Avainsana: USA 2023

Nyt tilavuudeltaan suurin nähtävillä oleva puu Sequioian kansallispuistossa.

Ja lisää puita

Kukkiakin oli

Oravia, lintuja ja karhuja

Matkalla kohti hotellia

Upea päivä, 12 km kävelyä ja mahtavia maisemia. Nyt syömään ja huomenna täältä Fresnon läheltä kohti Santa Barbaraa.

Toisena Yosemite-päivänä herättiin vielä aikaisemmin, 4:50. Illalla kun oli nukuttu ihan hyvissä ajoin niin ei mitään ongelmaa siinä. Hotellista saa kahvia mukaan vuorokauden ympäri. Näin oltiin jo puoli seitsemän jälkeen puistojonossa ja parkkipaikka löytyi helposti. Mirror lakea lähempänä oleva parkkipaikka oli kiinni, eli sitten mentiin samaan Mist trailin parkkipaikkaan mihin eilenkin.

Eilen olikin kaikki tärkeimmät mukavasti tehtävissä olevat Yosemite Valleyn polut käyty. Glacier point kun on suljettuna, niin moni polku on siellä suljettuna. Ylempää Yosemite-putouksen reittiä ei haluta mennä, se olisi jonkun arvion mukaan 9 tuntia. Pari muutakin suljettiin pois ihan turhan pitkinä. Eilen tehtiin Mist trail, paluu Clark Pointin kautta (Nevada-putoukselta alas John Muir trail oli suljettu), ja alempi Yosemite falls, joka on ihan tasaista kävelyä, ja ulos ajettaessa pysähdyttiin Bridal Veil -putoukselle. Hyvää tuuria parkkipaikan kanssa siinä. Tänään Mirror lake ja aamulla pysähdyttiin Tunnel view:iin ottamaan kuva – siinä ei enää aamun jälkeen olisi paikkaa, tai olisi hankalaa jonottaa pitkään paikkaa.

Mirror Lake:n ympäri menee polku, mutta siitä oli järven jälkeen sitten ympäri menevä osuus tulvan vallassa. Mehän ei uskottu vielä ensimmäisestä kierroksesta metsän puolelle, että tästä ei nyt pääse, vaan rämmittiin muidenkin kulkemia outoja polkuja ympäriinsä kunnes päästiin tulvineen polun ohi. Kivien yli ja runkojen yli tiheässäkin metsässä välillä.

Jonkin aikaa jonotusta ulospäinkin oli, kun sisään tuleva jono ja eri suuntiin kääntyvät ja pysäköivät autot välillä estävät liikennettä. Mutta Yosemite Valleystä päästiin aika nopeasti puolenpäivän jälkeen ulos, niin tässä puistossa oli vielä yksi helposti saavutettava paikka: Mariposa Sequoia Grove. Siellä parkkipaikalta bussi vie aivan puiden viereen ja mentiin vielä muutaman kilometrin lenkki. Yhteensä tälle päivälle arvioisin 16 kilometriä kävelyä.

Tänään suunnitelma ruoaksi on uusi yritys South Gate Brewing Company -ravintolaan, varasuunnitelmana Taco Bell, vihanneksia ja marjoja ja eiliset pizzanloput.

Patikointia paljon, kastuttu läpimäräksi putouksilla, hellettä ja ”muutama” muu turisti

Hyvää Pride-viikkoa!

Matkalla Napasta kohti Yosemitea. Tämä päivä vaan siirrytään ja mennään hotellin altaalle.

Oakhurst, lähellä jo kohdetta. Vähän lepoa.

Napassa

Kevyttä pyöräilyä 33,5 km

Viinijuna, ei ehkä ihan meille. Napan viinit jäi maistelematta.

Hotellilta syömään ”hienosti”

Loppukevennys, Napanöyhtää

Niitä oli paljon, ja joka puolella

Ensimmäisenä ajaessa Crescent Citystä etelään uusiin osiin luonnonpuistoa mentiin kokeilemaan mahtuuko Model S tämän puun läpi. Näitä läpiajettavia puita on kolme tällä hetkellä, tämä oli ensimmäinen matkan varrella. Ei ehkä tarvii muita kokeilla. Ajoin puoliväliin, ja tilaa olisi ollut muutama sentti molemmilla puolilla ilman peilien taittamista. Hieman epätasaiset reunat, eli pientä mutkittelua olisi pitänyt läpi menoon tehdä. Vuokra-autolla ei nyt viitsinyt mennä läpi asti kuitenkaan. Tällainen nähtävyys on hieman surullinen asia myös, kun ihan hyvään puuhun on tarvinnut reikä tehdä. Ja ympäristöstä tietysti punapuumetsä on hävitetty.

Kumpanakin päivänä kuljettiin metsässä reilu 10 kilometriä. Ensimmäisen päivän polut olivat: Mill Creek – se osa, jossa korkeimmat puut ovat, Grove of Titans ja sen jälkeen takaisin. Sitten Boy Scout Tree Trail loppuun asti edestakaisin. Vielä käytiin Myrtle Beachilla jokirannassa, tunnettu uintipaikka, ja sitten lyhyt polku Simpson-Reed trail.

Toisena päivänä ensin kierrettiin Cahthedral Trees Loop (takaisinpäin Karl Knapp trailia) ja sitten alkuosa James Irvine trailia, sen korkeimmalle kohdalle ja takaisin.

Ollaan oltu sen verran aikaisin liikkeellä, että ollaan vielä joka paikassa saatu parkkipaikka polkujen alkupaikoille. Onnekasta!

Alun perin oli suunnitelma kohteista ja arvio minä päivänä mihinkin päädytään. Tähän mennessä on poistettu yksi hotelliyö Las Vegasista, eli ollaan päivää aikaisessa. Seuraavan illan hotelli on yleensä otettu kun on saavuttu edelliseen hotelliin iltapäivällä. Nyt on huominen Napa Valleyssä ja siitä eteenpäin kolme yötä Oakhurstissa Yosemiten tutkimista varten. Ja kolme yötä samassa paikassa antaisi vähän aikaa johonkin rauhallisempaan, niinkuin uima-altaalla olemiseen ja lukemiseen.

Tänään yöpyminen Eurekassa, illalla luvassa rivitanssia (jiihaa!!)

Mount Shastalta punapuu-kansallispuistoon oli reilu 300 kilometriä. Eilen hotellin pihassa latasin Teslan superilla 90 prosenttiin, ja perillä oli nelisenkymmentä, näin isolla akulla ja pienellä kulutuksella ei hirveästi tarvitse miettiä latauksia. 3,5 tunnin ajon jälkeen siis kymmeneltä aamulla oltiin valmiita patikoimaan.

Matkan pääkohde ei pettänyt: tämä on mielestäni tähän asti maailmasta hienoin, ihmeellisin, erityisin paikka missä olen ollut.

Tämä päivä oli aika pitkälti siirtymäpäivä, jonka aikana mentiin vastaan tuleviin luonnonpuistoihin. Joissa on suurin osa nähtävyyksistä ja patikkareiteistä suljettu, koska joka paikka on vielä kuukauden – pari lumen peitossa.

Lake Tahoelta Tesla reititti Mt. Shastalle Susanvillen laturin kautta, ja siinä matkan varrella on Lassen volcanic national parkin pohjoinen sisäänkäynti, jossa on yksi järvireitti auki. Näkymät matkalla ja näissä luonnonpuistoissa alkavat muistuttaa Suomea, valtatiet ovat metsän keskellä ja ne ovat mäntyä, osin talousmetsää. Kalifornian suurten metsäpalojen jäljiltä oli valtavia alueita ihan palaneita puunrunkoja.

Nyt ollaan hyvissä asemissa matkan varsinaiseen kohteeseen, punapuumetsiin.