Beppu

Tänään siirtyminen Beppuun kuumille lähteille

Vähän rentoutumista hotellin altaalla

Rantakin nähty (ja haukka)

Saunassa käyty, kiukaassa luki ”löyly”

Hiroshima

Meillä on tapana välttää jonot kävelemällä vuorille ylös ja tulemalla köysiradalla alas.

Eilen jo käytiin keskustan nähtävyydet, niin nyt mentiin temppeleistään kuuluisalle ja muutenkin pyhälle saarelle Itsukushimalle. Menomatka otettiin veneellä, joka lähti rauhanpuiston vierestä ja meni suoraan saarelle. Ensimmäinen lähti 8.30, ja sillä ehti kivasti ennen päivän pahinta turistijoukkoa.

Veden päälle rakennetun päätemppelin valtavat lattialaudat.
Turisti ottaa kuvaa turisteista ottamassa kuvaa.
Jonkun häälahjat odottaa temppelissä?

Temppelin lisäksi kun nyt satuttiin ostamaan lippu, jolla pieneen museoon myös pääsi, niin sinne sitten kans. Siellä ei saanut kuvata. Mutta muutama esine temppelin kokoelmista, lahjoitettuja miekkoja, asuja, maalauksia, tekstejä.

Polku lähtee kohti vuoren huippua
Huipun näköalatasanteelta näkyi ihan joka puolelle ja pitkälle.
Onko tällaiset puutarhatontut ihan nykyaikaisia vai jotain tosi vanhoja? Eikös tämä ole ihan moderni käsipaino?
Jotain kukkia kuivuneen puun rungolla.
Alaspäin erilaisilla köysiradoilla ei ole koskaan tungosta.
Olisikohan tässä se hääpari, jonka lahjat temppelissä olivat?
Tämä tuli on mahdollisesti palanut 1200 vuotta. Voi kyllä olla, että jos on joltain munkkiharjoittelijalta välillä sammunut, niin ei ole pidetty meteliä..
Vuoroveden mukaan portti onkin sitten kuivilla.
Vähän oikasen tästä vaan.
Hiroshiman ostoskeskustaa.
Siellä luostarilounaalla luulin, että tämä oli ehkä riisistä tehty, mutta onkin tofua. Mauton tofu maustetaan astiassa olevalla soijakastikkeella.

Syömään menimme kiinalaiseen ravintolaan nimeltä Keiai, ja se oli munien käyttöä vaille vegaaninen, ja melkein kaikki annokset sai myös ilman munaa. Tämä oli kyllä pitkästä aikaa jos koskaan paras kiinalaisen ravintolan ateria, ja parhaiden joukossa muutenkin. Tilasimme paljon tavaraa, myös sen innoittamana, että olin nähnyt tofusta unta viime yönä.. koko lysti kolmella oluella maksoi noin 36 euroa kahdelle..

Ensimmäinen salaateista, todella hyvät kastikkeet
Pekingin ankkaa tofusta. Kastike aivan hurjan hyvä.
Soijapulla + jotain muuta – annos.
Toinen salaatti, taas hieno kastike
Vielä friteerattu tofu
Lopulta vaan lusikoimme eri kastikkeita muuten tyhjiltä lautasilta, kun ne oli niin hyviä.

Nara-puisto

Kiotossa eilen bambumetsässä olevassa buddhalaistemppelissä olikin vegaaninen lounas, ja sinne satuimme mahtumaan ilman varausta. Tarjolla oli vain yksi ateriakokonaisuus, ja vaikka ei ihan tarkoitusta molemmilla ollut syödä, tietysti mentiin sinne. Minulla olivat tulleet jo jossain vastaan buddhalaisluostarien vegaaniset ravintolat, että sellaisessa olisi kiva käydä, mutta matkaa olisi ollut paljon. Tämä oli siis mukava yllätys. Ruoat olivat jotain täysin erilaista. Länsimaiseen ja maustettuun tottuneelle hyvin pelkistettyjä vihannesten, hedelmien makuja ja erikoisia yhdistelmiä. Useita eri hedelmiä pieninä paloina ja joku taikinanyytti bambunlehdessä. Valkoinen keitto perunan kaltaisella köntillä ja toinen kirkas keitto sienellä ja tofulla. Munakoison tapaisen vihanneksen sisään leivottu vähän kuin friteerattu banaani. Riisiä tietysti. Pari salaatinkaltaista tahnajuttua. Melonin siivu. Jälkiruoan näköinen ehkä riisistä tehty juttu soijankaltaisella kastikkeella ja wasabilla. Minun tuli syötyä suurin osa..

Illalla söimme Mumokuteki cafessa, joka on jo pidempään ollut olemassa, muttei kuitenkaan löytynyt Happycow:sta. Kannattaa siis etsiä vegaanisia ravintoloita myös muualta Japanissa. Mumokuteki oli myös taas omanlaisensa ravintola, painotti materiaalissaan itsetehtyjä kastikkeita ja terveellistä ruokaa. Tusina ruokaa menussa, soijaburgerpihvistä höyrytettyihin vihanneksiin ja vielä tusina jälkiruokaakin, esimerkiksi soijajäätelö.

Keksit maistuvat.

Sunnuntaiaamuna heräsimme klo 7. Jos ei ole ollut jotain erikoista aamuaikataulua, niin tämä aika on tuntunut sopivalta. Aikaeroa Suomeen ei kannata kello 6 herätykseen asti venyttää, ja klo 7 pääsee hyvin vielä nähtävyyksiin rauhallisemman aamupäivän aikana. Nyt päivän ainoa kohde on Nara-puisto, jossa temppelien lisäksi on kauriita pitkin poikin ihmisten ruokittavana. Toisin kuin eläintarhassa, nämä eläimet eivät elä vankeina, joten niitä katsomaan menemisessä ei ole moraalisia ongelmia. Syöttämiseen myytiin nimenomaan kauriille tarkoitettuja keksejä.

Kyllä kauriit sitten ymmärtävät, että loppu jo, kun näyttää tyhjiä käsiä.
Jos löytää ihmisiä tuolta temppelin läheltä, mittakaava avautuu.

Puurakentaminen näissä temppeleissä on miellyttävää katsoa. Rakennusten tyyli on jollain tavalla miellyttävää. Tavallaan edes koristeet, koristeelliset linjat, kaikenlaiset moninkertaiset katot, törröttävät hirret eri suuntiin, eivät häiritse. Narassa oleva temppeli oli mittakaavaltaan isompi kuin muut tähän asti nähdyt: sen sisälle piti mahtua 15 metriä korkea Buddha 3 metriä korkean lotuksen päällä ja vielä korotetulla alttarilla. Hämäävä katsoa ulkoa sinänsä sopusuhtaista pikku rakennusta, mutta sen vierellä ihmiset olivat vielä pienempiä muurahaisia.

Lisää Nara-puiston temppelialuetta
Tutun näköistä hirsirakentamista, paitsi hirsien kolmiomainen muoto. Tätä muotoa jäljiteltiin myös moderneissa rakennuksissa Naran keskustassa.

Nara kun oli nähty, menimme takaisin Kioton rautatieasemalle, jonne olimme jättäneet rinkat säilytykseen, ja sitten luotijunalla Hiroshimaan. Jostain syystä paikkalippua ei saanut suoraan junaan, joten otimme paikat automaatin tarjoamaan yhdistelmään. Vaihtopaikassa Kobessa samalle laiturille tuli aikaisempi juna, johon hyppäsimme paikkaliputtomaan vaunuun (vaunut 1-3 yleensä luotijunassa) ja vapaata löytyi.

Hiroshiman keskusta on moderni ja eloisa.
Nämä krääsäautomaattikaupat ovat kumma juttu. Kuka näitä ostaa? Aika nopeasti roskaksi päätyvää tavaraa..

Ehdimme vielä Hiroshimassa käydä tärkeimmät atomipommin muistomerkit katsomassa. Kun tarkoitus on kärsimyksen vähentäminen, minimoiminen, niin oliko atomipommin pudottaminen Japaniin tarpeellista vai virhe, sitä en osaa sanoa. Hirvittävä asia voi olla tarpeellista ja toinen näennäisen rauhalliselta tuntuva teko voi aiheuttaa suunnatonta kärsimystä, kun koko tapahtumien ketjua katsotaan vuosien ja vuosikymmenien ajalta.

Atomipommin muistomerkit.
Italialainen ravintola Caffé Ponte.

Halusimme jotain vähän tukevampaa ruokaa, ja siksi paikallisen blogaajan jäljissä menimme italialaiseen ravintolaan, josta ainakin yhden pizzan saa vegaanisena. Blogaaja oli myös tilannut minestronekeiton, mutta meille tarjoilija osasi kertoa, ettei ole vegaaninen. Tähän alun perin aina vegaaniseen italialaiseen keittoon taidetaan Japanissa lisätä sitä lihalientä, mitä täällä tungetaan muutenkin joka paikkaan.

Erään blogin perusteella kasvispizza tilattuna ilman juustoa on vegaaninen.
Yksi ravintola oli lisännyt donitsit vegaanivalikoimaan. Raportoin HappyCowhun tietysti heti. Vähän kuivakakkumaisia.

Kiotoon

Niitä portteja ja me.

Koska sääennuste näytti sateiselta, niin ajateltiin, että tää Fuji-vuori on nähty ja perjantaina siirrytään Kiotoon. Herättiin rauhaassa ja aamukahvin ja pakkaamisen jälkeen vähän kymmenen jälkeen otettiin taksi lähimmälle järkevälle luotijuna-asemalle. Junaa koko matka käyttäen olisi peruutettu takaisinpäin Tokiota kohti, ja aikaa olisi mennyt ja muutenkin haluttiin tehdä helpommaksi matka ilman montaa vaihtoa.

Kawaguchikosta otettiin taksi Shin-Fuji:n asemalle, kiertäen melkein puolikas ympäri vuorta. Taksikuski valitsi hyvän vuoristotiereitin, ja sen varrella pilvisenä päivänä kuitenkin hetkeksi pilvet väistyi taas meille.
Meidän ensimmäinen luotijunamatkamme Kiotoon.

Hyvä ajoitus, oltiin ehkä puoli tuntia ennen junan lähtöä asemalla. Paikkalipun ostamiseen automaatista 10 minuuttia, kun sen ekaa kertaa tekee. Sitten ostetaan juotavaa kaupasta ja mennään laiturille – ja juna onkin jo saapumassa.

Inari-uori ja sen temppeli oli täynnä pukeutuneita ehkä geisha-harjoittelijoita, mutta myös miehiä perinteisissä asuissa. Tuoreita pariskuntia?

Julkisilla liikkuminen järkevästi on kyllä kovasti aivoja rasittavaa. Ja optimoida liikkuminen niin, että tulee nähtävyydet käytyä. Jätettiin rinkat Kioton päärautatieasemalle, ja jatkettiin Inari-vuorelle portteja katsomaan.

Niitä portteja
Niitä portteja toisesta suunnasta. Niitä oli pitkin vuorta polkujen päällä joka suuntaan. Ei kävelty kaikkia.
Jotain vegaanista löytyi kojuista – paahdettua bataattia sokerilla.
Sateessa etsittiin vanhaa Kiotoa, ja joitain turistikierroksia täynnä olevia katuja löytyi.

Yritettiin etsiä valokuvauksellista vanhaa Kiotoa, mutta ei mentykään tarpeeksi kauaksi. Ehkä vielä sinnepäin mennään uudestaan, en tiedä jaksaako.

Yritimme mennä syömään erinomaisesti meille sopivaan ravintolaan Ain Soph.journey, mutta se on satunnaisina iltoina kiinni. Hotellissa on kuitenkin yksi työntekijöistä vegaani, joten hän on tehnyt kartan ja vielä siihen lisänä oli suositus ramen-paikasta Bassanova Kyoto. Vaikkei se ollutkaan vegaaninen, tilaussysteemissä oli vegaanimenu ja ramenit tosi hyviä.

Hotelliin me aina etsimme jonkin verran lisää salaatia syötäväksi. Ei ole ihan helppoa löytää järkevää ruokakauppaa. Pienet Family Mart -kaupat eivät sisällä paljoa valikoimaa, mutta muutama valmispakattu salaattipussi löytyy.

Täällä olemme jopa 2 yötä, saadaan kokonainen matkustukseton päivä nähtävyyksille vielä huomenna.

Fuji näkyy ikkunasta

Tänään siirtyminen Fujille. Matkalla aurinko paistoi ja huippu näkyivhienosti

Jono näköalatasanteelle oli pitkä, joten käveltiin

Kukkia puistossa

Näkymä hotellin ilkunasta.

Lento Tokioon

Se risteys. Siellä on oikeasti koko ajan ihan hirveästi ihmisiä.

Ensimmäinen päivä Japanissa oli lyhyempi, kun puolenpäivän jälkeen laskeuduttiin. Juuri sopivasti junalla hotellin check-in aikaan perillä Shinjukussa, joka valittiin ensimmäisen hotellin paikaksi hyvien yhteyksien ja muuten eloisan kaupunkielämän takia. Huomenna toki jatketaan eteenpäin. Mutta tänään kävelyä pitkän lennon ja lyhyen yön jälkeen, että tulee väsymys tarpeeksi aikaisin.

Finnairin loungen salaatit ihan hyvä valikoima, ja pyytämällä falafelit tuli tähän päälle.
Matka juuri alkamassa. Vierekkäiset loosit.
Päivällisessä oli esimerkiksi tofua, valkoisia papuja, kuskusta ja mitä lie kaikenlaista.
Pohjois-Kiinan aavikoita. Onko tällä alueella joku sotilaallinen merkitys?
Aamiainen – nyt ei ihan kaikkea jaksanut, olin syönyt hädissäni ennen vaikeaksi tiedettyä Japania kaiken mitä löytyy laungesta ja koneesta.
Naritan kenttä nyt on ihan maaseudulla.
Lentoasemalta junalle, junalta vartin kävely hotellille. Kaikki rinkoissa, helppo kulkea julkisissa mutta jätetään vaellukset täysillä matkatavaroilla vähemmälle.
Pikkukaduilla katsellaan vähän millaista on vähän syrjemmällä tavallinen kaupunki.
Puurakentamiseen kannattaa kiinnittää Japanissa huomiota
Rukouskortteja
Oliko tämä nyt isoin puuportti vai isoin tämäntyylinen.
Portin puu on 1500-vuotias, Taiwanista.
Jostain syystä tästä risteyksestä meni aina välillä esimerkiksi letka urheiluautoja, letka turisteja mikroautoilla jne.
Kerta toisensa jälkeen risteys täynnä.
Moniväristä kaupunkia auringonlaskun värjäämänä.
Herkutteluun keskittyvältä vegaaniravintolalta onneksi onnistuu salaattikin.
Shibujan (ja Tokion) parhaita kokonaan vegaanisia ravintoloita. Toki vähän pikaruokamainen ja herkutteluun keskittyvä.

Kohti ennakoivaa moottorihuoltoa

Vanhemmissa Model S:issä on sähkömoottorin jäähdytysnestekierto sellainen, että se aikaa myöten kuulemma vääjäämättä alkaa vuotamaan. Uudemmissa ei jäähdytysnestettä enää kulje roottorin napaan, jonka tiivistys kai on aika mahdotonta luotettavasti. Nyt kun mittarissa on jo 400.000 kilometriä ja tietääkseni ihan alkuperäisellä moottorilla, ja voimansiirron takuu on ollut ummessa jo pari vuotta, niin olisi hyvä tehdä ennakoivasti jotain asialle, ennen kuin joku vuoto aiheuttaa enemmän tuhoa. Voisihan se kestää vielä miljoona kilometriä, mutta eiköhän 2800 € ole näillä kilometreillä ihan sopiva huoltohinta. Ottaen huomioon, että vuosihuoltoja Tesloissa ei ole.

Useampi liike tekee näitä huoltoja. ET-AutoTech on lisäksi kehittänyt osat, joilla tulpataan tarpeeton nestekierto. Vastaavalle kunnostukselle ilman tätä tulppausta sain kyllä halvempiakin hintoja, mutta varasin tuonne nyt ajan, kun tällaista kehitystyötä ovat tehneet.

Oven purkuun taas kerran.

Takakahvankin sain korjattua. Vaihdoin pätkän jäykkää johtoa taipuisampaan, jotta se ei murtuisi taas mikrokytkimen juuresta. Löysin noin 30 vuotta vanhoja johtoja, joiden eriste oli edelleen hyvin pehmeä, eli varmaankaan eivät ole kovettuvaa sorttia. Tästä liikkuva osa johdinta ja kahva toimii taas. Hetki meni, kun taas ovea purki ja kokosi, että sellaista turaamista se oli. Muistiin tähän, että työkalut oven avaamiseen ovat: 10mm holkki ja räikkä, T30 ruuvimeisseli. Maalarinteippiä kahvan suojaukseen ja jotain talttapäistä erilaisten suojusten irroittamiseen ja liittimien irroittamiseen.

Joo pesin auton tämän kuvan ottamisen jälkeen.

Rekisterikilven valojen kanssa on hassua ongelmaa: niihin vaihdetut uudet ledit toimivat, ja ovat kirkkaat, mutta välillä Tesla sammuttelee niitä. En oikein usko, että on kontaktista kiinni. Kun irrottaa ja laittaa takaisin, sammuu tai syttyy toinen valo tai se irrotettu valo. Olisiko niin, että auto miettii virrankulutuksen mukaan, onko valo palanut tai ei, ja tekee jotain hämärää. No jos se tässä oppisi nämä valot, tai sitten täytyy vaihtaa tavalliset polttimot tai jotkut muut ledit siihen. Päivitys: eivät toimi tosiaan, vaihdoin Bilteman 42-2004 tilalle ja näyttäisivät toimivan.

Vien auton katsastukseen ennen moottorihuoltoon viemistä, että jos on alustassa jotain muutakin tekemistä, niin ehkä asian saisi järjestettyä samalla. Siksi näitä pikkujuttuja kuntoon ensin..

J1772-adapteri mukaan kun matkustat USA:ssa!

Muuten tuli taas hyvä mieli, kun jollekin USA:han matkalle lähtevälle voin lainata J1772-adapterin. Mikäs se sitten on? Se on USA:ssa käytettävä adapteri, jolla Teslaa voi ladata muille autoille tarkoitetuista julkisista hidaslatauspisteistä. Joissain hotelleissa laturit ovat juuri tällaisia yleisiä, eivätkä Teslan liittimellä. Tämä ostettiin Las Vegasista Teslan huollosta, $50 hintana, ja tuli käyttöä heti Death Valleyssä muistaakseni. Sitten se on matkannut edes takaisin Atlantin yli, kun oli varmuuden vuoksi Teslaclubin viime lokakuun Kalifornianmatkalla. Sinänsä USA:ssa jokaisen Teslan mukana ostettaessa tulee yksi tällainen, mutta ne ovat yleensä hukassa vuokra-autoista, joten kannattaa olla oma mukana.

Kuusamon jäärata 2024

Tänä vuonna Teslaclubin ja sähköautoilijoiden ratapäivillä Kuusamossa ja Rukalla helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli valittavina kaksi päivää jäälle: perjantai ja lauantai. Tai molemmat. Itse otin molemmat ja sen lisäksi varattiin torstailta aikaa myös radalle.

Matkaan lähdin siis keskiviikko-iltapäivällä, samaan tapaan kuin kahtena edellisenä vuotena, ja suunnitelmana yöpyä autossa jossain Kajaanin paikkeilla. Menomatkan kun jakaa kahteen osaan, ei työpäivän jälkeen ajaminen haittaa. Ja autossa nukkuessa jollain laturilla säästää tunteja, kun ei tarvitse hotelliin sisään kirjautua ja ulos ja siirtää kamoja edes takaisin ja siirrellä autoa laturille. Sopivalle etäisyydelle valikoitui Neste Kontiomäki ja sen type2-laturit.

Kontiomäen nesteeltä heräsin torstai-aamuna.

Ilmalla itsestään täyttyvä patja kannattaa avata ajoissa, jotta se saavuttaa täyden muotonsa ennen kuin menee nukkumaan. Siksi sisustinkin auton jo ennen lähtöä, eli patja paikalleen avattuna ja matkatavarat ei sen päälle, vaan esimerkiksi jalkatilaan. No ei niitäkään niin paljoa ollut, paitsi että otin ylenmääräisesti kameratavaraa. Loppujen lopuksi niilläkin kuvattiin kyllä melko monella objektiivilla. Pitää joka tilanteessa vaan oikeasti ottaa ne kamerat esille, muuten on raahannut niitä turhaan.

Torstaina oli kyllä hankalin sää mitä on koskaan ollut jääradalla. Tuuli ja lumituisku puhalsivat radat umpeen nopeasti ja valkoisen tyhjyyden keskeltä oli vaikea sanoa missä ajoura kulki. Model 3:n rata-ajotila, track mode, auttoi sillä tavalla, että kun laittoi maaliviivamerkin lähtöpaikkaan ja sitten ajoi varovasti radan ympäri, niin auton näytölle piirtyi sininen viiva ajoreitille. Sitten seuraavilla kierroksilla pystyi sitä seuraamalla näkemään mihin suuntaan seuraava mutka oli.

Ratareissun ensimmäinen ulosajo, ja ensimmäinen koskaan jääradoilla tapahtuikin, kun en erottanut radan vallia. Auto ei ollut paljoa kiinni, vain toisen puolen pyörät penkassa, mutta kun maavara loppui ja maha oli suojalumen kannatuksella, oli parasta antaa traktorin vetää pois. Hinauslenkki kiinni ja paljoa ei tarvinnut vetää.

Tofulla tuunattu pizza.

Torstai-illan ruokapaikaksi valikoitui RukaTonttu. Vaikka valmiita vegaanisia annoksia ei ollut, keittiö teki pizzan rakentamisen vegaaniseksi helpoksi, lisäämällä tofun listan ulkopuolelta. Ihan mukava palvelu.

Taycan. Vanteet täynnä lunta aika äkkiä jos vähän ärhäkämmin ajaa.

Perjantai oli sään ja kelin suhteen paras päivä radalla. Pikku pakkanen teki radan pinnan kitkan paremmaksi kitkarenkaille ja lumi ei tuiskunnut ratoja umpeen. Tänä vuonna ajoryhmät ja ryhmien ajokertojen pituudet oli ryhmitelty siten, että aikaa päivän puolivälissä oli hyvin käydä Kuusamon Tesla superchargerilla lataamassa ja ehti syödä lounaan. Ajovuorot olivat 20 minuutin mittaisia ja yksi oli 30 minuutin mittainen, joka sitten teki jokaiselle ryhmälle yhden pidemmän tauon myös. Kolmen ryhmän pyöriessä ajojen välissä oli aika vähän muuten aikaa. Nimittäin radalta tultiin pois heti muutama minuutti oman vuoron jälkeen ja ajettiin suoraan jonoon seuraavaa ratavuoroa varten. Kolmessa ryhmässä yksi ryhmä ajoi, toinen oli jo yli 10 minuuttia aiemmin jo odottamassa vuoroaan radan vieressä ja kolmas oli jonossa seuraavaa lähtöä varten. Vanteiden putsaus, ajovalojen putsaus, kameran lataus, muistikortin tyhjennys, henkilökohtainen huolto ja hieman juttelua ja taas jäälle takaisin.

Pehmeät radan reunavallit antavat haukata hieman ilman vaurioita. 360˚ kameroilla saa kivoja videoita.
Perjantai-illan lopuksi vielä siitä yhdestä mutkasta, johon piti jarruttaa ajoissa, ulos.. traktorilla hinaten taas pois. Hinauslenkin asennus käy jo näppärästi.
Joku muu oli mennyt vielä kauemmas tästäkin kohtaa.
Torstain ajot kulutuskäyränä. Tai viimeiset pari vuoroa.

Illan ravintola Vespino, jonne menin porukan mukana, ei juurikaan antanut vegaanille mitään. Pasta tomaattikastikkeella antoi vähän energiaa ja omat eväät mökillä pelasti tilanteen.

Teipatut Teslat Taycanin kanssa odottelemassa.

Lauantai oli taas vähän haastavampi lumisateen ja tuulen suhteen, muttei ollenkaan huono keli. Autoja oli enemmän, joten ryhmiä oli neljä ja tauot ryhmien välillä hieman pidempiä. Tauolla oli myös yhtä aikaa kaksi ryhmää, kaksi jonoa odottamassa, joten näki hieman enemmän ihmisiä. Lataustaukokin oli reilumpi.

Lauantaina oli kaksi jonoa odottamassa, yksi ryhmä ajamassa ja yksi jäällä odottamassa.
Odottelevat autot radan partaalla.
Lounastarjoilut lauantaina. Keitto, leipä ja leivän päälliset myös vegaanisina.
Jossain välissä kouluttaja ehti kiertää rataa tarkistamassa ja ehkä pitämässä hauskaa myös..
Track mode piirtää radan muodon kivasti näytölle, vaikka kartassa ei järven keskellä mitään olekaan. Kierrosaikoja voi myös tarkkailla, kierrosta ajaessa näkyy reaaliaikaisesti ollaanko edellä vai jäljessä nopeinta kierrosta.
Myös lauantaina monia kiskottiin traktorilla, minua ei tällä kertaa.
Ja menoksi taas kun ollaan irti.
Tässä se hetki, kun muistaa että olisi pitänyt jarruttaa mutkaan..
Ja tässä se hetki, kun ei sittenkään riittänyt vaan kaasulla yrittää läpi takaisin radalle..
Lauantain kulutuksia.
Päivän jälkeen uudella Teslan latauspaikalla olivat kaikki paikat jonkin aikaa käytössä.
Samassa paikassa vanhempi ABC-lataus sekin täynnä, myös hidaslatauksessa auto.

Ruka peak oli tänä vuonna onnistunut paremmin vegaanisessa ateriassa kuin edellisellä kerralla. Iso ryhmä oli kyllä hankala paikka taas, koska annokset kestivät tuntikausia per ruokalaji. Ehkä joku muu konsepti jonain vuonna olisi parempi. Mutta vaikeita ovat löytää näin isolle porukalle paikat.

Nämä tapahtumat ovat parhaita ja yhteisöllisimpiä Teslaclubin ja sähköautoilijoiden tapaamisia. Varsinaista asiaa ja tekemistä on ja sitten tilaisuuksia jutella joka puolelta Suomea tulleiden kuskien kanssa, joista moni on tuttu jo edellisiltä vuosilta ja muista tapahtumista.