntaa ennen lentoa. Näyttelyssä oli huonekaupalla esille laitettuja yli vuosisadan aikana tehtyjä koruja, mukaan lukien elokuvissa ja juhlissa näyttelijöiden käyttämiä. Lopuksi viimeisessä huoneessa oli kuuluisa 120 karaatin, noin 30 miljoonan dollarin arvoinen keltainen Tiffany-timantti.
Vanhimpia koruja Tiffanyn alkupäiviltä.Audrien puku elokuvasta Aamiainen Tiffanyllä.Näyttelyssä oli kultaseppiäkin tavallaan näytillä.
Paljon ihmisiä…. Mutta näyttely oli jonottamisen arvoinen.
Kaupungilla jonkun yrityksen konttorin edessä ilmeisesti tutkittiin sähköpakettiautoa ja pienkuorma-autoa.
Näyttelyn jälkeen junalla Shibayaan, jota ei oltu vielä tutkittu, paitsi se kuulu risteys.
Nyt käytiin kaupoilla ja vielä yhdessä perinteistä japanilaista ruokaa vegaanisena tarjoavassa ravintolassa.
Lounaaksi vielä lajitelma perinteisempiä Japanilaisia ruokia vegaanisena.
Ja pakolliset selfiet tietenkin.
Vielä kotikulmilta kotiaseman mielenosoitus – en tiedä minkä puolesta tai vastaan.Lentokentälle vievä yksiraiteinen juna kivasti vaihtelua tunnelissa matkustamiseen.Japan Airlinesin loungen vegaaniset tarjottavat.
Henkilökunta auttaa myös kuvien ottamisessa.Tämäkin tila on peilien takia ääretön ja pohjaton.Aivan pimeässä lattia oli pehmeä muotoaan muuttava.Immersiivistä vaikuttavaa tilaa. Ledimeren läpi käytäviä pitkin.Seinien lisäksi ylä- ja alapuolella olevat peilit tekivät tilasta äärettömän ja laittoivat meidät kuin tyhjän päälle.Melkein polviin asti olevassa vedessä uivat heijastetut kalat – teosta ohjataan ihmisten mukaan, se ei toistu ikinä.Putoavassa avaruudessa – katon puolipallolle heijastettu jatkuva räiskyvä ja kaunis grafiikka teki hienon kokemuksen.
Hyvä veitsi jäi käpälään, nyt tekemään ruokaa! Nälkä! Kävimme syömässä samassa Komeda Is -ravintolassa missä muutama päivä sitten, koska halusimme nimenomaan parhaan mahdollisen kokemuksen viimeiselle illalliselle.
Tänään kierrettiin yhtä kaupunginosaa taas, Taitoa. Siellä on pitkä katu täynnä keittiötarvikkeita ja veitsiä. Valikoimaa ja kauppoja on taas samassa skaalassa mitä voi odottaa 40-miljoonaiselta kaupunkialueelta.
Jokaisella kaupunginosalla näyttää olevan aistittava ero tunnelmassa – mikä on yhdistelmä kauppoja, asuinrakennuksia, minkäkin tasoista liike-elämää.
Nyt keittiötarvikekauppakadun varrellaUseita kauppoja myymässä ravintoloille ruokajäljitelmiä.Aina välillä pieni erikoisempi talo välissä.Ginzan kauppakeskusten erikoisuuksia
Tänään saatiin ihan oikeasti syötävää. Vegaaninen Falafel brothers -ketjun ravintola päärautatieaseman lähistöllä.
Falafel-lautaFalafel-salaatti ja falafel-leipäKontrastia päärautatieaseman ja sitä ympäröivien toimistopilvenpiirtäjien välillä.
Japanin muuntumista perinteisestä moderniksi kuvaava animaatio
Emme ole kovin myöhään iltaisin olleet kaupungilla, koska yleensä haluamme aamuisin olla aikaisin liikkeellä ja nähtävyyksissä, mutta nyt voi vähän totutella myöhäisempään rytmiin kohti Suomea ja kaupungin nähtävyydet eivät vaadi aikaista matkustamista. Pimeän tullen täällä on kaupungintalolla godzilla-elokuvien 70-vuotisjuhlan kunniaksi isoja projektioita talon seinään. Niitä näytetään 19.30 alkaen, ja mentiin katsomaan ensimmäistä lauantai-iltana. Kiva seurata paikallisia ja turisteja kerääntymässä katsomaan sitä. Ensimmäinen esitys koostui godzilla tuhoaa kaupungintalon -elokuvasta, Japanin historian nykyaikaan liittävästä koosteesta ja graafisista esityksistä. Myöhempiä näytöksiä emme jaksaneet odottaa.
Godzilla repimässä kaupungintaloaJotkut ovat leiriytyneet huolella esityksiä katsomaan.Odottamassa esitystä. Kaupungin työntekijät promoavat jotain juhlaviikkoa ja jakoivat istuma-alustoja. Tosin tämä tori kaupungintalon edessä oli niin puhdas, että siltä olisi voinut syödä.
Syömässä lauantaina käytiin ennen esityksiä siinä lähellä Shinjukun asemalla. Vegaaniset ramenit olivat yhdessä kioskissa ruokailualuetta. Vähän rauhaton paikka tuollainen ruokailualue, mutta ramenit olivat hyviä, hyvin maustettuja. Joskus vegaaninen ruoka Japanissa tarkoittaa samalla buddhalaiseen tyyliin ilman ”viittä voimakasmakuista juurta” joiden maku on liian voimakas ja viettelevä. Silloin esimerkiksi sipuli ja valkosipuli puuttuvat. Tässä Food Hall Blast!issa Plant based Tokyossa niitä oli käytetty hyvin. Vain pieni keitto oli aika maustamaton.
Lauantai ja sunnuntai ollaan myös kierrelty tavarataloissa ja muissa kaupoissa. Maailman isoin Hello Kitty -tuotteita myyvä kauppa ja japanilaisten veitsien liikkeitä. Mietinnässä on vihannesten leikkaamiseen sopiva erityisen ohut ja pitkähkö kokkiveitsi-tyylinen veitsi parhaassa mahdollisessa laadussa ja ehkä erikoisuutena toispuoleisella teroituksella vihanneksiin soveltuva veitsi, mutta sen suhteen on vielä vähän epävarmuutta kannattaako. Jääkö painavahko veitsi, joka on hyvin vaikea teroittaa, käyttämättä kuitenkin.
Kävelykaduksi muutettu katu Ginzassa täyttyy heti ihmisistä. Ihmisiä on vaan .. joka .. puolella .. paljon .. Tavaratalot ovat aivan tupaten täynnä, junat täynnä, asemat täynnä..Jotain elokuvan kuvauksia hotellin lähellä. Bussilastillinen länsimaisten näköisiä ihmisiä, mutta paikallinen kuvausryhmä.Shinjukussa on jonkinlainen sekava puhelin-kamera-kauppakujien alue.
Sunnuntaina menimme Harajukun alueelle, jossa Takashita-katu oli kuin yhtä kirpparia ja myös laadukkaampien käytettyjen asioiden liikettä. Sen lähellä oli sitten taas yksi Tokion isoista kauppakaduista.
Joku bändi vanhalla temppelialueelle johtavalla sillalla.Piilokuva, löydä meidätEi ostettu, ihmeteltiin paikallisten tyyliäUusimmissa kauppakeskuksissa leikitellään arkkitehtuurilla ja puistot katolla löytyvät useammistakin.Tuttujakin merkkejä
Toinen paikka oli Akihabara, siellä myös oli suljettu iso katu liikenteeltä, koska väkeä sunnuntaisin on liikkeellä paljon. Melkein joka rakennuksessa on joku 7-kerroksinen pelihalli.
Akihabara ja kävelykaduksi suljettu pääväylä.Joku keräilykorttiturnauksen loppuottelu.
Päivällisravintola oli 8ablish, taidokasta ruokaa. Pääruoasta unohtui ottaa kuva, toinen oli bowl riisistä ja vihanneksista ja toinen oli soijarouhebolognese, pennepasta.
Varsinainen ensimmäinen kokonainen päivä Tokiossa sisälsi rauhallisesti kaksi kohdetta: Senso-Ji:n temppelin ja näköalat Tokyo sky tree -tornin 450 metrin korkeudelta.
Iso tossu temppelin portilla toi jotain onnea tai sellaista.Paikkakunnan merkittävintä temppeliä kohti kauppakujaa pitkin.Itse temppeliäKeisarillisen palatsialueen ympäristö tornista käsin. Kun mukana oli 800 mm objektiivi, jota ei muuhun oltu käytetty, niin tornista sitten jotain kuvia edes sillä.Kaupunkia silmänkantamattomiin.Lulu löysi kuvaan helikopterin, niitä pörrää silloin tällöın.Taiteen tuotantoon tilaa tornissa.Ginzan alueelle tuodaan asiakkaita ostoksille kaikenlaisilla kärryillä.Vetykuorma-auto. Kerran elämässä semmoinenkin on nähtävä, katoava harvinaisuus.Vetylinja-auto. Kova on ollut tohina Japanissa vedyn suhteen, kun näitä on saatu ihan liikenteeseen asti.Tänä iltana varaus oli meillä Ain Soph.Journey -ravintolaan.Jälkkäri vaihdettuna pannukakkuihin.Hotellin vieressä on ratakiskojen alla kuuluisa kuja pieniä ravintoloita, jotka näin perjantai-iltana täyttyivät ihmisistä.Tokio-torni yöaikaan valaistuna hotellin 21. kerroksesta.
