Koska sääennuste näytti sateiselta, niin ajateltiin, että tää Fuji-vuori on nähty ja perjantaina siirrytään Kiotoon. Herättiin rauhaassa ja aamukahvin ja pakkaamisen jälkeen vähän kymmenen jälkeen otettiin taksi lähimmälle järkevälle luotijuna-asemalle. Junaa koko matka käyttäen olisi peruutettu takaisinpäin Tokiota kohti, ja aikaa olisi mennyt ja muutenkin haluttiin tehdä helpommaksi matka ilman montaa vaihtoa.
Kawaguchikosta otettiin taksi Shin-Fuji:n asemalle, kiertäen melkein puolikas ympäri vuorta. Taksikuski valitsi hyvän vuoristotiereitin, ja sen varrella pilvisenä päivänä kuitenkin hetkeksi pilvet väistyi taas meille.Meidän ensimmäinen luotijunamatkamme Kiotoon.
Hyvä ajoitus, oltiin ehkä puoli tuntia ennen junan lähtöä asemalla. Paikkalipun ostamiseen automaatista 10 minuuttia, kun sen ekaa kertaa tekee. Sitten ostetaan juotavaa kaupasta ja mennään laiturille – ja juna onkin jo saapumassa.
Inari-uori ja sen temppeli oli täynnä pukeutuneita ehkä geisha-harjoittelijoita, mutta myös miehiä perinteisissä asuissa. Tuoreita pariskuntia?
Julkisilla liikkuminen järkevästi on kyllä kovasti aivoja rasittavaa. Ja optimoida liikkuminen niin, että tulee nähtävyydet käytyä. Jätettiin rinkat Kioton päärautatieasemalle, ja jatkettiin Inari-vuorelle portteja katsomaan.
Niitä porttejaNiitä portteja toisesta suunnasta. Niitä oli pitkin vuorta polkujen päällä joka suuntaan. Ei kävelty kaikkia.Jotain vegaanista löytyi kojuista – paahdettua bataattia sokerilla.Sateessa etsittiin vanhaa Kiotoa, ja joitain turistikierroksia täynnä olevia katuja löytyi.
Yritettiin etsiä valokuvauksellista vanhaa Kiotoa, mutta ei mentykään tarpeeksi kauaksi. Ehkä vielä sinnepäin mennään uudestaan, en tiedä jaksaako.
Yritimme mennä syömään erinomaisesti meille sopivaan ravintolaan Ain Soph.journey, mutta se on satunnaisina iltoina kiinni. Hotellissa on kuitenkin yksi työntekijöistä vegaani, joten hän on tehnyt kartan ja vielä siihen lisänä oli suositus ramen-paikasta Bassanova Kyoto. Vaikkei se ollutkaan vegaaninen, tilaussysteemissä oli vegaanimenu ja ramenit tosi hyviä.
Hotelliin me aina etsimme jonkin verran lisää salaatia syötäväksi. Ei ole ihan helppoa löytää järkevää ruokakauppaa. Pienet Family Mart -kaupat eivät sisällä paljoa valikoimaa, mutta muutama valmispakattu salaattipussi löytyy.
Täällä olemme jopa 2 yötä, saadaan kokonainen matkustukseton päivä nähtävyyksille vielä huomenna.
Se risteys. Siellä on oikeasti koko ajan ihan hirveästi ihmisiä.
Ensimmäinen päivä Japanissa oli lyhyempi, kun puolenpäivän jälkeen laskeuduttiin. Juuri sopivasti junalla hotellin check-in aikaan perillä Shinjukussa, joka valittiin ensimmäisen hotellin paikaksi hyvien yhteyksien ja muuten eloisan kaupunkielämän takia. Huomenna toki jatketaan eteenpäin. Mutta tänään kävelyä pitkän lennon ja lyhyen yön jälkeen, että tulee väsymys tarpeeksi aikaisin.
Finnairin loungen salaatit ihan hyvä valikoima, ja pyytämällä falafelit tuli tähän päälle.Matka juuri alkamassa. Vierekkäiset loosit.Päivällisessä oli esimerkiksi tofua, valkoisia papuja, kuskusta ja mitä lie kaikenlaista.Pohjois-Kiinan aavikoita. Onko tällä alueella joku sotilaallinen merkitys?Aamiainen – nyt ei ihan kaikkea jaksanut, olin syönyt hädissäni ennen vaikeaksi tiedettyä Japania kaiken mitä löytyy laungesta ja koneesta.Naritan kenttä nyt on ihan maaseudulla.Lentoasemalta junalle, junalta vartin kävely hotellille. Kaikki rinkoissa, helppo kulkea julkisissa mutta jätetään vaellukset täysillä matkatavaroilla vähemmälle.Pikkukaduilla katsellaan vähän millaista on vähän syrjemmällä tavallinen kaupunki.Puurakentamiseen kannattaa kiinnittää Japanissa huomiotaRukouskorttejaOliko tämä nyt isoin puuportti vai isoin tämäntyylinen.Portin puu on 1500-vuotias, Taiwanista.Jostain syystä tästä risteyksestä meni aina välillä esimerkiksi letka urheiluautoja, letka turisteja mikroautoilla jne.Kerta toisensa jälkeen risteys täynnä.Moniväristä kaupunkia auringonlaskun värjäämänä.Herkutteluun keskittyvältä vegaaniravintolalta onneksi onnistuu salaattikin.Shibujan (ja Tokion) parhaita kokonaan vegaanisia ravintoloita. Toki vähän pikaruokamainen ja herkutteluun keskittyvä.
Vanhemmissa Model S:issä on sähkömoottorin jäähdytysnestekierto sellainen, että se aikaa myöten kuulemma vääjäämättä alkaa vuotamaan. Uudemmissa ei jäähdytysnestettä enää kulje roottorin napaan, jonka tiivistys kai on aika mahdotonta luotettavasti. Nyt kun mittarissa on jo 400.000 kilometriä ja tietääkseni ihan alkuperäisellä moottorilla, ja voimansiirron takuu on ollut ummessa jo pari vuotta, niin olisi hyvä tehdä ennakoivasti jotain asialle, ennen kuin joku vuoto aiheuttaa enemmän tuhoa. Voisihan se kestää vielä miljoona kilometriä, mutta eiköhän 2800 € ole näillä kilometreillä ihan sopiva huoltohinta. Ottaen huomioon, että vuosihuoltoja Tesloissa ei ole.
Useampi liike tekee näitä huoltoja. ET-AutoTech on lisäksi kehittänyt osat, joilla tulpataan tarpeeton nestekierto. Vastaavalle kunnostukselle ilman tätä tulppausta sain kyllä halvempiakin hintoja, mutta varasin tuonne nyt ajan, kun tällaista kehitystyötä ovat tehneet.
Oven purkuun taas kerran.
Takakahvankin sain korjattua. Vaihdoin pätkän jäykkää johtoa taipuisampaan, jotta se ei murtuisi taas mikrokytkimen juuresta. Löysin noin 30 vuotta vanhoja johtoja, joiden eriste oli edelleen hyvin pehmeä, eli varmaankaan eivät ole kovettuvaa sorttia. Tästä liikkuva osa johdinta ja kahva toimii taas. Hetki meni, kun taas ovea purki ja kokosi, että sellaista turaamista se oli. Muistiin tähän, että työkalut oven avaamiseen ovat: 10mm holkki ja räikkä, T30 ruuvimeisseli. Maalarinteippiä kahvan suojaukseen ja jotain talttapäistä erilaisten suojusten irroittamiseen ja liittimien irroittamiseen.
Joo pesin auton tämän kuvan ottamisen jälkeen.
Rekisterikilven valojen kanssa on hassua ongelmaa: niihin vaihdetut uudet ledit toimivat, ja ovat kirkkaat, mutta välillä Tesla sammuttelee niitä. En oikein usko, että on kontaktista kiinni. Kun irrottaa ja laittaa takaisin, sammuu tai syttyy toinen valo tai se irrotettu valo. Olisiko niin, että auto miettii virrankulutuksen mukaan, onko valo palanut tai ei, ja tekee jotain hämärää. No jos se tässä oppisi nämä valot, tai sitten täytyy vaihtaa tavalliset polttimot tai jotkut muut ledit siihen. Päivitys: eivät toimi tosiaan, vaihdoin Bilteman 42-2004 tilalle ja näyttäisivät toimivan.
Vien auton katsastukseen ennen moottorihuoltoon viemistä, että jos on alustassa jotain muutakin tekemistä, niin ehkä asian saisi järjestettyä samalla. Siksi näitä pikkujuttuja kuntoon ensin..
J1772-adapteri mukaan kun matkustat USA:ssa!
Muuten tuli taas hyvä mieli, kun jollekin USA:han matkalle lähtevälle voin lainata J1772-adapterin. Mikäs se sitten on? Se on USA:ssa käytettävä adapteri, jolla Teslaa voi ladata muille autoille tarkoitetuista julkisista hidaslatauspisteistä. Joissain hotelleissa laturit ovat juuri tällaisia yleisiä, eivätkä Teslan liittimellä. Tämä ostettiin Las Vegasista Teslan huollosta, $50 hintana, ja tuli käyttöä heti Death Valleyssä muistaakseni. Sitten se on matkannut edes takaisin Atlantin yli, kun oli varmuuden vuoksi Teslaclubin viime lokakuun Kalifornianmatkalla. Sinänsä USA:ssa jokaisen Teslan mukana ostettaessa tulee yksi tällainen, mutta ne ovat yleensä hukassa vuokra-autoista, joten kannattaa olla oma mukana.
Tänä vuonna Teslaclubin ja sähköautoilijoiden ratapäivillä Kuusamossa ja Rukalla helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli valittavina kaksi päivää jäälle: perjantai ja lauantai. Tai molemmat. Itse otin molemmat ja sen lisäksi varattiin torstailta aikaa myös radalle.
Matkaan lähdin siis keskiviikko-iltapäivällä, samaan tapaan kuin kahtena edellisenä vuotena, ja suunnitelmana yöpyä autossa jossain Kajaanin paikkeilla. Menomatkan kun jakaa kahteen osaan, ei työpäivän jälkeen ajaminen haittaa. Ja autossa nukkuessa jollain laturilla säästää tunteja, kun ei tarvitse hotelliin sisään kirjautua ja ulos ja siirtää kamoja edes takaisin ja siirrellä autoa laturille. Sopivalle etäisyydelle valikoitui Neste Kontiomäki ja sen type2-laturit.
Kontiomäen nesteeltä heräsin torstai-aamuna.
Ilmalla itsestään täyttyvä patja kannattaa avata ajoissa, jotta se saavuttaa täyden muotonsa ennen kuin menee nukkumaan. Siksi sisustinkin auton jo ennen lähtöä, eli patja paikalleen avattuna ja matkatavarat ei sen päälle, vaan esimerkiksi jalkatilaan. No ei niitäkään niin paljoa ollut, paitsi että otin ylenmääräisesti kameratavaraa. Loppujen lopuksi niilläkin kuvattiin kyllä melko monella objektiivilla. Pitää joka tilanteessa vaan oikeasti ottaa ne kamerat esille, muuten on raahannut niitä turhaan.
Torstaina oli kyllä hankalin sää mitä on koskaan ollut jääradalla. Tuuli ja lumituisku puhalsivat radat umpeen nopeasti ja valkoisen tyhjyyden keskeltä oli vaikea sanoa missä ajoura kulki. Model 3:n rata-ajotila, track mode, auttoi sillä tavalla, että kun laittoi maaliviivamerkin lähtöpaikkaan ja sitten ajoi varovasti radan ympäri, niin auton näytölle piirtyi sininen viiva ajoreitille. Sitten seuraavilla kierroksilla pystyi sitä seuraamalla näkemään mihin suuntaan seuraava mutka oli.
Ratareissun ensimmäinen ulosajo, ja ensimmäinen koskaan jääradoilla tapahtuikin, kun en erottanut radan vallia. Auto ei ollut paljoa kiinni, vain toisen puolen pyörät penkassa, mutta kun maavara loppui ja maha oli suojalumen kannatuksella, oli parasta antaa traktorin vetää pois. Hinauslenkki kiinni ja paljoa ei tarvinnut vetää.
Tofulla tuunattu pizza.
Torstai-illan ruokapaikaksi valikoitui RukaTonttu. Vaikka valmiita vegaanisia annoksia ei ollut, keittiö teki pizzan rakentamisen vegaaniseksi helpoksi, lisäämällä tofun listan ulkopuolelta. Ihan mukava palvelu.
Taycan. Vanteet täynnä lunta aika äkkiä jos vähän ärhäkämmin ajaa.
Perjantai oli sään ja kelin suhteen paras päivä radalla. Pikku pakkanen teki radan pinnan kitkan paremmaksi kitkarenkaille ja lumi ei tuiskunnut ratoja umpeen. Tänä vuonna ajoryhmät ja ryhmien ajokertojen pituudet oli ryhmitelty siten, että aikaa päivän puolivälissä oli hyvin käydä Kuusamon Tesla superchargerilla lataamassa ja ehti syödä lounaan. Ajovuorot olivat 20 minuutin mittaisia ja yksi oli 30 minuutin mittainen, joka sitten teki jokaiselle ryhmälle yhden pidemmän tauon myös. Kolmen ryhmän pyöriessä ajojen välissä oli aika vähän muuten aikaa. Nimittäin radalta tultiin pois heti muutama minuutti oman vuoron jälkeen ja ajettiin suoraan jonoon seuraavaa ratavuoroa varten. Kolmessa ryhmässä yksi ryhmä ajoi, toinen oli jo yli 10 minuuttia aiemmin jo odottamassa vuoroaan radan vieressä ja kolmas oli jonossa seuraavaa lähtöä varten. Vanteiden putsaus, ajovalojen putsaus, kameran lataus, muistikortin tyhjennys, henkilökohtainen huolto ja hieman juttelua ja taas jäälle takaisin.
Pehmeät radan reunavallit antavat haukata hieman ilman vaurioita. 360˚ kameroilla saa kivoja videoita.Perjantai-illan lopuksi vielä siitä yhdestä mutkasta, johon piti jarruttaa ajoissa, ulos.. traktorilla hinaten taas pois. Hinauslenkin asennus käy jo näppärästi.Joku muu oli mennyt vielä kauemmas tästäkin kohtaa.Torstain ajot kulutuskäyränä. Tai viimeiset pari vuoroa.
Illan ravintola Vespino, jonne menin porukan mukana, ei juurikaan antanut vegaanille mitään. Pasta tomaattikastikkeella antoi vähän energiaa ja omat eväät mökillä pelasti tilanteen.
Teipatut Teslat Taycanin kanssa odottelemassa.
Lauantai oli taas vähän haastavampi lumisateen ja tuulen suhteen, muttei ollenkaan huono keli. Autoja oli enemmän, joten ryhmiä oli neljä ja tauot ryhmien välillä hieman pidempiä. Tauolla oli myös yhtä aikaa kaksi ryhmää, kaksi jonoa odottamassa, joten näki hieman enemmän ihmisiä. Lataustaukokin oli reilumpi.
Lauantaina oli kaksi jonoa odottamassa, yksi ryhmä ajamassa ja yksi jäällä odottamassa.Odottelevat autot radan partaalla.Lounastarjoilut lauantaina. Keitto, leipä ja leivän päälliset myös vegaanisina.Jossain välissä kouluttaja ehti kiertää rataa tarkistamassa ja ehkä pitämässä hauskaa myös..Track mode piirtää radan muodon kivasti näytölle, vaikka kartassa ei järven keskellä mitään olekaan. Kierrosaikoja voi myös tarkkailla, kierrosta ajaessa näkyy reaaliaikaisesti ollaanko edellä vai jäljessä nopeinta kierrosta.Myös lauantaina monia kiskottiin traktorilla, minua ei tällä kertaa.Ja menoksi taas kun ollaan irti.Tässä se hetki, kun muistaa että olisi pitänyt jarruttaa mutkaan..Ja tässä se hetki, kun ei sittenkään riittänyt vaan kaasulla yrittää läpi takaisin radalle..Lauantain kulutuksia.Päivän jälkeen uudella Teslan latauspaikalla olivat kaikki paikat jonkin aikaa käytössä.Samassa paikassa vanhempi ABC-lataus sekin täynnä, myös hidaslatauksessa auto.
Ruka peak oli tänä vuonna onnistunut paremmin vegaanisessa ateriassa kuin edellisellä kerralla. Iso ryhmä oli kyllä hankala paikka taas, koska annokset kestivät tuntikausia per ruokalaji. Ehkä joku muu konsepti jonain vuonna olisi parempi. Mutta vaikeita ovat löytää näin isolle porukalle paikat.
Nämä tapahtumat ovat parhaita ja yhteisöllisimpiä Teslaclubin ja sähköautoilijoiden tapaamisia. Varsinaista asiaa ja tekemistä on ja sitten tilaisuuksia jutella joka puolelta Suomea tulleiden kuskien kanssa, joista moni on tuttu jo edellisiltä vuosilta ja muista tapahtumista.
Uusin Teslamme, Model 3, täyttää tänään 5 vuotta. Moni tuttu on tällä välillä vaihtanut Teslansa jo useamman kerran, mutta kun auto täyttää kaikki tarpeet ja on vielä teipattu ulkoasuun, josta pidämme tosi paljon, ja jarrut ovat parannellut, niin ei ole oikein mitään syytä vaihtaa.
Kuusamossa jääradalla oltiin helmikuun alussa kolme päivää.
Tavallaan auto on sama, mutta tavallaan se on myös aivan eri, ohjelmistopäivitysten ansiosta. Käyttöliittymä on uudistunut muutaman kerran ja kännykkäohjelmistoon on tullut parannuksia paljon tällä välillä. Tuulilasin pyyhkimet pitää vaihtaa kunhan jaksan. Akku lienee 98000 kilometrin aikana jonkin verran heikentynyt, mutta ei niin, että sitä huomaisi ajossa. Lataukset ovat matkaa ajaessa nopeita, 255 kW asti. Huollossa olen käyttänyt viimeksi, kun toinen vilkussa oleva kamera oli rikki vuonna 2021 ja vähän aikaa sitten vaihdettiin takaisinkutsuna takaluukun johtosarja mobiilihuollossa, eli huoltomies tuli työpaikalle tekemään työn. Talvirenkaat keväältä 2019 alkavat olla nyt lopussa, tässä iässä ne ovat jo varmaan kovettuneet, joten ensi talveksi uudet.
20.1.2024 meni rikki 400 000 kilometriä tässä 2014 vuoden Model S:ssä. Ehkä on aika päivityksen mitä sille kuuluu. Jonkin verran on laiskuudesta jäänyt huollettavia asioita roikkumaan: kertaalleen korjaamastani vasemmasta takakahvasta on taas sama johto poikki – pitää vaihtaa joustavampaan johtimeen. Takaluukun moottori on rikki. Talvirenkaiden rengaspaineanturit ovat lakanneet toimimasta, mutta renkaatkin ovat toki 2018 syksyltä. Ensi talveksi vaihtoon. Tuulilasin pyyhkimien vivustossa on todella pahasti väljyyttä. Korjaavat holkit on ostettu, mutta ei ole tullut vielä vaihdettua. Alustassa lienee vähän väljää, niitä kannattaa ennen ensi kevään katsastusta korjata.
Odotan kuitenkin vielä paljon kilometrejä tähän. Uudemmissa Tesloissa on kaikenlaista kivaa, kuten mukautuvaa vakionopeudensäädintä, autopilottia, viihdejärjestelmää, nelivetoa, mutta tällainen klassikko on .. klassikko, syö eleettömästi tietä kuin uutena. Ei ole tehomalli, joten Teslaksi laiska paikaltaanlähtö, mutta silti liikenteessä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.
Ei tästä enää saisi – nämä viat korjattuna – kuin enintään 25000 €, mutta käyttöarvoa on moneen uuteen sähköautoon verrattuna vähintään sen verran. Pieni kulutus – Teslojen ilmanvastuskerroin on aina ollut hyvä. Isot tavaratilat, kun etumoottorinkin tila näissä klassikoissa on käytettävissä. Akku on vieläkin iso, vaikka on heikentynyt ehkä 10 %. Pienen kulutuksen kanssa tällä pääsee hyvin etenemään. Nopein pikalataus on akun kunnon takia hidastunut kyllä jo. Etäkäyttöominaisuudet päivittyvät kuten muihinkin Tesloihin kännykkäsovelluksen päivittyessä. Käyttöliittymä autossa on päivittynyt viimeisimpään, vaikka muuten ohjelmistopäivityksiä tuleekin hyvin harvoin näihin vanhimpiin.
Pidän tämän siis ainakin toistaiseksi. Kesällä tulee pitkiä matkoja ajettavaksi ampumaurheilukisoihin ja kilometrejä kertyy, ja nämä pienet korjaukset on hauskaa tehdä itse. Sellainen harrasteauto.
Viimeinen päivä oli pohjoisimmassa paikassa tätä lyhyttä viikon matkaa: Petaluman hotellista käytiin luonnossa, Armstrong redwoods state natural reservessä punapuita katsomassa. Kesäkuussa olin useita päiviä eri metsissä, ja tämä oli liikuttavaa olla taas mahtavien puiden juurella. Jo matkalla kohti tätä suojeltua aluetta 116-tie mutkitteli metsissä, joissa alkoivat puiden koot vähitellen kasvaa.
Kokonaisen puun saa 16-millisellä objektiivilla kuvattua juuri.Hotelli Sheraton wine country Petalumassa oli hieno. Neljännessä kerroksessa oli oma aamiaishuone/klubi.Jotain hyvin tärkeää varmaan selvitetään tässä. Ehkä sitä missä kännykkä todennäköisesti seuraavan kerran toimii.Taas punapuiden äärellä.Taianomainen sumu ja valaistus.Ihminen tuntee itsensä pieneksi tässä ympäristössä.Hiljaisuus täällä on hyvä vastapaino kaupungeilleMatkalla ei oikein olla ehditty kunnolla ostoksille. Petalouman outletista löytyi monelle paljon ostettavaa.Paikkakunnan paras ravintola, tuntui aika aidolta italialaiselta.Vegaaninen annos löytyi ja oli hyvä. Olenkin kaivannut pastaa kaikkien burgerien jälkeen.Petaluma näyttää siltä, että siellä on vanhaakin keskustaa vähän.
Tänä iltana meillä on päivällinen yhdessä Piilaakson klubin kanssa. He ovat olleet avainasemassa siinä, että pääsimme Teslan tehdasvierailulle. He ovat myös nähneet paljon vaivaa löytääkseen päivälliselle paikan, joka mahdollistaa heiltä ja meiltä mahdollisimman monen osallistumisen. Me kun olimme taas matkallamme päätyneen aika matkan päähän pohjoiseen. Hyvä kohtaamispaikka löytyy Mill Valleystä. Sinne siis kohta.
Matkan pääkohteessa, Teslan Fremontin tehtaassa, ei saanut kuvata, joten sisäkuvia ei nyt ole näyttää. Meitä vietiin pikku junassa ympäri tehtaan, ja näytettiin monia osia tuotantolinjoista, robotteja, robottien toimintaa, varastoja.. Tein aika paljon muistiinpanoja kynällä paperilehtiöön, mutta nyt väsyttää taas sen verran, että en jaksa niitäkään tähän laittaa. Joka tapauksessa se on upeaa olla keskellä kaikkea sitä, nähdä vaiheita, osia, robotteja, työntekijöitä..
Ryhmämme paikallisten klubien vahvistuksilla tehtaalla7-paikkainen Model Y! Kyllä, siellä minä olen kolmannella rivillä, jos oikein tarkkaan katsoo. Minä olen juuri sen kokoinen, että pystyn mukavasti istumaan ja pää mahtuu ikkunan alle.
Vierailun jälkeen paikalliset klubilaiset ottivat koeajoon (vain USA-ajokortti kelpaa) itseajavuudella varustettuja Tesloja, ja kokeilimme niitä lähiteillä. Pari kertaa piti kuskin puuttua kuitenkin ajoon vielä.
Tehtaan pihalla näky tutun tuntuinen väri. Ja se oli – signature Model S, numero 156. Tehtaan työntekijä oli ostanut sen käytettynä.Cheescake factory ei nimeltään ole kovin vegaaninen, mutta on siellä tietysti se pakollinen burgeri.
Fremontista ajoimme vielä kertaalleen San Franciscoon Macy’s-tavarataloa, Cheescake Factoryä ja golden gaten ylitystä varten.
Cheescake factoryn vegaanin salaatti on tällainen.San Franciscosta katseltiin aamulla laituireilta merileijonia ja pelikaaneja, ja vielä iltapäivällä ajettiin tehdasvierailun jälkeen Golden Gate yli.
Viimeisille kahdelle yölle hotelli on Napan alueella Petalumassa.
