Matkoja Teslalla tai ilman
Tänään välipäivä. Käytiin Gotemban Outletissa ja vähän kylpylöitiin hotellin kuumilla lähteillä. Matkalla ostoksille Gotembaan Fuji näkyi taas linja-auton ikkunasta.
illalla syömään paikalliseen keskustaan, jonne päästäkseen pitää nousta muutama sata portasta.
Hakone olikin todella mielenkiintoinen ja monipuolinen kohde. Alla muutamia kuvia päivästämme Lulun kännykästä.
Ensin muutamalla härvelillä ylös…
Perillä aktiivinen tulivuori Mt Hakone.
Alas toista köysirataa Lake Ashille, josta järven yli piraattilaivalla.
Vähän puistokävelyä ja puita
Kohti 400 metristä riipusiltaa
Iltapäivällä oman hotellin kuumavesialtaille ja saunaan. Hyvä päivä!
Maanantai oli hyvin rauhallinen siirtymäpäivä Nagoyasta Hakoneen, ja siellä Goraan. Gora valittiin hotellin paikaksi, koska siitä lähtee köysirata tulivuoren huipuille ja näyttää siltä, että tässä on myös ravintoloita, joissa voi olla jotain syötäväksi kelpaavaakin. Matka tehtiin noin tunnin kestävällä, Nagoyan ja Odawaran välin pysähtymättä kulkevalla luotijunalla. Odawarasta sitten lopuksi jyrkästi nousevalla junalla – parhaimmillaan 8 % nousu.
Ainoa, mitä tänään tehtiin, oli käytiin Goran puistossa. Se oli suunnilleen isoin kukkaloisto matkan aikana, vanha iso himalajansetri – ehkä toiseksi isoin puu matkan aikana – ja myös isoin bonsai-puu. Ruokaa tosiaan löytyi pubiravintolasta yksi pizza – ehkä vähän köykäinen proteiinipuolelta ja pienenpuoleinen, mutta edes jotain.
Kuvia Lulun kännykästä. Kaunista oli, karhuista varoiteltiin joka kyltissä ja japanilaisten matkailijoiden karhukellot kilisivät.
Nagoyaa tukikohtana käyttäen käydään maaseudulla, ensin Takayamassa. Siellä on säilynyt runsaasti vanhaa rakennusta vuosisatojen takaa. Ensin yritimme varata jotain järjestettyä retkeä, mutta niiden saaminen päivän varoitusajalla on käytännössä mahdotonta. Bussilla olisi meitä viety pariinkin paikkaan, mutta sitten olisimme olleet sidottuna sen aikatauluihin ja olisimme joutuneet tuhlaamaan aikaa lounaaseen, jolle ei kuitenkaan olisi saatu järjestettyä mitään syötävää meille. Joten ei muuta kuin junaan. Jotain omituista höpötystä viivästyksistä sateiden takia oli eri palveluissa, mutta lopulta päivän ensimmäinen juna lähti juuri kuten pitikin.
Vanhat kadut olivat kyllä upeita, juuri kuin kuvissa. Ja rakennukset olivat käytössä – osa yksityisasuntoina, mutta vilkkaimmalla kadulla ravintoloina ja kauppoina. Toki turistikrääsääkin, mutta hienoja käsityön tuloksia ja oikeasti vanhoja liikkeitä. Soijakastiketehdas, 126-vuotias nuudeliravintola jne.
Yksi kiinnosti meitä erityisesti: tofuravintola, joka tarjosi vain eri tavoilla valmistettuja tofuja. Se ei ollut täysin vegaaninen, mutta listassa suurin osa annoksista oli vegaanisia ja ne oli selvästi merkitty. Tarkoitus ei ollut syödä lounasta, mutta tämä on kokeiltava niinkuin oli se buddhalaisluostarin lounaskin. Otin laajimman annoksen, tofua kahdeksalla eri tavalla, lisäksi riisiä ja vähän pikkelöityjä kasviksia. Kolme tofuista oli selkeästi jälkiruokia, hivenen makeita. Miten kaikkeen muuhun ruokaan on onnistuttu nykyään Japanissa tunkemaan jauhettua sitä sun tätä eläintä, kun perinteiset ruoat ovat tällaisia!
Illaksi olimme suunnitelleet Grains-nimistä kokonaan vegaanista ravintolaa, mutta siellä oli yksityistilaisuus, ja sen sijaan ihan hotellin yhteydessä liikekeskuksen ravintolamaailmassa oleva Chopped Salad Days tarjosi juuri sen, mitä tarvittiin. Kolmesta vegaanikulhosta valiten. Lisäksi hotellissa supermarkettisalaatit ja vähän säilykkeitä.
Nyt tultiin pitkä matka takaisinpäin itään Himejin linnalle. Googlen antamat junat toimivat juuri niin kuin pitikin. Illalla kun olimme nukahtaneet jo yhdeksän aikoihin, niin heräsimme vieläpä ennen kellojen soittoa ennen neljää. Paikallisjunat lonksuttelivat vuoristossa pikku hiljaa, ja junassa oli vielä pienet unet ottavia töihin Kumamotoon meneviä paikallisia. Jotenkin kello 7.19 sieltä lähtevä luotijuna ei ehkä kuulunut meidän lippuumme, emmekä saanet paikkalippua ostettua, mutta emme nyt ole tästä ihan varmoja. Japan rail pass -lipulla pääsi kuitenkin porteista sisään ja istuimme paikkaliputtomassa vaunussa (vaunut 1-3 yleensä). En murehdi asiaa sen enempää. 9.52 oltiin jo Himejissä. Jätettiin reput asemalle ja linnalle oli vain kävelymatka.
Junissa toimii ilmainen wifi, joka tosin pätkäisee yleensä hetkeksi asemalle tullessa tai sieltä lähtiessä. Mutta jotain pystyy silti tekemään siinäkin. Uskoisin sen toimivan paremmin kuin mobiilidata, tosin sekin nyt näyttää toimivan.
Päivä oli ollut hyvin hyvin pitkä, emmekä halunneet kävellä yhtään enempää vain pettyäksemme siihen, että johonkin vegaaniravintolaan ei mahdu tai että muun ravintolan vaihtoehdot ovat surkeita. Jossain vaiheessa joka tapauksessa oli tarkoitus kokeilla, pystyisikö ravintola, jossa olettaisi olevan erinomaisen palvelun, muokkaamaan ruokiaan vegaanisiksi. Marriott oli hyvin palvelualtis, jonkin aikaa kävi suihkintaa edes takaisin keittiöön, ja lopputulos oli, että pasta oli jo vegaaninen ja margarita-pizza pystytään tekemään vegaanisena vain juusto pois jättämällä. Näitä siis alle ja sitten marketin pakatut salaatit ja säilykkeitä päälle.
Mt Aso on itse asiassa valtava tulivuoren caldera, romahtanut tulivuori, jonka sisällä on useita kaupunkeja ja maanviljelystä. Ja sen keskellä on uusia huippuja ja kraatereita. Niillä on sen verran aktiivisuutta, että joinain aikoina on pysyttävä 1 km päässä aktiivisesta kraaterista, kuten juuri nyt. Nousevat kaasut kulkevat kraaterin reunojen päällä, niin sinne reunalle ei siis päässyt. Asia korjattiin ottamalla 7 minuutin helikopterilento.
Huomenna on yhtä aikainen herätys, puoli viiden maissa, koska lähdemme 5.25 junalla kohti Himejin linnaa. Se kun on nähty, mennään vielä yöksi (kahdeksi) Nagaoon. Sieltä pitäisi käydä maaseudummalla nähtävyyksissä.
Beppun pääkohde on 7 kuumaa lähdettä, ”Hell of Beppu”. Niiden luo pääsee rautatieaseman länsipuolelta linja-autolla. Otimme 8.50 (muistaakseni) lähtevän numero 41. Sitten ensimmäisen ovelta voi ostaa lipun, jolla pääsee kaikkiin seitsemään. Viisi ensimmäistä ovat melkein vierekkäin. Kahteen viimeiseen on jonkin verran matkaa. Joku bussi varmaan kulkee niillä paikkeilla, mutta halusimme kävellä. Matkan varrella oli esimerkiksi omenatuotetehdas ja muuta maaseutua.
Jokaisella lähteellä kannattaa käydä, koska ne ovat hyvin erilaisia. Mutaa, eri värejä, eri mineraaleja, höyryä, geyshir.
Ruokahuollosta pitää sanoa sen verran, että kun tänne pienemmälle paikkakunnalle kauemmas Tokiosta ja Kiotosta ollaan tultu, niin vegaanista ruokaa saa ravintoloista vähemmän ja vähemmän. Esimerkiksi katselimme Japanilaisen pastaravintolaketjun ainesosa/allergeenitaulukkoa, ja käytännössä kaikessa, myös tomaattikastikepizzassa ja pastakastikkeessa, on kanalientä. Päädyimme kahtena iltana hakemaan Mos burgerista vegaaniset burgerit ja syömään ne kaupasta ostettujen salaattien kanssa.
Leivän ostaminen on myös haastavaa. Käytännössä kaikessa on noin prosentti maitoa, sama minkä huomasin Vietnamissa. Kun leipä ei ole paikallista traditiota ja tehdään vain amerikkalaisia turisteja varten, siihen laitetaan aina maitoa. Myös ranskanleivässä oli munaa. Täällä Beppussa ensimmäistä kertaa löysin vaalean juurileivän, jossa ei ollut maitoa tai munaa.
Huomenna menemme Mt Asolle, tulivuorelle. Lähtö on aamulla 5.53 ja perillä olemme yhdellä junalla ja kahdella bussilla, kraaterin reunalla, toivottavasti 10.31. Hotelli Asossa on aseman vieressä, eli rinkat ehkä saa sinne tai Ason asemalle säilytykseen ennen vuorelle menevää bussia.
Tänään siirtyminen Beppuun kuumille lähteille
Vähän rentoutumista hotellin altaalla
Saunassa käyty, kiukaassa luki ”löyly”
Eilen jo käytiin keskustan nähtävyydet, niin nyt mentiin temppeleistään kuuluisalle ja muutenkin pyhälle saarelle Itsukushimalle. Menomatka otettiin veneellä, joka lähti rauhanpuiston vierestä ja meni suoraan saarelle. Ensimmäinen lähti 8.30, ja sillä ehti kivasti ennen päivän pahinta turistijoukkoa.
Temppelin lisäksi kun nyt satuttiin ostamaan lippu, jolla pieneen museoon myös pääsi, niin sinne sitten kans. Siellä ei saanut kuvata. Mutta muutama esine temppelin kokoelmista, lahjoitettuja miekkoja, asuja, maalauksia, tekstejä.
Syömään menimme kiinalaiseen ravintolaan nimeltä Keiai, ja se oli munien käyttöä vaille vegaaninen, ja melkein kaikki annokset sai myös ilman munaa. Tämä oli kyllä pitkästä aikaa jos koskaan paras kiinalaisen ravintolan ateria, ja parhaiden joukossa muutenkin. Tilasimme paljon tavaraa, myös sen innoittamana, että olin nähnyt tofusta unta viime yönä.. koko lysti kolmella oluella maksoi noin 36 euroa kahdelle..
