Kuusamon jäärata 2024

Tänä vuonna Teslaclubin ja sähköautoilijoiden ratapäivillä Kuusamossa ja Rukalla helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli valittavina kaksi päivää jäälle: perjantai ja lauantai. Tai molemmat. Itse otin molemmat ja sen lisäksi varattiin torstailta aikaa myös radalle.

Matkaan lähdin siis keskiviikko-iltapäivällä, samaan tapaan kuin kahtena edellisenä vuotena, ja suunnitelmana yöpyä autossa jossain Kajaanin paikkeilla. Menomatkan kun jakaa kahteen osaan, ei työpäivän jälkeen ajaminen haittaa. Ja autossa nukkuessa jollain laturilla säästää tunteja, kun ei tarvitse hotelliin sisään kirjautua ja ulos ja siirtää kamoja edes takaisin ja siirrellä autoa laturille. Sopivalle etäisyydelle valikoitui Neste Kontiomäki ja sen type2-laturit.

Kontiomäen nesteeltä heräsin torstai-aamuna.

Ilmalla itsestään täyttyvä patja kannattaa avata ajoissa, jotta se saavuttaa täyden muotonsa ennen kuin menee nukkumaan. Siksi sisustinkin auton jo ennen lähtöä, eli patja paikalleen avattuna ja matkatavarat ei sen päälle, vaan esimerkiksi jalkatilaan. No ei niitäkään niin paljoa ollut, paitsi että otin ylenmääräisesti kameratavaraa. Loppujen lopuksi niilläkin kuvattiin kyllä melko monella objektiivilla. Pitää joka tilanteessa vaan oikeasti ottaa ne kamerat esille, muuten on raahannut niitä turhaan.

Torstaina oli kyllä hankalin sää mitä on koskaan ollut jääradalla. Tuuli ja lumituisku puhalsivat radat umpeen nopeasti ja valkoisen tyhjyyden keskeltä oli vaikea sanoa missä ajoura kulki. Model 3:n rata-ajotila, track mode, auttoi sillä tavalla, että kun laittoi maaliviivamerkin lähtöpaikkaan ja sitten ajoi varovasti radan ympäri, niin auton näytölle piirtyi sininen viiva ajoreitille. Sitten seuraavilla kierroksilla pystyi sitä seuraamalla näkemään mihin suuntaan seuraava mutka oli.

Ratareissun ensimmäinen ulosajo, ja ensimmäinen koskaan jääradoilla tapahtuikin, kun en erottanut radan vallia. Auto ei ollut paljoa kiinni, vain toisen puolen pyörät penkassa, mutta kun maavara loppui ja maha oli suojalumen kannatuksella, oli parasta antaa traktorin vetää pois. Hinauslenkki kiinni ja paljoa ei tarvinnut vetää.

Tofulla tuunattu pizza.

Torstai-illan ruokapaikaksi valikoitui RukaTonttu. Vaikka valmiita vegaanisia annoksia ei ollut, keittiö teki pizzan rakentamisen vegaaniseksi helpoksi, lisäämällä tofun listan ulkopuolelta. Ihan mukava palvelu.

Taycan. Vanteet täynnä lunta aika äkkiä jos vähän ärhäkämmin ajaa.

Perjantai oli sään ja kelin suhteen paras päivä radalla. Pikku pakkanen teki radan pinnan kitkan paremmaksi kitkarenkaille ja lumi ei tuiskunnut ratoja umpeen. Tänä vuonna ajoryhmät ja ryhmien ajokertojen pituudet oli ryhmitelty siten, että aikaa päivän puolivälissä oli hyvin käydä Kuusamon Tesla superchargerilla lataamassa ja ehti syödä lounaan. Ajovuorot olivat 20 minuutin mittaisia ja yksi oli 30 minuutin mittainen, joka sitten teki jokaiselle ryhmälle yhden pidemmän tauon myös. Kolmen ryhmän pyöriessä ajojen välissä oli aika vähän muuten aikaa. Nimittäin radalta tultiin pois heti muutama minuutti oman vuoron jälkeen ja ajettiin suoraan jonoon seuraavaa ratavuoroa varten. Kolmessa ryhmässä yksi ryhmä ajoi, toinen oli jo yli 10 minuuttia aiemmin jo odottamassa vuoroaan radan vieressä ja kolmas oli jonossa seuraavaa lähtöä varten. Vanteiden putsaus, ajovalojen putsaus, kameran lataus, muistikortin tyhjennys, henkilökohtainen huolto ja hieman juttelua ja taas jäälle takaisin.

Pehmeät radan reunavallit antavat haukata hieman ilman vaurioita. 360˚ kameroilla saa kivoja videoita.
Perjantai-illan lopuksi vielä siitä yhdestä mutkasta, johon piti jarruttaa ajoissa, ulos.. traktorilla hinaten taas pois. Hinauslenkin asennus käy jo näppärästi.
Joku muu oli mennyt vielä kauemmas tästäkin kohtaa.
Torstain ajot kulutuskäyränä. Tai viimeiset pari vuoroa.

Illan ravintola Vespino, jonne menin porukan mukana, ei juurikaan antanut vegaanille mitään. Pasta tomaattikastikkeella antoi vähän energiaa ja omat eväät mökillä pelasti tilanteen.

Teipatut Teslat Taycanin kanssa odottelemassa.

Lauantai oli taas vähän haastavampi lumisateen ja tuulen suhteen, muttei ollenkaan huono keli. Autoja oli enemmän, joten ryhmiä oli neljä ja tauot ryhmien välillä hieman pidempiä. Tauolla oli myös yhtä aikaa kaksi ryhmää, kaksi jonoa odottamassa, joten näki hieman enemmän ihmisiä. Lataustaukokin oli reilumpi.

Lauantaina oli kaksi jonoa odottamassa, yksi ryhmä ajamassa ja yksi jäällä odottamassa.
Odottelevat autot radan partaalla.
Lounastarjoilut lauantaina. Keitto, leipä ja leivän päälliset myös vegaanisina.
Jossain välissä kouluttaja ehti kiertää rataa tarkistamassa ja ehkä pitämässä hauskaa myös..
Track mode piirtää radan muodon kivasti näytölle, vaikka kartassa ei järven keskellä mitään olekaan. Kierrosaikoja voi myös tarkkailla, kierrosta ajaessa näkyy reaaliaikaisesti ollaanko edellä vai jäljessä nopeinta kierrosta.
Myös lauantaina monia kiskottiin traktorilla, minua ei tällä kertaa.
Ja menoksi taas kun ollaan irti.
Tässä se hetki, kun muistaa että olisi pitänyt jarruttaa mutkaan..
Ja tässä se hetki, kun ei sittenkään riittänyt vaan kaasulla yrittää läpi takaisin radalle..
Lauantain kulutuksia.
Päivän jälkeen uudella Teslan latauspaikalla olivat kaikki paikat jonkin aikaa käytössä.
Samassa paikassa vanhempi ABC-lataus sekin täynnä, myös hidaslatauksessa auto.

Ruka peak oli tänä vuonna onnistunut paremmin vegaanisessa ateriassa kuin edellisellä kerralla. Iso ryhmä oli kyllä hankala paikka taas, koska annokset kestivät tuntikausia per ruokalaji. Ehkä joku muu konsepti jonain vuonna olisi parempi. Mutta vaikeita ovat löytää näin isolle porukalle paikat.

Nämä tapahtumat ovat parhaita ja yhteisöllisimpiä Teslaclubin ja sähköautoilijoiden tapaamisia. Varsinaista asiaa ja tekemistä on ja sitten tilaisuuksia jutella joka puolelta Suomea tulleiden kuskien kanssa, joista moni on tuttu jo edellisiltä vuosilta ja muista tapahtumista.

Paras jäärata tähän mennessä

Rukalle piti sitten mennä toista kertaan noin kuukauden sisään, koska Kuusamossa on Juha Kankkunen Driving Academyn jäärata, jolla oli Tesla Club Finlandin kuukausitapaaminen ja Teslojen ja muiden sähköautojen ratapäivä lauantaina 5.2.2022. Tapahtuma ei tullut osallistujille maksamaan mitään, koska Continental maksoi radan ja tapahtumaa ohjaavan henkilökunnan kustannukset.

Ennen ajoa valot pyyhitään puhtaaksi ja kamerat. Vanteiden putsaus tuntui turhalta, sama lumi sisällä hetikohta taas.

Edellisenä päivänä vähän jännättiin, että paljonko lunta tulee ajopäivän aikana, mutta suurin osa sateesta tuli jo edellisenä yönä, eikä päivällä satanut muutama sentti haitannut. Järven jäällä olevan radan yhdysreittejä pidettiin puhtaana usealla traktorilla ja itse ratoja huollettiin myös, jos nyt ajamiselta kovasti ehtivät peittyäkään.

Rata on tähänastisista jääradoista paras, ei penkkoja vaan vain vähän syvempää lunta ajoradan ulkopuolella. Vaihtelevia pitoja, peilijäästä kitkoillakin melko pitävään lumipeitteeseen. Ratoja on tehty järvelle yhteensä 10 erilaista, ja niistä oli 5 nyt käytössä. Oli lyhyempää ja pidempää, nopeampaa ja hitaampaa. Yhteensä kävin jäällä 5 kertaa, mutta en kaikilla radoilla, viimeinen aika pitkä vasemmalla puolella oli minulla ensimmäinen ja viimeinen vuoro. Olisiko siitä vasemmalta juuri jäänyt se toinen ajamatta.

Jäälle vietiin 10 auton erissä ja ripoteltiin radoille odottamaan vuoroa.

Tapahtuma pyöri niin, että ympäristöluvan mukaisesti kerralla saa olla vain 10 autoa jäällä ajamassa ajoharjoitetta. Jäällä voi olla enemmän autoja siirtymässä ja odottamassa kyllä. Jotenka ensin jonotettiin radalle kuivalla maalla, sitten 10 kerrallaan vietiin jäälle ja ohjattiin 2 autoa kunkin radan eteen odottamaan. Kun edelliset lopettivat noin 15 minuutin ajovuoroaan, nämä odottajat pääsivät ajamaan, kaksi kerrallaan siis samalle radalle. Edelliset autot vietiin taas letkassa pois jäältä.

Iltapäivän puolella kannatti mennä jonoon saman tien, seuraavaan erään pääsi aina.

Tämä tapahtuma oli täysin erilainen kuin radan normaali toiminta, jossa kouluttajat radan omilla Audeilla ovat koulutettavien mukana. Nyt ajoivat kaikki omilla autoillaan, ja tällä järjestelyllä haluttiin varmaankin pitää radat koko ajan käytössä kuitenkin ympäristölupaa noudattaen ja tasapuolisesti jonottamalla rata-aikaa jakaen. Iltapäivästä järjestely kuitenkin menetti jonkin verran tehoa, koska radan henkilökuntaa kävi välillä lounaalla ja toisaalta jonossa autojen määrä väheni niin, että rata ei tullutkaan täyteen, kun osa autoista oli kuitenkin aina pakollisella kierroksella varikon kautta. Loppupäivän ajot olisi voinut järjestää niin, että rata olisi ollut täynnä paremmin.

Kitkoilla ajaessa kulutus ei nouse yhtä paljoa kuin nastoilla.

Akkua kului vuoroilla hieman alle 10 prosenttia Model 3 Performancella kitkarenkailla. Nastoilla kuluu selvästi enemmän.

Radalta poistuttiin myös oman ajon päätyttyä jonossa kaikki kerralla.

Itseäni harmittaa vähän, että olisin ehtinyt ajaa pari vuoroa enemmän, jos vain olisin mennyt aina jonoon saman tien. Iltapäivästä kaikki pääsivät kuitenkin saman tien uudestaan 10 letkaan jonottamaan.

Continental tarjosi kaiken muun lisäksi keitot lounaaksi ja kahvit.
Ajojen loputtua otettiin vielä autoletkana kierros jäällä kuvia varten. Sähkökelkan testilenkki meni myös jäällä.
Kirsi, Continentalin ja radan henkilökunta tilaisuuden loppusanoja lausumassa.
Iltapäivän hämärtyessä vielä paikalla olleet klubilaiset saivat pientä paperista muistoa, ”osallistumistodistuksen”.
Heti tapahtuman loputtua kilpajuoksu Kuusamon pikalatureille.

Kuusamon ja Rukan kaikissa majoituspaikoissa ei tätä määrää sähköautoja saa lataukseen vielä tässä vaiheessa, meilläkin samassa mökissä 5 Teslaa yötä, joten jos seuraavana aamuna on tarkoitus lähteä liikkeelle, hörppy pikasähköä auttaa. Siksi tilaisuuden loputtua tulikin pieni kilpajuoksu Kuusamon pikalatureille, joita on siis Prisman ja K-Citymarketin pihoissa. Samalla sai hoidettua kauppareissun ja päivällisen hankinnan, tuli juteltua ratapäivän jälkeen muiden osallistujien kanssa ja vähän laitettua autossa taas tavaroita paikalleen.

Lataus ei tulevaisuudessa ole samanlainen järjestelyä vaativa asia, koska tokihan jokaisessa mökissä on paremmat latausmahdollisuudet pian.

Rengaspaineiden nostoon radan jälkeen taloudellisiin matkapaineisiin on ladatessa aikaa. Lumi ja loska ehti jäätyä koppuraksi vanteisiin, enkä jaksanut lähteä raapimaan irti.

Viimeinen seikkailu vielä tuossa ladatessa tapahtui: tein sillä tavalla ehkä vähän tyhmästi, että kun yksi venttiilihattu oli renkaista hukkunut menomatkalla, niin aloin siinä sitten kuitenkin radalla pöllynneen lumen jälkeen täyttämään renkaita alennetuista ratapaineista taloudellisiin matkapaineisiin. Tavoite kylmäpaineet 2,9-3,0 baria, joten kompressori laulamaan, sitten kun näytössä välähtää 3,15 niin ottaen huomioon ilman kuumenemisen puristettaessa, ollaan siinä paikkeilla. No se hatuton venttiili sitten kompressoria irrottaessa ei lopettanutkaan sihinää. Että mielessä kävi jotta Autoliitto saa taas soiton ja pitikö mennä sorkkimaan kun asia jo etukäteen mietitytti. Mutta ajattelinpa asiaa siltä kantilta, että lunta on lentänyt, ja tässä täytellessä se varmaan on johonkin väärään paikkaan mennyt, osin sulanut ja jäätynyt, että pelastaisiko venttiilin lämmitys sormin jotain. Kompressori kiinni ja paineet kohdalleen ja jonnin aikaa muutenkin jäisillä näpeillä lämmitystä. Sihinät loppuivat ja matkan aikana silmä tarkkana seurattu paine ei sitten laskenut mihinkään. Puuh.

No entä itse ajaminen? Palaan siihen videolla myöhemmin. Ja miten ihmeessä Rukalle sähköautolla pääsee, ja takaisinkin vielä, vaikka asiaa epäillään jatkuvasti vieläkin.

Jäällä takavedolla ja kitkoilla

Halusin harjoitella ajoa jääradalla takaveto-Model S:llä kitkarenkailla. Se on heikoin mahdollinen Tesla tähän hommaan. Autoliiton Hyvinkään osasto järjestää hienoja jääratapäiviä, aikaisemmin Hyvinkään lentokentällä ja nyt Hyvinkään vauhtipuistossa. Teslaklubilaisia oli myös kutsuttu paikalle, joten useammalla Teslalla ajettiin niin itse jääradalla kuin erillisellä pujotteluradalla.

Tänä talvena klassikko takaveto S 85 on tuntunut lumisilla maaseutureiteillä levottomalta. Tällä autolla en ole kunnon talvessa ennen ajanutkaan, on ollut sen verran leutoa. Aiemmin talvet ja kaikki Teslaklubin Lapinreissut on tehty nelivedoilla. Kyllähän sama näkyy jääradalla: takapää kun lähtee luisuun, sitä on vaikea pysäyttää, ja ilman täysiä ajonvakautuksia päällä se ei minulta onnistukaan. Ajonvakautus saa tehtyä hyvinkin pitkälle korjaukset, mutta kun painava auto lähtee pyörimään liikaa, sekään ei ihmeitä ilman vetäviä eturenkaita pysty tekemään.

Jäiset kaarteet pystyin ajamaan melko kulmikkailla ajolinjoilla noin 25-35 km/h: ennen mutkaa ulkokaarteeseen jarrutus, siitä taitetaan sisäkaarteeseen ja sitten taas mutkan lopuksi ollaan ihan ulkokaarteessa, ennen kuin auto on onnistunut kääntymään. Jokainen luminen kohta kannattaa käyttää parempaan pitoon.

Viimeinen kaarre radalla oli jyrkkä ja hyvin kiillottunut. Siinä oli usein joku poikittain.

Mutkissa siis joudun antamaan periksi nastakuskeille, mutta on huomattava, että sivuluisussa hurjalla sutimisella ei mutkasta välttämättä kovin paljoa nopeammin selviä kuin hyvillä ajolinjoilla pito säilyttäen. Usein kun päästin jonkun ohi, olin kuitenkin heidän perässään hyvän aikaa, kunnes suorilla tai loivemmassa mutkassa jäin jälkeen. Kesällä asfaltillakin on tullut selväksi, että pienikin hauskanpito luisussa häviää hyville ajolinjoille pitävillä renkailla.

Maksu kioskille ja sitten radalle.
Autojen määrää säännösteltiin ja lähettäjä päästi radalle. Lähtöpaikka oli aika kiillottunut, minulla oli kitkoilla hommaa päästä liikeelle.

Ilman ajonvakautusta (takavedossa asetus traction control off) luisun ja pyörimisen oikaisu ei minun taidoillani onnistu. Sillä asetuksella kertaalleen käännyinkin jyrkän mutkan jälkeen tulosuuntaan päin. Siinä sitten reunassa odottelin, että tuli autoissa väli, jossa kääntyä ympäri turvallisesti.

Nelivetoteslat menevät hallitussa pienessä luisussa mutkat ja ajonhallinta tekee menosta hallittavaa. Nastoilla tässä vielä paremmin, mutta kitkoillakin neliveto menee hyvin.

Nelivedossa slip start -asetus taas on hyvä, silloin pyörien annetaan pyöriä enemmän ja se antaa hieman enemmän vauhtia kiihdytyksissä ja hieman enemmän mahdollisuutta hallittuun luisuun. Ainakin tällä kerralla radalla kyydissä ollessa näin, että oli toimiva ratkaisu neliveto-Model 3:lla ja nastoilla.

Model 3 nastoilla otti muut kiinni helposti. Se oli mielestäni jäällä tällä kerralla ylivoimainen, kun kenelläkään ei ollut pitkäpiikkisiä renkaita.
Joskus radalla oli isompi sumppu autoja.
Pujotteluradalla oli pitävämpi lumipinta ja siellä harjoiteli useampi Tesla.

Erillisellä pujotteluradalla oli lumipinta, ja siellä oli kiva ottaa traction control pois ja pyöritellä renkaita. Kukin menee radalla hyvillä väleillä, niin täällä ei muista autoista tarvinnut välittää ja ajettiin vain keiloja väistellen. Tässä pystyi kokeilemaan pidon menetystä ja oikaisua vapaasti.

Monenlaista harrasteajoneuvoa.
Pääasiana monella oli renkaiden pyöriminen eikä niinkään liike eteenpäin.
Uskon, että kaikilla oli hauskaa joka ajoneuvolla radalla.
Hyvin erilaisilla autoilla tehtiin jonkinlaista testiä ja tutkimusta. Tämä pakettiauto ei ollut elementissään, mutta täällä haetaankin rajoja.
Monenlaista kulkupeliä hinattiin radalta pois tai autettiin penkasta irti.

Yhtään Teslaa ei tänään hinattu tai autettu penkasta pois. Oman testini lopputulos on, että takavetoinen Tesla kitkarenkaillakin on turvallinen talviauto, vaikka ihan kaikkein lumisimmat mökkitiet ja jäiset rinteet eivät olisikaan sillä herkkua ja ennakoida pitää pahimmissa keleissä. Kitkarenkaissa aion pysyä vastakin, vaikka hauskanpito nastoilla olisikin ihan eri juttu.

En ole ihan varma mitä ajoa nuo isot kulutukset ovat, pujottelurataa ehkä?
Kulutus jääradalla ei ole kovin iso, tehoa ei kitkoilla pysty käyttämään.

Suosittelen todella käymään jääradalla, millä tahansa autolla sitten ajaakin. Se on hyödyllistä talviajon turvallisuudelle itse kullekin. Tällaisissa ajotapahtumissa voi tuntua, että ei halua mennä sekaan hidastamaan muiden menoa. Niin ei kannata ajatella! Radalla jokainen on tekemässä omaa suoritustaan, omaa harjoitteluaan ja kaikille annetaan siihen tilaa. Tietysti kohtelias kannattaa olla ja poistua välillä radalta, jotta nopeammat pääsevät ohitse, tai pitkällä suoralla pitää ajolinja reunassa, kun toinen ohittaa, jos sen voi tehdä turvallisesti.

Jarruista ensimmäisiä kokemuksia

Uudet jarrut olivat juuri sitä mitä pitikin: kestävät kaiken radalla. Sähköautojen ratapäivällä Porsche Taycanit ja tämä Model 3 olivat ainoat, jotka pystyivät ajamaan nopeita kierroksia peräjälkeen. Ei tullut mieleen kokeilla montako kierrosta menee, kun kuuden nopean kierroksen jälkeen poistuin, mutta uskoisin, että olisin voinut ajaa niin pitkään kuin akkua riittää, toistakymmentä kierrosta. Yhdellä nopealla kierroksella kuluu akkua noin 5 %. Koko päivän aikana ajoin 42 kierrosta, joista 20 oli vajaita lämmittely/jäähdyttelykierroksia ja 22 ”nopeita”.

Katson ainakin oikeaan suuntaan – sinne minne olen menossa. Kuva: Jani Ruippo.

Oma paras kierrosaika, 1:37.095 (TrackMode:n tallentama tai 1:37,14 VBoxilla mitattuna, maaliviiva ehkä asetettuna hieman eri kohtaan) jäi vaatimattomaksi, Porscheilla ajettiin 1:35 ja monella Model 3 performancella myös. En myöskään päässyt alkukesän TimeAttack-kisan aikaani 1:36,241. Päivän lopuksi aloin hieman järjestelmällisemmin miettimään ajamistani ja tulikin tasaisempaa suoritusta. Siinä vaiheessa ajoin jo aika pienillä akun prosenteilla, mutta oli kiva huomata, että 10-30% latauksellakin on vielä ihan mukava ajaa.

Vaikka laskin kylmäpaineet 2,6 bariin, nousivat ne lämpimänä korkealle.
Eniten kierroksia jaksoi ajaa sitten, kun rata oli hiljentynyt. Paineita laskin myös 0,2 baria lisää.

Jarrut olivat aivan saman tuntuiset alusta loppuun ja niihin pystyi luottamaan koko ajan. Rajojen etsinnässä sain kunnian tehdä päivän ensimmäisen ulosajon, kun eivät ne jarrut ihmeitä tee kuitenkaan, jos jarruttamisen aloittaa liian myöhään. Siististi vähän yli soralle. Alastaron rata on siitä hyvä tällaiseen harjoitteluun, että heti ei ole edessä seinää tai puita.

Sopivaa väliä odottamassa lähetyspaikalla. Huippulämmintä vuodenaikaan nähden ja auringossa autojen lähettäjillä oli kuuma päivän mittaan. Kuva: Jani Ruippo.

Kiitoksia Teslaclubin Kirsille tämän järjestämisestä taas ja kaikille, jotka auttoivat järjestelyissä. Autoja oli niin paljon, että tällä kertaa rata oli pitkälle iltapäivään vielä täydessä käytössä. Oma ennustus, että radalla on tyhjää aika nopeasti, oli ihan väärä. Vasta neljän-viiden aikaan oli tyhjiä hetkiä.

Ensi viikonloppuna lauantaina 3.10. olisi TimeAttack-kilpailu Hämeenlinnassa Ahveniston radalla. Nyt vasta tämän huomasin, jaksaisiko mennä? Siinäkin porukassa ihmisillä oli hyvä henki ja kiva olisi mennä. Hämeenlinnassa on nopea K-latauksen laturikin aivan vieressä.

Ratapäivään valmistautuminen

Huomenna sunnuntaina 27.9.2020 on Alastaron rata siis varattu sähköautoilijoille kello 10-18. Saatujen sponsorien ansiosta päivä on ilmainen: kiitos Continental, Best Drive Finland ja Suomen Erikoisvanteet Oy. Mitä pitäisi muistaa radalle mukaan? Kirjoitan oman muistilistan tähän tavaroista, mitä otan mukaan, ja mitä etukäteen teen. Sitten miten huomenaamuna kannattaa lataukset suunnitella – sen mukaan, mitä aikoo radalla tehdä.

  • Auto kaikin puolin kunnossa.
  • Iso kassi tavaroille, jotka otetaan ajon ajaksi autosta pois.
  • Pressu alustaksi, ettei irrotettu takapenkki likaannu maassa.
  • Kaikki irti lähtevät 3-vaiheiset latausjohdot (1-vaiheisilla ei mitään tee).
  • Normaali sähköauton latausvarustus: tägit, type2-johto, CCS/Chademo-adapterit.
  • Rengaspaineiden säätöön oma kompressori painemittarilla.
  • Urasyvyysmittari.
  • Kypärä ja aluspipo – jos on, varmuuden vuoksi mukaan.
  • Kaikki GPS-laitteet, vbox, niille latausjohdot ja laturit. Testaa kotona ensin.
  • OBD-II-adapterit ja välijohdot.
  • Gopro tms. kamerat, niille muistikortit alustettuna, latausjohdot ja 12V-laturit.
  • Kameroiden kiinnikkeet ja jalustat.
  • Puhelimeen 12V latausjohto ja riittävästi muille laitteille liitäntöjä.
  • SSD-levy Teslan USB-porttiin, TeslaTrackMode-hakemistolla (Model 3 performanceen).
  • Muu mediavälineistö, kopterit, kamerat, akut, muistikortit.
  • Etäisyysmittari, IR-lämpömittari (no se unohtu)
Edessä Racing Braken jarrusatula.

Siitä riippuen mitä aikoo radalla tehdä voi suhtautua radalle saapumiseen ja matkalla latauksiin eri tavalla:

Jos vain tapaat muita teslakuskeja ja ehkä vähän kiertelet rataa, pitää vain varmistua siitä, että pääsee radalle asti. Radalla on sitten paljon 32A ja 16A pistorasioita. Type2-pisteitä ei ole. Huomenna radalla on myös DC-pikalatureita Kempowerilta ja minulla on oma Telewellin laturi mukana. Radalla muiden kanssa jutellessa sähköä saanet ladattua tarpeeksi kotimatkaa varten.

Jos aiot hiukan enemmän ajaa, kannattaa radalle saapuminen suunnitella niin, että klo 10 viimeistään radalla on sitten akku lähes täynnä. Tesloilla voi saapua kätevästi Huittisten uusien V3-superchargerien kautta. Autoja tulee sitä kautta varmaan aika monta, eli parasta hajauttaa latausta pitkin aamua, vaikka siellä 6 laturia onkin – joista kuusi uusia nopeampia. Toinen vaihtoehto on tulla radalle aamulla esimerkiksi 8:30, jolloin järjestäjiä on jo siellä paikalla, ja siinä ehtii ladata pari tuntia ennen ajeluita. Ei siinä paljoa ehdi akkua täyttää 11 tai 16 kilowatilla (tai vanhan S:n 22 kilowatilla), mutta jos läheltä tulee niin se voi riittää.

Oma DC-laturi antaa 23 kW Model 3:lle, se on merkittävä etu verrattuna auton sisäiseen 11 kW laturiin. Katsotaan paljonko muita DC-latureita on vapaana päivän aikana, että kaikki halukkaat saisivat tarpeeksi sähköä.

Itsellä valmistautuminen aloitettiin alkukesästä, kun TimeAttack-kilpailun jälkeen kypsyi päätös jarrujen parannuksesta. Tässä kuvia uusista levyistä ja jarrusatuloista paikoillaan.

Kyllä tuo jarrukenkä ja tummempi jarrulevy kivasti erottuvat vakio-osista.
Takana käytetään Teslan omaa Model S:n takajarrukenkää.
Julkisilla matka Lempäälään olikin aika nopea, kaksi ja puoli tuntia junalla ja bussilla.
Auto valmiina Luxury collectionin pihalla.
Pyhiinvaelluksella Luxurycollectionin vieressä Teslan Suomen toisessa toimipisteessä
Lempäälän liikkeessä olivat esillä Model S ja X.
Alkuperäisiä osia muutama laatikollinen. Takaisin tuskin on vaihtamista, eli katsotaan tarvitsisiko joku varaosia.
Liikkeen pihalla kuvasin vielä alkuperäisen Model 3 Performancen etujarrut.
Alkuperäinen takajarru.

Mukaan on tulossa Porsche Taycaneitakin, niihin on kiva tutustua ja nähdä, miten suoriutuvat radalla. Sää ainakin suosii, kuivaa ja lämmintä. Toivottavasti mahdollisimman monenlaisia autoja näkyisi. Nähdään huomenna!

Jarrut, jarrut, jarrut!

Kilpailusäännöt vaativat nestettä läpäisemättömän alustan autoille.

Halusin tänä kesänä useammankin kerran käydä kilparadalla Model 3:lla harjoittelemassa ja toisaalta esittelemässä sähköautoa, ja löysin Radalle.com:in ratapäivän lauantaina 13.6.2020. Ensin en ollut varma ajanko vain vapailla vuoroilla vai osallistuisinko TimeAttack-kilpailuun. Siinä ajetaan nopeinta kierrosaikaa omaan tahtiin. Club-luokkaan voi osallistua peruskuntoisella autolla ilman turvakaaria, joten se sopisi minulle. Muiden tällaisissa kisoissa käyneiden kannustuksesta uskalsimme toisen teslakuskin kanssa osallistua itse kisaan.

Hyvä varikkopaikka tömäkän sähkön äärellä.

Aiemmin pohdin Model 3:n rataominaisuuksien parantamista renkailla ja vanteilla. Tämän kokemuksen myötä näyttää siltä, että suurin parannus olisivat jarrut, jotka olisivat sekä tehokkaammat että kestäisivät ylikuumenematta pidempään. Tätä tukee aina niin luotettava pikainen haku verkosta löytyvistä tarinoista, joissa hyvillä jarruilla varustettu rata-auto on kilpailukykyinen tehokkaampien autojen rinnalla. Koska Model 3 on polttomoottoriautoihin verrattuna paljon painavampi, jarruihin hukattava energiamäärä on hurja, ja kilpailukykyinen asetelma vaatii niiltä paljon.

Tasavirtalaturi on iso kaappi.

Siksi olenkin nyt tilannut asennettavaksi Unplugged Performancen kehittämät suoraan Model 3:een sopivat keraamiset jarrulevyt etupyöriin ja paremmat jarrupalat ja kuumuutta kestävät jarruletkut. Ottaen huomioon Model 3 Performancen suorastaan edullinen hinta verrattuna Porschen Taycan-sähköautojen perusversioihinkin, sillä hinnanerolla saa paranneltua Model 3:a todella paljon. Vaikka nämä jarrujen parannukset ovatkin kalliit, ne ovat vain pieni osa tuota hintaeroa.

Tasavirtalaturi on iso kaappi.

Jarrulevyt ja muut osat ovat nyt tilauksessa ja asennetaan Lempäälässä Luxurycollectionissa, joka myös hoitaa osien tilauksen. Odotan innolla tätä parannusta ja toivoisin, että jossain vaiheessa ehkä osaavalla kuljettajalla päästäisiin kokeilemaan, mihin Model 3 pystyy. Parasta olisi, jos pääsisimme vertailemaan Porsche Taycania samalla kerralla.

Kun unohtaa kameran kiinnikkeet kotiin, teippi toimii kohtalaisesti kun kamerassa on hyvä videokuvan vakautus.

Muuten tämä tapahtuma Alastarolla oli hyvinkin mielenkiintoinen, ja kuuma aurinkoinen päivä mitä paras ratapäivä. Sain kuin sainkin kameran kiinnitettyä autoon sisälle, vaikka olin unohtanut kiinnikkeitä kotiin. Video parhaasta kierroksestakin onnistui.

Varsiainen kilpailukierros, TimeAttack superlap, joka oli myös paras kierrokseni.
Renkaita tämä ajo sulattaa.

Rengaspaineisiin kiinnitin paljon huomiota nyt. Aamupäivän aika-ajoihin laskin paineita jo aika paljon, mutta parhaisiin iltapäivän kierroksiin laskin niitä vielä lisää. Yritin arvioida auringon lämmityksen toisen puolen renkaisiin (noin 0,15 baria) ja sainkin tasaiset paineet aikaiseksi. Tähtäsin 2,8 barin kylmäpaineisiin, kun normaalipaine Model 3:lle on 2,9 ja monet käyttävät hieman isompia paineita kulutuksen pienentämiseksi. Ehkä vieläkin matalammat paineet olisivat olleet hyviä. Kuuma päivä pitää ottaa huomioon, ja lämpötilan illalla laskiessa taas olivatkin kotimatkalla kulutukset aika korkeita, kun paineet laskivat rajusti.

Varikkosuora on täynnä kaikenlaista rakenneltua rata-autoa.

Mitä syrjäkorvalla kuuntelin muiden perinteisten autojen kuljettajien ja muun porukan juttuja, niin kyllä sähköauto puhutti ja positiivisessa mielessä. Tarkkana oli tutkittu auton hyvää suoriutumista mutkista ulos. Pidän tärkeänä tätä näkyvyyttä autoharrastajien keskuudessa!

Autoja jäähdytellään tuulettimilla pysähdyksen ajan.

Teslat luokitellaan TimeAttack-kilpailun Club-luokassa aina ’isolohkoisiin’ eli yli 3-litraisiin. Kilpailukyky tällä ajotaidolla ja keventämättömällä Teslalla on kyllä aika heikko oikeisiin yli 3-litraisiin verrattuna. Mutta luokittelulle on hyvät perusteet moottorin tehossa ja siinä, että onnistuin voittamaan kaikki alle 3-litraiset – heistä parhaan yhdellä tuhannesosasekunnilla! Tulokset kilpailusta ovat täällä: https://radalle.com/uutiset/857/time-attack-2020-tulokset .

Loppukilpailukierros oli myös paras ratakierros. Teslan oma ajanotto antoi aika hyvin saman ajan kuin virallinen ajanotto.

Kisakierroksilla ensimmäisellä kierroksella jarrut eivät varoitelleet lämpötiloista, mutta toisella tai kolmannella jo saattoi tulla varoitus.

Oppimiskokemus pyörähdyksestä ja ulosajosta..
Ulosajossa ruohot löysivät tiensä moneen paikkaan..
Ensin en ymmärtänyt mihin ajanottolähetin pitää asentaa. Tästäkin se toimi, vaikka onkin aika ylhäällä.
Turvavyö oven välissä toimii asennuksena kun teipit suojaavat auton maalipintaa.
Käytännöllisin asennus ajanottolähettimelle on etusäleikköön kuten tässä Model S:ssä.
Laturi juuri ja juuri taipuu ovista sisään ja Model 3:n takapenkille.

Laturin kuljettaminen radalle on aika homma. Tähän pitäisi löytää ehkä joku helpompi ratkaisu. Ehkä peräkärry huoltoauton perään. Pääasia on, että olisi nostoapua käytettävissä, jos toistaiseksi mennään takapenkkikuljetuksella.

Rata-ajossa kului 72 kWh, eli ilman tasavirtalaturia sitä määrää olisi ladattu 7 tuntia. Ehkä juuri tehtävissä, mutta silloin ei voi ajaa niin paljoa päivän aikana.

Syyskuun lopulla on taas sähköautojen ratapäivä Alastarolla, ja toivottavasti jarrujen parannus on siihen mennessä saatu tehtyä. Myös muihin tilaisuuksiin ehkä tämän kesän aikana vielä ehtii osallistua.

Mitkä renkaat radalle?

USA:ssa on myynnissä Model 3 Performanceen Track Package, johon kuuluvat ratarenkaat, kevyemmät vanteet, paremmat jarrupalat ja jarrunesteen vaihto:
https://shop.tesla.com/product/model-3-track-package . Tätä ei Euroopan kaupassa vielä näy. Renkaina on 245/35ZR20 XL Michelin Pilot Sport Cup 2. 20″ × 9″ vanteiden painosta ei näy tietoa. Tesla jatkaa samalla linjalla, että vain 20 tuuman vanteita käytetään Performancessa. Mutta mikä olisi paras radalle, onko se 20 tuumaa vai pitäisikö kokeilla 18″ tai 19″ esimerkiksi?

Varttimaililla olisi varmaan pienempi vanne ja enemmän kumia parempi. Mutta kun Model 3 ei kuitenkaan suoralla ole nopein Tesla, niin miksi sitä optimoida. Rata-ajo olisi ainoa kiinnostava asia, sitähän varten on Track Modekin.

Hiilikuituvanteet saisi hintaerolla Porscheen monta kertaa, vaikka hurjan hintaiset ovatkin.

Unplugged Performancen $15k hiilikuituvanteet näyttävät olevan 19 ja 20 tuuman kokoina heidän sivuillaan: https://unpluggedperformance.com/product/unplugged-performance-up-03-carbon-wheel-package-for-tesla-vehicles/. Näihin Cup 2 päälle ja jonkin verran jarrujen parannusta, siinäpä olisi viimeisen päälle yhdistelmä. Mikä koko vanteelle, onko pienempi kuitenkin radalla parempi? Paljonko kumia vanteen päälle? Oikea leveys? Vaihtoehtoja on aivan hirvittävä määrä ja mielipiteitä varmaan yhtä paljon. Kukin kuljettaja tuntuu valitsevan oman kokemuksen perusteella itselleen sopivan yhdistelmän. Mutta kun omaa kokemusta ei ole, niin ei pysty. Onko neuvoja?

Teknavi testasi Porsche Taycan 4S:n vähän aikaa sitten tulleessa jaksossa Alastaron moottoriradalla. Jakson anti jäi vähän köykäiseksi, koska kuvauksiin oli sattunut sadepäivä ja ajettiin talvirenkailla. Itse rata-ajosta normaalin sähköauton paikaltaan kiihtyvyyden ihastelun lisäksi ei asiaa jaksossa ollut, eikä olisi voinutkaan olla. Näin on siis kana kynimättä miten niin monen ennakkoon kehumat Porschen ajo-ominaisuudet radalla toimivat, varsinkin Tesloihin verrattuna. Model 3 Performance on noin 400 kg kevyempi, suunnilleen samoissa maksimiteholtaan ja ilmoitettu 0-100 km/h aika 0.6 s nopeampi. Näillä pelkillä luvuilla alle 70 k€ Model 3 olisi hyvä vastine rahoille verrattuna Porsche Taycan 4S:n 114 k€ hintaan. Auttavatko arvatut ajo-ominaisuudet ja kaksiportainen vaihteisto radalla? Onko Teslan pidempi sähköisen voimalinjan osaaminen kuitenkin isompi etu?

Hintaerolla Porscheen tekee jo paljon rengas- ja vanneostoksia Model 3:een, ja silti käytössä on matka- ja arkiajossa käyttökelpoinen vähän sähköä kuluttava eli paljon pidemmälle vähän pienemmällä akulla kulkeva auto. Mutta hienot kilpailijat ja kutkuttava olisi vertailla! Jotta olisi kesällä jotain vertailtavaa, pitäisi Model 3 saada renkaiden ja jarrujen suhteen parhaaseen mahdolliseen ratakuntoon. Sitten voisi etsiä Porschen omistajia mukaan, ja jos vielä osaava kuski löytyisi testaamiseen niin olisi kivaa. Jos vain radalle pääsee.

Jokkmokin jääradalla

Tällaisella klubitapaamisella on monta tarkoitusta, ja tällä kertaa ajattelin keskittyä siihen, että ehdin oikeasti harjoitella jääradalla itse kaikenlaista. Aiemmin on enemmän tullut juteltua ihmisten kanssa ja koeajettua eri porukoilla autoja. Totta kai sitäkin päivän mittaa tällä kertaa tehtiin, mutta pääasia minulle oli oma harjoittelu.

Takavalot eivät tässä lumessa pysy näkyvissä millään. Ja vanteet täyttyvät myös.

Tietenkin kaikki sanovat, että jääradalle pitäisi mennä sinne sopivalla varustuksella, eli pitkäpiikkisillä renkailla. Ja uskon, että se on upeaa, kun piikit tasaisesti ja ennakoitavasti purevat jäähän ja antavat kuljettajalle täyden hallinnan pidosta ja luistosta. Ehkä joskus sitäkin voi kokeilla. Mutta nyt tutkin oman auton käyttäytymistä omilla normaaleilla Nokian R3-kitkoilla.

Tilaa siihen oli hyvin. Kolme lyhyempää rataa oli aurattu järven jäälle ja niiden ympärille yksi pidempi rata. Nuo kolme lyhyempää tuppasivat nopeasti kiillottumaan kitkoille todella liukkaiksi, mutta pidempi säilyi paljon ajettavampana koko päivän. Lisäksi rannasta radoille vievä pitkä suora oli aika leveä, ja siinä oli pitkän aikaa tyhjää, joten käytin sitä omiin käsittelyharjoituksiini. Jonkin aikaa tein sitä, että suoraa ajaessa heittelen autoa puolelta toiselle ja yritän löytää rajan, että ei pysy hallinnassa. Sitten kun se löytyy, yritän saada takaisin hallintaa. Yleensä ei ihan onnistu, pyöritään ja pysähdytään loivan vallin reunalle. Siitä varmaan vanteet täyttyivät lumesta päivän aikana. Alkoi meinaan paluumatkan alussa täristelemään aika lailla – olisi pitänyt huomata illalla puhdistaa ne.

Track mode on Performance-mallin erikoisuus kolmosissa. Tietysti kokeilin sitäkin, ja osaavalla kuskilla se on varmaan ehdottomasti koko ajan käytössä. Mutta minulla se on vain varma tapa pyöräyttää auto ympäri heti ensimmäisessä liukkaassa kohdassa. Ilman track modeakin auto kuitenkin antaa mennä mutkassa pienessä sivuluisussa mielestäni oikein mukavasti. Track modella sain olla todella varovainen ja ilman sitä pääsin mutkat hienosti paljon suuremmalla nopeudella. Tekniikan maailman talviautotestissä, joka ilmestyi juuri, arvosteltiin kolmosta juuri siitä, että sen ajonvakautus ei estä täysin sutimista ja päästää autoa hieman vapaammin iloisesti kahva edellä. Mitä monet taas arvostavat!

Teslabjörn pyörittelee jäällä ja tekee videoitaan

Muilla jääratakerroilla viime vuosina (Kemi, kaksi Kittilää, Hyvinkää) ovat päivät olleet aurinkoisia. Nyt oli koko päivä aika hämärää, aika kova homma osan aikaa edes erottaa mihin suuntaan rata kääntyy. Varsinkin loppuiltapäivästä. Mutta oikeastaan taisikin olla aika hyvä päivä videoiden tekoon Teslabjörnillä, kun kontrasti auton sisätilojen ja lumen välillä ei ollut niin kova. Ainakin videoita syntyi useampi, ja hän oli koko ajan autolla joko radalla, pyörimässä eri tavoilla, ajamassa rataa tai pysähtyneenä johonkin selostamassa kameralle. Aivan kokopäiväistä hommaa.

En paljoa kuvaillut radalla muita autoja. Vähän sentään vastaohjausta tässä mutkassa havaittavissa.
Otan aina radalla kaiken irtonaisen autosta pois, latausjohdot ja kamerat ja muun kaluston. Kevennys mielestäni vaikuttaa ihan oikeasti. Jääradalle oli tuotu mökki, jossa ihmiset viettivät aikaa. Minä mieluummin vietin aikaa radalla, kun kerran sinne oli päästy.
Ruotsalaista Model X:ää kiskottiin iltapäivästä syvältä hangesta.

Vaikka paljon pyörähtelin radalla ihan matkustajana, minua ei tarvinnut hangesta hinata ulos. Montaa muuta autokuntaa piti, viimeisenä vielä iltapäivällä todella pitkälle hankeen ajanutta Model X:ää. Näin pitkälle ei pääse ellei ole tuolla suoralla ottanut todella paljon vauhtia. En sitten ottanut selvää tarkemmin mitä oli yritetty. Suorilla kiihdyttäessä jäällä pitää muistaa, että jarrutusmatka on sama kuin kiihdytysmatka, koska molemmat ovat riippuvaisia vain renkaan pidosta.

Illalla taas Jokkmokin torille lataukseen. Tässä vaiheessa olisi kannattanut puhdistaa vanteet ja pyöränkotelot!
Nokian renkaat lahjoitti arvontaan renkaat ja muita palkintoja

Viimeaikaiseen uuteen harrastukseen, kasvissyöntiin, liittyen sellainen huomio, että täällä olin ensimmäistä kertaa hotelliaamiaisella eläinperäisten ruokien pois jättämisen jälkeen. Samaten ensimmäistä kertaa olin järjestetyllä päivällisellä ravintolassa. Vaikka tässä hotellissa erilaisia varsinaisia vegaanivaihtoehtoja ei ollut, sekä aamiaisella että lounailla ja päivällisillä minua palveli aivan täysin noutopöydän salaatti. Ehkä paremmin kuin mikään ei-vegaaniravintolan yritelmä kasvisruoasta. Olen huomannut, että minulle riittää ihan pelkkä monipuolinen kasa vihanneksia aivan kaikilla aterioilla. Sama juttu paluumatkan lounaspaikassa – tavallisen huoltoaseman noutopöydän kasvikset ovatkin loppujen lopuksi hyvin monipuolisia. Siemenet, pähkinät ja öljyt, joita tavallisesti muussia ja lihapullia lautasille lapioidessa ei huomaa, täydentävätkin salaatin täydellisesti. Olen tyytyväinen tämänkin nykyisen elämän tulikokeen suorittamisesta.

Vakoilemassa Polestar ykköstä ja kakkosta
Polestarissa sattui olemaan virta päällä, joten näkyi medianäytön sisältöä
Autoon oli jäänyt ’vaihde’ päälle, vaikka se oli jotenkin pois päältä..

Tällaisissa paikoissa, missä on jääratoja, on myös paljon autonvalmistajien talvitestauspaikkoija. Täälläpäin Volvolla on testejä näköjään, koska uudet Polestar 1 ja 2 löytyivät ihan hotellin parkkipaikoilta. Toisessa oli vieläpä virrat unohtuneet päälle, niin ikkunoiden läpi pääsi näkemään käyttöliittymää vähän. Onhan näistä autoista kaikenlaisia vakoilukuvia jo näkynyt, mutta jännää itse päästä vakoilemaan.

Alkuun paluumatka oli osin auraamatonta ja kulutus oli todella reipas kolmoseksi.

Paluumatka tehtiit kerralla ajamalla toisen teslaklubilaisen kanssa se 1000 kilometriä Helsinkiin noin puoliksi. Tehtiin homma taas aika lailla parhaalla etenemisnopeudella. Hitaiden latauksien aikaan Oulussa syötiin ja lopulta Helsinkiin tultiin melkein ensimmäisenä autokuntana. Mutta ei ihan, koska Vierumäen superilla jäätiin suustamme kiinni rovaniemeläisen tuoreen teslakuskin kanssa. Ehkä se kuitenkin ihmisten tapaaminen on tärkeämpää kuin voittaa pieni epävirallinen kisailu.

Taas kerran tuollaisen 2182 kilometrin viikonlopun jälkeen voi sanoa, että en viitsisi tehdä millään muulla kuin sähköautolla, enkä viitsisi sähköautoistakaan millään muulla kuin Teslalla. Muilla ei eteneminen pitkällä matkalla ole samalla tavalla mahdollista, ei Suomessa eikä muualla maailmassa. Yhdistelmä pientä kulutusta, autopilottia, laajaa ja nopeaa superlaturiverkostoa ja vielä kohtalaista vaihtovirtalatauksen nopeuttakin on vaikea voitta muilla merkeillä vielä vuosiin. Siitä puheen ollen.. tästä linkistä tilauksiin 🙂 http://ts.la/jaakko8123

Radalla kolmosella

Siitä on yli kuukausi, kun sähköautoilla oltiin Alastaron radalla. Nyt on parasta kirjoittaa muusta kuin latauksesta kokemuksista ennen kuin kokonaan unohtuvat. Tilaisuushan on ihan mahtava, että muusta ajosta vapaalla radalla saadaan sähköautokuskien kesken harjoitella.

Autot jaettiin neljään ryhmään ensimmäisiä kierroksia varten.

Ensin ajettiin tutustumiskierros, jossa johtoauton perässä tutustuttiin rataan. Mistä ajetaan sisään ja mistä ulos. Ajolinjoihin tutustuttiin, jos vain ne säilyivät samoina 40 auton jonon perälle.

Hienoja teippauksia oli useammassakin autossa.

Tutustumiskierrosten jälkeen keräännyttiin neljään ryhmään kentälle, ja sitten laitettiin yksi ryhmä kerrallaan radalle. Sen verran pakkaa sekotettiin, että OON-3 otettiin välillä yksin radalle, kun ensi keväänä tulevaa Teknavia kuvattiin.

Tietysti kaikilla oli heti alussa kova hinku radalle, mutta tosiasia on, että parin tunnin päästä rata on vapaa lähteä ajamaan koska vaan, kun suurin osa on siirtynyt lataamaan. Ratakierrokset ovat täydemmällä akulla myös mielenkiintoisempia tietysti, eli ladata kannattaisi ratapäivän alussa enemmän, ja vasta lopuksi ajaa akku tyhjemmäksi.

Nopeilla ratakierroksilla jarrujen lämpötila nousi 500 asteeseen, ainakin tämän infrapunamittarin mukaan.

Viime vuonna joku mittaili jarrujen lämpötiloja infrapunamittarilla, jonka asteikko riitti 250˚C asti. Se oli koko ajan tapissa. Nyt olin ostanut jonkun 550˚C asti lupaavan, ja se radalta suoraan tullessa näytti yleensä 500˚C molemmin puolin. Vastaako se todellisuutta, kai se nyt jotain suuntaa antaa. Kun mittari näytti näin paljon, kannatti ajaa joko rauhallinen ratakierros tai parkkipaikkaa ympäri jonkun aikaa jarruja jäähdytellen.

Radalla monella Model S:llä toisen nopean kierroksen aikana tuli varoitusta akun tai moottorin lämpötilasta. Model 3 Performance ei näitä varoituksia antanut lainkaan, eli akun ja moottorin jäähdytys ovat tosiaankin kunnossa. Emme edes käyttäneet ollenkaan Track Modea, jossa jäähdytys menee erikseen päälle ennen ajamistakin.

Jarrujen lämmöistä auto varoitti kaksi kertaa, molemmilla kerroilla kuskina olin minä. Aika rauhallisesti kaikki ottivat totutellen tämän ajopäivän. Ja niinhän se onkin hauskinta näin sunnuntaiajelijoilla ja radalla harvoin käyvillä kokeilijoilla. Kaskovakuutukset kun eivät ole voimassa..

Renkaista hävisi 2-3 milliä kulutuspintaa 34 kierroksen aikana

Teknavin kuvauksia varten sain autoon lainaan Continentalin SportContact 6 245/30ZR20 XL -renkaat, mikä oli tosi kiva juttu, ottaen huomioon, että 34 ratakierroksella niistä kului rengasliikkeen arvion mukaan 2-3 mm pois. Todella pitävät olivat ratakäytössä, kenelläkään ei ollut valittamista siinä. Sitähän kulutus maantiellä ennakoi myös.

Paineet jäivät säätämättä ajamiselle paremmaksi, olivat rengasliikkeen jäljiltä yläkanttiin ja vähän satunnaiset, 3,0-3,2 baria. Tällaisiin yksityiskohtiin pitää kiinnittää huomiota seuraavalla kerralla.

Ja kumia suorastaan varisee

Päivä kului välillä muutama kierros ajaen aina eri kuskilla ja välillä taas itse. Sitten auto lataukseen ja katsomaan muiden menoa tai juttelemaan yleensäkin muiden ihmisten kanssa.

Esko Erikäisen ajelun kuvauksia Teknavia varten ja sitten oma ratakierrokseni.

Se jäi harmittamaan, että GPS-tallennin jostain syystä ei ollut tallettanut mitään muistikortille. Eli tarkat kierrosajat ja ajolinjat eivät ole tiedossa. Videolta olen saanut, kiitos Perttu Immosen, omalle yhdelle kierrokselleni ajan 1:45. Jos olisi muistanut painaa edes auton kameroiden tallennusnappia kierrosten jälkeen, olisi dataa enemmän.

Katsomossa kahvilla
Päivän päätteeksi kerättiin ja kuljetettiin mainokset radalta pois. Näyttävä liputus ja kunniakierros!
Renkaat pois vaihdettaessa näkyi, että 2-3 millimetriä oli pintaa kulunut pois.

Ensi vuonna varmasti taas radalle, ja kolmosella nimenomaan, kun mahdollisuus tulee. Ja talvella jääradalle.

Ratapäivällä tärkeintä: lataus, lataus, lataus

Lokakuun alussa oli Alastaron moottorirata antanut hienon mahdollisuuden sähköautoille tulla ajamaan radalle. Teslaklubin kanssa yhteistyössä järjestettyyn päivään osallistui yli 40 autoa. Paljon ässiä ja kolmosia, ja yksi X oli myös paikalla ja muitakin sähköautoja.

Radan sähköliittymä on alavarikolla. Siksi lataus oli varminta siellä.

Ennen muita asioita rata-ajamisesta haluan nostaa esille sen, mikä yleensäkin tekee rata-ajosta mielekästä: lataus täyteen ennen radalle tuloa ja tarpeeksi nopea lataus radalla ollessa. Koska sähköä kuluu, ja jos sitä ei saa akkuun tarpeeksi, jää ajaminen vähiin.

Alastarolle tultaessa tämä tarkoittaa, että latausta optimoidaan mahdollisimman nopeilla latureilla koko matka radalle. Tietysti, jos voi majoittua edellisen yön mahdollisimman lähellä, se poistaa matkalla tarvittavaa latausta, eikä tarvitse lähteä liikkeelle niin aikaisin. Alastaron lähellä on kolme pikalaturia, joilta Tesla saa noin 45 kW: Aura, Säkylä ja Huittinen. Niille kannatti mennä, että saa akun mahdollisimman täyteen perillä. Niillä kannattaa ladata kun latausteho laskee alle sen, millä nopeudella radalla pystyy lataamaan, eli auton sisäisen laturi tehon.

Paimion superlaturi

Ennen näitä 45 kW CCS-latureita kannattaa hyödyntää Teslan superlaturit, jos niitä on matkan varrella tai pienen mutkan takana, koska niillä teho tällä hetkellä on parhaimmillaan 120 kW. Niillä lataaminen kannattaa lopettaa, kun teho laskee alle noin 40 kilowatin, koska lataus alkaa seuraavalla CCS-laturilla sitä nopeammin.

Täyteen ei tietenkään kannata ladata, latasimme 38 minuuttia.

Tämä laturitilanne radalle tullessa paranee seuraavaan kertaan mennessä todella paljon, koska Huittisiin tulee Teslan superlaturi! Vielä ei tiedetä montako laturia sinne tulee, mutta vähintään kaksi. Siitä tulee paras reitti radalle, matkaa on 24 kilometriä Huittisista, eli akku on 90 prosentin paikkeilla radalle tullessa.

Säkylässä käytin latausajan hyväksi ja viimeistelin isomman laturin pistokkeen

Ratapäivänä sunnuntai-aamuna lähdimme liikkeelle hieman ennen seitsemää. Tietysti juuri tänä aamuna oli autohallin 32 A automaattisulake lauennut, kun siellä kahta Teslaa ladattiin 16 ampeerilla. Joskus ne laukeavat nimellisvirrallakin. Mutta aamulla ehdin 70 prosenttiin asti silti ladata. Paimion superilla ladattiin 38 minuuttia 16 % => 91 %, ja ajoimme Säkylään lataamaan 45 minuutissa 58 % => 97 %. Siinä ladatessa askartelin mukana olleiden tasavirtalaturien johdot kuntoon – laitoin 3×63 A pistokkeen isompaan laturiin paikalleen.

Kulutus ennen ja jälkeen Säkylän pysähdyksen

Autoon oli asennettu ratapäivää varten sponsorin, Continentalin renkaat. Niissä oli erinomainen pito radalla, mutta ajossa hieman isompi kulutus. Nollakelillä ja välillä kostealla moottoritiellä kulutus nousi 260 Wh/km paikkeille, joten latausta tarvittiin hieman enemmän kuin normaalirenkailla näillä matkoilla.

Kona pienemmässä ja Model 3 isommassa laturissa

Minulla oli mukana kaksi TeleWellin myymää CCS-laturia: 40 ampeerin matkalaukun kokoinen malli ja 60 ampeerin (lisämoduleilla 100 ampeerin) iso kaappi. Pienemmässä, matkalaukkumallissa, on matkalaukkukahva helppoon siirtämiseen ja pyörät alla. Se oli lainassa ja esittelyssä TeleWelliltä tapahtumaa varten. Isomman ostin omaksi tarkoituksena kokeilla sen toimivuutta ja käytännöllisyyttä tällaisissa tilaisuuksissa tai muissa paikoissa, joissa nopeammasta latauksesta normaalien pikalatausverkkojen ulkopuolella olisi hyötyä.

Alavarikon tornin juurella oli runsaasti 32 ja 63 ampeerin rasioita

Latausteho on virta kertaa jännite, ja kun laturi antaa tiettyä maksimivirtaa, niin latauksen teho riippuu sitten jännitteestä. Jännite riippuu auton akun jännitteestä. Se on eri autoissa eri, ja vielä hieman muuttuu sen mukaan onko akku tyhjä vai täynnä. Täytenä akun jännite on korkeampi. Teslojen akkujen jännitteet ovat noin 350-380 V, täytenä vielä hieman enemmän ja aivan tyhjinä ehkä vähemmän. Eri Tesloissa on hieman eri jännitteet. Näin kun lasketaan, voidaan todeta, että Teslat lataavat 40 ampeerin laturista 14-15 kW teholla ja 60 ampeerin laturista 21-23 kW teholla.

Jaguar saa 18 kW 40 ampeerin laturista

Muilla autoilla on erilaisia akkujännitteitä: esimerkiksi Jaguar i-Pacen akkujännite on noin 450 V. Jaguar lataakin pienemmästä laturista 18 kW teholla ja 60 ampeerilla 27 kW teholla. Koska Jaguarin sisäinen laturi on vain yksivaiheinen, on pienempikin laturi todella iso harppaus lataustehossa. Tämä 40 ampeerin laturi voi olla aika suosittu ostos Jaguarin kotilaturiksikin. Taksikäytössä se on iso parannus tauon aikana lataukseen. Nyt maahantuojalta koeajossa, ei tosin radalla, ollut Jaguar pääsi tämän laturin ansiosta paremmin kotimatkalle. Hyundai Kona sai myös rata-ajoon paremmin sähköä kuin yksivaihelaturistaan. Tällaisia latureita on ollut hankala hankkia Suomesta ennen, mutta nyt TeleWell Oy myy niitä verkkokaupassaan suoraan. Valmistajina kaapeleille on OnitL, hakkuritvirtalähteille ShenZhen Power Co ja tuotekehitys ja markkinointi on TeleWellillä.

Ison laturin painoa sai kevennettyä, kun kolme 20 ampeerin laturiyksikköä poisti sen sisältä. Ne mahtuivat Model 3:n takakontin alapuoliseen tilaan.

Model 3:n sisäinen laturi on jo 11 kW, joten siksi itselleni tuo vähintään 60 ampeeria ja 22 kW vasta tuo merkittävää hyötyä. Mutta se onkin sitten ihan ratkaiseva tällaisena ajopäivänä. Ratakierroksella voi kulua 4 % akkua, jäähdyttelykierroksella pärjää yhdellä prosentilla. Päivän aikana radalla latasin tällä laturilla noin 49 kWh ja radalla kului noin 84 kWh yhteensä 34 kierrokseen. Sillä aikaa kun tällä autolla ajettiin, pääsivät muut kolmoset myös lataamaan nopeammin.

Rata-ajossa 1000 Wh/km on ihan realistinen kulutus.

Radalla ajoon kuluu sähköä, mutta ratapäivän jälkeen pitää vielä päästä kotiinkin. Rata-ajan loputtua radalla ladataan vain sen verran, että päästään lähimmille pikalatureille. Meillä oli sen verran jäljellä, että pääsimme suoraan Paimioon. Siellä oli hieman ennen meitä ollut aika kova ruuhka, kun suurin osa radalta tulevista Tesloista täytti 6 toimivaa laturia. 2 tolppaan on ollut pitkään poissa käytöstä Paimiossa. Eli pieni porrastus radalta lähtiessä tällaisesta tilaisuudesta on paikallaan.

Tavallaan se, että minulla oli omaa nopeaa latausta radalla mukana auttoi myös paluumatkan porrastuksessa: lähdimme radalta viimeisinä, koska pystyimme ajamaan pidempään – yhteensä 34 kierrosta, ja lähtiessämme läheiset pikalaturit olivat jo vapautuneet muista radalta poistuvista autoista.

Autourheilu tarvitsee siis nopeaa latausta radalle tai aivan sen läheisyyteen. Ei ihme, että Tesla asensi superlaturit Nürburgringille. Muuten heidän oma testauksensakin siellä olisi hankalaa täysipainoisesti. Huittisiin tuleva superlaturi auttaa vähän Alastarolle mennessä, mutta sekin on sellaisella etäisyydellä, että päivän aikana lataamassa käymiseen menee helposti puolitoista tai kaksi tuntia, eikä voi muiden kanssa jutella sinä aikana radalla.

Kun nyt hankin tällaisen ison laturipöntön, ja kotona sille ei todellista käyttöä ole, yritän etsiä tilaisuuksia saada se käyttöön jossain, missä tilapäinen pikalataus auttaisi sähköautoilun kehittämistä. Autourheilu- tai muut autoilutapahtumat tai joku autojen testaustilaisuus tai testauspaikka esimerkiksi. Ideoita otetaan vastaan!