Pitääkö virheilmoituksista välittää?

Viime viikon perjantaina Model S:ään istuttuani ruudulle tuli virheilmoitus: ”Power reduced / Vehicle systems shutting down”. Vaihde ei mennyt päälle. Istuin siinä hetken aikaa, ehkä minuutin, ja ilmoitus hävisi ja auto lähti liikkeelle normaalisti. No huh, olin parkkihallissa, niin ei millään haluaisi sitä sählinkiä, että sieltä hinataan autoa pois. Tuntia myöhemmin olin kaupan parkkipaikalla ulkona, sama juttu, mutta nyt lisämausteena kaksi muuta virheilmoitusta: ”Unable to drive / Voltage supply low” ja ”Electrical system power reduced / Vehicle may shut down unexpectedly”. Taas noin minuutin odotus ja auto liikkui normaalisti ilman mitään virheilmoituksia. Tässä vaiheessa jätimme yhden tarpeettoman välietapin matkalta pois ja ajoimme suoraan perille, että päästään ainakin yöksi mökille ilman hinausdraamaa.

Lista aikaisemmista virheilmoituksista löytyy Teslan käyttöliittymästä.

Auto oli yöllä latauksessa ja aamulla kokeilin taas miten lähdetään käyntiin. Sama juttu, samat kolme virheilmoitusta jossakin järjestyksessä ja auto liikkuu taas ilman virheitä minuutin päästä.

Tästä S:stä on akkutakuu menossa vuoden päästä umpeen, joten haluan olla vähän herkkänä siinä, että mikä tahansa vika, joka viittaisi akkuun, tulisi tarkistettua. Vaikka en haluaisikaan työvoimapulasta kärsivää Teslan Suomen huoltoa kuormittaa turhilla asioilla. Tein ensin Teslan mobiilisovelluksesta huoltokutsun, johon liitin kuvan auton näytöltä listasta virheilmoituksia ja soitin Teslan huolto/palvelunumeroon, joka vastasi nopeasti näin lauantaipäivänäkin. Keskusteltiin jonkin aikaa ja vielä konsultoitiin akkuasioista enemmän tietävää, ja lopputulos oli, että on kaksi vaihtoehtoa: ajaa vaan kunnes virheet poistuvat tai auto jättää tielle, tai tuoda auto Teslalle niin sanottuun ajokelvottomien jonoon diagnosoitavaksi varmuuden vuoksi.

Koska juuri nyt tälle autolle ei välttämättä ole käyttöä, niin sovin huoltopuhelussa, että laitetaan diagnoosiin ja veimme sen Teslan pihalle sunnuntain, avain postilaatikkoon. Sunnuntaina ajellessa virheilmoitusta ei tullut enää, mutta veimme auton silti. Maanantaina puolen tunnin diagnoosimaksun 86,80 € ennakkohyväksyntä sovelluksesta ja jossain vaiheessa viikkoa auto oli laitettu huoltotilaan. Perjantaina tuli viesti, että auto on noudettavissa ja lasku ja selvitys oli sähköpostissa.

The issue could not be reproduced now. Checked the vehicle log data. The DCDC converter has triggered alerts about the power input not being good. Performed physical checks on the related wiring, no issues found. Ruled out causes by performing checks on components and based on log data. Since the issue is intermittent and currently not possible to reproduce, a definitive diagnosis is not possible, but the remaining possible causes are either an internal issue in the DCDC converter, internal issue in the front junction box which supplies power to the DCDC converter, or a software bug. The software bug is the most likely scenario currently, as the alert about the bad DCDC input power is triggered every time the high voltage battery contactors close. Most times this doesn’t cause customer facing alerts or symptoms, and it’s most likely a false positive triggering due to timing issue in the voltage measurement (it’s measured before it’s powered up). A hardware issue would behave more erratically than this and cause more severe symptoms. Updated the firmware to the latest version now, but that doesn’t necessarily fix the issue yet. Of course an intermittent hardware issue is still possible, but since this only seems to trigger an alert but not prevent correct operation of the car otherwise, recommending to not replace any parts now, but instead keep monitoring the issue and only replace parts if it persists for a long time or the vehicle operation is affected.

Lasku oli 347,20 € työtä, eli kahdelta tunnilta 140 € + verot. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, hyvin seikkaperäinen diagnoosi ja selitys tuntuu uskottavalta. Tämä saa luottamaan autoon taas normaalisti. Ilman tätä diagnosointia olisi varsinkin Lulun mieleen jäänyt, että mitäs jos nyt on ihan hilkulla, että auto jättää tielle.

Tästä diagnoosista on myös kaksi hyötyä: toisaalta voi olla, että tästä ohjelmistollisesta ongelmasta menee tietoa eteenpäin ja tulevaisuudessa ajastusongelma jännitteen mittaamisen ja kontaktorien sulkeutumisen välillä poistuisi. Toisaalta tästä saatiin tietoa Teslakuskien yhteisölle millaiset välillä esiintyvät virheilmoitukset ovat sellaisia, mistä ei tarvitse välittää. Yleisemminkin ottaisin tästä sellaisen opin, että jos virheilmoituksia ei enää vähään aikaan ole tullut, ei autossa ole vikaa, vaikka ilmoitukset olisivatkin kuulostaneet vakavilta. Muistan jostain 2016-2017 paikkeilta Model X:stä kerran, kun auto oli liikkeelle lähtiessä kilpikonnamoodissa – juuri ja juuri liikkui – jolloin pysähdyin ja lähdin uudelleen liikkeelle, eikä ongelmaa ollut enää koskaan sen jälkeen.

363000 kilometriä on tällä autolla takana ja monta kertaa sen verran edessä vuosikymmenien aikana. Vaikea sanoa mikä näitä alumiinikoreja veisi paaliin.

Maihinnousun nähtävyydet

Vierailimme Normandiassa, historiallisen maihinnousun tapahtumapaikoilla. Mielessä olivat päällimmäisenä historia ja kuvat vuodelta 1944, joten ei tavallaan osannut odottaa mitä näkyy. Nykyään hiekkarannoilla ei ole juuri tapahtumista säilyneitä merkkejä, joillain rannoilla on väliaikaisten satamien betonirakenteita, mutta muuten rannat ovat tavallisen näköisiä hiekkarantoja. Kaupunki ja huvilat ovat kasvaneet rantojen läheisyydessä. Jotkin epätavallisen leveät kadut kertovat materiaalivirtojen reiteistä. Muistomerkkejä on usealla paikalla. Eniten näkyvissä ovat museot ja turismiin liittyvät rakenteet.

Ranskalaiset todella vaalivat näitä muistoja. Muistomerkkejä pidetään yllä huolellisuudella ja velvollisuudentuntoisesti. Esineitä edelleen kerätään museoihin lisää ja esillepanoa kehitetään. Museoita on paljon, jos niissä haluaa käydä, ja ne ovat varmaan monipuolisimpia kalustosta, varusteista, valokuvista mitä toisesta maailmansodasta löytyy.

Utah beach

Mutta taustalla kaikessa ei ole sota ja väkivallalla mässäily. Museot kertovat joka käänteessä yksilöistä, ihmisistä kaiken keskellä. Jatkuvana virtana tänne tulleiden ja sekä tänne jääneiden että pois päässeiden tarinoita. Yksi kertomus brittilaskuvarjoyksiköstä: ”Menetimme matkalla useita miehiä. Saavutimme kohteen. Lähetimme yhden ranskaa puhuvan miehen noutamaan ranskalaistalosta kuumaa vettä ja keitimme teetä.” Tuon lukemisen jälkeen ei halua valittaa pienistä vastoinkäymisistä.

Toinen vaikuttava kuva oli kahdesta opettajasta, jotka Ranskan rannikon pikkukaupunkien pommitusten raunioissa johtavat koululaisia. Päättäväisen näköiset mies ja nainen pitivät kiinni normaaliudesta ja jatkavat elämäntehtäväänsä.

Jos pitää valita minimimäärä kohteita Normandiasta, niin Pointe du Hoc on kraatereineen ja bunkkereineen eniten sodan arpia säilyttänyt kohde ja Utah beachin museo on laajin näiden maihinnousurantojen museoista. Mikään museoista ei kuitenkaan ole huono valinta.

Kun hotellissa on vain vähän latauspaikkoja, pidän kohteliaana siirtää auton pois niiltä paikoilta kun lataus on valmis, vaikka hotellit eivät sitä edellytäkään. Aamulla siis lähtö 90 % latauksella ja normaalilta paikalta.

Kuljimme maihinnousun rannoilla kahtena päivänä. Edellisen yöpaikan Trouville-sur-Merin vieressä joen toisella puolella on Deuville, ja lähtiessä ajoimme sen kautta. Hetkeksi auto mahdollisesti sakkopaikalle ja muutama kuva taas yhdestä hienosta pikkukaupungin keskustasta.

Joku ihmeellinen vapaa kadunkulma, mahdollisesti sakkopaikka, mutta äkkiä vaan tästä kaupungista pari kuvaa ja menoksi.
Deauvillen kauniita taloja ja istutuksia
Vaikea tähdätä, tässä on jotain vikaa.

Ensimmäinen maihinnousuun liittyvä kohde samana päivänä oli Caenissa oleva toisen maailmansodan museo ja Kanadan maihinnousuranta Juno beach ja sen museo. Tukikohdaksi kahdeksi yöksi otimme pienen hotellin Chateau La Cheneviere.

Omaha beachin huvilakatu on rakennettu uudestaan, eikä itse tapahtumien jälkiä muistomerkkien lisäksi näy.
Näitä kallioita kiipesivät britit ylös saksalaisten tulituksessa.
Koko niemen kärki oli aivan pommikuopilla. Se on oikeastaan isoin jäljellä ollut pommitusten jälki täälläpäin.
Pointe du Hocin isoimpia valmiiksi asti rakennettuja tuliasemabunkkereita.
Paljon monenlaisia linnoitusrakennelmia.
Tähystysbunkkeri ilmeisesti.

Toisena päivänä kävimme Omaha beachilla, sen museossa ja Pointe du Hocissa ja sen jälkeen vähän pidemmän matkan päässä Utah beachilla. Siellä oli tosiaan näytillä eniten kalustoa, ulkona maihinnousuvene, johon pääsi kävelemään ja tosiaan mielestäni isoin museo.

Utahilla oli tämä maihinnousualus johon myös pääsi sisään.
Utahin museo oli isoin. Kaikki huoneet olivat täynnä tavaraa, isoja ajoneuvoja ja muuta kalustoa. Tämän huoneen väljyys ei nyt anna oikeaa kuvaa, mutta ei muutakaan tullut tuolta otettua.
Utah beachillä ravintolarakennus oli osin bunkkeri, johon oli kerätty myös museotavaraa, kuten kaikkialle täällä.
En vaan ihan keksinyt mitä nämä lehmät tuossa sannalla halusivat olla.

Näin pandemian aikaan amerikkalaiset turistibussit ovat poissa ja muutenkin museoissa ja nähtävyyksissä varmaan vähemmän ihmisiä kuin ennen ja vähemmän kuin koskaan tulevaisuudessakaan, väljintä ja miellyttävintä ikinä kulkea. Vaatimus rokotustodistuksista pitää todennäköisyyden tartunnoille pienenä. Paras aika tälle matkalle siis mielestäni.

Tämä kuuluu nähdä, jokunen nimi lukea, katsoa päivämääriä, vaikka se on raskasta.
Kaunis muistomerkki ja hautausmaa.

Amerikkalainen hautausmaa ei sinänsä ole uutta tietoa antava, mutta minulle se on kuitenkin sellainen paikka, jossa haluan käydä. Sillä, että annamme ajatuksissamme tilan ja huomion uhrauksille ja tapahtumille historiassa on vaikutusta siihen, millaisia päätöksiä tulevaisuudessa teemme.

Jatkojohtoja ei pitäisi latauksessa käyttää, mutta jos nyt tämä hotelli vain sellaisen tarjoaa niin käytetään varovaisesti. Virta alhaiseksi ja tarkistetaan, että koko johto on kelattuna auki, ettei kela kuumene. Tarkkaillaan lämpötiloja johdossa ja liitoksissa.

Ajomatkat näinä nähtävyyspäivinä olivat niin lyhyitä, että hotellissa oleva hyvin epämääräinen latausmahdollisuus pitkän ja ohuen jatkojohdon päästä riitti. Ensimmäisenä päivänä 110 km ja toisena 140. Ensin uskalsin ladata vain 8 ampeerilla, mutta toisena päivänä lisäsin 10 ampeeriin. Johto ja liitokset eivät tuntuneet kuin vähän lämpimiltä.

Upeita vanhoja isoja puita!
Hotellin ravintola teki ensimmäisenä iltana salaatin, keitettyjä vihanneksia. Riittävät energiat siihen lisäksi ranskalaisista perunoista ja leivästä. Jokainen ravintolakokemus on enemmän selviytymistä ja koulutusta veganismista kuin kulinarismia.
Toisena iltana yritimme HappyCow-sovelluksella etsiä vegaanista pizzaa, mutta se ravintola oli kiinni. Tässä viereisessä oli valmiina joku kulhotyyppinen (pohja+salaatti+proteiini) ruoka. Meillä ruokakuville käy usein niin, että niitä muistaa ottaa vasta, kun nälkä väistyy..

Näiden vähän raskaiden rantojen jälkeen ajattelimme, että nyt tarvitaan vähän lämpöä ja aurinkoa. Seuraavaksi kohti Etelä-Ranskaa.

Laiska lataaja

Päivän suunnitelma oli, että aamupäivällä tutustumme Roueniin, sitten ajamme Étretatiin katsomaan rannikon hienoja kalliomuodostelmia ja sitten yöksi Trouville-sur-Meriin. Ajomatkat eivät näiden välillä ole pitkiä. Rouenissa olimme hotellissa, jossa ei ollut latausta, tai ainakaan emme jaksaneet sitä tiedustella. Akkua oli 40 % lähtiessä. Rouenin vieressä on Teslan Supercharger, mutta tuo ei lähtiessä tullut mieleen, että voisipa siellä käydä. Matkalla sitten tuli mieleen, että ehkä jossain pitäisi ladata. Étretatissa oli Plugsharen mukaan kaksi latauspaikkaa, joten tähtäsimme niiden äärelle. Sinne saapuessa akkua oli 12 %, ja alkoi harmittamaan, että muutama minuutti Rouenin superilla olisi ollut hyvä, ettei olisi tarvinnut muiden latureiden kanssa leikkiä.

Rouenin pääkohde oli nähdä mistä Monet maalasi katedraalia.
Kauniita taloja Rouen täynnä.

Ensimmäinen Étretatin kaksilaturinen latauspaikka oli toiselta paikaltaan varattuna, siinä oli Toyotan hybridi. Toinen paikka oli rikki, punaista valoa. Jätimme auton siihen toiveikkaasti johto maassa, että jospa hybridikuski palaa ja laittaisi johdon kiinni. Lähdimme jalan tiedustelemaan toista laturia. Se löytyikin keskusaukion kulmalta. Näin vilkkaaseen turistiaikaan osa keskustaa oli suljettu turistiliikenteeltä aidoilla. Tällaiseen aitaan törmäsimme kun kaupunkiin tulimme, emmekä uskaltaneet siitä mennä, vaikka navigaattori kertoi reitin laturille menevän siitä. No nyt totesimme, että tännehän ei pääse muuten, kaksi latauspaikkaa on vapaana ja näyttää vihreää, joten eiköhän ole ihan sallittua nostella aitaa syrjään ja ajaa tänne torille. Siispä noudimme auton toiselta laturilta, siirsimme aitaa ja ajoimme torille ja ei muuta kuin lataamaan. Käynnistys millä tahansa tunnisteella. Rantakallioilla kävellessä meni sen verran aikaa, että lähtiessä oli akkua 41 %. Trouville-sur-Merissäkin oli vielä 24 % jäljellä, ja hotellissa oli mukavasti Teslan laturi.

Étretatin tori, jolta toimiva latauspaikka löytyi. Latauspaikat oli todella jätetty vapaiksi, ei dinotusta!
Étretatin turisteja. Kyllä matkaajia on pitkin Eurooppaa, muilta mantereilta vain ei ketään.
Pieni patikointi kallioiden päälle.

Näinhän ei pitäisi matkaan sähköautolla lähteä, että ei ollenkaan ajattele missä lataa ja paljonko ajetaan. Muutaman minuutin vilkaisu riittäisi. Teslan kanssa sitä vaan on tottunut siihen, että Superchargerit tulevat vastaan kyllä tarpeen tullen. Syrjäisellä maaseudulla se ei kuitenkaan ihan pidä paikkansa joka kolkassa. Mutta meni se näinkin.

Trouville-sur-Merin hotellilla oli Teslan laturit.
Trouville-sur-Merissä pyysimme paperille kirjoitetulla tekstillä isoa salaattia ja varmasti vegaanisena – hyvin ravintola toimi, vaikka ruokalistalla mitään tietoja vegaanisista vaihtoehdoista ei ollutkaan. Aina siis pärjää.

Täältä lähtiessä sitten tietysti ollaan taas normaalitilanteessa, akku täynnä, tai siis 90 prosentissa. Hotellissa illalla auto oli sen verran myöhään latautunut siihen, että en viitsinyt siirtää enää pois, mutta aamulla kävin vapauttamassa latauspaikan. Vaikka hotellit eivät tätä vaadi – eikä pitäisikään – niin olen pitänyt tapanani vapauttaa laturit aina kun voin. Kun niitä on vielä näin vähän. Järkeväähän on, ja siihen tulevina vuosina mennään, että latauspaikkoja on tarpeeksi, mieluiten jokainen pysäköintipaikka hotellissa. Silloin hotellivieraiden kokemus on kaikkein paras, ja tähän hotellit pyrkivät tietysti kun sen tajuavat.

Ajourakka

Kaksi ensimmäistä päivää matkalla ovat olleet paljon siirtymistä, ajourakkaa, jota on tahdittanut joukko nähtävyyksiä eri maissa. Saksasta ajoimme suoraan Hollantiin ja sieltä valitsimme Giethoornin kanavat ja Kinderdijkin tuulimyllyt kohteiksi. Giethoornissa käveleskelimme ja söimme kolmisen tuntia ja Kiderdijkissä olimme jo niin myöhään, että vain kävimme tuulimyllyjen lähellä ottamassa kuvia – juuri sen verran turismia kuin jaksaa pitkään ajopäivään sisällyttää. Kilometrejä kertyi 600.

Kinderdijkistä hotelliyön jälkeen toiselle ajopäivälle oli valittu Belgiasta Brugge ja sen kanavat ja rakennukset, siellä käveleskelimme pari tuntia. Ranskan puolella kävimme Dunkerquen rannalla ja lopulta päivällinen ja hotelli Rouenissa. Kilometrejä 500.

Joka suuntaan kauniita kanavia.
Teimme pienen keltaisen lenkin, mutta sen lisäksi menimme vähän pohjoisempaan asti myös, siellä oli Pikku-Venetsia. Yhteensä kävelimme 8 km.
Ankat eivät jostain syystä hirveästi väistelleet veneitä. Ehkä pieni törmäys silloin tällöin ei haitannut.
Ulkoilmassa oli toki paljon ihmisiä, mutta ei silti tiiviitä väkijoukkoja Giethoornissa.
Koko kylä on laittanut kaikki pihat ja paikat kauniiksi.
Veneen vuokraaminen ei innostanut, kun näki miten jonossa kanavissa jouduttiin ajamaan.
Pientä ruuhkaa
Suurin osa veneistä oli sähköisiä. Tässä niiden latureita.
Ankat eivät jostain syystä hirveästi väistelleet veneitä. Ehkä pieni törmäys silloin tällöin ei haitannut.
Odottamassa veneitä nostosillalla
Moottoritien sijaan menimme kanavan vartta kulkevaa pienempää tietä pitkin kohti Giethoornia.
Konfrenssikeskuksen kahvilaa laturilla.
Huoltoasemalla vähän juotavaa latauksen ajan.
Pikakuvat tuulimyllyistä
Klassikkoturistikuvatyyli
Kinderdijkin hotellin pihalla oli latureita, joissa toimiva tunniste selvisi, kun meni qr-koodin webisivulle ja siellä mainittiin Shell. Se toimi. Illalla latasin 90 prosenttiin ja aamulla herätessä lataus päälle taas.
Bruggessa ajoimme suoraan satunnaisesti valittuun parkkihalliin, ja siellä olikin mukavasti latausta.
Arvauksella kokeilin ensimmäisenä Shellin tunnistetta, ja se toimi.
Bruggea
Bruggesin kanavat ovat kauttaaltaan täynnä kauniita taloja, paljon valokuvattuja maisemia.
Bruggen kuvatuimpia rakennuksia, mikähän se nyt olikaan.
Bruggen torin lähellä on täysin vegaaninen vohvelikauppa, varmaan satojen muiden vohvelikauppojen seassa.
Tuju paketti vegaanisesta vohvelista, suklaakastikkeesta ja jäätelöstä.
Tämän penkin merkitys jäi epäselväksi, taidetta vai korona-ajan turvatoimi..
Keskellä kaupunkia oli kaivauksia
Tähänkin asentoon rekan saa moottoritiellä. Sen verran vähän liikennettä, että onnettomuuden ohi pääsi sujuvasti ilman odotusta. En usko, että vakavasti loukkaantuneita oli tässä onneksi.
Dunkerquen muistomerkki
81 vuotta sitten tämä ranta oli toisaalta kovin erilainen ja toisaalta samanlainen..
Rouenin päivällinen löytyi Happycow.com -palvelusta ja Googlekin tunnisti vegaaniruokaa tarjoavaksi paikaksi. Saatiin kerättyä juuri sellainen kulho kun haluttiin. Pohjalla linssit tai riisi tai jotain muuta, siihen valitut kasvikset, falafeli, kastikkeet ja siemenet.

,

Laivaan kohti Eurooppaa

Toissavuonna matkailimme Teslalla Italiaan, tänä kesänä menemme Ranskaan Atlantin rannikolle pääasiassa ja suurimmaksi osaksi varovaisuuden takia luontokohteisiin ja ulkoilmassa historiallisiin paikkoihin. Menomatka taas laivalla, vältämme tylsän ajamisen Ruotsin läpi ja laivalla ehtii vähän levätä hektisen viikonlopun jälkeen ennen ajamista.

Viimeksi olimme jonottamassa laivaan kovin aikaisin, varmaan juuri check-in:in alettua. Nyt tulimme vasta puoli tuntia ennen sulkemista. Turha tässä seisoskella.
Jonossa laivaan oli aikaa vielä hieman muuttaa pakkausta. Laivassa otimme hyttiin vain yhden laukun, johon oli valittu se, mitä tarvitaan. Autoon pysyvästi jätettäväksi teimme yhden kassin kengille ja takeille, joita tarvitsee vaihtaa vain, jos menemme luonnossa jonnekin.
Olemme niin kovasti olleet eristyksissä mökillä, että auto ei ole saanut ihmisten huomiota. Ihan unohtanut, että se kerää katseita joka paikassa.
Kolmosella on kyllä laivaan ajaminen mukavampaa kuin aika leveällä X:llä. No hieman leveä tämäkin on, mutta ei pahasti. Moni autoilija odotti ylläolevan mäen alla että pääsee ylös asti. Ei tullut itselle edes mieleen, sen verran unohtanut kytkimet tai automaatin oikut mäessä.

Laivan internet on vähän oikukas, mutta sai vähän odottelemalla tämän kirjoituksen lähtemään.

Hytti keulassa ikkunalla eteenpäin, kiva suunta katsella ja kaunis meri vähän aaltoilevana.

Meripäivä menee aika nopeasti, kun ottaa pienet nokoset ja käy kaikilla aterioilla. Sitten on valmis ajamaan laivasta ja vähän eteenpäin. Olemme taas ottaneet maaseudulta Lyypekin ja Hampurin väliltä hotellin. Sinne ajaa samassa ajassa kuin Lyypekistä löytää parkkipaikan, minkä opimme 2017 matkalla.

Korjasin Teslan sähkömoottorin

Tarkennus: en korjannut ajomoottoreita, vaan seisontajarrusatuloiden sähkömoottorit, ja niitäkin vain puhdistin alennusvaihteen puolelta.

Alennusvaihde palasina.

Model S alkoi jo viime vuonna valittelemaan pysäköintijarrusta, että jarru ei mennyt päälle tai pois päältä. Vika useimmiten hävisi kuivemmalla kelillä tai jos auto oli kuivassa tallissa jonkun aikaa. Mutta kevään suolattujen teiden jälkeen seisottuaan ulkona hieman pidempään, oli lopulta vasen pysäköintijarrusatula jäänyt kiinni pysyvästi.

Moottori irrotettuna pärjäsi sen aikaa, että sai sen puhdistettua. Jarrun sai väännettyä auki kiertämällä jarrukengässä akselia.

Nopeasti videoista löytyi pikaratkaisu, että auton saa liikkeelle: irroitetaan jarrun moottori satulasta ja kierretään satulassa olevaa akselia niin, että jarru vapautuu. Otin siis sen irti – vaati T25-ruuvimeisseli ja näppäryyttä ja kärsivällisyyttä löytää kuran alta pultit. Sain jarrun avautumaan – nyt hetki ollaan toisen seisontajarrusatulan varassa sitten pysäköity. Tämäkään ei ihan ongelmatonta ollut – aika usein, kun tarkoitus on lähteä liikkeelle ja laittaa vaihteen päälle, auto laittaakin saman tien parkin takaisin päälle. Tästä selvisi sillä, että heti vaihteen päälle laittamisen jälkeen painaa kaasua – silloin auto lähtee liikkeelle.

Otin jarrumoottorin siis tutkittavaksi. Kun 12 volttia laitetaan liittimen reunimmaisiin napoihin, pitäisi moottorin pyöriä jompaan kumpaan suuntaan. Naksahdus kuuluu, mutta mitään ei liiku. Eli moottori lienee sinänsä ehjä, mutta sen edessä oleva alennusvaihde on jumissa. Aloin avaamaan pakettia, mutta siinä vaiheessa pelkällä ruuvimeisselillä pulttien avaaminen ei onnistunut. Laitoin öljyä pultteihin, jospa se liuottaisi niitä irti ja lähdin lomalle. Pienellä varrella räikällä sitten loman jälkeen pultit aukesivat. Räikällä ne olisivat varmaan lähteneet saman tien muutenkin.

Dremelillä kivettynyt suola lähti moottorin päädystä ja reunoista.

Moottorissa on kaksi osaa: itse moottori ja sen edessä alennusvaihde. Moottorin koppaa saa vähän raotettua ilman, että sen johdot katkeavat. Sieltäkin näkyy pelkkää ruostetta, mutta sitä puolta ei kannata sen enempää katsella: ruoste on kosmeettista näköjään ja johtoja ei halua katkoa. Sen sijaan pitää avata alennusvaihde. Irrotetaan navan ympärillä olevan kehän muovikotelossa kiinni pitävä jousi, ja pamautetaan puukalikalla siihen metallikehään. Aika kovaa sai paukutella, ennen kuin irtosi ja rattaat lentelivät pitkin lattiaa.

Sisältä paljastui ruostetta, rasvaa ja paksu kerros ilmeisesti suolaa, jonka takia tuo kotelon avauskin vaati niin paljon voimaa. Suolaa voisi ikuisuuden raaputella jollain, mutta se on todella tiivistä tavaraa, joten dremelillä hioin sitä pois, niin moottorin päätylevystä kuin pitkin sen ulkokehää. Rattaita jaksoin vain vähän putsailla, en mitenkään erityisesti poistanut ruostetta, kun ei sitä niin paljoa ollut.

Työtunteja ei harrastuksissa lasketa, kun on kivaa.

Miten sitten estää tämän tapahtumista uudestaan? Itse ratkaisin asian laittamalla tiivisteiden uriin ja vähän sinne tänne muutenkin venerasvaa. Niin vaihteen kuin moottorinkin puolelle. Tiivisteet olisi voinut vaihtaa, mutta sopivia ei nyt sattunut käsille. Kasasin paketin ja laitoin paikalleen, näin siis vasen seisontajarru on käsitelty. Tässä samalla tuli vaihdettua kesärenkaat.

Oikea puoli jumitti myös ja otin sen käsittelyyn.

Pikaisesti testattuna virheilmoitukset hävisivät. Hieman enemmän ajettuna kuitenkin edelleen ongelmat jatkuivat: nyt oikea seisontajarru jäi jumiin joskus liikkeelle lähtiessä. Parkkiin ja takaisin, niin lähti toisella tai kolmannella yrittämällä taas toimimaan. Eipä tässä mitään, tiedän mitä tehdä ja toinen moottori irti, dremeli surraamaan ja 5 tunnin kokonaisajassa näin amatööriltä oli taas auto kasassa. Tein itse ja säästin 🙂 Virheilmoitukset eivät aivan heti hävinneet vaikka seisontajarrut toimivat aivan normaalisti. Mutta parin päivän päästä, kun lähdin pidemmälle matkalle, ei enää ollut mitään ilmoituksia. Ehkä auton nukkuminen välillä kalibroi moottorien liikeen.

Tämä toinenkin puoli sai dremelikäsittelyn.

Muuta uutista tästä Model S:tä sen verran, että aikanaan keskinäyttö korjattiin vaihtamalla kulunut muistipiiri uuteen – https://tessutellen.fi/2019/09/suomen-halvin-keskinayton-korjaus/ – ja nyt on Tesla vuosien painostuksen jälkeen alkanut tarjota korvauksia näistä korjauksista. Laitoin hakemuksen näistä kustannuksista menemään tietysti heti. Olettaisin, että rahat tulevat tilille aikanaan. Tietoa Teslalta muistipiirin vaihdon kustannusten korvauksesta on täällä:
https://www.tesla.com/fi_FI/support/8gb-emmc-recall-frequently-asked-questions

Ensimmäiset Model kolmoset tulivat 2019 vielä vähän vanhemmalla autopilottitietokoneella, versio 2.5, ja ne luvattiin päivittää uusimpaan myöhemmin. Nyt päivitykset ovat alkaneet, ja meidänkin kolmonen saa uuden loppukuusta. Isompaa muutosta ei heti tapahdu, näytössä näkyy enemmän asioita kuten liikennevalot, mutta myöhemmin ominaisuuksia autopilottiin tulee lisää.

Suomen kaunein Tesla

Kilpailulla etsimme auton teippaukseen ideoita, joita ei itselle olisi tullut mieleen, ja toteutuksia, joita itse emme olisi osanneet tehdä. Kilpailu täytti kaikki odotukset: löysimme mieleisemme aiheen ja sille toteuttajan, joka sai aiheen sovitettua autoon kauniiksi ja näyttäväksi ulkonäöksi. Toteutukseen valittu konsepti on Rametto Atelierin ehdotus, jossa Tuula Lehtisen maalausta käytetään aiheena. Käytetty maalaus on viimeisimmässä näyttelyssä Galleria Halmetojassa ollut ”Van Dael I”.

Tuula Lehtinen ja hänen teoksensa Van Dael I

Emme kilpailua aloittaessa tienneet, millaisella tyylillä tekisimme teippauksen. Tekstiä, värejä, sanomaa, abstraktia, taidetta – olimme avoimia kaikille vaihtoehdoille. Niitä myös tuli. Taideteoksia olemme pohtineen aiemminkin. Nyt tässä konseptissa ensin taiteilijaksi valittiin Tuula Lehtinen. Hän on halunnut tuoda kauneuden taas kunniaan taiteessa, ja tämä kiehtoi meitä – tuntuu erityisen hyvältä ajatukselta, että autosta tulee myös erityisen kaunis, ei pelkästään näyttävä tai taidokas. Taiteilijalla oli juuri alkamassa näyttely uusista teoksista, ja niistä valitsimme sen, joka meitä miellytti sekä teoksena omalle seinälle laitettavaksi että auton aiheena.

Restyling pointin Sergey Haukka, me ja Rametto Atelierin Varpu ja Ilya Baraev. Kuvaa varten turvallisilla etäisyyksillä maskit hetkeksi pois.

Rametto Atelierin Varpu ja Ilya Baraev hoitivat projektissa aiheen asettelun, auton muiden yksityiskohtien suunnittelun ja koko toteutuksen järjestämisen alkaen kuvauksesta ja päätyen teippaukseen Restyling pointissa Sergey Haukalla. Kävimme läpi erilaisia asetteluja aiheelle autoon, ja ideoiden pallottelun jälkeen konsepti syntyi. Maalaus kuvautettiin valokuvaajalla, täydelliseen toteutukseen tarvittiin medium-formaatin Phase One 60. Monia yksityiskohtia mietittiin matkan varrella sitä mukaa, kun näkyi miltä tulos näyttää siihen mennessä. Kromiosien teippaus piiloon valittiin tehtäväksi satiinimustalla, koska se sopi maalaukseen paremmin. Kiiltävä olisi voinut yhdistyä lasipintoihin enemmän, mutta testiteippauksessa se ei kuitenkaan ollut hyvä.

Vanteiden maalaus jäi viime tippaan, auto odotteli valmiina renkaita päivän.

Hopeanväriset vanteet eivät edellisessäkään teippauksessa olleet aivan elementissään, ja nyt päätettiin ne maalauttaa mustaksi myös.

Näytimme autoa Galleria Halmetojalla heti tuoreeltaan. Ikkunasta näkyy alkuperäinen teos!

Helsingin Sanomien artikkelit näyttelystä, jossa maalaus on: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007870694.html ja https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007842595.html . Valittu maalaus on molemmissa artikkeleissa kuvituksena.

Ensimmäinen lataus teipattuna Akaalla. Kaunis ja näyttävä!

Teippaus pääsi näillä kurakeleillä testiin, kun lähdimme pitkään odotetulle lyhyelle lomalle Lappiin. Tarkoitus on viettää aikaa hiihtäen ja lumikenkäillen koronaturvallisesti kaukana muista ihmisistä. Matkan varrella tapasimme myös itse taiteilijan, joka halusi nähdä, miltä teos auton pinnassa näyttää.

Viimeinen superi Pyhäjärvellä. Pimeän tullen todella tyylikäs edelleen.
Ai niin pikku yksityiskohta vielä.. huomaatteko kuvasta? Eli keskikonsolissa on aihe maalauksesta – värillinen viivoitus.
Oulussa jo melko kurainen auto Lapland Hotellin latauksessa. Kura ei vielä erotu ollenkaan.

Matkasuunnitelma oli se tyypillinen Levin reitti: perjantaina iltapäivästä lähtö ja yöksi Ouluun. Sitten on enää kevyt matka päivän aikana päästä perille.

Koronaturvallinen noutoaamiainen vegaanisena tietysti. Annoimme palautetta hotellin merkinnöistä, jotka eivät kerro selkeästi tuotteiden vegaanisuudesta. ”Vegetarian” voi tarkoittaa, että sisältää munaa ja maitoa.
Rovaniemellä kaksi 50 kW pikalaturia ovat kovassa käytössä. Muutaman minuutin odottelulla edellinen kolmonen lähti ja saimme vessakäynnin verran sähköä, joka riittää lataukseksi Oulun ja Levin välille.

Teippauksen päälle laitettiin keraaminen pinnoite ja auton helmaan ja takapyörän taakse kaareen kiveniskuteippiä. Taptesistä tilaamani kuralätkät laitettiin samalla. Tuulilasin vettä hylkivä pinnoite ja ovien kynnyksiin kalvoa. Näillä autosta tulee helppo ylläpitää siistinä. Ikkunatummennuksia meille ehdotettiin, ja ne saattaisivat vielä sopia kokonaisuuteen hyvin, mutta pidämme kuitenkin tärkeämpänä hyvää näkyvyyttä ulos ja toisaalta autoon sisällekin on uteliaiden Teslasta kiinnostuneiden helpompi katsella ilman tummennuksia.

Levillä perillä, ja aihe kestää hyvin tuon 1000 kilometrin kuran näyttävänä!

Kokonaisuutena emme itse olisi pystyneet pitkän aikaakaan miettimällä samaan lopputulokseen. Kun aiheena käytetään kaunista taidetta ja toteutuksen ovat suunnittelemassa ammattilaiset, on lopputulos aivan erilainen. Edelliseen teippaukseenkin olimme tyytyväisiä, mutta viimeistelemättömyys siitä näkyi kuitenkin. Monet yksityiskohdat jäivät silloin saattamatta loppuun. Nyt kun pystyimme tukeutumaan muiden hyviin mielipiteisiin, mitä kannattaisi tehdä, saatiin kaikki yksityiskohdat kuntoon.

Teippauskilpailun satoa

Emme vielä paljasta voittajaa, vaan haluamme sitä ennen palkita stipendeillä muutaman meille mieluisan kilpailuun lähetetyn työn. Tässä ensin palkitut ehdotukset ja sitten kaikista ehdotuksista kuvat.

Mikko Karjalan ehdotus
Mikko Karjalan ehdotus 2

500 € stipendin saa Mikko Karjala ehdotuksella, joka oli kilpailussa selvä kakkonen. Siitä tulee mielikuvia teknologiasta ja sähköisyydestä, mitä tavoittelimmekin. Nämä luonnokset miellytivät jo silmää, ja autosta olisi tullut tällä idealla upea. Mikon kuvausta työstä: ”Wind of Green on suunnitelmani työnimi ja ajatusmallini työssä on seuraava. Sininen keula: Sähkö, tuuli(Voima/vauhti). Grafiikka: Idea tietokoneiden piiri- ja emolevyistä. Jos Grafiikkaa katsoo tarkemmin, niin sieltä löytyy myös ”Radar/Tutka”, joka symboloi itselleni tulevaisuutta ja uusien teknologioiden keksimistä ympäristön ja luonnon hyväksi. Mm. sähköautoilu.  Vihreä perä: Luonto ja puhtaus.”

Saaga Väärnin ehdotuksista poimittu esimerkki
Saaga Väärnin ehdotuksia

Jaetulla kolmannella sijalla on kaksi työtä, joille annamme 250 € stipendin. Toinen näistä on Saaga Väärnin ja pidimme kauniista kuosista. Autosta olisi tullut näyttävä ja kaunis tälläkin idealla. Hän kuvaa ehdotustaan: ”Tämä suunnittelemani kuosi kuvastaa kieloa. Kielo taas kuvastaa oikeaa valintaa sekä toivoa. Meidän on aika tehdä jotakin ilmastonmuutoksen eteen ja valita oikein. Tesla Model 3:n teippaukseen suunniteltu Kielo -kuosi on jatkuva kuosi ja se on skaalattavissa eri kokoihin ja väreihin.”

Tommi Tikan ehdotuksesta kuva.

Toinen 250 € stipendin saa Tommi Tikka. Hänen työnsä miellyttää myös ja hillitty kuvio on kaunis. Tulos olisi ollut näyttävä. Teslan logo on saatu sovitettua kuvioon. Tommilla oli mahdollisuus toteuttaa koko työ suunnittelusta teippaukseen asti ja ehdotus oli suoraan painokelpoinen.

Loput työt ovat tässä ilman mitään erityistä järjestystä. Ymmärrämme ideat, mitkä töiden takana ovat, mutta ne eivät sopineet meidän ajatuksiimme.

Karoliina Rajaniemen kuvaehdotus

Karoliina Rajaniemi osallistui kuvalla, jota kuvailee näin: ”Teos ottaa kantaa yhteen aikamme polttavimpaan haasteeseen, ilmastonmuutokseen. Autoa lähestyttäessä sen eroosion valtaama keula herättää väistämättä huomion. Irtoavat jäälautat saattelevat kuivalta maalta meren syvyyksiin. Tavoitteena on nostaa esiin veden puhdas kauneus, joka on vaarassa hukkua roskamerien alle. Ennen kaikkea teippaus on kuitenkin hatun nosto kunnianhimoiselle tavoitteelle valloittaa avaruus. Ja tätä voivatkin taakse jäävät ihailla edelläkävijän ottaessa suuria harppauksia ihmiskunnalle.”

Moona Vuontisvaaran kuvaehdotus

Moona Vuontisvaaran kuva pohjaksi kehittelylle tuo meille mieleen sarjakuvamaisuuden. Se olisi voinut olla yksi suunta mihin mennä. Olemme nähneet jossain aivan sarjakuvalla teipatun urheiluauton, ja se oli näyttävä. Emme kuitenkaan jatkaneet ideaa sen pidemmälle.

Sami Keräsen ehdotus

Tekstit voisivat olla teippauksen ideana hyvä. Emme olleet valmiita käyttämään ihan vain yhtä sanaa kuosina ja ajatus olisi vaatinut työstöä aika paljonkin. Jotain lauseita, mietteitä, ryhmiteltynä ehkä? Emme jatkaneet ajatuksen työstöä kuitenkaan.

Jere Ylianuntin ehdotus

Jere Ylianuntinn ehdotuksen yksityiskohtainen yksityiskohtaisen grafiikan voi tulkita sisältävän ajatuksia sähköstä myös, sähkönpurkauksista.

Aki Leinosen ehdotus ”POLAR NIGHT”

Aki Leinosen ehdotus tuo mieleen ajatuksia sähköstä ja teknologiasta.

Matti Leinosen ehdotus

Matti Leinosen ajatuksesta koko auton halkaisevat linjat toimivat monessa autossa, mitä olemme nähneet. Arvoihin ja ajatuksiin sähköautoilusta voisi tähän kehittää jotain lisää, mutta emme nyt jatkaneet sitä.

Kiitos kaikille ajatuksista ja osallistumisesta. Useat työt oli valmisteltu pitkälle suoraan tulostusta ja teippausta varten. Voisin kuvitella, että näistä joku voisi päätyä vielä jonkun muun auton pintaan. Meidän kauttamme tietysti saa yhteyden näiden töiden lähettäjiin myös. Kilpailun voittajatyön teippaus autoon on jo valmistunut ja palaamme siihen aivan kohta!

Näin hyvin en ole ennen syönyt

”Mennään syömään jonnekin, jossa on jotain mitä voit syödä” sanoi ystäväni. Hetken ihmettelin. Minähän voin syödä mitä vaan. Ei minulla ole allergioita. Sitten muistin, että vieläkin moni kutsuu muutakin kuin vegaanista ruokaa ruoaksi ja syökin sitä. Siis omassa nykyisessä kuplassani ruoan käsite on niin täysin muuttunut.

Mei Linillä oli täysin vegaaninen ravintola Lönnrotinkadulla. Nykyään ei enää täysin.
Huoltoaseman vegaaninen pannu. Joku kasvisproteiini tässäkin.
Ennen etätyöaikaa työlounaat pelasti Dylan, jonka salaattipöytä oli upean monipuolinen lounas sellaisenaan.

Muutosta ja sen asteittaista edistymistä kuvaa se, mitä ajattelen tarjota esimerkiksi vieraille ruoaksi. Vuosi sitten, kun vielä suunnittelimme ystävien kutsumista kesällä kylään, oli ajatuksena, että vaikka itse olemme vegaaniruokavaliolla, niin hankitaan nyt sitten vieraille jotain lihaleikkeleitä ja juustoja. Kun niitä on aina ennenkin tarjottu. Merkitään ne vain hyvin ja annetaan tähteet vieraille mukaan. Mutta tässä vuoden aikana ajatus on alkanut tuntua kummalliselta. Kun oman mielipiteemme mukaan kukaan ei edes huomaa, että jotain puuttuu, vaikka ei satu olemaan mitään eläintä pöydässä. Miksi sitten nähdä turhaa vaivaa yrittää hankkia jotain, mitä emme muuten hankkisi. Niin se ajattelu muuttuu.

Uunibataatti, herkkusienet, maissi, joku kasvismakkara, ja eiliset ruoantähteet grillissä.

Ruokakaupoista K-ryhmä erottuu selvästi edukseen sen takia, että siellä vegaanisia tuotteita on suurimmaksi osaksi ryhmitelty omiin hyllyihinsä ja merkitty ne hyllyt hyvin. S-ryhmä on laittanut vegaaniset vaihtoehdot muiden tuotteiden sekaan niin, että niitä on vaikea löytää tai edes tietää, onko niitä ja mitä tuotteita. Lidlissä valikoima on huonoin ja vaihteleva, eikä tuotteita myöskään ole helppo löytää. Hyvä merkintä ja ryhmittely on erinomainen idea. Sekasyöjä ei kuitenkaan vahingossa ota makkaroiden joukosta kasvistuotetta ja sen takia vaihda ruokavaliota, sitä on turha odottaa.

Taas yhden kattilan pasta. Tässä oli jotain proteiinituotetta.
Lounas yhden kattilan pastasta, kikherneellä.

Miltä ruokakaupassa tuntuu kulkea pitkien lihaa sun muuta täynnä olevien hyllyrivien ohi? No aika lailla samalta, kuin tuntuu mennä rautakaupassa ilmastointiputkihyllyn ohi, jos on etsimässä ruuveja. Ei niitä edes huomaa. Helpompaa olisi tietysti kaupassa, jos aina ei tarvitsisi vaikkapa joka mausteesta ja karkista katsoa tuoteselostetta, että onko nyt sitten saatu laitettua sekaan kalakastiketta, maitojauhetta, laktoosia, hunajaa, kirvoja, mitä mielikuvituksellisimpia osia eläimistä. Olisipa ihan kokonaan vegaaninen ruokakauppa. Eikö Helsingin keskustan alueella sellainenkin menestyisi? Muukin, kuin Helsinginkadun vegaanikauppa, jossa on siis harvinaisemmat vegaanituotteet kaikki, mutta ei tavallisia päivittäistavaroita. Nyt kun miettii miten sitä käyttäytyy ruokakaupassa, niin onhan se niin, että on alkanut ällöttämään lihahyllyn vieressä, jos sen huomaa. Tätä ällötystä luonnollisesti sitten välttelee sillä, ettei katso erityisesti sinnepäin.

Kahta eri kastiketta, pastaa ja riisiä, ja vielä T.L.C teriyaki-subi.
Noutopäivällinen kasvishampurilaisista ja vielä sienikastikekin.
Subwayllä oli herkullinen T.L.C teriyaki. Todella harmillista, ettei ole enää.

Tässä on puhuttu paljon siitä, mitä ei syö ja mikä ällöttää. Mitä sitten syömme ja mikä on hyvää?
– Pasta. Hiilihydraatteja tarvitaan paljon, jotta energiaa saa tarpeeksi.
– Ohra. Hurja uusi löytö tylsää riisiä korvaamaan. Joka jyvä on kuin pieni leipä.
– Leipä. Jotenkin olen löytänyt leivän uudelleen. Mikä makujen maailma, ja kuitua ja hiilareita tarpeeksi. Kaura ja sekaleivät. Päälle margariini, hummus, Juureva, tomaatti, herkkusieni, suolakurkku, juustonkaltaiset tuotteet, Santun vegvurstiakin.
– Kastike syntyy tomaattimurskasta ja mitä siihen sitten sekaan laittaakaan: oliivi, valkosipuli, yrttejä, pähkinöitä, papuja. Rypsiöljyllä voi lotrata vapautuneesti.
– Kasvisproteiinivalmisteet ovat mukavan tiiviitä tapoja saada proteiinit ilman, että ihan hirveää määrää vihanneksia tarvitsee tehdä. Mitä nyt sattuu kaupasta tulemaan mukaan niin sekaan vaan. Seitan, nyhtökaura, härkäpapu, makkarat, pihvit eri merkkisinä. Osa hyviä ja osa jakaa mielipiteitä. Kyllä niitä huonompia viritelmiäkin poistuu markkinoilta koko ajan.
– Keitetyt vihannekset riittävän usein, ettei pelkkää pastaa.
– Salaatti kaikenlaisista mitä sattuu vihanneshyllyistä tulemaan vähän joka välissä.
– Pitää tietysti mainita vitamiinit, pähkinät, chia-siemenet, joo on huolehdittu ne.

Kauraleipiin olen ihastunut. Santun vegvurstia ei tarvitse olla paksua viipaletta maustamista varten.
Suomalaisen klubin kasvisannos. En muista enää mitä oli.

Entä ravintolat? Joo ärsyttäähän se, että ei voi vain kävellä mihin tahansa ravintolaan sisään ottamatta selvää, onko siellä yhtään mitään syötävää. Mutta vähän hakuja, niin kyllä se paikkakunnan ravintoloista selviää missä ruokaa on. Parasta on, jos on jo mainittuna tarkasti, että annokset ovat vegaanisia, eikä jotain epämääräistä ’vege’ sitä sun tätä, joka voi olla täynnä juustoa ja munaa. Toki aina voi kysyä, mutta miksi valita paikka, jossa pitää kysyä, eikä sittenkään voi olla varma oliko henkilökunnan asiantuntemus kohdallaan, kun voi webisivulta päätellä jonkun toisen ravintolan kiinnittäneen asiaan huomiota.

Kreikassa noutopöytä oli kyllä täynnä myös kypsennettyjä kasviksia.
Salaattia hotellin noutopöydästä on kiva saada, kun ei tarvitse itse pilkkoa.

Viime kesän loma Kreikassa kertoi sen, että hotellin täyshoito ja buffetit voivat olla hieman rajoittuneita. Henkilökunta oli hyvin avuliasta ja otti selvää kustakin ruoasta mitä se sisälsi, mutta puutteelliset merkinnät ovat kuitenkin lisävaiva. Sitä tässä tulee ihmetelleeksi, että miksi pitää tunkea eläinaineksia paikkoihin, joissa ne ovat aivan turhia. Esimerkiksi pasta oli aina voilla pilattu, ja piti pyytää erikseen annos ilman sitä. Muuten kun tässä päästään matkustamaan vapaammin, niin haluamme ottaa kohteesta tarkasti selvää etukäteen, millaisia ravintoloita on lähistöllä ja millainen on hotellin tarjonta. Mieluiten valitsee kohteeksi vaikkapa jonkun vegaanisen hotellin – onneksi sellaisiakin on alkanut tulla.

Ensimmäisiä ravintolapettymyksiä – kasvishampurilainen oli jotain hajoavaa mössöä leivän välissä.

Lounaat kotona etätöissä ovat tietysti samalla saaneet tekemään edes jotain ruokaa, ja nopeasti. Siinä ei monimutkaista salaattia jaksa pilkkoa, vaan suosikkeina ovat yhden kattilan pastat ja mitä valmisruokaa nyt sattuu kaupassa olemaan.

Pikainen kasvispiirakka ja salaattia etätyölounaaksi.

Kokonaisuutena, näin hyvin en ole ikinä syönyt kuin nykyään vegaanisuuden myötä. Arkinen ja pikainenkin ruoka, jopa niin sanottu roskaruoka, on maukkaampaa kuin ennen. Kun ruoka ei ole vain joku eläin ja jotain mitä nyt sattuu olemaan sen kanssa. Vaan monipuolista ja monenlaista makua erilaisista kasveista. Melkein 50 vuotta ihan hukkaan ehti mennä ennen tätä.

Riittävätkö 25 ampeerin pääsulakkeet?

Kyllä ja ei.

Sähköautoilevilla omakotiasujilla on tämä kysymys monella tulossa vastaan, koska 25 ampeerin pääsulakkeet ovat yleisin ja reilusti halvin vaihtoehto liittymismaksun ja kuukausimaksujen suhteen. On tietysti paljon taloja jo valmiiksi isommilla nalleilla, mutta suurin osa niin omakotitaloista kuin kesämökeistä on 3×25 A liittymiä.

1990-luvun tonttikaappi ja pääsulakkeet. Yötariffiohjaus on toistaiseksi kaikki automaatio talossa.

Kuukausimaksu 35 ampeerin sulakkeilla voi olla siirtoyhtiöstä riippuen kaksinkertainen ja 50 ampeerin sulakkeilla jo kolminkertainen. Pieni lisäys suhteessa ja noin suuri kustannusten nousu? Ei huvittaisi. Mutta vaivaa pienien sulakkeiden kanssa pelaamisesta on: meillä kesämökki-kakkosasunto on vähän vanhemmilla suoran sähkön lattialämmityksillä ja myöhemmin lisätyllä ilmalämpöpumpulla, eli kovimmilla pakkasilla ampeerit joka vaiheessa joutuu laskemaan tarkasti, jos haluaa saada autoa ladattua. Jos pahimmilla pakkasilla laittaa lisälämmittimiä eri huoneisiin, on oltava tarkkana jo ilman autoa, ettei yhteen vaiheeseen tule useampaa. Saunaa päälle laittaessa lisäpatterit ja kellarin lämmittimet pitää laittaa pois, jos kaikki lattialämmitykset ovat päällä.

Lämmitysremontilla energian kulutusta voisi järkeistää, maalämmöllä tehdyllä lattialämmityksellä sähkön kulutus olisi pienintä, mutta remontti olisi aika valtava muutaman kovan pakkaspäivän takia. Vaihtamalla ilmalämpöpumppu toimimaan useampaan huoneeseen voisi suoraa sähkölämmityksen osuutta vähentää. Mutta lämpöpumputkaan eivät toimi kovimmilla pakkasilla hyvällä hyötysuhteella ja suoraa sähköä tarvitaan lisäksi.

Takka vähentää paljon sähkön käyttöä. Asensin LumoX EkoAir -ilmanohjaimen tähän. En osaa sanoa varmaksi toteutuuko luvattu puun säästö ja parempi palaminen, vaikea vertailla, mutta ihan mahdollista se tuntuu olevan.

Jos mitään energiaremontteja ei tee, niin sulakkeiden nosto toisi helppoutta elämään. Kaikkea lämmitystä voisi kovalla pakkasella pistää mielen mukaan päälle ja ladata samalla autoa. Erityisesti voi nauttia halvemmasta yösiirrosta ja yleensä öisin halvemmasta spot-hinnoitellusta sähköstä laittamalla kaikki mahdollinen päälle 22-07 välillä, autojen lataukset, lämminvesivaraaja, lattialämmitykset. Tai kesällä pari sukulaista tulee käymään sähköautoilla ja pitäisi 2-3 autoa ladata samaan aikaan pitkään. Mutta toisaalta taas, miksi nostaa sulakkeita koko vuotta varten, jos montaa yötä ei isoimpia tehoja tarvittaisi, ja niinä päivinä on vaan parasta laittaa pitkin päivää lämmöt päälle, vaikka sähkö ja siirto maksaisivat enemmän. Ne päivät nyt vaan eivät maksa montaa euroa ja ovat pienempi kustannus vuodessa kuin koko ajan raksuttava korkeampi siirron kuukausihinta ja liittymän noston kustannus.

Automatiikka, kodin energian älykäs ohjaus poistaa käsin asioiden pähkäilyn ja vaivan miettiä mitä laittaa pois ja päälle milloinkin. Hyvin yksinkertainen lämmityksen ja auton latauksen tai saunan ja auton latauksen automaattinen vaihtokytkin on pienimmillään jo hyvä alku. Tulevaisuudessa koti tietää jokaisen kuluttavan merkittävän laitteen ja osaa mitata lopun kulutuksen niin, että se automaattisesti säätää kaiken riittämään. Energiavarastot ja oma energiantuotanto eli akut, vesivaraajat ja aurinkopaneelit ovat yleisiä ja jokaisesta tuleva ja lähtevä energiavirta osataan mitata, ohjata ja ennustaa.

Siispä miksi nostaa sulakkeita, kun tulevaisuudessa osa sähköstä tehdään ja varastoidaan itse ja pärjätään pienemmillä sulakkeilla nykyistä paremmin? Jos asennamme tälle mökille paneelit ja akun, kesällä auringolla latailee autoa mukavasti ja talvella tasaa kulutusta akun avulla. Järjestelmän älykkyyttä voi lisätä pikku hiljaa.

Samat kysymykset, jotka vanhojen talojen ja mökkien omistajilla ovat, tulevat vastaan nyt uudisrakennuksia tekevillä. Erona ehkä on se, että maalämmön, ilmalämpöpumput, älykkäät systeemit tai ainakin valmiuden niille ja aurinkopaneelit voi suunnitella saman tien valmiiksi ja sinänsä voisi pärjätä pienemmillä sulakkeilla, vaikka varautuisikin useampaan sähköautoon itsellä ja vierailla.

Ilmastopäästöjen minimoimisen kannalta olisi hyvä, että mahdollisimman paljon voisi säätää kulutusta niille tunneille, jolloin spot-sähkön eli tuntihintaisen sähkön hinta on alimmillaan. Silloin sähköjärjestelmässä on paljon uusiutuvaa tuotantoa ja jopa tarvitaan säädettävää kulutusta tasapainottamaan verkkoa. Kun osallistuu säätämiseen, kuorman siirtoon kalliilta tunneilta halvoille, vähentää muun säätövoiman tarvetta ja mahdollistaa enemmän uusiutuvaa vaihtelevaa tuotantoa. Tämä näkökanta puoltaisi isompaa sähköliittymää: isommilla sulakkeilla voisi helpommin laittaa kaiken mahdollisen varaavan lämmityksen ja useamman auton lataamisen isolla virralla kerralla päälle sille tunnille, jolla sähkö on halvinta.

Minulla ei ole vielä päätöstä siitä mitä teen tämän mökin liittymän suhteen. Nyt kun olen oppinut – osin kantapään kautta pimeässä ulos sähkökaapilla sulaketta vaihtaessa – talon sähköt, mitä missäkin vaiheessa on ja sulaketopologian eri rakennusten välillä, niin olen kyllä kotiautomaation harrastajana kiinnostunut tutkimaan miten saisi mukavan ja helpon järjestelmän rakennettua 25 ampeerin liittymällä. Pikku hiljaa voisi alkaa suunnittelemaan aurinkopaneeleita ja akkujärjestelmää. Ilmalämpöpumpun vaihto sellaiseen, joka toimii kovemmassakin pakkasessa ja jossa kahdella sisäyksiköllä saisi tasaisen lämmön eri huoneisiin, toisi säästöä ja mukavuutta. Lämmityksen ja auton latauksen ohjausta voisi kehittää ja ohjattavat pistorasiat ovat jo käytössä väliaikaisille lisälämmittimille.

Päärakennus on vain 20 ampeerin sulakkeiden takana toistaiseksi, joten koko pääsulakkeet saa käyttöön lataamalla tontin pääkeskuksesta. Ja samalla ei tarvitse tänä jäisenä aikana taiteilla pihan mäen kanssa. Varsinkin takaveto-S tarvitsee vauhtia tai soraa.

Ehkä ensimmäinen asia tässä on jatkuvan vaihekohtaisen mittauksen asentaminen. Minulla on z-wave-järjestelmään liitettävä mittauslaite ollut jo pitkään valmiiksi ostettuna, mutta sähköasentaja tilaamatta se paikalleen laittamaan pääkeskukseen. En vielä ole päättänyt miten tätä lähden rakentamaan loppujen lopuksi, mutta kivaa siitä tulee. No ehkä tämä onkin nyt tässä tehty se päätös: en nosta sähköliittymän tehoa, vaan jatkan pienemmillä sulakkeilla harrastuksen vuoksi. Päätetty ainakin siihen asti kun taas muutan mieltäni.