Matkoja jalan

Juoksin toukokuun puolessa välissä HCRD maratonin. 11 vuotta sitten jostain sain päähäni ensimmäisen kerran juosta, ja 2017 juoksin edellisen, eli nyt oli jokunen vuosi mennyt juoksematta. Parina vuonna oli jotain muuta samaan aikaan ja sitten tuli korona ja työmatkaliikunta väheni.

Ilmoittauduin viime vuonna, ja sitten olin muistavinani, että juoksu on joskus elokuussa. Mutta helmikuun alussa tajusin, että hupsista se onkin toukokuun 13. päivä. Kolme kuukautta aikaa nostaa työmatkapyöräilyn tasosta peruskuntoa. Mahdollisimman nopeasti, kuitenkin rikkomatta itseään. Parhaasta ajastani, 4 tuntia 11 minuuttia on kuitenkin melkein vuosikymmen, joten tällä harjoittelulla asetin tavoitteen mennä alle 5 tunnissa ilman vakavia vammoja.

Ajan suhteen taloudellisin tapa saada liikuntaa on juosta työmatkaa, joka on noin 7 kilometriä – 6,5 km juoksua ja sitten jäähdyttelen kävelemällä loput. Ensimmäisinä viikkoina juoksin pari kolme kertaa sen yhteen suuntaan ja loput pyöräilemällä. Vähitellen lisää kilometrejä viikkoon, että viimeisinä viikkoina kolmena päivänä juoksin edestakaisin. Olisi ollut hyvä lisätä matkakestävyyttä myös juoksemalla pidempiä lenkkejä, 15 kilometriä useamman kerran ja sitten joku 20-25 kilometrinen pari viikkoa ennen maratonia. Mutta aikaa ei oikein tuntunut löytyvän sille, eli piti mennä peruskunnon kohottamisella. Arvelin näiden työmatkajuoksujen perusteella, että ajaksi tulisi noin 4 tuntia 45 minuuttia.

Tuo harjoittelu ei vielä mitään ihmeellistä tarkoittanut ravinnon suhteen, ehkä hieman lisää hiilareista energiaa juoksupäivinä ja ajoittain ylimääräinen paketti tofua pannulle. Tämä harjoittelu nyt ei ollut niin kovaa, että olisi tarvittu mitään kehonrakentajan yli 2 grammaa/painokilo proteiinia, mutta hieman kiinnitin siihen huomiota. Työpaikan lähellä on hyviä lounaspaikkoja, joissa on yleensä hyvät vegaaniset pääruoat ja salaattipöydässäkin monipuolisesti kaikenlaista. Keilaniemen Dylaneissa tulee käytyä eniten ja muutkin lähellä ovat hyviä.

Viimeisellä viikolla ennen maratonia juoksin lenkit sunnuntaina, maanantaina ja keskiviikkona ja viimeiset kaksi päivää pyöräilin rauhallisesti töihin. Keskiviikon juoksun töihin teinkin hyvää vauhtia, keskiarvona alle 6 minuutin kilometreillä. Tuntui hyvältä ja helpolta tämä viimeinen harjoitus. Hiilihydraattitankkauksen aloitin keskiviikkoiltana, ylimääräisellä nuudelipaketilla normaalin iltaruokasalaatin lisäksi, ja sitten perjantai-iltaan asti aina paketti nuudeleita jos vain sai mahtumaan, vaikkei erityisesti olisi maistunutkaan. Juoksuaamuna en enää syönyt mitään, koska lähtö oli jo 9.30. Aiempina vuosina lähtö on ollut vasta iltapäivällä, ja silloin olen syönyt vielä pastat aamulla.

Tämä palautuminen ja tankkaus tuntui menevän ihan nappiin, koska juoksuaamuna oli levännyt ja energinen olo. Valkovaseliinia nivusiin ja kaikkiin niveltaipeisiin ja varpaanväleihin ja nänneihin. Isot kangasteipinpalaset nännien päälle. Juoksunumero paitaan kiinni sellaiseen kohtaan, että hakaneulat eivät hankaa mitään arkaa kohtaa. Lippis päähän.

Lämmittelyksi minulle riittää, että kävelen 2,5 kilometriä kotoa Paavo Nurmen patsaalle. Se on ihan sopivasti, ei parane tehdä mitään juoksulenkkiä minun kunnollani. Lähtöalueella jäin vähän taaemmaksi ja 4:45 jänikset, joiden tahtia olin ajatellut juosta, olivat jossain edessäpäin. Huippujuoksijat asettuvat lähtöviivalle etummaisiksi ja siitä sitten taaksepäin tavoiteajan mukaan, joten minunlaiseni kävelevät ensin muutaman minuutin kohti lähtöviivaa ennen kuin pääsevät matkaan. Laitoin MapMyRunin päälle ja Ouran myös, mutta Ouran sykemittaus ei mennytkään päälle. Eipä haittaa se, syke on mitä on. En katsonut kumpaakaan sovellusta koko juoksun aikana.

Lähdin juoksemaan sellaista tahtia mikä tuntui hyvältä, hieman varoen innostumista kun isossa porukassa juoksee. Tulee herkästi alussa mentyä muiden mukana liian kovaa. Ajattelin vauhdista, että tällaista voisi jatkaa ikuisesti. Jossain kaukana edessä menivät 4:45 jänisten liput, mutta tämä ei haittaa, koska pääsin lähtöviivan ylikin jonkin aikaa heidän jälkeensä. Mukavalta tuntui ja annoin osan ihmisistä mennä ohi ja osaa taas ohittelin, ihan omaa vauhtia ja omaa juoksua mennen.

Jokaisella juottopaikalla on minulla ollut tapana ottaa aina kaksi mukia juotavaa: toinen urheilujuomaa ja toinen vettä. Juottopaikoilla ei kannata jäädä ensimmäiselle pöydälle jonottamaan vaan menee suoraan viimeiselle, siellä ei ole ruuhkaa. Mukit mukaan ja sitten pikku hiljaa siemailee niistä kunnes kaikki on juotu. Pakottaa itsensä rauhassa vaan juomaan. Mukit joutuu heittämään viimeisen roskiksen jälkeen vain reitin varrelle, kun tämä juominen usein kestää juostessa pitkään.

Ensimmäisellä juottopaikalla oli aikamoinen härdelli, ja siinä sumassa kadotin käsityksen siitä missä ne jänikset olivat. No jatkoin omaa tahtiani ja hyvin meni. Olisiko kymmenisen kilometriä mennyt, kun sitten alkoi jäniksiä näkyä edessäpäin, ja hupsista, ne olivatkin 4:30 jänikset. No liityin porukkaan ja kun kuitenkin juoksu sujui, niin menin muutaman kilometrin päästä heistä ohi. Voisi ajatella, että ei ehkä viisasta, jos ei usko pystyvänsä alle 4:30 aikaan, mutta ei jotenkin tuntunut, että himmaamalla vauhtia olisin saanut säästettyä jalkoja tai energiaa loppumatkaan kuitenkaan.

Matka jatkui samalla intensiteetillä, en tiennyt tahdistani mitään muuta kuin miltä se tuntui. Vähitellen 25 kilometrin paikkeilla alkoi jaloissa tuntua jäykkyyttä, ja juoksemisesta tuli enemmän väkinäistä ja tahti hidastui pikku hiljaa. Pitkien lenkkien puuttuminen harjoittelusta alkoi tuntua. Samana päivänä juoksemalla edestakaisin luulisin, että se lyhyt palautumisaika työpäivän aikana toimi vähän kuin yksi pidempi lenkki, mutta ei se ihan sama ole kuitenkaan, ja sellaiset yli 20 kilometrin harjoitukset puuttuivat joka tapauksessa. 30 – 35 kilometrin kohdalla toisaalta oli jo toivoa siitä, että enää yhden työmatkan verran jäljellä, mutta toisaalta hiukan jäykemmältä tuntui koko ajan. Viimeiset kilometrit tuntuivat kuluvan hitaasti, vaikka vauhti ei hidastunutkaan mitenkään dramaattisesti. 4:30 jänikset menivät tasaista vauhtiaan ohitse.

Stadionille tulo on tietysti aina juhlallista. Viimeiset 200 metriä juostaan siellä. Loppukiriin minulla on yleensä aina jonkun verran jaksamista jäljellä. Ihan räjähtävästi ei 200 metrin kohdalla vielä jaksanut lähteä, mutta pikku hiljaa kiihdyttelin ja viimeiset 100 metriä ihan innolla edes vähän kovempaa menin. Sillähän varmistaa, että maalin jälkeen kävely on mahdollisimman vaikeaa..

Maalissa pienen loppukirin jälkeen.

Loppuajaksi tuli 4:34:13, eli paljon odotuksia paremmin, ja mielestäni ihan hyvä melkein 53-vuotiaalle. Ei yhtään rakkoa missään eikä hankaumia. Edellisillä maratoneilla aina on tullut jalkapohjaan toiseen jalkaan ainakin yksi iso rakko. Lenkkarien nauhat eivät ehkä olleet ihan tarpeeksi kireällä, jalka pääsi liikkumaan ja isovarpaiden ja vasemman pikku- ja nimettömän varpaan kynnet saivat verta alleen. Mitenkään nopeasti ne eivät lähteneet, parin kuukauden jälkeen alkaa olla alla uutta kynttä ja osa vanhoista on pudonnut jo.

maratonikähyvitettysijapäiväpuolimaratonikähyvitettysijapäivä
20125:02:114:49:36364717.8.2:13:112:07:3877245.5.
20134:24:194:11:15280917.8.1:58:421:52:5057754.5.
20144:11:233:57:00174316.8.
20154:41:204:23:02255815.8.1:53:391:46:15300116.5.
20161:58:251:49:48339014.5.
20174:53:254:29:47159012.8.1:59:051:49:29311713.5.
20234:34:133:59:20111513.5.
Eri vuosien juoksutuloksia.

Samana päivänä oli kyllä vaikea kävellä illalla, mutta tietysti se onnistuu. Sunnuntaina tehtiin muutaman kilometrin kävelylenkki, ja maanantaina pyöräilin töihin. Juoksuaskeleita ei tullut mieleen ottaa ennen keskiviikkoa. Ei tuossa palautumisessa ollut hankaluutta siis myöskään. Jotkut kysyivät otanko kipulääkkeitä juoksun jälkeen. Ei ole kyllä tullut mieleenikään, tosin en muutenkaan ole ottanut kuin yhden Buranan vuosia sitten, koska Lulu suositteli sitä kun polvi oli sijoiltaan.

Pidän sekä harjoittelun, suorituksen että palautumisen helppoutta yhdeltä osaltaan vegaanisen ruokavalion ansiona. Sitä voin suositella kaikille. Energiaa tuntuu riittävän pitkiä aikoja tasaisesti. Tätä tutkimuskin tukee: ”Kasvipohjaisilla ruokavalioilla on keskeinen rooli sydän- ja verisuoniterveydessä, mikä on kriittistä kestävyysurheilijoille. Erityisesti nämä ruokavaliot parantavat plasman lipidipitoisuuksia, verenpainetta, painoa ja verensokerin hallintaa, ja osana terveellistä elämäntapaa niiden on osoitettu parantavan kalkkeutuneita valtimoita. Mahdollisuus, että tällaiset ruokavaliot voivat myös parantaa suorituskykyä ja nopeuttaa palautumista kestävyysurheilussa, johtuu niiden vaikutuksista verenkiertoon, kehon koostumukseen, antioksidantteihin, tulehdustilaan ja glykogeenin varastointiin. Nämä ominaisuudet tarjoavat tieteellisen perustan kestävyysurheilijoiden kasvipohjaisen ruokavalion käytön lisäämiselle.” (oma suomennos)
Barnard ND, Goldman DM, Loomis JF, Kahleova H, Levin SM, Neabore S, Batts TC. Plant-Based Diets for Cardiovascular Safety and Performance in Endurance Sports. Nutrients. 2019; 11(1):130. https://doi.org/10.3390/nu11010130

Ensi vuodelle olen ilmoittautunut taas samalle maratonille. Mikähän pitäisi olla tavoite? Paljonko haluan harjoitella, käyttää siihen aikaa? Neljän tunnin alitus olisi hirmuinen ponnistus, en oikein usko siihen. Jos katson mikä on ikähyvitetty aika minun ikäisillänin neljän tunnin juoksijoilla, niin minun pitäisi olla samassa kunnossa kuin nuoren juoksijan tuloksella 3:33. Pitäisikö ajan parantua vai pitäisikö vaan mennä tasaisella harjoittelulla sitä vauhtia mitä siitä tulee?

Näin hyvin en ole ennen syönyt

”Mennään syömään jonnekin, jossa on jotain mitä voit syödä” sanoi ystäväni. Hetken ihmettelin. Minähän voin syödä mitä vaan. Ei minulla ole allergioita. Sitten muistin, että vieläkin moni kutsuu muutakin kuin vegaanista ruokaa ruoaksi ja syökin sitä. Siis omassa nykyisessä kuplassani ruoan käsite on niin täysin muuttunut.

Mei Linillä oli täysin vegaaninen ravintola Lönnrotinkadulla. Nykyään ei enää täysin.
Huoltoaseman vegaaninen pannu. Joku kasvisproteiini tässäkin.
Ennen etätyöaikaa työlounaat pelasti Dylan, jonka salaattipöytä oli upean monipuolinen lounas sellaisenaan.

Muutosta ja sen asteittaista edistymistä kuvaa se, mitä ajattelen tarjota esimerkiksi vieraille ruoaksi. Vuosi sitten, kun vielä suunnittelimme ystävien kutsumista kesällä kylään, oli ajatuksena, että vaikka itse olemme vegaaniruokavaliolla, niin hankitaan nyt sitten vieraille jotain lihaleikkeleitä ja juustoja. Kun niitä on aina ennenkin tarjottu. Merkitään ne vain hyvin ja annetaan tähteet vieraille mukaan. Mutta tässä vuoden aikana ajatus on alkanut tuntua kummalliselta. Kun oman mielipiteemme mukaan kukaan ei edes huomaa, että jotain puuttuu, vaikka ei satu olemaan mitään eläintä pöydässä. Miksi sitten nähdä turhaa vaivaa yrittää hankkia jotain, mitä emme muuten hankkisi. Niin se ajattelu muuttuu.

Uunibataatti, herkkusienet, maissi, joku kasvismakkara, ja eiliset ruoantähteet grillissä.

Ruokakaupoista K-ryhmä erottuu selvästi edukseen sen takia, että siellä vegaanisia tuotteita on suurimmaksi osaksi ryhmitelty omiin hyllyihinsä ja merkitty ne hyllyt hyvin. S-ryhmä on laittanut vegaaniset vaihtoehdot muiden tuotteiden sekaan niin, että niitä on vaikea löytää tai edes tietää, onko niitä ja mitä tuotteita. Lidlissä valikoima on huonoin ja vaihteleva, eikä tuotteita myöskään ole helppo löytää. Hyvä merkintä ja ryhmittely on erinomainen idea. Sekasyöjä ei kuitenkaan vahingossa ota makkaroiden joukosta kasvistuotetta ja sen takia vaihda ruokavaliota, sitä on turha odottaa.

Taas yhden kattilan pasta. Tässä oli jotain proteiinituotetta.
Lounas yhden kattilan pastasta, kikherneellä.

Miltä ruokakaupassa tuntuu kulkea pitkien lihaa sun muuta täynnä olevien hyllyrivien ohi? No aika lailla samalta, kuin tuntuu mennä rautakaupassa ilmastointiputkihyllyn ohi, jos on etsimässä ruuveja. Ei niitä edes huomaa. Helpompaa olisi tietysti kaupassa, jos aina ei tarvitsisi vaikkapa joka mausteesta ja karkista katsoa tuoteselostetta, että onko nyt sitten saatu laitettua sekaan kalakastiketta, maitojauhetta, laktoosia, hunajaa, kirvoja, mitä mielikuvituksellisimpia osia eläimistä. Olisipa ihan kokonaan vegaaninen ruokakauppa. Eikö Helsingin keskustan alueella sellainenkin menestyisi? Muukin, kuin Helsinginkadun vegaanikauppa, jossa on siis harvinaisemmat vegaanituotteet kaikki, mutta ei tavallisia päivittäistavaroita. Nyt kun miettii miten sitä käyttäytyy ruokakaupassa, niin onhan se niin, että on alkanut ällöttämään lihahyllyn vieressä, jos sen huomaa. Tätä ällötystä luonnollisesti sitten välttelee sillä, ettei katso erityisesti sinnepäin.

Kahta eri kastiketta, pastaa ja riisiä, ja vielä T.L.C teriyaki-subi.
Noutopäivällinen kasvishampurilaisista ja vielä sienikastikekin.
Subwayllä oli herkullinen T.L.C teriyaki. Todella harmillista, ettei ole enää.

Tässä on puhuttu paljon siitä, mitä ei syö ja mikä ällöttää. Mitä sitten syömme ja mikä on hyvää?
– Pasta. Hiilihydraatteja tarvitaan paljon, jotta energiaa saa tarpeeksi.
– Ohra. Hurja uusi löytö tylsää riisiä korvaamaan. Joka jyvä on kuin pieni leipä.
– Leipä. Jotenkin olen löytänyt leivän uudelleen. Mikä makujen maailma, ja kuitua ja hiilareita tarpeeksi. Kaura ja sekaleivät. Päälle margariini, hummus, Juureva, tomaatti, herkkusieni, suolakurkku, juustonkaltaiset tuotteet, Santun vegvurstiakin.
– Kastike syntyy tomaattimurskasta ja mitä siihen sitten sekaan laittaakaan: oliivi, valkosipuli, yrttejä, pähkinöitä, papuja. Rypsiöljyllä voi lotrata vapautuneesti.
– Kasvisproteiinivalmisteet ovat mukavan tiiviitä tapoja saada proteiinit ilman, että ihan hirveää määrää vihanneksia tarvitsee tehdä. Mitä nyt sattuu kaupasta tulemaan mukaan niin sekaan vaan. Seitan, nyhtökaura, härkäpapu, makkarat, pihvit eri merkkisinä. Osa hyviä ja osa jakaa mielipiteitä. Kyllä niitä huonompia viritelmiäkin poistuu markkinoilta koko ajan.
– Keitetyt vihannekset riittävän usein, ettei pelkkää pastaa.
– Salaatti kaikenlaisista mitä sattuu vihanneshyllyistä tulemaan vähän joka välissä.
– Pitää tietysti mainita vitamiinit, pähkinät, chia-siemenet, joo on huolehdittu ne.

Kauraleipiin olen ihastunut. Santun vegvurstia ei tarvitse olla paksua viipaletta maustamista varten.
Suomalaisen klubin kasvisannos. En muista enää mitä oli.

Entä ravintolat? Joo ärsyttäähän se, että ei voi vain kävellä mihin tahansa ravintolaan sisään ottamatta selvää, onko siellä yhtään mitään syötävää. Mutta vähän hakuja, niin kyllä se paikkakunnan ravintoloista selviää missä ruokaa on. Parasta on, jos on jo mainittuna tarkasti, että annokset ovat vegaanisia, eikä jotain epämääräistä ’vege’ sitä sun tätä, joka voi olla täynnä juustoa ja munaa. Toki aina voi kysyä, mutta miksi valita paikka, jossa pitää kysyä, eikä sittenkään voi olla varma oliko henkilökunnan asiantuntemus kohdallaan, kun voi webisivulta päätellä jonkun toisen ravintolan kiinnittäneen asiaan huomiota.

Kreikassa noutopöytä oli kyllä täynnä myös kypsennettyjä kasviksia.
Salaattia hotellin noutopöydästä on kiva saada, kun ei tarvitse itse pilkkoa.

Viime kesän loma Kreikassa kertoi sen, että hotellin täyshoito ja buffetit voivat olla hieman rajoittuneita. Henkilökunta oli hyvin avuliasta ja otti selvää kustakin ruoasta mitä se sisälsi, mutta puutteelliset merkinnät ovat kuitenkin lisävaiva. Sitä tässä tulee ihmetelleeksi, että miksi pitää tunkea eläinaineksia paikkoihin, joissa ne ovat aivan turhia. Esimerkiksi pasta oli aina voilla pilattu, ja piti pyytää erikseen annos ilman sitä. Muuten kun tässä päästään matkustamaan vapaammin, niin haluamme ottaa kohteesta tarkasti selvää etukäteen, millaisia ravintoloita on lähistöllä ja millainen on hotellin tarjonta. Mieluiten valitsee kohteeksi vaikkapa jonkun vegaanisen hotellin – onneksi sellaisiakin on alkanut tulla.

Ensimmäisiä ravintolapettymyksiä – kasvishampurilainen oli jotain hajoavaa mössöä leivän välissä.

Lounaat kotona etätöissä ovat tietysti samalla saaneet tekemään edes jotain ruokaa, ja nopeasti. Siinä ei monimutkaista salaattia jaksa pilkkoa, vaan suosikkeina ovat yhden kattilan pastat ja mitä valmisruokaa nyt sattuu kaupassa olemaan.

Pikainen kasvispiirakka ja salaattia etätyölounaaksi.

Kokonaisuutena, näin hyvin en ole ikinä syönyt kuin nykyään vegaanisuuden myötä. Arkinen ja pikainenkin ruoka, jopa niin sanottu roskaruoka, on maukkaampaa kuin ennen. Kun ruoka ei ole vain joku eläin ja jotain mitä nyt sattuu olemaan sen kanssa. Vaan monipuolista ja monenlaista makua erilaisista kasveista. Melkein 50 vuotta ihan hukkaan ehti mennä ennen tätä.

Vegaaniruokavalio, puoli vuotta

Pientä päivitystä. Lopulta painoni vakiintui noin 10 kg alemmaksi kuin ennen ruokavalion vaihtoa. Sattuu olemaan juuri se paino vielä, minkä ainakin jossain on sanottu antavan optimaalisen painoindeksin. Kiva. En osannut odottaa tätä.

Poutun ”Muu” ja Moving Mountains ovat parhaita kasvismakkaroita grilliin.

Miten kokeilla tai vaihtaa vegaaniseen ruokavalioon? Mitä pitäisi tietää, ettei tee jotain vahinkoa terveydelleen? Tämän lyhyen kokemuksen perusteella mielestäni helpointa on vain ajatella, että vaihtaa nyt ruokavalion, ilman jotain aikarajaa, kuten ”kuukausihaastetta”. Ja lupaa vaihtaa takaisin tai johonkin muuhun, jos ei tunnu hyvältä. Ja ei mitään hurjaa tiedonhankintaa ja suunnitelmaa ennen muutosta. Saman tien vaan aloittaa. Parissa päivässä ei ehdi tuhota terveyttään, mutta ehtii googeloida kaiken tarpeellisen.

Joitain huomioita ja omia vinkkejä:
– Vitamiiniksi VEG1, sisältää sopivasti kaiken vegaanin (ja itse asiassa kaikkien) tarvitseman. Esimerkiksi Ruohonjuuresta. Ehkä lisäksi lisää D:tä.
– Omega-3 saksanpähkinöistä tai chia-siemenistä on kiva.
– Energiaa saan pastasta ja leivästä hyvin. Leivälle humusta, Juureva-levitettä, Porlammin vuustoja (se normaali ja cheddar ovat hyviä), tomaattia, herkkusientä. Pähkinävalkohome on myös hyvä.
– Kunnon ruokaa jos ei jaksa tehdä, vegaanipikaruokaa, valmiita annoksia ja kasvispiirakoita ja lihannäköistäkin mikrotettavaa löytyy kyllä.
– Mutta normaalisti paljon monipuolisia vihanneksia, salaattia, parsakaalia, papuja, herneitä, humusta, öljyjä, oliiveja, hedelmiä ja marjoja, herkkusieniä, kaura- ja tofujuttuja mitä vaan, kyllä se siitä.
– Juustoista luopumisessa täytyy varautua pikku hiljaa vähentämään tai varautua siihen, että se on vaikeaa, koska niiden sisältämillä opiaateilla (kasomorfiini) voi olla riippuvuutta aiheuttavaa vaikutusta.
– Vaikka sokeriset herkut ja juomat olisivat vegaanisia, niin niihinkään ei kannata retkahtaa liikaa.
– Pari viikkoa voi olla maha joskus sekaisin. Ruoansulatuksella kestää tottua näin isoon muutokseen.
– Kestää myös oppia vihannekset, jotka eivät itselle ehkä hyvin sovi.

Ei tarvitse näyttää terveelliseltä kaiken vegaaniruoan.

Moni muutos ruokavalion vaihdoksessa tapahtuisi vaihtaa mihin vaan – muutoksessa kiinnittää huomiota syömiseensä eri tavalla. Itselle tässä oli kyse muutoksesta parhaan tiedon mukaan terveellisimpään ruokavalioon, jolla samalla torjutaan tehokkaimmin ilmastonmuutosta. Miksei saman tien valitse parasta?

Keräsin tähän elokuvia ja sarjoja, joissa käsitellään vegaaniruokavaliota tai muita ruokavalion ja terveyden asioita. Alussa ne tärkeimmät ja mitkä olen nähnyt, lopussa löytämiäni joita en ole vielä katsonut.
Forks Over Knives https://www.justwatch.com/fi/elokuva/forks-over-knives (AppleTV)
What the Health https://www.justwatch.com/fi/elokuva/what-the-health (Netflix)
The Game Changers https://www.justwatch.com/fi/elokuva/the-game-changers (Netflix)
Cowspiracy https://www.imdb.com/title/tt3302820 (Netflix)
Food, Inc. https://www.justwatch.com/fi/elokuva/food-inc (Google Play, AppleTV)
Globesity: Fat’s New Frontier https://www.primevideo.com/detail/0L8GZWCH1U7SDBG713PX8JAWNG/ (Amazon prime)
Why Are We Fat? https://www.primevideo.com/detail/0R5LDBDGTCTCT30GY4GU848VAG/ (Amazon prime)
Fat, Sick & Nearly Dead https://www.justwatch.com/fi/elokuva/fat-sick-and-nearly-dead (Amazon prime)
Fat, Sick & Nearly Dead 2 https://www.justwatch.com/fi/elokuva/fat-sick-and-nearly-dead-2 (Google Play, AppleTV)
Fast Food Vegan https://www.primevideo.com/detail/0LTTCVHZQ0Z4A1QP520OK7ARKW/ (Amazon prime)
Food Choices https://www.justwatch.com/fi/elokuva/food-choices (Amazon prime)
What about protein? https://www.imdb.com/title/tt8713682/ (Amazon prime)
The Milk System https://www.netflix.com/title/80234791 (Netflix)
Supersize Me https://www.justwatch.com/fi/elokuva/super-size-me (Amazon prime)
Unsupersize Me https://www.justwatch.com/fi/elokuva/unsupersize-me (Amazon prime, en ole nähnyt)
The Meat Lobby: Big Business Against Health? https://www.justwatch.com/fi/elokuva/the-meat-lobby-big-business-against-health (Amazon prime, en ole nähnyt)
PlantPure Nation https://www.justwatch.com/fi/elokuva/plantpure-nation (Amazon prime)
Overfed & Undernourished https://www.justwatch.com/fi/elokuva/overfed-and-undernourished (Amazon prime, en ole nähnyt)
Food As Medicine https://www.justwatch.com/fi/elokuva/food-as-medicine (Amazon prime, en ole nähnyt)
Fed Up https://www.justwatch.com/fi/elokuva/fed-up (Google Play, AppleTV, en ole nähnyt)
Food Matters https://www.justwatch.com/fi/elokuva/food-matters (en ole löytänyt suoratoistoista, en ole nähnyt)
That Sugar Film https://www.imdb.com/title/tt3892434/ (en ole löytänyt suoratoistoista, en ole nähnyt)
Hungry for Change https://www.imdb.com/title/tt2323551/ (en ole löytänyt suoratoistoista, en ole nähnyt)
Sugar Coated https://www.imdb.com/title/tt4425138/ (en ole löytänyt suoratoistoista, en ole nähnyt)

Kasvisruoka, kolmas kuukausi

Näihin aikoihin olemme menossa kolmannella kuukaudella kasvisruokaa. Tässä mietin neljää aihetta. Ensinnäkin minulle pelkkä iso kasa monipuolisia vihanneksia on ihan täysi ruoka, mutta silti on ollut hauskaa etsiä ja kokeilla kaikkea mitä vegaanituotteita kaupoista löytyy. Toiseksi, miltä minusta tuntuu ja miten kasvisruoka on minuun vaikuttanut. Kolmanneksi, on mielenkiintoista kuunnella muiden kommentteja ruokavaliosta, se on vähän yllättänyt. Neljänneksi, tämän ruokavalion vaikutukset kroonisiin perussairauksiin ja sitä kautta koronaviruksen kuolleisuuteen herättävät ajatuksia.

Toinen viikko on menossa määrättynä etätöihin kotiin, joten erinomainen lounasravintola Dylan ja sen ihan uskomattoman monipuolinen salaattiosuus on jäänyt käyttämättä. Toivottavasti ravintola pystyy skaalaamaan toimintaansa niin, että pysyy pystyssä tämän yli. Lounas pitää siis kehitellä kotona, eikä sen kokkaamiseen halua käyttää pitkiä aikoja, jos aikoo saada töissä jotain aikaiseksi eikä halua venyttää työpäivää. Läheisessä kaupassa on valmiita annoksia, esimerkiksi tofunuudelit. Kokeilin myös valmishampurilaista jollain näistä lihannäköisistä korvikkeista. Menihän se, helppo kuin mikä tahansa pikaruoka parin minuutin mikrotuksella. Koko oma käsitys siitä, mitä missäkin tilanteessa haluan syödä, on vielä täysin avoinna, kun vuosikymmenten tavat on heitetty roskiin. Jospa seuraavaksi vain keittäisi vähän pakastevihanneksia ja tuoretta sekaan nopeaksi salaatiksi? Tarveaineet pitäisi muistaa varata jääkaappiin, ettei joka lounasta tarvitse hakea kaupasta. Rutiinit on vielä löytymättä.

Aino-valikoimaan on tullut vegaaninen jäätelö.

Maitotuotteista jäätelöt ovat olleet meille tärkeitä. Niitä on testattu montaa lajia. Osa ei maistu meille molemmille, osa ei kummallekaan, mutta osa on tosi hyviä. Viimeisimpänä Aino-sarjan vegaaninen kaurasuklaajäätelö. Yhtä hyvää kuin muutaman muun merkin pahvipurkeissa olevat suklaajäätelöt. Tätä jonkin aikaa metsästettiin, ja nyt vihdoin S-marketista löytyi. Vegaanisissa jäätelöissä kyllä maistaa hieman erilaisen maun, jonka voi kuvitella olevan jollakin lailla viljaan viittaava. Minua ei ainakaan haittaa.

Itsessäni tapahtuneita muutoksia on jopa vaikea muistaa näinkin lyhyen ajan jälkeen. Miltä tuntui ennen eri asioiden suhteen? En oikein usko muistikuviin, on niin helppo sanoa, että tuntuu paremmalta, virkeämmältä, ei ole niin usein huono olo jonkun ruoan jälkeen, mutta kun tällaisia asioita ei laske, oikeasti, niin en anna niille niin paljoa arvoa. Pidän enemmän mitattavista asioista. Yksi selkeä mittari on paino, joka on pudonnut noin 7 kiloa, melkein 10 % ja suunnilleen kilon viikossa, vaikka olen syönyt niin paljon kuin jaksan. Luulin painon laskun jo loppuneen, mutta joka viikko se on jatkunut. Se on varmaan melkein kaikki jotain sisäelinrasvaa, sitä joka on vaarallisinta. Alan olla samassa painossa kuin pari-kolmekymmentä vuotta sitten.

Miltä tuntuu kun yrittää ajatella haluaisiko syödä lihaa vaikka? Mitä ajattelee kaupassa lihahyllyllä? Jotenkin olen onnistunut siinä, että olen varmaan motivoinut itseni ja vakuuttanut itseni, että tämä on se miten syön, kun lihatuotteet kaupassa ovat yhtä tunteita herättäviä kuin vaikka pesuaineet – kummatkin ovat yhdentekeviä, vain jotain mitä ei halua tai tule mieleen syödä.

Joillekin tuntuu olevan kova paikka tämä kasvissyönti. Enkä tarkoita tavallista kliseistä vitsailua, se ei kerro vihamielisyydestä ja keskustelu yleensä jatkuu uteliaasti ja kivasti. Jyrkempiä kommentteja ovat suostuttelu syömään lihaa, pelottelua jonkun aineen riittävästä saannista, tutkimusten vähättely. Moni uskomus lihasta ja sen tarpeesta elää sitkeässä, mutta sekään ei ole tässä takana. Takana vihamielisissä kommenteissa voisi olla jonkinlainen syyllisyys, ikään kuin meidän vegaaniruokavaliomme olisi syytös, paheksuntaa muita ihmisiä kohtaan ja sitä vastaan pitäisi puolustautua. Hei ei todellakaan ole! Itse söimme kaikkia eläimiä ja eläinperäisiä ruokia kaikissa muodoissa vuosikymmenet. Ihan samanlaisia epäterveellisen ja ilmastonmuutosta edistävän ruokavalion uhreja olemme kaikki.

Koronaviruspandemia on tuonut mieleen voimakkaasti ruokavalion yhteyden perussairauksiin, joiden nyt on huomattu aiheuttavan rajusti noussutta kuolleisuutta virukseen. Kasvisruokavaliolla on saamani käsityksen mukaan yhteys pienempään todennäköisyyteen saada sydän- ja verisuonisairauksia, verenpainetta, diabetesta ja syöpää. Ja juuri nämä sairaudet ovat mukana isossa osassa viruskuolemia. Jotenkin aavemaista, että juuri nyt olemme vaihtaneet ruokavaliotamme. Millaisia sitten, kun luotettavaa tilastotietoa on saatavilla, ovat erilaiset korrelaatiot eri alueiden ruokavalioiden ja kuolleisuuksien välillä? Mikä on ollut menehtyneiden ruokavalio? Ovatko vegaanit aliedustettuina? Tuskin koskaan sellaista tutkimusta tehdään. Muiden muuttujien eliminointi on mahdotonta. Mietinpä vain.

Vielä yksi asia tulee mieleen. Se vaikuttaa jollain tavalla ajatteluun, ettei tarvitse itselleen perustella eläinten vankina pitämisen, tappamisen ja syömisen oikeutusta, että näin meidän kulttuurissa on aina tehty, eläinten kuuluukin olla ihmisten syötävänä ja sitä rataa. Jollain tavalla vapauttava, tasa-arvoisempi suhtautuminen eläimiin. Oikein mukavaa ja tekee hyvää ihmiselle tällainen ajattelu.

Tammikuun alkupuolella söimme kaappeja tyhjäksi eläinperäisistä tuotteista , mutta muualta vielä löytyi kolme tonnikalatölkkiä, hunajapurkki ja muutama pussi tacodippikastikejauhetta, jossa on laktoosia. Ja purkki kalaöljykapseleita. Vähiin käy, mutta nyt en enää halua ja uskalla niitä syödä, eikä anna luonto periksi heittää ruokaa hukkaan. Ehkä joku ne ottaa syödäkseen. Tai sitten ne ehtivät vanhentua joskus siellä kaapin pohjalla.

Kasvissyönti

Monen ystävän esimerkki ja parin dokumentin katsominen sai tutkimaan kasvissyöntiä. Samalla saisi terveellisemmän ruokavalion ja poistaisi ison osan ilmastopäästöistä, kaksi isoa etua. Pakko kokeilla, ja kokeiltu onkin, ja toistaiseksi tuntuu hyvältä. Kokeilemme lihan, kalan, maidon ja munien, siis kaikkien eläintuotteiden pois jättämistä.

Nykyään on helppoa löytää kaikki elintärkeä tieto kasvisruokavaliosta. Mitä vitamiineja ja muita lisiä tarvitaan ja vinkkejä tarpeeksi monipuolisesta ruoasta. Kasvisruoat ovat tulleet myös näyttävästi esille ruokakauppoihin, kiitos tähän asti pioneerityötä tehneiden kasvissyöjien. Osa tuotteista, jotka jäljittelevät liha- tai maitotuotteita, ovat keskinkertaisia tai jopa pahoja omaan makuun, mutta suurin osa on hyviä. Ihan vihannekset sellaisinaan tai perinteiset kasvisruoat ovat tähän asti omia suosikkejani, niissä ovat alkuperäiset ja totutut maut kohdallaan. Lihaa on tullut syötyä lapsuudesta asti niin paljon, että sitä ei kaipaa, joten mitään korvikkeita ei oikeastaan tunne tarvitsevansa. Lihastahan tehdäänkin syötävän makuista melkein aina kasveilla maustamalla.

On aika järkyttävää huomata, kuinka suuri osa maapallon resursseista on käytössä heikolla hyötysuhteella ruoan tuottamiseen. Karjan ja karjatalouden aiheuttamat ilmastopäästöt ovat suuremmat kuin kaikesta liikenteestä, kaikki rahti ja lentoliikenne mukaan lukien. Se on myös merkittävä osa kaikista ilmastoon vaikuttavista päästöistä, 14,5 – 18 % lähteestä riippuen.

Toisin kuin sähköauton ostaminen, ruokavalion muuttaminen on mahdollista melkein jokaiselle Suomessa. Vain harvoille terveydellisistä syistä se ei onnistu. Liikenteen ja teollisuuden päästöihin tavallisen kuluttajan on vaikea vaikuttaa omilla valinnoillaan niin selvästi kuin lihansyönnin lopettamalla. Ei tarvita mitään uusia teknologioita, ei tarvitse hitaasti skaalata minkään tuotantoa. Pinta-alaa viljelyyn vapautuu karjan rehun tuotannosta runsaasti enemmän kuin mikään ihmisruoan viljely tarvitsee. Iso osa ihmiskunta voisi vaihtaa kasvisruokaan heti, kun nyt elossa oleva karja on syöty, ja siihen ei kauaa mene.

Vegemessut olivat lauantaina aamupäivällä jo ihan täynnä. Puolenpäivän jälkeen oli hiljaisempi hetki, ja sitten taas kolmen jälkeen paljon ihmisiä.

Viime viikonloppuna Kaapelitehtaalla oli Vegemessut, ja kävimme siellä lauantaina sekä tutkimassa näyttely että kuuntelemassa luentoja. Helsingin yliopiston professorin, elintarviketieteiden tohtori Mikael Fogelholmin esitys oli todella hyvä kokonaiskuva ruokavalioista, niiden terveysvaikutuksista ja miten ne vaikuttavat ja toimivat maailmassa. Täysi kasvisruokavalio ei ole kaikkialla maailmassa mahdollinen, mutta Suomessa onneksi on. Luento sai myös ajattelemaan yksilötason ja kansanterveyden tason tarkastelun eroa: yksilönä minä pyrin kaikkein terveellisimpään ruokavalioon, koska vasta sitten huomaan selvän muutoksen ja estän ehkä esimerkiksi diabeteksen, syövän tai sydänkohtauksen, mutta kansanterveydessä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa mikä tahansa lihan vähentäminen tai edes siirtyminen vähemmän haitalliseen lihaan on hyvästä ja se voidaan havaita tilastoissa ja terveydenhuollon kustannuksissa.

Helsingin yliopistolta Mikael Fogelholmin luento oli pääkohde messuilla: kokonaisvaltainen esitys kasvisruokavalion vaikutuksista.

Kala on vielä kysymysmerkki: kansanterveyden tasolla tilastossa kalan syöminen on hyödyllistä, mutta itselläni yksilön tasolla onko oikein valittu kasvisruokavalio kuitenkin parempi? Jos saa hyvin valituista kasviksista ja ravintolisistä kalan sisältämät hyödylliset aineet, voisi kalan lisäämän syöpäriskin ja kalanviljelyn ympäristövaikutukset välttää. Tämä vaatii lisää tutkimista.

Paljon on kaupoissa nähnyt vegetuotteita, mutta täällä oli sellaisiakin, jotka olivat tulleet juuri markkinoille tai vasta muutaman kuukauden päästä tulossa kauppoihin.

Messut olisivat olleet todella mielenkiintoiset uusien ruoka-aineiden takia, vaikka ei sinänsä kasvisruoasta olisikaan kiinnostunut. Todella kova into kaikilla elintarvikeyrityksillä ja uusilla yrittäjillä kehittää ja tuoda markkinoille uusia tuotteita.

Lihahan aina maustetaan kasveilla, eli aivan lihan makuista tuotetta on paljon, jos sitä haluaa.
Näitä makkaroitakaan en erottanut lihamakkaroista.

Isoissa kaupungeissa kaupat ovat täynnä vege-merkittyjä tuotteita, ja ravintoloissa on hyvin vaihtoehtoja, joten täällä ollaan kyllä onnellisessa asemassa ruokavalion muutoksen kanssa. Oman työpaikan lähellä lounasravintolat ovat todella hyviä, noutopöydissä on varmaan tusina eri ruokalajia, josta koostaa ateria. Miten muualla Suomessa? Ensi viikonloppuna ajan Jokkmokkiin pohjoiseen Ruotsiin, mitenkähän helppoa siellä on pitää kiinni tästä.

Maistoin melkein joka kojusta jotain. Puoli ateriaa jo siinä.
Kolmen kaverin jäätelöitä, ja monia muita kasvisjäätelöitä, ei erota maitojäätelöistä.
Bun2bun:in vegehampurilainen Kampin keskuksessa on arvostettu eikä syyttä. Kokeiltu peruspurilainen ja tulinen versio.

Kokeilua on nyt kestänyt muutama viikko, ja pidämme mielen avoimena, luovuttaminen on aina vaihtoehto. Koko ajan kyllä tuntuu siltä, että mitä enemmän oppii mitä kaikkia vaihtoehtoja on, sitä epätodennäköisemmältä tuntuu ottaa eläintuotteita enää ruokavalioon. Alun perin olimme ajatelleet, että viikonloppuisin söisimme sekaruokaa, mutta sitten kun lauantai tulee vastaan, niin ei haluakaan katkaista hyvää putkea.

Haluan mainita vielä pari dokumenttia, joiden katseleminen sai tätä asiaa ajattelemaan. Nämä löytyvät ainakin Netflixistä.
What the health: https://www.imdb.com/title/tt5541848/
The game changers: https://www.imdb.com/title/tt7455754/
Forks over knives: https://www.imdb.com/title/tt1567233
Cowspiracy: https://www.imdb.com/title/tt3302820