Takaisin Los Angelesiin

Perjantain ainoa homma oikeastaan on pakata laukut lentoa varten hotellissa. Autoon oli kertynyt matkan aikana tavaraa, joka oli pois matkalaukuista, koska niitä ei tarvittu hotellilla. Hotelliin otettiin aina matkalaukut, ja niitä ei purettu missään, vaan tavallaan käytettiin vaatekaappeina. Näin ei ole huoneen pakkaamista ja purkamista, eikä tavaroita jää vahingossa mihinkään laatikkoon, kun joka yöksi melkein vaihtaa hotellia. Nyt viimeisessä hotellissa kaikki taas pitää ottaa huoneeseen autostakin, koska laukut kannattaa pakata lentokuntoon huoneessa. Kahdet lenkkarit saa heittää menemään, ne antoivat viimeiset voimansa näille vuorille. Akut käsimatkatavaroihin, veitset ruumaan, mitä tarvitaan matkan aikana, vielä vaihtovaatteet koneeseen jne.

Tesla pelasi normaalisti koko matkan. Pari pikku juttua oli: oikea takarengas oli 2,5 barin paineessa, kun saimme auton ja täyttelin sitä matkan aikana kaksi kertaa. Se vuotaa noin 0,05 baria päivässä, eli pärjättiin sen kanssa kyllä. Toinen asia oli, että muilla kuin Teslan vaihtovirtalatausasemilla tarvitaan j1772- eli type1-adapteri, joka pitäisi USA:ssa olla jokaisessa autossa mukana, mutta eipä löytynyt mistään. Niinpä matkan varrella Las Vegasin huollosta kävin ostamassa sen. Saatavuuskysely normaalisti huollon parts-osoitteeseen ja niitä oli hyllyssä, ja $50 + verot ja adapteri mukaan. Katsotaan vielä, haluaako vuokrafirma lunastaa sen itselleen, kun kerran on hävinnyt autosta. Ihan sama, otan mukaan jos ei kelpaa, on sitten ensi matkalle tai jollekin USA-tuontiautolle adapteri olemassa.

Autoa vastaanottaessa otin kuvat joka renkaasta, kolmessa oli vanteita rusikoitu aika lailla ja oikealta takaa helma repsottaa, että jos on valittamista niin kuvat löytyy. Keula oli heinäsirkoista törkyisen näköinen ja kolmessa viikossa aika piintynyt, kävin keskiviikkona vähän itsepesulassa liuottelemassa pahimpia pois. En ruvennut hinkkaamaan ja naarmuttelemaan, mutta ei näytä niin törkeeltä kun palauttaa. Etupenkkien hiekatkin imuroitu suurimmaksi osaksi pois.. kolme viikkoa aavikoilla ja metsissä näkyy.

Täällä tehdään oikeasti kaivauksia
Alueella saattaa mistä vaan tulla pikeä pintaan.
Mehujäätä kioskista
Eläimiä on kaivettu näistä kuopista kymmeniä tuhansia. Tässä pelkkiä susia.
LA:n paras ostoskatu Rodeo Drive

Palautus on sovittu lentokentälle. Jätän auton parkkiin, laitan avaimen hansikaslokeroon koodilla suojattuna ja kerron mistä auton löytää. He lukitsevat sitten etänä. Kun vaan joka kolon muistaa katsoa omista tavaroista. Vastaanottaessa autossa oli jonkun takki ja jonkun hotellin sateenvarjo 🙂 Takin huomasin antaa luovuttajalle, mutta sateenvarjo saa jäädä seuraavalle.

Lululta kuvia Santa Barbarasta, viimeinen päivä (nyyh!)

Tänään kävelyä 14 kilometria. Ensimmäinen kohde La Cumbre Peak ja Inspiration Point

Pilvet varastoituneena vuoriston taakse, väijymässä tietä rannikolle.
Pilvet valuivat laaksoja pitkin kohti Santa Barbaraa ja rannikkoa
Tyynimeri on jossain tuon pilven alla.

Inspiration Pointille oli patikointia noin 6 km

Automatkalla autostakin kuvia eri asioiden vieressä. Miksei pilven.

Pakollinen kohde, espanjalaislähetysasema.

Funk Zone ja yleensäkin Santa Barbara on kolonialistista espanjalaistyyliä.
Foxtail:issa ruoka oli vähän pettymys, hampparin hajoava falafelpihvi, ei oikein hamppariin sopiva, ja salaatit kastikkeessa uivia eikä sitä mitä odotettiin. Normi vihannessalaattia sitten kaupasta ja hotellista tilalle.

Altaalla lepäilyä ja kaupungin ihastelua

Edessä ikkunaa pesee patsas

Uima-allas katolla

Hotelli on koiraystävällinen

Tähän asti ajettu. Trip B:ssä oli ennen meitä 227 mailia, eli ajettu 5995 km nyt
Eiliseen vegaaniseen ravintolaan Rascal:iin oli vähän käveltävää, mutta kiva tukea kokonaan vegaanista. Salaatti oli vähän vähäsalaattinen, enemmän hummusta.
Tänään paremmat salaatit Satellite SB:ssä ja keitto ja ”Mac & Cheese”

Merinorsuja

Ennalta suunnitellut luontokohteet ovat nyt loppu, koska alun perinkin meillä oli yksi ylimääräinen päivä ja toisen päivän säästimme, kun emme jääneet päiväksi ja toiseksi yöksi Las Vegasiin paluumatkalla Lake Powellilta. Koko loppumatkaksi, eli kolmeksi yöksi, varasimme Santa Barbarasta hotellin. Se on riittävän lähellä Los Angelesia, että on mukava ajaa lähtöpäivänä kentälle ja sinne oli sopiva ajomatka Fresnosta. Santa Barbara myös näyttää amerikkalaiseksi kaupungiksi keskustaltaan mukavalta, kävelykatu ja muutenkin käveltävissä oleva keskusta.

Merinorsu, välittämässä ei tippaakaan

Liikkeelle lähtiessä Fresnosta katsottiin vähän Teslan näytöltä kartaa, ja Tyynenmeren rannikolta sattui silmään merinorsujen eli norsuhylkeiden eli isohylkeiden katselupaikka. Hah, luontokohteet olivat loppu joten tässä yksi sellainen lisää, ja pelkästä ajopäivästä tulikin kohdepäivä kerralla. Kalifornian ykköskohteita on Tyynenmeren rantaa kulkeva 1-tie joka tapauksessa, ja tämä ei ole merkittävä mutka ollenkaan kohti Santa Barbaraa mennessä. 1-tiehän oli meillä alkuperäisessä suunnitelmassa ajaa läpi, mutta koska se on sortunut viime talvena ja korjataan vasta joulukuuhun mennessä, niin koko tien ajaminen ei onnistu tällä matkalla.

Fresnosta rannikolle oli maataloutta, laidunta, ja suoraa tietä.
Valtameri ja Kalifornian ruosteiset kukkulat.
Surffarit Morro Bayssä.
Hylje eri päin.
Hylje näin päin.
Hylje murisee – se kuului mereltä tosi voimakkaana.
Ei hylje.
Ei myöskään hylje.

Lataukset tähän mennessä on tehty pääosin Teslan superchargereilla. Matkan varrella pysähdytään kauppaan, wc:hen tai ostamaan aamukahvi. Fresnossa vihdoin jaksoin katsoa miten yleisillä Chargepointin latureilla ladataan, kun sellaiset olivat hotellin pihalla. Tein tunnusta, verifioin puhelinnumeroa, syötin luottokorttia, ja sitten piti asentaa sovellus. Mutta vanhaan Androidiin se ei suostukaan asentumaan ja Lulun iPhoneen se ei halua maarajoitusten takia asentua. No sitten vasta tajusin, että tässä suora rfid-luottokorttimaksu onnistuu vain näyttämällä korttia, $1 lisäveloituksella. Sähkön hinta suomalaisittain on hidaslataukseksi tähtitieteellinen, $ 0.45 / kWh, mutta jos nyt tämän verran matkalla. Siis lähtö täydehköllä akulla ja merinorsujen jälkeen wc-pysähdys Santa Mariassa superilla, vaikka sähkö olisi riittänyt Santa Barbaraan asti ja nyt on vielä melkein puolet akusta jäljellä.

Näkymää hotellista.

General Sherman ja karhuja

Nyt tilavuudeltaan suurin nähtävillä oleva puu Sequioian kansallispuistossa.

Ja lisää puita

Kukkiakin oli

Oravia, lintuja ja karhuja

Matkalla kohti hotellia

Upea päivä, 12 km kävelyä ja mahtavia maisemia. Nyt syömään ja huomenna täältä Freson läheltä kohti Santa Barbaraa.