Mitkä renkaat radalle?

USA:ssa on myynnissä Model 3 Performanceen Track Package, johon kuuluvat ratarenkaat, kevyemmät vanteet, paremmat jarrupalat ja jarrunesteen vaihto:
https://shop.tesla.com/product/model-3-track-package . Tätä ei Euroopan kaupassa vielä näy. Renkaina on 245/35ZR20 XL Michelin Pilot Sport Cup 2. 20″ × 9″ vanteiden painosta ei näy tietoa. Tesla jatkaa samalla linjalla, että vain 20 tuuman vanteita käytetään Performancessa. Mutta mikä olisi paras radalle, onko se 20 tuumaa vai pitäisikö kokeilla 18″ tai 19″ esimerkiksi?

Varttimaililla olisi varmaan pienempi vanne ja enemmän kumia parempi. Mutta kun Model 3 ei kuitenkaan suoralla ole nopein Tesla, niin miksi sitä optimoida. Rata-ajo olisi ainoa kiinnostava asia, sitähän varten on Track Modekin.

Hiilikuituvanteet saisi hintaerolla Porscheen monta kertaa, vaikka hurjan hintaiset ovatkin.

Unplugged Performancen $15k hiilikuituvanteet näyttävät olevan 19 ja 20 tuuman kokoina heidän sivuillaan: https://unpluggedperformance.com/product/unplugged-performance-up-03-carbon-wheel-package-for-tesla-vehicles/. Näihin Cup 2 päälle ja jonkin verran jarrujen parannusta, siinäpä olisi viimeisen päälle yhdistelmä. Mikä koko vanteelle, onko pienempi kuitenkin radalla parempi? Paljonko kumia vanteen päälle? Oikea leveys? Vaihtoehtoja on aivan hirvittävä määrä ja mielipiteitä varmaan yhtä paljon. Kukin kuljettaja tuntuu valitsevan oman kokemuksen perusteella itselleen sopivan yhdistelmän. Mutta kun omaa kokemusta ei ole, niin ei pysty. Onko neuvoja?

Teknavi testasi Porsche Taycan 4S:n vähän aikaa sitten tulleessa jaksossa Alastaron moottoriradalla. Jakson anti jäi vähän köykäiseksi, koska kuvauksiin oli sattunut sadepäivä ja ajettiin talvirenkailla. Itse rata-ajosta normaalin sähköauton paikaltaan kiihtyvyyden ihastelun lisäksi ei asiaa jaksossa ollut, eikä olisi voinutkaan olla. Näin on siis kana kynimättä miten niin monen ennakkoon kehumat Porschen ajo-ominaisuudet radalla toimivat, varsinkin Tesloihin verrattuna. Model 3 Performance on noin 400 kg kevyempi, suunnilleen samoissa maksimiteholtaan ja ilmoitettu 0-100 km/h aika 0.6 s nopeampi. Näillä pelkillä luvuilla alle 70 k€ Model 3 olisi hyvä vastine rahoille verrattuna Porsche Taycan 4S:n 114 k€ hintaan. Auttavatko arvatut ajo-ominaisuudet ja kaksiportainen vaihteisto radalla? Onko Teslan pidempi sähköisen voimalinjan osaaminen kuitenkin isompi etu?

Hintaerolla Porscheen tekee jo paljon rengas- ja vanneostoksia Model 3:een, ja silti käytössä on matka- ja arkiajossa käyttökelpoinen vähän sähköä kuluttava eli paljon pidemmälle vähän pienemmällä akulla kulkeva auto. Mutta hienot kilpailijat ja kutkuttava olisi vertailla! Jotta olisi kesällä jotain vertailtavaa, pitäisi Model 3 saada renkaiden ja jarrujen suhteen parhaaseen mahdolliseen ratakuntoon. Sitten voisi etsiä Porschen omistajia mukaan, ja jos vielä osaava kuski löytyisi testaamiseen niin olisi kivaa. Jos vain radalle pääsee.

Mökille pitkästä aikaa

Viime viikonlopun mökkimatka sujui juuri niinkuin suunniteltu, kerralla perille näkemättä paikallisia asukkaita missään. 308 kilometrin matkalla käytimme akkua 98 prosentista 12 prosenttiin, ajaen aika lähellä nopeusrajoitusta koko ajan. Pienessä vastatuulessa ja viileässä ilmassa ihan normaalia, kun osa matkaa on moottoritietä. Paluumatkalla melkein samat prosentit, 99 – 12.

Sähköt saa venerantaan erikseen tuodusta liittymästä.

Uusi sähköperämoottori toimii tosi hyvin, ja on lupauksien mukaisesti hiljainen, samaan tapaan kuin ne pienet uistelumoottorit. Vanhaa akkua kokeilin myös, ja se on viallinen. Jos moottorin tehon hetkeksi nostaa täysille, se antaa hetken 0,9 kW, mutta parissa sekunnissa alkaa näyttämään varaukseksi 0 % ja lopettaa toiminnan. Kuitenkin pienellä teholla, ehkä alle 0,3 kW, akku antaa virtaa pitkään. Ajelimme sillä muutaman kilometrin. Eli tosiaan yksi tai useampi kenno, ehkä koko 8 kennon rinnan kytketty rivi, olisi vaihdettava. Sillä saisi hyvän toisen akun omaan käyttöön varalle. Kotona ei ole riittävää keinokuormaa akun tutkimiseen. Pienellä lapsena rakentamallani vastuksista kootulla kuormalla uskalsin ottaa 1,7 ampeeria hetken aikaa ennen kuin hieman alkoi palanut tuoksua, mutta sillä ei vielä jännitteissä ollut mitään mitattavaa eroa. Ehkä lopetan tutkimisen tähän ja käytämme tätä akkua pienellä teholla vara-akkuna.

Tämä myös tarkoittaa, että vanha moottori saattaa olla ehjä, mutta se on vielä testaamatta. Ehkäpä sen voisi myydä jollekin rakentelijalle, se on ollut kuitenkin todella mukava yhteysveneen moottori, ja sillä on risteilty vähän lähisaaristossa, Suurta lintusaarta myöten. Ehkä akun kanssa myyntiin jollekin, joka haluaisi senkin kunnostaa.

Yli 5 kuukautta oli viime kerrasta mökillä käynnistä, tähän väliin mahtui keittiöremonttia ja Uudenmaan eristys. Viime viikonloppuna halusimme tehdä reissun helpoksi, ei mitään kunnostustoimia ja isoja tavaroiden raahamisia sinne, vaan vain nauttimista, mutta silti – tai juuri sen takia – tuli viisi linnunpönttöä kunnostettua ja laitettua takaisin puihin. Olemme delegoineet hyttysten torjunnan pikkulinnuille, toivomme 15 linnunpöntön houkuttelevan niitä tarpeeksi koko kesäksi paikalle. Oli kiva käydä yhtenä viikonloppuna ennen vähän pidempää vappuviikonloppua hiukan tarkistamassa paikkoja ja koeponnistamassa vähästä aikaa tätä reissua. Ja esimerkiksi pakastimen kun on laittanut päälle, voi (tietysti kasvispohjaista) jäätelöä tuoda mukana. Kaksinkertaisessa styrox-laatikossa sen pitäisi säilyä jäisenä kotoa asti.

Tänään mennään taas samalla suunnitelmalla yhdellä ajolla, vain kuskia puolivälissä bussipysäkillä vaihtaen. Ruoat on ostettu ja mukavan näköistä ilmaa on tulossa. Vähän sääliksi käy mökkipaikkakuntien kauppoja, joissa tämän varovaisuuden takia on varmasti hiljaisempaa, mutta mennään nyt näin ainakin toistaiseksi.

Uusi sähköperämoottori

Olemme käyttäneet mökillä 2013 kesästä lähtien Torqeedon sähköperämoottoria, Travel 1003 S, mutta sen akku on nyt 7 kesän kovan käytön jälkeen jo heikentynyt ja itse perämoottori on sekä jollain tavalla rikki että saattaa olla myös yleensäkin aika loppuunkulunut. Minua alkoi joka tapauksessa kiinnostamaan uudempi moottorimalli, joka olisi todella paljon hiljaisempi ja isommalla akulla. Joten hankin Travel 1103 CS -mallin.

Pakkauksessa moottori, akku ja ohjausyksikkö ovat erikseen.

Uusi akku olisi ollut melkein tonnin hintainen jo pelkästään ja sama moottorimalli vain muutaman satasen halvempi, joten uusi moottori hintaan 2360 € oli mielestäni järkevä hankinta. Vanhaan moottoriin verrattuna akun koko on melkein kaksinkertainen. Moottoriratkaisu suoravetoinen, joten sen luvataan olevan todella hiljainen, 33 dB. Vanha malli onkin ollut aika äänekäs. Joku kulmavaihde tekee suurimman osan äänestä.

Hyvin samankaltainen vanhan moottorin kanssa. Uudessa on alumiininen kölievä, vanhassa muovinen. Vanhasta se onkin jo jäänyt johonkin järvenpohjaan.
Uutena uudessa moottorissa on virran ulosotto USB:n kautta esimerkiksi kännykän lataukseen.
Akkupaketissa on ohjauselektroniikkaa ja gps-vastaanotin.
8 rinnakkaisen ja 2 sarjan ryhmät saa helposti mitattua tästä päältä. Tasapainotusjohtojen kautta voisi mitata piiloon jäävistä navoista jännitteen, mutta ei jaksa, on niin tasaista nämä kahden peräkkäisen jännitteet.

Avasin vanhan akun ja mittasin kennoryhmien jännitteitä. Ilman kuormaa ja erilaisia purkuharjoituksia ei kennojen tilaa pysty päättelemään, mutta ei nyt näin lähes täytenä mitattuna ollut jännitteissä eroja

Käytetty kennotyyppi

Jos kennoissa olisi vikaa, niin jonkinmoisella työllä ja hyvin varovaisesti kennoja käsitellen voisi nämä kennot vaihtaa uusiin, melko halvalla verrattuna koko akun hintaan. Varovaisuutta tarvitaan, etteivät ne mene oikosulkuun tai rikkoudu, jolloin ne syttyisivät palamaan.

Uudenmaan matkustusrajoitusten loputtua päätimme mennä mökille tänä viikonloppuna. Tavallisesti tekisimme ostokset mökkimatkalle matkan varrelta, samalla ladaten pelivaraa akkuun asiointilatauksessa Imatran Prismassa tai muussa matkan varrella olevassa kaupassa. Nyt emme halua olla tekemisissä kotipaikkakunnan ulkopuolella kenenkään kanssa viruksia levittämässä, joten teimme ostokset Helsingissä ja ajamme suoraan perille. Jos emme aja erityisen nykivästi ja kuluttavasti alun moottoritieosuudella, pitäisi Model 3 Performancen akku riittää venerantaan asti tämä 300 kilometrin matka isolla pelivaralla. Kesärenkaat on jo vaihdettu ja paineet säädetty aika tarkkaan näille muutaman plusasteen lämpötiloille 2,9 – 3 barin kylmäpaineiden paikkeille.

Kasvisruoka, kolmas kuukausi

Näihin aikoihin olemme menossa kolmannella kuukaudella kasvisruokaa. Tässä mietin neljää aihetta. Ensinnäkin minulle pelkkä iso kasa monipuolisia vihanneksia on ihan täysi ruoka, mutta silti on ollut hauskaa etsiä ja kokeilla kaikkea mitä vegaanituotteita kaupoista löytyy. Toiseksi, miltä minusta tuntuu ja miten kasvisruoka on minuun vaikuttanut. Kolmanneksi, on mielenkiintoista kuunnella muiden kommentteja ruokavaliosta, se on vähän yllättänyt. Neljänneksi, tämän ruokavalion vaikutukset kroonisiin perussairauksiin ja sitä kautta koronaviruksen kuolleisuuteen herättävät ajatuksia.

Toinen viikko on menossa määrättynä etätöihin kotiin, joten erinomainen lounasravintola Dylan ja sen ihan uskomattoman monipuolinen salaattiosuus on jäänyt käyttämättä. Toivottavasti ravintola pystyy skaalaamaan toimintaansa niin, että pysyy pystyssä tämän yli. Lounas pitää siis kehitellä kotona, eikä sen kokkaamiseen halua käyttää pitkiä aikoja, jos aikoo saada töissä jotain aikaiseksi eikä halua venyttää työpäivää. Läheisessä kaupassa on valmiita annoksia, esimerkiksi tofunuudelit. Kokeilin myös valmishampurilaista jollain näistä lihannäköisistä korvikkeista. Menihän se, helppo kuin mikä tahansa pikaruoka parin minuutin mikrotuksella. Koko oma käsitys siitä, mitä missäkin tilanteessa haluan syödä, on vielä täysin avoinna, kun vuosikymmenten tavat on heitetty roskiin. Jospa seuraavaksi vain keittäisi vähän pakastevihanneksia ja tuoretta sekaan nopeaksi salaatiksi? Tarveaineet pitäisi muistaa varata jääkaappiin, ettei joka lounasta tarvitse hakea kaupasta. Rutiinit on vielä löytymättä.

Aino-valikoimaan on tullut vegaaninen jäätelö.

Maitotuotteista jäätelöt ovat olleet meille tärkeitä. Niitä on testattu montaa lajia. Osa ei maistu meille molemmille, osa ei kummallekaan, mutta osa on tosi hyviä. Viimeisimpänä Aino-sarjan vegaaninen kaurasuklaajäätelö. Yhtä hyvää kuin muutaman muun merkin pahvipurkeissa olevat suklaajäätelöt. Tätä jonkin aikaa metsästettiin, ja nyt vihdoin S-marketista löytyi. Vegaanisissa jäätelöissä kyllä maistaa hieman erilaisen maun, jonka voi kuvitella olevan jollakin lailla viljaan viittaava. Minua ei ainakaan haittaa.

Itsessäni tapahtuneita muutoksia on jopa vaikea muistaa näinkin lyhyen ajan jälkeen. Miltä tuntui ennen eri asioiden suhteen? En oikein usko muistikuviin, on niin helppo sanoa, että tuntuu paremmalta, virkeämmältä, ei ole niin usein huono olo jonkun ruoan jälkeen, mutta kun tällaisia asioita ei laske, oikeasti, niin en anna niille niin paljoa arvoa. Pidän enemmän mitattavista asioista. Yksi selkeä mittari on paino, joka on pudonnut noin 7 kiloa, melkein 10 % ja suunnilleen kilon viikossa, vaikka olen syönyt niin paljon kuin jaksan. Luulin painon laskun jo loppuneen, mutta joka viikko se on jatkunut. Se on varmaan melkein kaikki jotain sisäelinrasvaa, sitä joka on vaarallisinta. Alan olla samassa painossa kuin pari-kolmekymmentä vuotta sitten.

Miltä tuntuu kun yrittää ajatella haluaisiko syödä lihaa vaikka? Mitä ajattelee kaupassa lihahyllyllä? Jotenkin olen onnistunut siinä, että olen varmaan motivoinut itseni ja vakuuttanut itseni, että tämä on se miten syön, kun lihatuotteet kaupassa ovat yhtä tunteita herättäviä kuin vaikka pesuaineet – kummatkin ovat yhdentekeviä, vain jotain mitä ei halua tai tule mieleen syödä.

Joillekin tuntuu olevan kova paikka tämä kasvissyönti. Enkä tarkoita tavallista kliseistä vitsailua, se ei kerro vihamielisyydestä ja keskustelu yleensä jatkuu uteliaasti ja kivasti. Jyrkempiä kommentteja ovat suostuttelu syömään lihaa, pelottelua jonkun aineen riittävästä saannista, tutkimusten vähättely. Moni uskomus lihasta ja sen tarpeesta elää sitkeässä, mutta sekään ei ole tässä takana. Takana vihamielisissä kommenteissa voisi olla jonkinlainen syyllisyys, ikään kuin meidän vegaaniruokavaliomme olisi syytös, paheksuntaa muita ihmisiä kohtaan ja sitä vastaan pitäisi puolustautua. Hei ei todellakaan ole! Itse söimme kaikkia eläimiä ja eläinperäisiä ruokia kaikissa muodoissa vuosikymmenet. Ihan samanlaisia epäterveellisen ja ilmastonmuutosta edistävän ruokavalion uhreja olemme kaikki.

Koronaviruspandemia on tuonut mieleen voimakkaasti ruokavalion yhteyden perussairauksiin, joiden nyt on huomattu aiheuttavan rajusti noussutta kuolleisuutta virukseen. Kasvisruokavaliolla on saamani käsityksen mukaan yhteys pienempään todennäköisyyteen saada sydän- ja verisuonisairauksia, verenpainetta, diabetesta ja syöpää. Ja juuri nämä sairaudet ovat mukana isossa osassa viruskuolemia. Jotenkin aavemaista, että juuri nyt olemme vaihtaneet ruokavaliotamme. Millaisia sitten, kun luotettavaa tilastotietoa on saatavilla, ovat erilaiset korrelaatiot eri alueiden ruokavalioiden ja kuolleisuuksien välillä? Mikä on ollut menehtyneiden ruokavalio? Ovatko vegaanit aliedustettuina? Tuskin koskaan sellaista tutkimusta tehdään. Muiden muuttujien eliminointi on mahdotonta. Mietinpä vain.

Vielä yksi asia tulee mieleen. Se vaikuttaa jollain tavalla ajatteluun, ettei tarvitse itselleen perustella eläinten vankina pitämisen, tappamisen ja syömisen oikeutusta, että näin meidän kulttuurissa on aina tehty, eläinten kuuluukin olla ihmisten syötävänä ja sitä rataa. Jollain tavalla vapauttava, tasa-arvoisempi suhtautuminen eläimiin. Oikein mukavaa ja tekee hyvää ihmiselle tällainen ajattelu.

Tammikuun alkupuolella söimme kaappeja tyhjäksi eläinperäisistä tuotteista , mutta muualta vielä löytyi kolme tonnikalatölkkiä, hunajapurkki ja muutama pussi tacodippikastikejauhetta, jossa on laktoosia. Ja purkki kalaöljykapseleita. Vähiin käy, mutta nyt en enää halua ja uskalla niitä syödä, eikä anna luonto periksi heittää ruokaa hukkaan. Ehkä joku ne ottaa syödäkseen. Tai sitten ne ehtivät vanhentua joskus siellä kaapin pohjalla.

Jokkmokin jääradalla

Tällaisella klubitapaamisella on monta tarkoitusta, ja tällä kertaa ajattelin keskittyä siihen, että ehdin oikeasti harjoitella jääradalla itse kaikenlaista. Aiemmin on enemmän tullut juteltua ihmisten kanssa ja koeajettua eri porukoilla autoja. Totta kai sitäkin päivän mittaa tällä kertaa tehtiin, mutta pääasia minulle oli oma harjoittelu.

Takavalot eivät tässä lumessa pysy näkyvissä millään. Ja vanteet täyttyvät myös.

Tietenkin kaikki sanovat, että jääradalle pitäisi mennä sinne sopivalla varustuksella, eli pitkäpiikkisillä renkailla. Ja uskon, että se on upeaa, kun piikit tasaisesti ja ennakoitavasti purevat jäähän ja antavat kuljettajalle täyden hallinnan pidosta ja luistosta. Ehkä joskus sitäkin voi kokeilla. Mutta nyt tutkin oman auton käyttäytymistä omilla normaaleilla Nokian R3-kitkoilla.

Tilaa siihen oli hyvin. Kolme lyhyempää rataa oli aurattu järven jäälle ja niiden ympärille yksi pidempi rata. Nuo kolme lyhyempää tuppasivat nopeasti kiillottumaan kitkoille todella liukkaiksi, mutta pidempi säilyi paljon ajettavampana koko päivän. Lisäksi rannasta radoille vievä pitkä suora oli aika leveä, ja siinä oli pitkän aikaa tyhjää, joten käytin sitä omiin käsittelyharjoituksiini. Jonkin aikaa tein sitä, että suoraa ajaessa heittelen autoa puolelta toiselle ja yritän löytää rajan, että ei pysy hallinnassa. Sitten kun se löytyy, yritän saada takaisin hallintaa. Yleensä ei ihan onnistu, pyöritään ja pysähdytään loivan vallin reunalle. Siitä varmaan vanteet täyttyivät lumesta päivän aikana. Alkoi meinaan paluumatkan alussa täristelemään aika lailla – olisi pitänyt huomata illalla puhdistaa ne.

Track mode on Performance-mallin erikoisuus kolmosissa. Tietysti kokeilin sitäkin, ja osaavalla kuskilla se on varmaan ehdottomasti koko ajan käytössä. Mutta minulla se on vain varma tapa pyöräyttää auto ympäri heti ensimmäisessä liukkaassa kohdassa. Ilman track modeakin auto kuitenkin antaa mennä mutkassa pienessä sivuluisussa mielestäni oikein mukavasti. Track modella sain olla todella varovainen ja ilman sitä pääsin mutkat hienosti paljon suuremmalla nopeudella. Tekniikan maailman talviautotestissä, joka ilmestyi juuri, arvosteltiin kolmosta juuri siitä, että sen ajonvakautus ei estä täysin sutimista ja päästää autoa hieman vapaammin iloisesti kahva edellä. Mitä monet taas arvostavat!

Teslabjörn pyörittelee jäällä ja tekee videoitaan

Muilla jääratakerroilla viime vuosina (Kemi, kaksi Kittilää, Hyvinkää) ovat päivät olleet aurinkoisia. Nyt oli koko päivä aika hämärää, aika kova homma osan aikaa edes erottaa mihin suuntaan rata kääntyy. Varsinkin loppuiltapäivästä. Mutta oikeastaan taisikin olla aika hyvä päivä videoiden tekoon Teslabjörnillä, kun kontrasti auton sisätilojen ja lumen välillä ei ollut niin kova. Ainakin videoita syntyi useampi, ja hän oli koko ajan autolla joko radalla, pyörimässä eri tavoilla, ajamassa rataa tai pysähtyneenä johonkin selostamassa kameralle. Aivan kokopäiväistä hommaa.

En paljoa kuvaillut radalla muita autoja. Vähän sentään vastaohjausta tässä mutkassa havaittavissa.
Otan aina radalla kaiken irtonaisen autosta pois, latausjohdot ja kamerat ja muun kaluston. Kevennys mielestäni vaikuttaa ihan oikeasti. Jääradalle oli tuotu mökki, jossa ihmiset viettivät aikaa. Minä mieluummin vietin aikaa radalla, kun kerran sinne oli päästy.
Ruotsalaista Model X:ää kiskottiin iltapäivästä syvältä hangesta.

Vaikka paljon pyörähtelin radalla ihan matkustajana, minua ei tarvinnut hangesta hinata ulos. Montaa muuta autokuntaa piti, viimeisenä vielä iltapäivällä todella pitkälle hankeen ajanutta Model X:ää. Näin pitkälle ei pääse ellei ole tuolla suoralla ottanut todella paljon vauhtia. En sitten ottanut selvää tarkemmin mitä oli yritetty. Suorilla kiihdyttäessä jäällä pitää muistaa, että jarrutusmatka on sama kuin kiihdytysmatka, koska molemmat ovat riippuvaisia vain renkaan pidosta.

Illalla taas Jokkmokin torille lataukseen. Tässä vaiheessa olisi kannattanut puhdistaa vanteet ja pyöränkotelot!
Nokian renkaat lahjoitti arvontaan renkaat ja muita palkintoja

Viimeaikaiseen uuteen harrastukseen, kasvissyöntiin, liittyen sellainen huomio, että täällä olin ensimmäistä kertaa hotelliaamiaisella eläinperäisten ruokien pois jättämisen jälkeen. Samaten ensimmäistä kertaa olin järjestetyllä päivällisellä ravintolassa. Vaikka tässä hotellissa erilaisia varsinaisia vegaanivaihtoehtoja ei ollut, sekä aamiaisella että lounailla ja päivällisillä minua palveli aivan täysin noutopöydän salaatti. Ehkä paremmin kuin mikään ei-vegaaniravintolan yritelmä kasvisruoasta. Olen huomannut, että minulle riittää ihan pelkkä monipuolinen kasa vihanneksia aivan kaikilla aterioilla. Sama juttu paluumatkan lounaspaikassa – tavallisen huoltoaseman noutopöydän kasvikset ovatkin loppujen lopuksi hyvin monipuolisia. Siemenet, pähkinät ja öljyt, joita tavallisesti muussia ja lihapullia lautasille lapioidessa ei huomaa, täydentävätkin salaatin täydellisesti. Olen tyytyväinen tämänkin nykyisen elämän tulikokeen suorittamisesta.

Vakoilemassa Polestar ykköstä ja kakkosta
Polestarissa sattui olemaan virta päällä, joten näkyi medianäytön sisältöä
Autoon oli jäänyt ’vaihde’ päälle, vaikka se oli jotenkin pois päältä..

Tällaisissa paikoissa, missä on jääratoja, on myös paljon autonvalmistajien talvitestauspaikkoija. Täälläpäin Volvolla on testejä näköjään, koska uudet Polestar 1 ja 2 löytyivät ihan hotellin parkkipaikoilta. Toisessa oli vieläpä virrat unohtuneet päälle, niin ikkunoiden läpi pääsi näkemään käyttöliittymää vähän. Onhan näistä autoista kaikenlaisia vakoilukuvia jo näkynyt, mutta jännää itse päästä vakoilemaan.

Alkuun paluumatka oli osin auraamatonta ja kulutus oli todella reipas kolmoseksi.

Paluumatka tehtiit kerralla ajamalla toisen teslaklubilaisen kanssa se 1000 kilometriä Helsinkiin noin puoliksi. Tehtiin homma taas aika lailla parhaalla etenemisnopeudella. Hitaiden latauksien aikaan Oulussa syötiin ja lopulta Helsinkiin tultiin melkein ensimmäisenä autokuntana. Mutta ei ihan, koska Vierumäen superilla jäätiin suustamme kiinni rovaniemeläisen tuoreen teslakuskin kanssa. Ehkä se kuitenkin ihmisten tapaaminen on tärkeämpää kuin voittaa pieni epävirallinen kisailu.

Taas kerran tuollaisen 2182 kilometrin viikonlopun jälkeen voi sanoa, että en viitsisi tehdä millään muulla kuin sähköautolla, enkä viitsisi sähköautoistakaan millään muulla kuin Teslalla. Muilla ei eteneminen pitkällä matkalla ole samalla tavalla mahdollista, ei Suomessa eikä muualla maailmassa. Yhdistelmä pientä kulutusta, autopilottia, laajaa ja nopeaa superlaturiverkostoa ja vielä kohtalaista vaihtovirtalatauksen nopeuttakin on vaikea voitta muilla merkeillä vielä vuosiin. Siitä puheen ollen.. tästä linkistä tilauksiin 🙂 http://ts.la/jaakko8123

Matka Jokkmokkiin

Edessä on Teslaclubin jäärata-ajotapahtuma Ruotsissa Jokkmokissa eli Jokimukassa. Lähdin torstaina iltapäivällä reissuun, yövyin autossa matkan varrella ja perjantaina iltapäivällä perillä.

Vierumäelle ajaessa sekä autopilotti että vakionopeudensäädin lakkasivat toimimasta, koska tutka oli jääisen sohjon peitossa. Se lähti helposti pyyhkimällä ja tästä lähin vakkari toimikin.

Periaatteessa olisin voinut kokeilla Vierumäen laturin jättämistä väliin, mutta kulutus torstaisessa räntäsateessa ja moottoritiellä olisi sen verran kova, että turhaan himmailisin. Sitäpaitsi wc:hen piti päästä jo kovasti siinä kohtaa.

Tuhat kilometriä on edessä. Aikaa yöunet sisältäen on noin vuorokausi.
Moottoritie ja loska kuluttivat todella paljon. Latasin Vierumäellä tarpeettoman pitkään, koska olin väsynyt ja hetken kallistin kuskin penkkiä torkuille. Tuskin ummistin silmiäni, mutta silti koko loppumatkan olin aivan virkeä!
Äänekoskelle tultaessa ei puskurissa enää ollut tutkan estävää jäätä, vain ajovalot tarvitsivat puhdistusta. Tästä eteenpäin nekin pysyivät puhtaana, sen verran oli jo pakkasta.
Söin Äänekoskella. Vegeateria oli ehkä paras ateria ABC:lla koskaan syömistäni.
Pyhäjärven ABC:lle saavuin ennen kuin se meni kiinni, niin pääsin vielä WC:hen ja sillä aikaa latasin yötä varten akun 80 prosenttiin.
Automaattiasetukset kuluttaisivat enemmän sähköä, ja näillä on sama tai parempi mukavuus: puhallus hiljaisimmalla, vain ylös edestä lämpöä ja takatilan puhallus päälle, muuten kaikki pois. Lämpötila maun mukaan, peiton alla nukkuessa tämä oli minulle mukava.

Pyhäjärvi tuli aika luonnollisesti nukkumapaikaksi, koska sinne saavuin vähän yhdentoista jälkeen. Tein leiriytymisen ihan parhaiden tapojen mukaan: siirsin auton pois laturilta siksi ajaksi kun nukuin. Koko yön tyhjällä laturilla tämä ei olisi ollut tarpeen, mutta halusin nyt kokeilla paljonko akkua menee yön aikana. 15 % meni. Ilmastoinnin asetukset minulla olivat paremmat, koska TeslaBjörn nukkui myös matkalla yön autossa, ja hänellä kulu 25 %.

Yhden hengen patjan viereen mahtuu matkatavaroita samaan aikaan.
Nukkumaan mennessä laitoin auton ohjelmiston päivittymään. Kaikenlaista kolinaa ja naksuntaa kuuluu päivityksen aikana.
Uusi camping mode näyttää tunnelmallista kuvaa keskinäytössä
Vähän lisäpainoa siellä täällä, tämän verran Ouluun mennessä oli kertynyt helmaan.
Sähköautojen talvikierroksen lähtöpalaveri Oulussa. Heräsin Pyhäjärveltä juuri sopivasti, että ehdin näkemään Oulussa yöpyneet ohi mennessäni.
Palasin Keminmaan toimimattomalta laturilta Kemiin, jossa ainoa pikalaturi on Etra Megacenterin asiakkaille. Kävin samalla ostamassa vähän työkaluja. Toivottavasti laturi tuo asiakkaita sinne!
Kemiin asti päästessä ei jäätä kertynyt enää kuin vähän puskurin alaosaan.
Töre on aika uusi superi. Millään superilla ei tällä reissulla ollut muita autoja kun olin lataamassa.
Töressä hyvä 133 kW teho. En ehtinyt kuin wc:ssä käydä ja ajon aikana tulleet muiden matkalaisten viestit lukea.
Perillä Jokkmokissa oli täsmälleen alkuperäisen Töressä tehdyn ennusteen mukainen 5%. Kun akku jäähtyi matkatavaroita siirtäessä, se näytti lataukseen laitettaessa enää 1 %.
Jokkmokin torin alueelle oli meitä varten laitettu valmiiksi voimavirtalähtöjä 24 autolle. Niitä oli torin eri kulmissa. Syöttöinä torilla normaalisti käytettävät 63 ampeerin pisteet.
Oma auto latautuu Teslan 3-vaiheisella vanhalla UMC:llä ja Jaguarille lainasin 32 ampeerin latauskaapelia, koska se saa siitä yhdellä vaiheella 32 ampeeria.
Teslabjörn on tänäkin vuonna mukana tapahtumassa ja tekee videoita täältä

Nyt sitten odottelen radalle pääsyä lauantaina. Jäärata-ajelussa ei akkua kulu niin paljoa, etteikö koko päivää pärjäisi edellisenä yönä täyteen ladatulla akulla. Ehkä hotellille lounaalle tullessa voi vähän täydentää, kuitenkin autoilla tänne tullaan käymään.

Kasvissyönti

Monen ystävän esimerkki ja parin dokumentin katsominen sai tutkimaan kasvissyöntiä. Samalla saisi terveellisemmän ruokavalion ja poistaisi ison osan ilmastopäästöistä, kaksi isoa etua. Pakko kokeilla, ja kokeiltu onkin, ja toistaiseksi tuntuu hyvältä. Kokeilemme lihan, kalan, maidon ja munien, siis kaikkien eläintuotteiden pois jättämistä.

Nykyään on helppoa löytää kaikki elintärkeä tieto kasvisruokavaliosta. Mitä vitamiineja ja muita lisiä tarvitaan ja vinkkejä tarpeeksi monipuolisesta ruoasta. Kasvisruoat ovat tulleet myös näyttävästi esille ruokakauppoihin, kiitos tähän asti pioneerityötä tehneiden kasvissyöjien. Osa tuotteista, jotka jäljittelevät liha- tai maitotuotteita, ovat keskinkertaisia tai jopa pahoja omaan makuun, mutta suurin osa on hyviä. Ihan vihannekset sellaisinaan tai perinteiset kasvisruoat ovat tähän asti omia suosikkejani, niissä ovat alkuperäiset ja totutut maut kohdallaan. Lihaa on tullut syötyä lapsuudesta asti niin paljon, että sitä ei kaipaa, joten mitään korvikkeita ei oikeastaan tunne tarvitsevansa. Lihastahan tehdäänkin syötävän makuista melkein aina kasveilla maustamalla.

On aika järkyttävää huomata, kuinka suuri osa maapallon resursseista on käytössä heikolla hyötysuhteella ruoan tuottamiseen. Karjan ja karjatalouden aiheuttamat ilmastopäästöt ovat suuremmat kuin kaikesta liikenteestä, kaikki rahti ja lentoliikenne mukaan lukien. Se on myös merkittävä osa kaikista ilmastoon vaikuttavista päästöistä, 14,5 – 18 % lähteestä riippuen.

Toisin kuin sähköauton ostaminen, ruokavalion muuttaminen on mahdollista melkein jokaiselle Suomessa. Vain harvoille terveydellisistä syistä se ei onnistu. Liikenteen ja teollisuuden päästöihin tavallisen kuluttajan on vaikea vaikuttaa omilla valinnoillaan niin selvästi kuin lihansyönnin lopettamalla. Ei tarvita mitään uusia teknologioita, ei tarvitse hitaasti skaalata minkään tuotantoa. Pinta-alaa viljelyyn vapautuu karjan rehun tuotannosta runsaasti enemmän kuin mikään ihmisruoan viljely tarvitsee. Iso osa ihmiskunta voisi vaihtaa kasvisruokaan heti, kun nyt elossa oleva karja on syöty, ja siihen ei kauaa mene.

Vegemessut olivat lauantaina aamupäivällä jo ihan täynnä. Puolenpäivän jälkeen oli hiljaisempi hetki, ja sitten taas kolmen jälkeen paljon ihmisiä.

Viime viikonloppuna Kaapelitehtaalla oli Vegemessut, ja kävimme siellä lauantaina sekä tutkimassa näyttely että kuuntelemassa luentoja. Helsingin yliopiston professorin, elintarviketieteiden tohtori Mikael Fogelholmin esitys oli todella hyvä kokonaiskuva ruokavalioista, niiden terveysvaikutuksista ja miten ne vaikuttavat ja toimivat maailmassa. Täysi kasvisruokavalio ei ole kaikkialla maailmassa mahdollinen, mutta Suomessa onneksi on. Luento sai myös ajattelemaan yksilötason ja kansanterveyden tason tarkastelun eroa: yksilönä minä pyrin kaikkein terveellisimpään ruokavalioon, koska vasta sitten huomaan selvän muutoksen ja estän ehkä esimerkiksi diabeteksen, syövän tai sydänkohtauksen, mutta kansanterveydessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa mikä tahansa lihan vähentäminen tai edes siirtyminen vähemmän haitalliseen lihaan on hyvästä ja se voidaan havaita tilastoissa ja terveydenhuollon kustannuksissa.

Helsingin yliopistolta Mikael Fogelholmin luento oli pääkohde messuilla: kokonaisvaltainen esitys kasvisruokavalion vaikutuksista.

Kala on vielä kysymysmerkki: kansanterveyden tasolla tilastossa kalan syöminen on hyödyllistä, mutta itselläni yksilön tasolla onko oikein valittu kasvisruokavalio kuitenkin parempi? Jos saa hyvin valituista kasviksista ja ravintolisistä kalan sisältämät hyödylliset aineet, voisi kalan lisäämän syöpäriskin ja kalanviljelyn ympäristövaikutukset välttää. Tämä vaatii lisää tutkimista.

Paljon on kaupoissa nähnyt vegetuotteita, mutta täällä oli sellaisiakin, jotka olivat tulleet juuri markkinoille tai vasta muutaman kuukauden päästä tulossa kauppoihin.

Messut olisivat olleet todella mielenkiintoiset uusien ruoka-aineiden takia, vaikka ei sinänsä kasvisruoasta olisikaan kiinnostunut. Todella kova into kaikilla elintarvikeyrityksillä ja uusilla yrittäjillä kehittää ja tuoda markkinoille uusia tuotteita.

Lihahan aina maustetaan kasveilla, eli aivan lihan makuista tuotetta on paljon, jos sitä haluaa.
Näitä makkaroitakaan en erottanut lihamakkaroista.

Isoissa kaupungeissa kaupat ovat täynnä vege-merkittyjä tuotteita, ja ravintoloissa on hyvin vaihtoehtoja, joten täällä ollaan kyllä onnellisessa asemassa ruokavalion muutoksen kanssa. Oman työpaikan lähellä lounasravintolat ovat todella hyviä, noutopöydissä on varmaan tusina eri ruokalajia, josta koostaa ateria. Miten muualla Suomessa? Ensi viikonloppuna ajan Jokkmokkiin pohjoiseen Ruotsiin, mitenkähän helppoa siellä on pitää kiinni tästä.

Maistoin melkein joka kojusta jotain. Puoli ateriaa jo siinä.
Kolmen kaverin jäätelöitä, ja monia muita kasvisjäätelöitä, ei erota maitojäätelöistä.
Bun2bun:in vegehampurilainen Kampin keskuksessa on arvostettu eikä syyttä. Kokeiltu peruspurilainen ja tulinen versio.

Kokeilua on nyt kestänyt muutama viikko, ja pidämme mielen avoimena, luovuttaminen on aina vaihtoehto. Koko ajan kyllä tuntuu siltä, että mitä enemmän oppii mitä kaikkia vaihtoehtoja on, sitä epätodennäköisemmältä tuntuu ottaa eläintuotteita enää ruokavalioon. Alun perin olimme ajatelleet, että viikonloppuisin söisimme sekaruokaa, mutta sitten kun lauantai tulee vastaan, niin ei haluakaan katkaista hyvää putkea.

Haluan mainita vielä pari dokumenttia, joiden katseleminen sai tätä asiaa ajattelemaan. Nämä löytyvät ainakin Netflixistä.
What the health: https://www.imdb.com/title/tt5541848/
The game changers: https://www.imdb.com/title/tt7455754/
Forks over knives: https://www.imdb.com/title/tt1567233
Cowspiracy: https://www.imdb.com/title/tt3302820

Sähköautoilua edistämässä Tallinnassa

Tämä oli jo niin hullu juttu, että pakko tehdä. Tallinnassa oli kauppakeskuksessa ’T1 Mall of Tallin’ sähköautotapahtuma viikonloppuna 15-17.11.2019. Sinne olivat maahantuojat ja merkkien edustajat hankkineet paikkoja esitellä sähköautomallejaan, ja kaikki mitä mieleen tulee ja sellaisiakin, joita en vielä ollut nähnyt, oli paikalla. Mutta Teslaa eivät olleet saaneet tuomaan autoja tai edustusta – Teslalla ei ole liikettä Virossa eikä yleensäkään kiinnosta markkinointi. Tesla myy muutenkin kaikki autot mitä tuottaa. Viraalimarkkinointi toimii tällä hetkellä paremmin kuin mikään oikea kampanja voisi toimia. Niinpä tapahtuman järjestäjät kysyivät Tesla Club Finlandilta, olisiko joku Teslan omistaja valmis esittelemään autoaan.

Koeistuntaa, katselua.. Teslojen ympärillä oli koko ajan eniten ihmisiä

Itse olen tottunut koko vuoden ajan suorastaan pakottamaan tutut niin kuin tuntemattomatkin koeajamaan Model 3:a ja olen ollut eri Teslojen kanssa monessa yleisötapahtumassa esittelemässä niitä. Ne ovat toki olleet mukavia yhden päivän tai muutaman tunnin juttuja viikonloppuisin, enemmänkin tilaisuuksia tavata muita Teslaihmisiä. Nämä messut olivat ihan eri työmäärän tapahtuma. Ne kestivät kolme päivää, perjantaista sunnuntaihin. Autot ajettiin torstai-iltana kauppakeskukseen ja sunnuntaina päästiin sieltä ulos niin, että ehdimme juuri autolautalle. Oli sovittu, että kello 12-18 joka päivä olisimme autoja esittelemässä.

Kauppakeskus illalla. Lähellä ei ilta-aikaan ole auki juuri mitään, kun ruokaa etsimme torstaina ennen kuin autot sai ajaa sisään.

Meille maksettiin matkat ja hyvä hotelli kolmelle pariskunnalle. Koska tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä sähköautojen yleistymisen edistämiseksi, niin päätin lähteä mukaan. Samalla pääsimme vähän kotoa pois keittiöremontin tieltä. Meiltä tuli kaksi autoa, Model X ja kolmonen. Saimme yhden Model S:n mukaan omistajineen ja kuskiksi vielä yhden teslaklubilaisen ajamaan Model 3:a, kun itse kuljetin X:ää. Kaikki mallit olivat siis edustettuna. Teslat todella haluttiin tänne, koska käsitykseni mukaan muut automerkit joutuivat maksamaan saadakseen autot esille.

Ennen autojen ajamista sisälle messujen yhteistyökumppani pesi ne. Itse putsailin sisältä pahimmat sorat.
Meidät ohjattiin ympäri kauppakeskusta oikealle paikalle
Model 3 ja Model S seuraavat

Onhan se aika eksoottista ajaa pitkin kauppakeskuksen käytäviä autolla. Yhdestä seinästä sisään ja melkein koko keskuksen ympäri. Joissain kulmissa vähän peruuttelua X:llä, mutta muuten hitaasti vaan. Keskus oli suljettuna kello 23 jälkeen, kun ajoimme sisään, mutta sunnuntaina ajoimme vielä aukioloaikaan ulos, jotta ehdimme lautalle, joten vähän vielä tarkkaavaisempana sai olla hipihiljaa kulkiessa asiakkaiden joukossa.

Backstage – messujen toimistotila kauppakeskuksessa. Eipä tänne kukaan eksy, niin sai tavaroita talteen päivän ajaksi.
Torstai-iltana kokeiltiin joulushowta kun autot oli saatu paikalleen. Muut näytteilleasettajat heti katsomassa ja kuvaamassa.
Autot paikallaan
Perjantai-aamupäivä oli hiljainen. Mediaan tai blogeihin otettiin kuvia.
Perjantaina oli kaikenlaisia kuvaajia ja kuvauksia.
Model X se siellä kaukana alhaalla. Esiintymislavat olivat tämän keskusaukion keskellä.

Tapahtumassa oli koko ajan puolen tunnin välein jotain ohjelmaa keskellä olevilla lavoilla. Niissä oli automerkkien ja latauspalveluiden tarjoajien puheenvuoroja ja sähköautojen käyttäjien haastatteluja. Kaikista esityksistä näytti siltä, että juuri omista kokemuksistaan kertova Teslakuski oli suosituin, hänen haastatteluaan pysähtyi katsomaan enemmän ihmisiä kuin mitään muuta esitystä.

Puolen tunnin välein, kun lavalla esitys oli päättynyt, pyrittiin käynnistämään jouluesitys. Perjantaina päivällä oli vielä niin vähän ihmisiä, että erikseen ei tarvinnut pitää heitä loitolla autosta esityksen ajan.

Ohjelmanumerot lavalla alkoivat aina tasalta ja puolelta, ja kestivät ehkä 15-20 minuuttia. Jos meitä oli tarpeeksi paikalla, yritimme jokaisen lavaesityksen välissä käynnistää Model X:n joulushown. Sen käynnistäminen oli kohtalainen operaatio: ensin piti saada ihmiset kaikki yhtä aikaa ulos autosta. Molemmin puolin autoa siis tarvittiin yksi meistä pyytämään ihmiset ulos ja estämään uusien meno sisälle ja ovien ja takaluukun availu. Sitten minä menen autoon sisälle ja auto lukkoon. Ikkunat kannattaa avata valmiiksi, pienikin vastus ikkunoiden avautuessa keskeyttää esityksen. Samalla kaksi muuta meistä vartioivat molemmin puolin, etteivät ihmiset tule lähelle autoa. Ulos autosta, ovi kiinni ja vähän matkan päähän ja painan avainta. Aina esitys ei käynnistynyt, mutta kun vähän oli pyyhitty pölyjä auton katolla olevan anturin läheltä, niin kyllä se aika luotettavasti lähti päälle.

Plugareita ja i-Pace. Audi e-tron häkkyrän takana.

Kiva juttu kauppakeskuksen käytävälle pysäköinnissä oli, että viereisestä ruokakaupasta ei kassahihnalta ollut montaa askelta nostaa tuliaiset autoon. Yli kymmenen kolmen litran viinitölkkiä muuten mahtuu X:n takakontin pohjan alle sen ala-asennossakin.

Oh tätä hukattua tilaa e-Golfin konepellin alla.

Muita autoja siellä olisi ollut kaikkea: Ioniq, Kona, uusi Mersu, e-tron, i-Pace, e-Golf, Leaf halkaistuna, VW Crafter. Lisäksi jotain hybridejä. En juuri niihin jaksanut keskittyä, ja kontrasti autojen ulkonäössä Teslaan on vaan niin kovin iso, että ne näyttävät auttamattoman vanhanaikaisilta, niin sisältä kuin ulkoa.

VW Crafterista oli näytillä sähköversio.
Isomman luokan pakettiauto verrattuna Nissanin e-NV200:aan.
Vanhempaa kalustoa. Nyt en ihan muista oliko tämä sähkövehje vai ei.
Esittelyä tuli tehtyä koko ajan. Ihan täysiä työpäiviä.

Autot oli tärkeä laittaa sellaisiin asetuksiin, että niillä ei päässyt kukaan vahingossa ajamaan. Teslassa liikkeellelähtö on aika helppoa – vaihdevipu päälle ja kaasua – joten sen voisi joku lapsi tehdä vahingossa. Model 3:ssa järjestin asian niin, että otin kännykkäavaimen pois käytöstä, joko bluetoothin poistamalla tai vaihtamalla Tesla-sovelluksessa toiseen autoon, ja avasin auton korttiavaimella. Tällöin autolla ei voi lähteä ilman korttiavainta liikkeelle. Model X:ssä laitoin päälle sen, että ajoa varten pitää tuplaklikata avainta. Arvotavaroita sain helposti säilytettyä X:n etukontissa laittamalla Vallet-tilan päälle. Silloin etukontti ja hansikaslokero ovat lukittuna. Kolmosen etukonttia esittelin ja hanskalokeroa, joten ne tyhjensin. Pin-to-drive on myös käytännöllinen tapa hoitaa tämä asia.

Lapset erityisesti olivat innoissaan X:n takapenkeistä ja ovista

Joka päivä iltapäivisin alkoi ihmisiä olla todella paljon. Kun ihmisiä alkoi olla tungokseksi asti ja autossa istujia paljon, alkoi tuntua siltä, että sellaisessa härdellissä ihmiset eivät enää ole yhtä huolellisia autossa liikkuessaan. Siinä vaiheessa laitoin autot lukkoon ja vain katseltaviksi.

Auto oli käytännössä täynnä koko ajan ja vaikea saada ihmisistä tyhjäksi, kun valmistauduttiin jouluesitykseen.

Jos vastaavaan yleisötilaisuuteen yksityisten omistamia autoja viedään, niin kannattaa vaatia erilaiset järjestelyt kuin nyt. Autojen pitää olla aidattu köydellä. Järjestäjien pitää järjestää autoa kokeilemaan jono, ja päästää autolle aina vain sopiva määrä ihmisiä. Kun autolla ei ole esittelyä, se pitää olla aidattuna.

Tietysti kuvia otettiin paljon itsestä auton kanssa.
Model 3:ssa väkeä

Model 3:ssa ovenkahvat olivat kaikille yhtä hankalia niinkuin aina. Näin monen kahvan käyttäjän jäljiltä teipatuissa kahvoissa on paljon jälkiä. Kun niitä ei osata avata, niitä painellaan kynsin. Jälkiä oli jo ennen messuja siis. Onneksi siis minulla on teippaus siinä, ja suosittelen kahvoihin, joita käytetään paljon, kovaa kiveniskukalvoteippausta. Laitatan kahvoihin uuden teipin ja varmaankin juuri kiveniskuteipin vielä sen päälle kunhan ehdin.

Ovet kiinnostivat ja istuminen niin edessä kuin takana oli suosittua

Itselle seuraavaa kertaa varten laitan muistiin, että pitää tehdä paperilla jaettavaa materiaalia, jolla on perustiedot autosta ja ohjeet miten ovet avataan sisältä ja ulkoa. Sellaisen esitteen kun antaa jonossa jokaiselle, ei kahvojen kanssa tule ongelmia. Tietysti materiaaliin vielä pitää laittaa suosittelukoodit ja muita linkkejä blogiin ja Teslaklubiin.

Laivan autokannen käryssä tulee mieleen, että kohta tämäkin ongelma on poissa. Säännöt tyhjäkäynnin välttämisestä tuntuvat historiallisilta.

Olen tyytyväinen, että sinne tuli mentyä, vaikka kova homma olikin ja vaivaa ja kustannusta tästä itselle tulee vielä. Tämä on sitä mitä olen halunnut tehdä koko sen ajan, kun meillä Tesla on ollut.

Piparkakku-Cybertruck

Tämä on paras pipari-CT minkä olen nähnyt!

Teslan marraskuussa julkistama suorista teräslevyistä taivuteltu Cybertruck-lava-auto on inspiroinut ihmisiä ympäri maailmaa tekemään piparkakku-Cybertruckeja. Kulmikkaat muodot on ensimmäistä kertaa helppo – tai mikä nyt on helppoa – tehdä suorista piparkakkuosista.

Lululla oli ilmeisen hauskaa jos kerran useamman tunnin jaksoi tätä tehdä

Lulu käytti monta tuntia tänään, ainakin neljä tuntia jollei viisi, tämän tekemiseen, ja osat oli jo paistettu eilen. Mutta lopputulos on mielestäni paras, yksityiskohtaisin ja taidokkain mitä olen nähnyt!

Etuvalot ja keulan muoto täsmälleen kuten esikuvassa
Takavalot aivan tarkasti toistettuna

Hyvää joulua kaikille ja piparkakkutaloaskartelun iloa!

Miksei luottokortilla voi maksaa latureilla?

Luottokorttijärjestelmä on tehty sillä tavalla väärin, että suuri määrä korttipäätteitä pienituottoisilla latausasemilla ei ole taloudellisesti mahdollista. Siinä yksinkertainen yhteenveto vastauksesta usein esille tulevaan kysymykseen: miksi ihan tavallinen vaikkapa lähimaksu luottokortilla ei ole yleistynyt latausasemilla?

Autoon kertyneet RFID-tunnisteet latausasemille. Plugsurfingia en ole käyttänyt koskaan, se on vain varalla Euroopanmatkoja varten. Parkkisähkön tunniste on normaalisti sukopistokkeen päässä, ja Parkkisähkön sovellukseen voi rekisteröidä muiden palveluiden tunnisteet. Elmo-kortti Viroa varten unohtui kuvasta.

Luottokortti olisi aivan varmasti yleisin tai ainoa maksutapa, jos se olisi taloudellisesti lähellekään kannattava. Latausverkosto, jossa luottokortti toimisi laturilla suoraan, saisi huomattavan markkinointiedun latauksen maksun helppoudessa. Enemmän julkisia latureita käyttävät suosisivat todennäköisesti edelleen RFID-tunnisteita, mutta monelle satunnaisesti pitkiä matkoja tekevälle luottokorttimaksu saisi suosimaan sitä tukevia verkostoja.

Pitkä selitys vasta kertoo täsmälleen mistä on kyse. Sirullisten luottokorttien luonteva ja turvallinen toteutustapa tietoturva-ammattilaisten näkökulmasta olisi tietysti se, että luottokortin siru ja pankki keskustelisivat keskenään salatusti ja toisensa vahvasti tunnistaen. Näin maksutapahtuma olisi turvallinen riippumatta mistään välissä olevasta laitteesta tai verkosta. Korttipäätteitä voisi kuka tahansa rakentaa ja ohjelmoida mielin määrin.

Mutta kun ei. Luottokortti keskustelee ensin korttipäätteen kanssa. Sitten tämä korttipääte vasta keskustelee salatusti pankin kanssa. Tämän takia jokainen korttipäätelaite jokaisella eri ohjelmistolla tulee sertifioida. Tämä on iso kustannus. Tämän kustannuksen takia monessa automaatissa korttipääte ei ole integroituna itse laitteeseen, vaan se on erillinen yksikkö, johon syötetään kortti ja tunnusluvut. Erillinen laite on pitänyt sertifioida vain kertaalleen. Sitten se voidaan liittää moneen erilaiseen automaattiin. Erillinen laite on kuitenkin halpaan type2-latausasemaan liitettynä todella kallis osa. Polttoainepumpulla kertaostos on 50-100 euroa, lataustolpalla 1-10 euroa. Päivän liikevaihto voi koko ajankin käytössä olevalla tolpalla jäädä muutamaan euroon. Siksi polttoainepumpulla erillinen laite kannattaa, mutta lataustolpassa ei. Sähköautoilu on siis liian halpaa!

Entäpä jos laite integroidaan? Silloin yhden type2-latausasemamallin valmistusmäärän pitäisi olla todella iso, että tämä sertifiointi kannattaisi. Ja ohjelmistoa ei enää voisi päivittää. Tämä ei olisi realismia tilanteessa, jossa koko ajan löytyy vielä yhteensopivuusongelmia jonkun uuden auton kanssa, tai halutaan päivittää ominaisuuksia lataustolppiin.

Liikkumiseen ja autoon liittyvät sovellukset puhelimessani.

Siksi ei siis ole yhtään kannattavaa vaihtoehtoa saada luottokorttia toimimaan latausasemilla. Jos sen vain härkäpäisesti toteuttaisi, lataukselle joutuisi laittamaan kilpailijoihin verrattuna moninkertaisen hinnan. Asiakkaat eivät olisi sitä valmiit maksamaan, vaan kerran rekisteröisivät applikaationsa ja RFID-tunnisteensa ja nauttisivat halvemmista hinnoista sen jälkeen.

Teslan superlatureilla tunnisteita tai sovelluksia ei tarvita, ja laskutus toimii, koska laturi tunnistaa auton johtoa pitkin signaloimalla. Tulevaisuudessa tämä olisi mahdollista myös muilla asemilla ja automerkeillä. Standardit ovat olemassa.

Lataustunnisteita ja applikaatioita ei kannata latailla vasta sitten, kun matkan päällä sitä sähköä tarvitsisi. Hyvä aika tällaiselle puuhastelulle on siinä välissä, kun auto on tilattu ja toimitusta odottelee. Tunnisteet ehtivät saapua postissa ennen autoa ja jännitystä ja odotusta saa hallittua, kun on jotain asiaan liittyvää tekemistä.