Korjasin Teslan sähkömoottorin

Tarkennus: en korjannut ajomoottoreita, vaan seisontajarrusatuloiden sähkömoottorit, ja niitäkin vain puhdistin alennusvaihteen puolelta.

Alennusvaihde palasina.

Model S alkoi jo viime vuonna valittelemaan pysäköintijarrusta, että jarru ei mennyt päälle tai pois päältä. Vika useimmiten hävisi kuivemmalla kelillä tai jos auto oli kuivassa tallissa jonkun aikaa. Mutta kevään suolattujen teiden jälkeen seisottuaan ulkona hieman pidempään, oli lopulta vasen pysäköintijarrusatula jäänyt kiinni pysyvästi.

Moottori irrotettuna pärjäsi sen aikaa, että sai sen puhdistettua. Jarrun sai väännettyä auki kiertämällä jarrukengässä akselia.

Nopeasti videoista löytyi pikaratkaisu, että auton saa liikkeelle: irroitetaan jarrun moottori satulasta ja kierretään satulassa olevaa akselia niin, että jarru vapautuu. Otin siis sen irti – vaati T25-ruuvimeisseli ja näppäryyttä ja kärsivällisyyttä löytää kuran alta pultit. Sain jarrun avautumaan – nyt hetki ollaan toisen seisontajarrusatulan varassa sitten pysäköity. Tämäkään ei ihan ongelmatonta ollut – aika usein, kun tarkoitus on lähteä liikkeelle ja laittaa vaihteen päälle, auto laittaakin saman tien parkin takaisin päälle. Tästä selvisi sillä, että heti vaihteen päälle laittamisen jälkeen painaa kaasua – silloin auto lähtee liikkeelle.

Otin jarrumoottorin siis tutkittavaksi. Kun 12 volttia laitetaan liittimen reunimmaisiin napoihin, pitäisi moottorin pyöriä jompaan kumpaan suuntaan. Naksahdus kuuluu, mutta mitään ei liiku. Eli moottori lienee sinänsä ehjä, mutta sen edessä oleva alennusvaihde on jumissa. Aloin avaamaan pakettia, mutta siinä vaiheessa pelkällä ruuvimeisselillä pulttien avaaminen ei onnistunut. Laitoin öljyä pultteihin, jospa se liuottaisi niitä irti ja lähdin lomalle. Pienellä varrella räikällä sitten loman jälkeen pultit aukesivat. Räikällä ne olisivat varmaan lähteneet saman tien muutenkin.

Dremelillä kivettynyt suola lähti moottorin päädystä ja reunoista.

Moottorissa on kaksi osaa: itse moottori ja sen edessä alennusvaihde. Moottorin koppaa saa vähän raotettua ilman, että sen johdot katkeavat. Sieltäkin näkyy pelkkää ruostetta, mutta sitä puolta ei kannata sen enempää katsella: ruoste on kosmeettista näköjään ja johtoja ei halua katkoa. Sen sijaan pitää avata alennusvaihde. Irrotetaan navan ympärillä olevan kehän muovikotelossa kiinni pitävä jousi, ja pamautetaan puukalikalla siihen metallikehään. Aika kovaa sai paukutella, ennen kuin irtosi ja rattaat lentelivät pitkin lattiaa.

Sisältä paljastui ruostetta, rasvaa ja paksu kerros ilmeisesti suolaa, jonka takia tuo kotelon avauskin vaati niin paljon voimaa. Suolaa voisi ikuisuuden raaputella jollain, mutta se on todella tiivistä tavaraa, joten dremelillä hioin sitä pois, niin moottorin päätylevystä kuin pitkin sen ulkokehää. Rattaita jaksoin vain vähän putsailla, en mitenkään erityisesti poistanut ruostetta, kun ei sitä niin paljoa ollut.

Työtunteja ei harrastuksissa lasketa, kun on kivaa.

Miten sitten estää tämän tapahtumista uudestaan? Itse ratkaisin asian laittamalla tiivisteiden uriin ja vähän sinne tänne muutenkin venerasvaa. Niin vaihteen kuin moottorinkin puolelle. Tiivisteet olisi voinut vaihtaa, mutta sopivia ei nyt sattunut käsille. Kasasin paketin ja laitoin paikalleen, näin siis vasen seisontajarru on käsitelty. Tässä samalla tuli vaihdettua kesärenkaat.

Oikea puoli jumitti myös ja otin sen käsittelyyn.

Pikaisesti testattuna virheilmoitukset hävisivät. Hieman enemmän ajettuna kuitenkin edelleen ongelmat jatkuivat: nyt oikea seisontajarru jäi jumiin joskus liikkeelle lähtiessä. Parkkiin ja takaisin, niin lähti toisella tai kolmannella yrittämällä taas toimimaan. Eipä tässä mitään, tiedän mitä tehdä ja toinen moottori irti, dremeli surraamaan ja 5 tunnin kokonaisajassa näin amatööriltä oli taas auto kasassa. Tein itse ja säästin 🙂 Virheilmoitukset eivät aivan heti hävinneet vaikka seisontajarrut toimivat aivan normaalisti. Mutta parin päivän päästä, kun lähdin pidemmälle matkalle, ei enää ollut mitään ilmoituksia. Ehkä auton nukkuminen välillä kalibroi moottorien liikeen.

Tämä toinenkin puoli sai dremelikäsittelyn.

Muuta uutista tästä Model S:tä sen verran, että aikanaan keskinäyttö korjattiin vaihtamalla kulunut muistipiiri uuteen – https://tessutellen.fi/2019/09/suomen-halvin-keskinayton-korjaus/ – ja nyt on Tesla vuosien painostuksen jälkeen alkanut tarjota korvauksia näistä korjauksista. Laitoin hakemuksen näistä kustannuksista menemään tietysti heti. Olettaisin, että rahat tulevat tilille aikanaan. Tietoa Teslalta muistipiirin vaihdon kustannusten korvauksesta on täällä:
https://www.tesla.com/fi_FI/support/8gb-emmc-recall-frequently-asked-questions

Ensimmäiset Model kolmoset tulivat 2019 vielä vähän vanhemmalla autopilottitietokoneella, versio 2.5, ja ne luvattiin päivittää uusimpaan myöhemmin. Nyt päivitykset ovat alkaneet, ja meidänkin kolmonen saa uuden loppukuusta. Isompaa muutosta ei heti tapahdu, näytössä näkyy enemmän asioita kuten liikennevalot, mutta myöhemmin ominaisuuksia autopilottiin tulee lisää.

Suomen kaunein Tesla

Kilpailulla etsimme auton teippaukseen ideoita, joita ei itselle olisi tullut mieleen, ja toteutuksia, joita itse emme olisi osanneet tehdä. Kilpailu täytti kaikki odotukset: löysimme mieleisemme aiheen ja sille toteuttajan, joka sai aiheen sovitettua autoon kauniiksi ja näyttäväksi ulkonäöksi. Toteutukseen valittu konsepti on Rametto Atelierin ehdotus, jossa Tuula Lehtisen maalausta käytetään aiheena. Käytetty maalaus on viimeisimmässä näyttelyssä Galleria Halmetojassa ollut ”Van Dael I”.

Tuula Lehtinen ja hänen teoksensa Van Dael I

Emme kilpailua aloittaessa tienneet, millaisella tyylillä tekisimme teippauksen. Tekstiä, värejä, sanomaa, abstraktia, taidetta – olimme avoimia kaikille vaihtoehdoille. Niitä myös tuli. Taideteoksia olemme pohtineen aiemminkin. Nyt tässä konseptissa ensin taiteilijaksi valittiin Tuula Lehtinen. Hän on halunnut tuoda kauneuden taas kunniaan taiteessa, ja tämä kiehtoi meitä – tuntuu erityisen hyvältä ajatukselta, että autosta tulee myös erityisen kaunis, ei pelkästään näyttävä tai taidokas. Taiteilijalla oli juuri alkamassa näyttely uusista teoksista, ja niistä valitsimme sen, joka meitä miellytti sekä teoksena omalle seinälle laitettavaksi että auton aiheena.

Restyling pointin Sergey Haukka, me ja Rametto Atelierin Varpu ja Ilya Baraev. Kuvaa varten turvallisilla etäisyyksillä maskit hetkeksi pois.

Rametto Atelierin Varpu ja Ilya Baraev hoitivat projektissa aiheen asettelun, auton muiden yksityiskohtien suunnittelun ja koko toteutuksen järjestämisen alkaen kuvauksesta ja päätyen teippaukseen Restyling pointissa Sergey Haukalla. Kävimme läpi erilaisia asetteluja aiheelle autoon, ja ideoiden pallottelun jälkeen konsepti syntyi. Maalaus kuvautettiin valokuvaajalla, täydelliseen toteutukseen tarvittiin medium-formaatin Phase One 60. Monia yksityiskohtia mietittiin matkan varrella sitä mukaa, kun näkyi miltä tulos näyttää siihen mennessä. Kromiosien teippaus piiloon valittiin tehtäväksi satiinimustalla, koska se sopi maalaukseen paremmin. Kiiltävä olisi voinut yhdistyä lasipintoihin enemmän, mutta testiteippauksessa se ei kuitenkaan ollut hyvä.

Vanteiden maalaus jäi viime tippaan, auto odotteli valmiina renkaita päivän.

Hopeanväriset vanteet eivät edellisessäkään teippauksessa olleet aivan elementissään, ja nyt päätettiin ne maalauttaa mustaksi myös.

Näytimme autoa Galleria Halmetojalla heti tuoreeltaan. Ikkunasta näkyy alkuperäinen teos!

Helsingin Sanomien artikkelit näyttelystä, jossa maalaus on: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007870694.html ja https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007842595.html . Valittu maalaus on molemmissa artikkeleissa kuvituksena.

Ensimmäinen lataus teipattuna Akaalla. Kaunis ja näyttävä!

Teippaus pääsi näillä kurakeleillä testiin, kun lähdimme pitkään odotetulle lyhyelle lomalle Lappiin. Tarkoitus on viettää aikaa hiihtäen ja lumikenkäillen koronaturvallisesti kaukana muista ihmisistä. Matkan varrella tapasimme myös itse taiteilijan, joka halusi nähdä, miltä teos auton pinnassa näyttää.

Viimeinen superi Pyhäjärvellä. Pimeän tullen todella tyylikäs edelleen.
Ai niin pikku yksityiskohta vielä.. huomaatteko kuvasta? Eli keskikonsolissa on aihe maalauksesta – värillinen viivoitus.
Oulussa jo melko kurainen auto Lapland Hotellin latauksessa. Kura ei vielä erotu ollenkaan.

Matkasuunnitelma oli se tyypillinen Levin reitti: perjantaina iltapäivästä lähtö ja yöksi Ouluun. Sitten on enää kevyt matka päivän aikana päästä perille.

Koronaturvallinen noutoaamiainen vegaanisena tietysti. Annoimme palautetta hotellin merkinnöistä, jotka eivät kerro selkeästi tuotteiden vegaanisuudesta. ”Vegetarian” voi tarkoittaa, että sisältää munaa ja maitoa.
Rovaniemellä kaksi 50 kW pikalaturia ovat kovassa käytössä. Muutaman minuutin odottelulla edellinen kolmonen lähti ja saimme vessakäynnin verran sähköä, joka riittää lataukseksi Oulun ja Levin välille.

Teippauksen päälle laitettiin keraaminen pinnoite ja auton helmaan ja takapyörän taakse kaareen kiveniskuteippiä. Taptesistä tilaamani kuralätkät laitettiin samalla. Tuulilasin vettä hylkivä pinnoite ja ovien kynnyksiin kalvoa. Näillä autosta tulee helppo ylläpitää siistinä. Ikkunatummennuksia meille ehdotettiin, ja ne saattaisivat vielä sopia kokonaisuuteen hyvin, mutta pidämme kuitenkin tärkeämpänä hyvää näkyvyyttä ulos ja toisaalta autoon sisällekin on uteliaiden Teslasta kiinnostuneiden helpompi katsella ilman tummennuksia.

Levillä perillä, ja aihe kestää hyvin tuon 1000 kilometrin kuran näyttävänä!

Kokonaisuutena emme itse olisi pystyneet pitkän aikaakaan miettimällä samaan lopputulokseen. Kun aiheena käytetään kaunista taidetta ja toteutuksen ovat suunnittelemassa ammattilaiset, on lopputulos aivan erilainen. Edelliseen teippaukseenkin olimme tyytyväisiä, mutta viimeistelemättömyys siitä näkyi kuitenkin. Monet yksityiskohdat jäivät silloin saattamatta loppuun. Nyt kun pystyimme tukeutumaan muiden hyviin mielipiteisiin, mitä kannattaisi tehdä, saatiin kaikki yksityiskohdat kuntoon.

Teippauskilpailun satoa

Emme vielä paljasta voittajaa, vaan haluamme sitä ennen palkita stipendeillä muutaman meille mieluisan kilpailuun lähetetyn työn. Tässä ensin palkitut ehdotukset ja sitten kaikista ehdotuksista kuvat.

Mikko Karjalan ehdotus
Mikko Karjalan ehdotus 2

500 € stipendin saa Mikko Karjala ehdotuksella, joka oli kilpailussa selvä kakkonen. Siitä tulee mielikuvia teknologiasta ja sähköisyydestä, mitä tavoittelimmekin. Nämä luonnokset miellytivät jo silmää, ja autosta olisi tullut tällä idealla upea. Mikon kuvausta työstä: ”Wind of Green on suunnitelmani työnimi ja ajatusmallini työssä on seuraava. Sininen keula: Sähkö, tuuli(Voima/vauhti). Grafiikka: Idea tietokoneiden piiri- ja emolevyistä. Jos Grafiikkaa katsoo tarkemmin, niin sieltä löytyy myös ”Radar/Tutka”, joka symboloi itselleni tulevaisuutta ja uusien teknologioiden keksimistä ympäristön ja luonnon hyväksi. Mm. sähköautoilu.  Vihreä perä: Luonto ja puhtaus.”

Saaga Väärnin ehdotuksista poimittu esimerkki
Saaga Väärnin ehdotuksia

Jaetulla kolmannella sijalla on kaksi työtä, joille annamme 250 € stipendin. Toinen näistä on Saaga Väärnin ja pidimme kauniista kuosista. Autosta olisi tullut näyttävä ja kaunis tälläkin idealla. Hän kuvaa ehdotustaan: ”Tämä suunnittelemani kuosi kuvastaa kieloa. Kielo taas kuvastaa oikeaa valintaa sekä toivoa. Meidän on aika tehdä jotakin ilmastonmuutoksen eteen ja valita oikein. Tesla Model 3:n teippaukseen suunniteltu Kielo -kuosi on jatkuva kuosi ja se on skaalattavissa eri kokoihin ja väreihin.”

Tommi Tikan ehdotuksesta kuva.

Toinen 250 € stipendin saa Tommi Tikka. Hänen työnsä miellyttää myös ja hillitty kuvio on kaunis. Tulos olisi ollut näyttävä. Teslan logo on saatu sovitettua kuvioon. Tommilla oli mahdollisuus toteuttaa koko työ suunnittelusta teippaukseen asti ja ehdotus oli suoraan painokelpoinen.

Loput työt ovat tässä ilman mitään erityistä järjestystä. Ymmärrämme ideat, mitkä töiden takana ovat, mutta ne eivät sopineet meidän ajatuksiimme.

Karoliina Rajaniemen kuvaehdotus

Karoliina Rajaniemi osallistui kuvalla, jota kuvailee näin: ”Teos ottaa kantaa yhteen aikamme polttavimpaan haasteeseen, ilmastonmuutokseen. Autoa lähestyttäessä sen eroosion valtaama keula herättää väistämättä huomion. Irtoavat jäälautat saattelevat kuivalta maalta meren syvyyksiin. Tavoitteena on nostaa esiin veden puhdas kauneus, joka on vaarassa hukkua roskamerien alle. Ennen kaikkea teippaus on kuitenkin hatun nosto kunnianhimoiselle tavoitteelle valloittaa avaruus. Ja tätä voivatkin taakse jäävät ihailla edelläkävijän ottaessa suuria harppauksia ihmiskunnalle.”

Moona Vuontisvaaran kuvaehdotus

Moona Vuontisvaaran kuva pohjaksi kehittelylle tuo meille mieleen sarjakuvamaisuuden. Se olisi voinut olla yksi suunta mihin mennä. Olemme nähneet jossain aivan sarjakuvalla teipatun urheiluauton, ja se oli näyttävä. Emme kuitenkaan jatkaneet ideaa sen pidemmälle.

Sami Keräsen ehdotus

Tekstit voisivat olla teippauksen ideana hyvä. Emme olleet valmiita käyttämään ihan vain yhtä sanaa kuosina ja ajatus olisi vaatinut työstöä aika paljonkin. Jotain lauseita, mietteitä, ryhmiteltynä ehkä? Emme jatkaneet ajatuksen työstöä kuitenkaan.

Jere Ylianuntin ehdotus

Jere Ylianuntinn ehdotuksen yksityiskohtainen yksityiskohtaisen grafiikan voi tulkita sisältävän ajatuksia sähköstä myös, sähkönpurkauksista.

Aki Leinosen ehdotus ”POLAR NIGHT”

Aki Leinosen ehdotus tuo mieleen ajatuksia sähköstä ja teknologiasta.

Matti Leinosen ehdotus

Matti Leinosen ajatuksesta koko auton halkaisevat linjat toimivat monessa autossa, mitä olemme nähneet. Arvoihin ja ajatuksiin sähköautoilusta voisi tähän kehittää jotain lisää, mutta emme nyt jatkaneet sitä.

Kiitos kaikille ajatuksista ja osallistumisesta. Useat työt oli valmisteltu pitkälle suoraan tulostusta ja teippausta varten. Voisin kuvitella, että näistä joku voisi päätyä vielä jonkun muun auton pintaan. Meidän kauttamme tietysti saa yhteyden näiden töiden lähettäjiin myös. Kilpailun voittajatyön teippaus autoon on jo valmistunut ja palaamme siihen aivan kohta!

Näin hyvin en ole ennen syönyt

”Mennään syömään jonnekin, jossa on jotain mitä voit syödä” sanoi ystäväni. Hetken ihmettelin. Minähän voin syödä mitä vaan. Ei minulla ole allergioita. Sitten muistin, että vieläkin moni kutsuu muutakin kuin vegaanista ruokaa ruoaksi ja syökin sitä. Siis omassa nykyisessä kuplassani ruoan käsite on niin täysin muuttunut.

Mei Linillä oli täysin vegaaninen ravintola Lönnrotinkadulla. Nykyään ei enää täysin.
Huoltoaseman vegaaninen pannu. Joku kasvisproteiini tässäkin.
Ennen etätyöaikaa työlounaat pelasti Dylan, jonka salaattipöytä oli upean monipuolinen lounas sellaisenaan.

Muutosta ja sen asteittaista edistymistä kuvaa se, mitä ajattelen tarjota esimerkiksi vieraille ruoaksi. Vuosi sitten, kun vielä suunnittelimme ystävien kutsumista kesällä kylään, oli ajatuksena, että vaikka itse olemme vegaaniruokavaliolla, niin hankitaan nyt sitten vieraille jotain lihaleikkeleitä ja juustoja. Kun niitä on aina ennenkin tarjottu. Merkitään ne vain hyvin ja annetaan tähteet vieraille mukaan. Mutta tässä vuoden aikana ajatus on alkanut tuntua kummalliselta. Kun oman mielipiteemme mukaan kukaan ei edes huomaa, että jotain puuttuu, vaikka ei satu olemaan mitään eläintä pöydässä. Miksi sitten nähdä turhaa vaivaa yrittää hankkia jotain, mitä emme muuten hankkisi. Niin se ajattelu muuttuu.

Uunibataatti, herkkusienet, maissi, joku kasvismakkara, ja eiliset ruoantähteet grillissä.

Ruokakaupoista K-ryhmä erottuu selvästi edukseen sen takia, että siellä vegaanisia tuotteita on suurimmaksi osaksi ryhmitelty omiin hyllyihinsä ja merkitty ne hyllyt hyvin. S-ryhmä on laittanut vegaaniset vaihtoehdot muiden tuotteiden sekaan niin, että niitä on vaikea löytää tai edes tietää, onko niitä ja mitä tuotteita. Lidlissä valikoima on huonoin ja vaihteleva, eikä tuotteita myöskään ole helppo löytää. Hyvä merkintä ja ryhmittely on erinomainen idea. Sekasyöjä ei kuitenkaan vahingossa ota makkaroiden joukosta kasvistuotetta ja sen takia vaihda ruokavaliota, sitä on turha odottaa.

Taas yhden kattilan pasta. Tässä oli jotain proteiinituotetta.
Lounas yhden kattilan pastasta, kikherneellä.

Miltä ruokakaupassa tuntuu kulkea pitkien lihaa sun muuta täynnä olevien hyllyrivien ohi? No aika lailla samalta, kuin tuntuu mennä rautakaupassa ilmastointiputkihyllyn ohi, jos on etsimässä ruuveja. Ei niitä edes huomaa. Helpompaa olisi tietysti kaupassa, jos aina ei tarvitsisi vaikkapa joka mausteesta ja karkista katsoa tuoteselostetta, että onko nyt sitten saatu laitettua sekaan kalakastiketta, maitojauhetta, laktoosia, hunajaa, kirvoja, mitä mielikuvituksellisimpia osia eläimistä. Olisipa ihan kokonaan vegaaninen ruokakauppa. Eikö Helsingin keskustan alueella sellainenkin menestyisi? Muukin, kuin Helsinginkadun vegaanikauppa, jossa on siis harvinaisemmat vegaanituotteet kaikki, mutta ei tavallisia päivittäistavaroita. Nyt kun miettii miten sitä käyttäytyy ruokakaupassa, niin onhan se niin, että on alkanut ällöttämään lihahyllyn vieressä, jos sen huomaa. Tätä ällötystä luonnollisesti sitten välttelee sillä, ettei katso erityisesti sinnepäin.

Kahta eri kastiketta, pastaa ja riisiä, ja vielä T.L.C teriyaki-subi.
Noutopäivällinen kasvishampurilaisista ja vielä sienikastikekin.
Subwayllä oli herkullinen T.L.C teriyaki. Todella harmillista, ettei ole enää.

Tässä on puhuttu paljon siitä, mitä ei syö ja mikä ällöttää. Mitä sitten syömme ja mikä on hyvää?
– Pasta. Hiilihydraatteja tarvitaan paljon, jotta energiaa saa tarpeeksi.
– Ohra. Hurja uusi löytö tylsää riisiä korvaamaan. Joka jyvä on kuin pieni leipä.
– Leipä. Jotenkin olen löytänyt leivän uudelleen. Mikä makujen maailma, ja kuitua ja hiilareita tarpeeksi. Kaura ja sekaleivät. Päälle margariini, hummus, Juureva, tomaatti, herkkusieni, suolakurkku, juustonkaltaiset tuotteet, Santun vegvurstiakin.
– Kastike syntyy tomaattimurskasta ja mitä siihen sitten sekaan laittaakaan: oliivi, valkosipuli, yrttejä, pähkinöitä, papuja. Rypsiöljyllä voi lotrata vapautuneesti.
– Kasvisproteiinivalmisteet ovat mukavan tiiviitä tapoja saada proteiinit ilman, että ihan hirveää määrää vihanneksia tarvitsee tehdä. Mitä nyt sattuu kaupasta tulemaan mukaan niin sekaan vaan. Seitan, nyhtökaura, härkäpapu, makkarat, pihvit eri merkkisinä. Osa hyviä ja osa jakaa mielipiteitä. Kyllä niitä huonompia viritelmiäkin poistuu markkinoilta koko ajan.
– Keitetyt vihannekset riittävän usein, ettei pelkkää pastaa.
– Salaatti kaikenlaisista mitä sattuu vihanneshyllyistä tulemaan vähän joka välissä.
– Pitää tietysti mainita vitamiinit, pähkinät, chia-siemenet, joo on huolehdittu ne.

Kauraleipiin olen ihastunut. Santun vegvurstia ei tarvitse olla paksua viipaletta maustamista varten.
Suomalaisen klubin kasvisannos. En muista enää mitä oli.

Entä ravintolat? Joo ärsyttäähän se, että ei voi vain kävellä mihin tahansa ravintolaan sisään ottamatta selvää, onko siellä yhtään mitään syötävää. Mutta vähän hakuja, niin kyllä se paikkakunnan ravintoloista selviää missä ruokaa on. Parasta on, jos on jo mainittuna tarkasti, että annokset ovat vegaanisia, eikä jotain epämääräistä ’vege’ sitä sun tätä, joka voi olla täynnä juustoa ja munaa. Toki aina voi kysyä, mutta miksi valita paikka, jossa pitää kysyä, eikä sittenkään voi olla varma oliko henkilökunnan asiantuntemus kohdallaan, kun voi webisivulta päätellä jonkun toisen ravintolan kiinnittäneen asiaan huomiota.

Kreikassa noutopöytä oli kyllä täynnä myös kypsennettyjä kasviksia.
Salaattia hotellin noutopöydästä on kiva saada, kun ei tarvitse itse pilkkoa.

Viime kesän loma Kreikassa kertoi sen, että hotellin täyshoito ja buffetit voivat olla hieman rajoittuneita. Henkilökunta oli hyvin avuliasta ja otti selvää kustakin ruoasta mitä se sisälsi, mutta puutteelliset merkinnät ovat kuitenkin lisävaiva. Sitä tässä tulee ihmetelleeksi, että miksi pitää tunkea eläinaineksia paikkoihin, joissa ne ovat aivan turhia. Esimerkiksi pasta oli aina voilla pilattu, ja piti pyytää erikseen annos ilman sitä. Muuten kun tässä päästään matkustamaan vapaammin, niin haluamme ottaa kohteesta tarkasti selvää etukäteen, millaisia ravintoloita on lähistöllä ja millainen on hotellin tarjonta. Mieluiten valitsee kohteeksi vaikkapa jonkun vegaanisen hotellin – onneksi sellaisiakin on alkanut tulla.

Ensimmäisiä ravintolapettymyksiä – kasvishampurilainen oli jotain hajoavaa mössöä leivän välissä.

Lounaat kotona etätöissä ovat tietysti samalla saaneet tekemään edes jotain ruokaa, ja nopeasti. Siinä ei monimutkaista salaattia jaksa pilkkoa, vaan suosikkeina ovat yhden kattilan pastat ja mitä valmisruokaa nyt sattuu kaupassa olemaan.

Pikainen kasvispiirakka ja salaattia etätyölounaaksi.

Kokonaisuutena, näin hyvin en ole ikinä syönyt kuin nykyään vegaanisuuden myötä. Arkinen ja pikainenkin ruoka, jopa niin sanottu roskaruoka, on maukkaampaa kuin ennen. Kun ruoka ei ole vain joku eläin ja jotain mitä nyt sattuu olemaan sen kanssa. Vaan monipuolista ja monenlaista makua erilaisista kasveista. Melkein 50 vuotta ihan hukkaan ehti mennä ennen tätä.

Riittävätkö 25 ampeerin pääsulakkeet?

Kyllä ja ei.

Sähköautoilevilla omakotiasujilla on tämä kysymys monella tulossa vastaan, koska 25 ampeerin pääsulakkeet ovat yleisin ja reilusti halvin vaihtoehto liittymismaksun ja kuukausimaksujen suhteen. On tietysti paljon taloja jo valmiiksi isommilla nalleilla, mutta suurin osa niin omakotitaloista kuin kesämökeistä on 3×25 A liittymiä.

1990-luvun tonttikaappi ja pääsulakkeet. Yötariffiohjaus on toistaiseksi kaikki automaatio talossa.

Kuukausimaksu 35 ampeerin sulakkeilla voi olla siirtoyhtiöstä riippuen kaksinkertainen ja 50 ampeerin sulakkeilla jo kolminkertainen. Pieni lisäys suhteessa ja noin suuri kustannusten nousu? Ei huvittaisi. Mutta vaivaa pienien sulakkeiden kanssa pelaamisesta on: meillä kesämökki-kakkosasunto on vähän vanhemmilla suoran sähkön lattialämmityksillä ja myöhemmin lisätyllä ilmalämpöpumpulla, eli kovimmilla pakkasilla ampeerit joka vaiheessa joutuu laskemaan tarkasti, jos haluaa saada autoa ladattua. Jos pahimmilla pakkasilla laittaa lisälämmittimiä eri huoneisiin, on oltava tarkkana jo ilman autoa, ettei yhteen vaiheeseen tule useampaa. Saunaa päälle laittaessa lisäpatterit ja kellarin lämmittimet pitää laittaa pois, jos kaikki lattialämmitykset ovat päällä.

Lämmitysremontilla energian kulutusta voisi järkeistää, maalämmöllä tehdyllä lattialämmityksellä sähkön kulutus olisi pienintä, mutta remontti olisi aika valtava muutaman kovan pakkaspäivän takia. Vaihtamalla ilmalämpöpumppu toimimaan useampaan huoneeseen voisi suoraa sähkölämmityksen osuutta vähentää. Mutta lämpöpumputkaan eivät toimi kovimmilla pakkasilla hyvällä hyötysuhteella ja suoraa sähköä tarvitaan lisäksi.

Takka vähentää paljon sähkön käyttöä. Asensin LumoX EkoAir -ilmanohjaimen tähän. En osaa sanoa varmaksi toteutuuko luvattu puun säästö ja parempi palaminen, vaikea vertailla, mutta ihan mahdollista se tuntuu olevan.

Jos mitään energiaremontteja ei tee, niin sulakkeiden nosto toisi helppoutta elämään. Kaikkea lämmitystä voisi kovalla pakkasella pistää mielen mukaan päälle ja ladata samalla autoa. Erityisesti voi nauttia halvemmasta yösiirrosta ja yleensä öisin halvemmasta spot-hinnoitellusta sähköstä laittamalla kaikki mahdollinen päälle 22-07 välillä, autojen lataukset, lämminvesivaraaja, lattialämmitykset. Tai kesällä pari sukulaista tulee käymään sähköautoilla ja pitäisi 2-3 autoa ladata samaan aikaan pitkään. Mutta toisaalta taas, miksi nostaa sulakkeita koko vuotta varten, jos montaa yötä ei isoimpia tehoja tarvittaisi, ja niinä päivinä on vaan parasta laittaa pitkin päivää lämmöt päälle, vaikka sähkö ja siirto maksaisivat enemmän. Ne päivät nyt vaan eivät maksa montaa euroa ja ovat pienempi kustannus vuodessa kuin koko ajan raksuttava korkeampi siirron kuukausihinta ja liittymän noston kustannus.

Automatiikka, kodin energian älykäs ohjaus poistaa käsin asioiden pähkäilyn ja vaivan miettiä mitä laittaa pois ja päälle milloinkin. Hyvin yksinkertainen lämmityksen ja auton latauksen tai saunan ja auton latauksen automaattinen vaihtokytkin on pienimmillään jo hyvä alku. Tulevaisuudessa koti tietää jokaisen kuluttavan merkittävän laitteen ja osaa mitata lopun kulutuksen niin, että se automaattisesti säätää kaiken riittämään. Energiavarastot ja oma energiantuotanto eli akut, vesivaraajat ja aurinkopaneelit ovat yleisiä ja jokaisesta tuleva ja lähtevä energiavirta osataan mitata, ohjata ja ennustaa.

Siispä miksi nostaa sulakkeita, kun tulevaisuudessa osa sähköstä tehdään ja varastoidaan itse ja pärjätään pienemmillä sulakkeilla nykyistä paremmin? Jos asennamme tälle mökille paneelit ja akun, kesällä auringolla latailee autoa mukavasti ja talvella tasaa kulutusta akun avulla. Järjestelmän älykkyyttä voi lisätä pikku hiljaa.

Samat kysymykset, jotka vanhojen talojen ja mökkien omistajilla ovat, tulevat vastaan nyt uudisrakennuksia tekevillä. Erona ehkä on se, että maalämmön, ilmalämpöpumput, älykkäät systeemit tai ainakin valmiuden niille ja aurinkopaneelit voi suunnitella saman tien valmiiksi ja sinänsä voisi pärjätä pienemmillä sulakkeilla, vaikka varautuisikin useampaan sähköautoon itsellä ja vierailla.

Ilmastopäästöjen minimoimisen kannalta olisi hyvä, että mahdollisimman paljon voisi säätää kulutusta niille tunneille, jolloin spot-sähkön eli tuntihintaisen sähkön hinta on alimmillaan. Silloin sähköjärjestelmässä on paljon uusiutuvaa tuotantoa ja jopa tarvitaan säädettävää kulutusta tasapainottamaan verkkoa. Kun osallistuu säätämiseen, kuorman siirtoon kalliilta tunneilta halvoille, vähentää muun säätövoiman tarvetta ja mahdollistaa enemmän uusiutuvaa vaihtelevaa tuotantoa. Tämä näkökanta puoltaisi isompaa sähköliittymää: isommilla sulakkeilla voisi helpommin laittaa kaiken mahdollisen varaavan lämmityksen ja useamman auton lataamisen isolla virralla kerralla päälle sille tunnille, jolla sähkö on halvinta.

Minulla ei ole vielä päätöstä siitä mitä teen tämän mökin liittymän suhteen. Nyt kun olen oppinut – osin kantapään kautta pimeässä ulos sähkökaapilla sulaketta vaihtaessa – talon sähköt, mitä missäkin vaiheessa on ja sulaketopologian eri rakennusten välillä, niin olen kyllä kotiautomaation harrastajana kiinnostunut tutkimaan miten saisi mukavan ja helpon järjestelmän rakennettua 25 ampeerin liittymällä. Pikku hiljaa voisi alkaa suunnittelemaan aurinkopaneeleita ja akkujärjestelmää. Ilmalämpöpumpun vaihto sellaiseen, joka toimii kovemmassakin pakkasessa ja jossa kahdella sisäyksiköllä saisi tasaisen lämmön eri huoneisiin, toisi säästöä ja mukavuutta. Lämmityksen ja auton latauksen ohjausta voisi kehittää ja ohjattavat pistorasiat ovat jo käytössä väliaikaisille lisälämmittimille.

Päärakennus on vain 20 ampeerin sulakkeiden takana toistaiseksi, joten koko pääsulakkeet saa käyttöön lataamalla tontin pääkeskuksesta. Ja samalla ei tarvitse tänä jäisenä aikana taiteilla pihan mäen kanssa. Varsinkin takaveto-S tarvitsee vauhtia tai soraa.

Ehkä ensimmäinen asia tässä on jatkuvan vaihekohtaisen mittauksen asentaminen. Minulla on z-wave-järjestelmään liitettävä mittauslaite ollut jo pitkään valmiiksi ostettuna, mutta sähköasentaja tilaamatta se paikalleen laittamaan pääkeskukseen. En vielä ole päättänyt miten tätä lähden rakentamaan loppujen lopuksi, mutta kivaa siitä tulee. No ehkä tämä onkin nyt tässä tehty se päätös: en nosta sähköliittymän tehoa, vaan jatkan pienemmillä sulakkeilla harrastuksen vuoksi. Päätetty ainakin siihen asti kun taas muutan mieltäni.

Jäällä takavedolla ja kitkoilla

Halusin harjoitella ajoa jääradalla takaveto-Model S:llä kitkarenkailla. Se on heikoin mahdollinen Tesla tähän hommaan. Autoliiton Hyvinkään osasto järjestää hienoja jääratapäiviä, aikaisemmin Hyvinkään lentokentällä ja nyt Hyvinkään vauhtipuistossa. Teslaklubilaisia oli myös kutsuttu paikalle, joten useammalla Teslalla ajettiin niin itse jääradalla kuin erillisellä pujotteluradalla.

Tänä talvena klassikko takaveto S 85 on tuntunut lumisilla maaseutureiteillä levottomalta. Tällä autolla en ole kunnon talvessa ennen ajanutkaan, on ollut sen verran leutoa. Aiemmin talvet ja kaikki Teslaklubin Lapinreissut on tehty nelivedoilla. Kyllähän sama näkyy jääradalla: takapää kun lähtee luisuun, sitä on vaikea pysäyttää, ja ilman täysiä ajonvakautuksia päällä se ei minulta onnistukaan. Ajonvakautus saa tehtyä hyvinkin pitkälle korjaukset, mutta kun painava auto lähtee pyörimään liikaa, sekään ei ihmeitä ilman vetäviä eturenkaita pysty tekemään.

Jäiset kaarteet pystyin ajamaan melko kulmikkailla ajolinjoilla noin 25-35 km/h: ennen mutkaa ulkokaarteeseen jarrutus, siitä taitetaan sisäkaarteeseen ja sitten taas mutkan lopuksi ollaan ihan ulkokaarteessa, ennen kuin auto on onnistunut kääntymään. Jokainen luminen kohta kannattaa käyttää parempaan pitoon.

Viimeinen kaarre radalla oli jyrkkä ja hyvin kiillottunut. Siinä oli usein joku poikittain.

Mutkissa siis joudun antamaan periksi nastakuskeille, mutta on huomattava, että sivuluisussa hurjalla sutimisella ei mutkasta välttämättä kovin paljoa nopeammin selviä kuin hyvillä ajolinjoilla pito säilyttäen. Usein kun päästin jonkun ohi, olin kuitenkin heidän perässään hyvän aikaa, kunnes suorilla tai loivemmassa mutkassa jäin jälkeen. Kesällä asfaltillakin on tullut selväksi, että pienikin hauskanpito luisussa häviää hyville ajolinjoille pitävillä renkailla.

Maksu kioskille ja sitten radalle.
Autojen määrää säännösteltiin ja lähettäjä päästi radalle. Lähtöpaikka oli aika kiillottunut, minulla oli kitkoilla hommaa päästä liikeelle.

Ilman ajonvakautusta (takavedossa asetus traction control off) luisun ja pyörimisen oikaisu ei minun taidoillani onnistu. Sillä asetuksella kertaalleen käännyinkin jyrkän mutkan jälkeen tulosuuntaan päin. Siinä sitten reunassa odottelin, että tuli autoissa väli, jossa kääntyä ympäri turvallisesti.

Nelivetoteslat menevät hallitussa pienessä luisussa mutkat ja ajonhallinta tekee menosta hallittavaa. Nastoilla tässä vielä paremmin, mutta kitkoillakin neliveto menee hyvin.

Nelivedossa slip start -asetus taas on hyvä, silloin pyörien annetaan pyöriä enemmän ja se antaa hieman enemmän vauhtia kiihdytyksissä ja hieman enemmän mahdollisuutta hallittuun luisuun. Ainakin tällä kerralla radalla kyydissä ollessa näin, että oli toimiva ratkaisu neliveto-Model 3:lla ja nastoilla.

Model 3 nastoilla otti muut kiinni helposti. Se oli mielestäni jäällä tällä kerralla ylivoimainen, kun kenelläkään ei ollut pitkäpiikkisiä renkaita.
Joskus radalla oli isompi sumppu autoja.
Pujotteluradalla oli pitävämpi lumipinta ja siellä harjoiteli useampi Tesla.

Erillisellä pujotteluradalla oli lumipinta, ja siellä oli kiva ottaa traction control pois ja pyöritellä renkaita. Kukin menee radalla hyvillä väleillä, niin täällä ei muista autoista tarvinnut välittää ja ajettiin vain keiloja väistellen. Tässä pystyi kokeilemaan pidon menetystä ja oikaisua vapaasti.

Monenlaista harrasteajoneuvoa.
Pääasiana monella oli renkaiden pyöriminen eikä niinkään liike eteenpäin.
Uskon, että kaikilla oli hauskaa joka ajoneuvolla radalla.
Hyvin erilaisilla autoilla tehtiin jonkinlaista testiä ja tutkimusta. Tämä pakettiauto ei ollut elementissään, mutta täällä haetaankin rajoja.
Monenlaista kulkupeliä hinattiin radalta pois tai autettiin penkasta irti.

Yhtään Teslaa ei tänään hinattu tai autettu penkasta pois. Oman testini lopputulos on, että takavetoinen Tesla kitkarenkaillakin on turvallinen talviauto, vaikka ihan kaikkein lumisimmat mökkitiet ja jäiset rinteet eivät olisikaan sillä herkkua ja ennakoida pitää pahimmissa keleissä. Kitkarenkaissa aion pysyä vastakin, vaikka hauskanpito nastoilla olisikin ihan eri juttu.

En ole ihan varma mitä ajoa nuo isot kulutukset ovat, pujottelurataa ehkä?
Kulutus jääradalla ei ole kovin iso, tehoa ei kitkoilla pysty käyttämään.

Suosittelen todella käymään jääradalla, millä tahansa autolla sitten ajaakin. Se on hyödyllistä talviajon turvallisuudelle itse kullekin. Tällaisissa ajotapahtumissa voi tuntua, että ei halua mennä sekaan hidastamaan muiden menoa. Niin ei kannata ajatella! Radalla jokainen on tekemässä omaa suoritustaan, omaa harjoitteluaan ja kaikille annetaan siihen tilaa. Tietysti kohtelias kannattaa olla ja poistua välillä radalta, jotta nopeammat pääsevät ohitse, tai pitkällä suoralla pitää ajolinja reunassa, kun toinen ohittaa, jos sen voi tehdä turvallisesti.

Ennustuksia

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän tavoite 700.000 sähköautosta Suomen liikenteessä vuonna 2030 on mielestäni täysin realistinen, vaikka se on osin otettu epäuskoisena vastaan. Se on jopa hyvä ennuste. Tämänhetkinen sähköautojen suosion kasvu viittaisi juuri tuollaiseen määrään myytyjä uusia sähköautoja siihen mennessä. Tällä hetkellä myynnin kiihtyminen on eksponentiaalista: uusien sähköautojen myynti tuplaantuu vuodessa ja samalla sähköautokanta tuplaantuu vuodessa. Loppuvuodesta 2020 oltiin tasoitettuna noin 500 sähköauton kuukausivauhdissa ja 1700 ladattavan auton kuukausivauhdissa. Vuosi oli koronavuotena erikoinen, mikä romahdutti perinneautojen myyntiä erityisesti. Silti yhteensä ensirekisteröintejä oli 96.406 koko vuonna 2020.

Jos sähköautojen myynti edelleen kaksinkertaistuu joka vuosi, niin tulevaisuus voisi näyttää kuukausimyynteinä vuoden lopussa tältä:
2020 – 500 kpl/kk
2021 – 1000 kpl/kk
2022 – 2000 kpl/kk
2023 – 4000 kpl/kk
2024 – 8000 kpl/kk

Näin jo koko vuosi 2025 myytäisiin lähes pelkästään sähköautoja. Jos myyntimäärät vuodessa pysyvät varovaisessa 100.000 autossa, ja vuosina 2025-2030 myytäisiin lähes pelkästään sähköautoja, kuuden vuoden aikana niitä kertyy 600.000. 2024 mennessä on vähintään 100.000 myyty, joten siinähän se 700.000 on kirkkaasti saavutettu 2030 mennessä.

Uusimmilla autoilla ajetaan eniten, joten tuossa vaiheessa henkilöautoliikenteen ajon aikaiset päästöt ovat niin pieniä kuin ne kulloisellakin sähköntuotantotavalla voivat olla. Ja päästökaupan takia ne ovat tavallaan laskennallisesti 0 – liikenteen käyttämän sähkön päästöt on ostettu pois muulta teollisuudelta.

Tähän on ehkä hyvä liittää muutkin ennustukset, joista tunnutaan edelleen kiistelevän: vety ei ole tieliikenteessä koskaan merkittävässä käytössä. Ei myöskään raskaassa liikenteessä. Akut ajoivat sen ohi jo. Kaasut ja muut vaihtoehtoiset polttoaineet pysyvät marginaalissa vanhojen autojen käytössä. Biokaasun tuotanto vähenee eläinteollisuuden hävitessä.

Sähköllä lämmittämällä tämäkin lumi olisi jossain ajassa sulanut, mutta kyllä sen verran haluan säästää energiaa, että heitän isommat päältä pois.

Toinen väärä käsitys on, että Lapissa, maaseudulla tai talvikelejä varten perinneautot jäävät käyttöön. Päin vastoin: juuri huonoilla keleillä, pitkillä ajomatkoilla ja todella kovissa pakkasissa sähköautot loistavat. Liikkeelle lähtee heti, luistonesto ylivoimainen, lämpenee nopeasti ja pitkä matka on halpaa ja mukavaa ajaa sähköllä. Toki sähköautokin pitää valita käyttötarkoituksen mukaan. Varmin valinta on tietysti tällä hetkellä Tesla, mutta pikalatausverkoston parantuessa ja muiden autojen kehittyessä muillakin pärjää. Ennustan siis maaseudulle yhtä hurjaa kasvua sähköautoille.

Ennustan myös lataushybridien myynnin pysähtyvän. Juuri tällä hetkellä auton ostajilla on tarpeetonta varovaisuutta luopua polttomoottorista. Käytännössä hybridin ostajat joko ajavat ilman lataamista tai sitten lataavat joka käänteessä, jotta saisivat ajettua pelkällä sähköllä. Kummassakaan tapauksessa hybridi ei ole hyvä ostos – joko akku on sähköllä ajoa varten liian pieni tai sitten täysin tarpeeton.

Sähköä kotipihassa voimavirrasta tontin keskuksesta. Kahden auton ja sähkölämmityksen kanssa tarvitaan 3×25 ampeerin liittymällä jonkin verran taiteilua, mutta sen verran kuin ajetaan saadaan joka tapauksessa ladattua – ja mukavammin kuin huoltoasemalla käymällä. Yksi monista asioista, mikä ajaa muutosta sähköautoihin.

Moni uskoo, että liikenteen verotus säilyy samalla tasolla, eli sama määrä pitäisi saada kasaan sähköautoilijoilta kuin polttoaineesta saadaan. Ei välttämättä. Sähköauton isommasta hinnasta maksetaan enemmän arvonlisäveroa, eli kerätään veroja etupainoitteisesti. Sähkön hinnasta on iso osa veroa jo nyt. Verotus on myös kokonaisuus, jossa kulloinkin etsitään oikeaa ohjaavaa tasapainoa. Ennustan, että jotain muuta ilmastopäästöjä ohjaavaa verotettavaa löytyy liikenteen sijalle.

Ennustan myös käytettyjen polttomoottoriautojen hinnan romahtamista kaikissa hintaluokissa. Kalliimmille malleille ei löydy ostajaa, koska parempia sähköautoja saa uutena. Halvempia on kaupan pilvin pimein ja samalla rahalla saakin pian entistä premiumia. Perinneautosta, jonka yleensäkään aikoo myydä ennen loppuun ajamista, kannattaa hankkiutua eroon hyvissä ajoin ennen vuotta 2025.

Tällaiset ennusteet nyt päällimmäisinä tulivat mieleen. Ehkä päivitän tätä artikkelia vielä, jos muita tulee mieleen.

Teippauskilpailun säännöt

Täsmälliset säännöt tällaiselle kilpailulle ovat tarpeen. Haluamme olla reiluja kaikille kilpailuun osallistuville niin, että palkinto on joka tapauksessa jaossa, vaikka emme käyttäisikään voittajatyötä. Ja emme ilman vastinetta vie mitään oikeuksia töihin. Jos siis vaikkapa käytämmekin vanhaa grafiikkaa uudestaan tai teemme oman grafiikan, ei kilpailuun osallistuminen ole turhaa.

  1. Kilpailuun osallistuvat työt ovat konsepti, kuva tai käyttövalmis grafiikka Tesla Model 3:n yliteippaukseen.
  2. Voittava työ, jota käytetään auton teippaukseen, saa 1000 € stipendin.
  3. Yksi kilpailija voi osallistua useammalla työllä.
  4. Kaikki oikeudet kaikista kilpailutöistä säilyvät tekijöillään. Kilpailun järjestäjälle voittaja antaa oikeuden käyttää voittotyötään autoon.
  5. Muiden kuin voittavan työn julkaisemisesta kilpailun tuloksissa tai muun viestinnän yhteydessä päättää kilpailutyön tekijä.
  6. Jos voittajaa, jota käytetään auton teippaamiseen, ei löydy kilpailutöistä tai autoa ei teipata, jaetaan palkinto kuitenkin parhaalle työlle.
  7. Arvosteluun vaikuttavat taiteellisen vaikutelman lisäksi yhteydet luontoon, sähköautoiluun, ympäristöystävällisyyteen, ilmastonmuutoksen torjuntaan, terveyteen, mutta nämä aiheet eivät ole välttämättömiä.
  8. Arvosteluun vaikuttaa myös työn tekninen valmius, toteuttamiskelpoisuus auton teippauksessa.
  9. Tuomaristona toimivat Lulu ja Jaakko Hyvätti. Apuna voidaan käyttää muita asiantuntijoita ja tätä tarkoitusta varten toimittaa kilpailutöitä heille.
  10. Kilpailuaika päättyy 22.2.2021 1.3.2021 (aikaa jatkettu). Tuomaristo voi jatkaa kilpailuaikaa.
  11. Kilpailutyöt toimitetaan sähköpostilla (kilpailu ohi, osoite poistettu) . Tuomaristoon voi ottaa yhteyttä eri viestipalveluissa myös.
  12. Näitä sääntöjä voidaan vielä täydentää kilpailuajan kuluessa.

Nämä ovat kuvia aikaisemmasta teippauksesta.

Matkalla Ouluun Pyhäjärvellä

Esimerkkejä mielenkiintoisista teippauksista on osoitteessa: https://www.wrapstock.com/ ja apua auton muotoihin sovittamiseen voi löytyä vaikkapa tästä kuvasta: https://dwgmodels.com/uploads/posts/2017-03/1490368020_tesla_model_3.jpg

Tervetuloa kilpailuun!

Mikä teippaus kolmoseen?

OON-3 Model 3 performance tuli tammikuun alkupuolella korjauksesta uutuuttaan hohtavana Ahveniston moottoriradan onnettomuuden jäljiltä. Vaikka harmaa väri on kaunis, niin haluaisin silti sen teipata jollakin kuviolla. Mikä olisi oikea? Sama digicamo kuin ennenkin? Entä isommalla kuviolla – 1×1 cm ruudut olivat kovin pienet. Ehkä luontoa, suomalaisia maalauksia, tai sitten jotain graafista?

Mitä jos käynnistäisi kilpailun grafiikasta? Olisiko luovien alojen opiskelijoilla esimerkiksi 1000 € palkinnolla mielekästä osallistua ehdotuksella?

Keula tulee korjauksessa onneksi ilman kilpipohjaa, kuten keula ennenkin oli, ja hoidan kilven kiinnityksen rikkomatta sitä.
Vertailun vuoksi edellinen teippaus.
Arvokkaat jarrulevyt jäivät onnettomuudessa ehjiksi.
Vanteiden keskiöiden suojukset jäivät kotiin, jäivät näistä kuvista pois.
Hienon yrityksen valomainos hienossa autossa heijastuksena.

Tai sitten joku yksivärinen teippi, mutta mikä?

Polttoaineen hinta ja sen kompensointi

Kaksi asiaa on selvää: polttoaineiden hinta nousee, ja pienituloisia ei voi ajaa umpikujaan sen takia. Jälkimmäinen tarkoittaa, että polttoainekustannusten lisäys kompensoidaan jollakin tavalla niille, joilla ei ole mahdollista kuluttaa polttoainetta vähemmän menettämättä toimeentuloaan. Ei ole mahdollista vaihtaa työpaikkaa lähemmäs, kulkea julkisilla tai vaihtaa sähköautoon vielä.

Mutta kompensaatio ei voi olla sellainen mitä on ehdotettu: rahaa jaettaisiin juuri niille, jotka polttoaineita käyttävät. Se toimii kannustimena väärään suuntaan. Kompensaation tulee kohdistua pienituloisiin riippumatta polttoaineiden käytöstä.

Vaikka sähkön tuotannosta savua vielä toistaiseksi tuleekin, on sitä vähemmän ja se on helpommin puhdistettavaa kuin liikenteen polttomoottorien päästöt.

Tärkeää on saada suurin osa ajetuista kilometreistä muutettua sähköisiksi. Se on tapahtumassa: paljon ajavat ostavat sähköauton mukavamman matkanteon ja reilusti alhaisempien kilometrikustannuksien vuoksi. Uusilla autoilla ajetaan eniten ja uusista myydyistä autoista on koko ajan isompi osa sähköautoja. Jokaista hyvin vähän ajettavaa autoa ei tarvitse vaihtaa sähköautoksi heti – lyhyttä työmatkaa tahkoavan päästöt eivät ole verrattavissa pitkiä matkoja ajavien päästöihin. Mutta se pienikin hinnannousu polttoaineessa voi olla merkittävä. Siksi heidän rankaisunsa ei ole tarpeen.

Pienituloisilla valtion tulovero on jo pieni tai sitä ei ole. Verotusta keventämällä ei saada hinnannousua kompensoitua. Lisäksi asia ei tule selväksi kenellekään kompensoitiinko mitään oikeasti – valtion pohjattomaan kassaan vain kerättiin rahaa, ja tuloverotus todennäköisesti kiristyy kuitenkin. Jäikö siis muka verotusta kiristämättä kompensaationa, mietittäisiin varmasti. Ratkaisuna olisi erillinen palautus, tasasumma kaikille veronmaksajille. Palautuksien pitää yhteensä olla kerättyjen veronlisäyksien suuruiset.

Tasasumma palautusta konkretisoi sen, että jos sitä rahaa ei käytä polttoaineeseen, se on lisää muuhun elämiseen.

Tehdäänpä ihan vain suuntaa antava laskelma. Hmm. Jokainen 10 sentin korotus litralle olisi 150 €/vuosi, kun oletetaan ajomatka 15000 km/vuosi, 10 L/100 km kulutus. Tämä arvio kulutuksesta voi olla liian alhainen pätkäajolle ja pakkasille tosin. Jos tämä 10 c/L kerätään kaikesta bensiinistä ja dieselistä, niin potti on 400 M€/vuosi. Jaettuna 2,5 miljoonalla työllisellä, palautettavaa tulisi 160 €/nenä. Meneepä aika tasan!