Kuukausi: maaliskuu 2021

Julkaistu

Suomen kaunein Tesla

Kilpailulla etsimme auton teippaukseen ideoita, joita ei itselle olisi tullut mieleen, ja toteutuksia, joita itse emme olisi osanneet tehdä. Kilpailu täytti kaikki odotukset: löysimme mieleisemme aiheen ja sille toteuttajan, joka sai aiheen sovitettua autoon kauniiksi ja näyttäväksi ulkonäöksi. Toteutukseen valittu konsepti on Rametto Atelierin ehdotus, jossa Tuula Lehtisen maalausta käytetään aiheena. Käytetty maalaus on viimeisimmässä näyttelyssä Galleria Halmetojassa ollut ”Van Dael I”.

Tuula Lehtinen ja hänen teoksensa Van Dael I

Emme kilpailua aloittaessa tienneet, millaisella tyylillä tekisimme teippauksen. Tekstiä, värejä, sanomaa, abstraktia, taidetta – olimme avoimia kaikille vaihtoehdoille. Niitä myös tuli. Taideteoksia olemme pohtineen aiemminkin. Nyt tässä konseptissa ensin taiteilijaksi valittiin Tuula Lehtinen. Hän on halunnut tuoda kauneuden taas kunniaan taiteessa, ja tämä kiehtoi meitä – tuntuu erityisen hyvältä ajatukselta, että autosta tulee myös erityisen kaunis, ei pelkästään näyttävä tai taidokas. Taiteilijalla oli juuri alkamassa näyttely uusista teoksista, ja niistä valitsimme sen, joka meitä miellytti sekä teoksena omalle seinälle laitettavaksi että auton aiheena.

Restyling pointin Sergey Haukka, me ja Rametto Atelierin Varpu ja Ilya Baraev. Kuvaa varten turvallisilla etäisyyksillä maskit hetkeksi pois.

Rametto Atelierin Varpu ja Ilya Baraev hoitivat projektissa aiheen asettelun, auton muiden yksityiskohtien suunnittelun ja koko toteutuksen järjestämisen alkaen kuvauksesta ja päätyen teippaukseen Restyling pointissa Sergey Haukalla. Kävimme läpi erilaisia asetteluja aiheelle autoon, ja ideoiden pallottelun jälkeen konsepti syntyi. Maalaus kuvautettiin valokuvaajalla, täydelliseen toteutukseen tarvittiin medium-formaatin Phase One 60. Monia yksityiskohtia mietittiin matkan varrella sitä mukaa, kun näkyi miltä tulos näyttää siihen mennessä. Kromiosien teippaus piiloon valittiin tehtäväksi satiinimustalla, koska se sopi maalaukseen paremmin. Kiiltävä olisi voinut yhdistyä lasipintoihin enemmän, mutta testiteippauksessa se ei kuitenkaan ollut hyvä.

Vanteiden maalaus jäi viime tippaan, auto odotteli valmiina renkaita päivän.

Hopeanväriset vanteet eivät edellisessäkään teippauksessa olleet aivan elementissään, ja nyt päätettiin ne maalauttaa mustaksi myös.

Näytimme autoa Galleria Halmetojalla heti tuoreeltaan. Ikkunasta näkyy alkuperäinen teos!

Helsingin Sanomien artikkelit näyttelystä, jossa maalaus on: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007870694.html ja https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007842595.html . Valittu maalaus on molemmissa artikkeleissa kuvituksena.

Ensimmäinen lataus teipattuna Akaalla. Kaunis ja näyttävä!

Teippaus pääsi näillä kurakeleillä testiin, kun lähdimme pitkään odotetulle lyhyelle lomalle Lappiin. Tarkoitus on viettää aikaa hiihtäen ja lumikenkäillen koronaturvallisesti kaukana muista ihmisistä. Matkan varrella tapasimme myös itse taiteilijan, joka halusi nähdä, miltä teos auton pinnassa näyttää.

Viimeinen superi Pyhäjärvellä. Pimeän tullen todella tyylikäs edelleen.
Ai niin pikku yksityiskohta vielä.. huomaatteko kuvasta? Eli keskikonsolissa on aihe maalauksesta – värillinen viivoitus.
Oulussa jo melko kurainen auto Lapland Hotellin latauksessa. Kura ei vielä erotu ollenkaan.

Matkasuunnitelma oli se tyypillinen Levin reitti: perjantaina iltapäivästä lähtö ja yöksi Ouluun. Sitten on enää kevyt matka päivän aikana päästä perille.

Koronaturvallinen noutoaamiainen vegaanisena tietysti. Annoimme palautetta hotellin merkinnöistä, jotka eivät kerro selkeästi tuotteiden vegaanisuudesta. ”Vegetarian” voi tarkoittaa, että sisältää munaa ja maitoa.
Rovaniemellä kaksi 50 kW pikalaturia ovat kovassa käytössä. Muutaman minuutin odottelulla edellinen kolmonen lähti ja saimme vessakäynnin verran sähköä, joka riittää lataukseksi Oulun ja Levin välille.

Teippauksen päälle laitettiin keraaminen pinnoite ja auton helmaan ja takapyörän taakse kaareen kiveniskuteippiä. Taptesistä tilaamani kuralätkät laitettiin samalla. Tuulilasin vettä hylkivä pinnoite ja ovien kynnyksiin kalvoa. Näillä autosta tulee helppo ylläpitää siistinä. Ikkunatummennuksia meille ehdotettiin, ja ne saattaisivat vielä sopia kokonaisuuteen hyvin, mutta pidämme kuitenkin tärkeämpänä hyvää näkyvyyttä ulos ja toisaalta autoon sisällekin on uteliaiden Teslasta kiinnostuneiden helpompi katsella ilman tummennuksia.

Levillä perillä, ja aihe kestää hyvin tuon 1000 kilometrin kuran näyttävänä!

Kokonaisuutena emme itse olisi pystyneet pitkän aikaakaan miettimällä samaan lopputulokseen. Kun aiheena käytetään kaunista taidetta ja toteutuksen ovat suunnittelemassa ammattilaiset, on lopputulos aivan erilainen. Edelliseen teippaukseenkin olimme tyytyväisiä, mutta viimeistelemättömyys siitä näkyi kuitenkin. Monet yksityiskohdat jäivät silloin saattamatta loppuun. Nyt kun pystyimme tukeutumaan muiden hyviin mielipiteisiin, mitä kannattaisi tehdä, saatiin kaikki yksityiskohdat kuntoon.

Julkaistu

Teippauskilpailun satoa

Emme vielä paljasta voittajaa, vaan haluamme sitä ennen palkita stipendeillä muutaman meille mieluisan kilpailuun lähetetyn työn. Tässä ensin palkitut ehdotukset ja sitten kaikista ehdotuksista kuvat.

Mikko Karjalan ehdotus
Mikko Karjalan ehdotus 2

500 € stipendin saa Mikko Karjala ehdotuksella, joka oli kilpailussa selvä kakkonen. Siitä tulee mielikuvia teknologiasta ja sähköisyydestä, mitä tavoittelimmekin. Nämä luonnokset miellytivät jo silmää, ja autosta olisi tullut tällä idealla upea. Mikon kuvausta työstä: ”Wind of Green on suunnitelmani työnimi ja ajatusmallini työssä on seuraava. Sininen keula: Sähkö, tuuli(Voima/vauhti). Grafiikka: Idea tietokoneiden piiri- ja emolevyistä. Jos Grafiikkaa katsoo tarkemmin, niin sieltä löytyy myös ”Radar/Tutka”, joka symboloi itselleni tulevaisuutta ja uusien teknologioiden keksimistä ympäristön ja luonnon hyväksi. Mm. sähköautoilu.  Vihreä perä: Luonto ja puhtaus.”

Saaga Väärnin ehdotuksista poimittu esimerkki
Saaga Väärnin ehdotuksia

Jaetulla kolmannella sijalla on kaksi työtä, joille annamme 250 € stipendin. Toinen näistä on Saaga Väärnin ja pidimme kauniista kuosista. Autosta olisi tullut näyttävä ja kaunis tälläkin idealla. Hän kuvaa ehdotustaan: ”Tämä suunnittelemani kuosi kuvastaa kieloa. Kielo taas kuvastaa oikeaa valintaa sekä toivoa. Meidän on aika tehdä jotakin ilmastonmuutoksen eteen ja valita oikein. Tesla Model 3:n teippaukseen suunniteltu Kielo -kuosi on jatkuva kuosi ja se on skaalattavissa eri kokoihin ja väreihin.”

Tommi Tikan ehdotuksesta kuva.

Toinen 250 € stipendin saa Tommi Tikka. Hänen työnsä miellyttää myös ja hillitty kuvio on kaunis. Tulos olisi ollut näyttävä. Teslan logo on saatu sovitettua kuvioon. Tommilla oli mahdollisuus toteuttaa koko työ suunnittelusta teippaukseen asti ja ehdotus oli suoraan painokelpoinen.

Loput työt ovat tässä ilman mitään erityistä järjestystä. Ymmärrämme ideat, mitkä töiden takana ovat, mutta ne eivät sopineet meidän ajatuksiimme.

Karoliina Rajaniemen kuvaehdotus

Karoliina Rajaniemi osallistui kuvalla, jota kuvailee näin: ”Teos ottaa kantaa yhteen aikamme polttavimpaan haasteeseen, ilmastonmuutokseen. Autoa lähestyttäessä sen eroosion valtaama keula herättää väistämättä huomion. Irtoavat jäälautat saattelevat kuivalta maalta meren syvyyksiin. Tavoitteena on nostaa esiin veden puhdas kauneus, joka on vaarassa hukkua roskamerien alle. Ennen kaikkea teippaus on kuitenkin hatun nosto kunnianhimoiselle tavoitteelle valloittaa avaruus. Ja tätä voivatkin taakse jäävät ihailla edelläkävijän ottaessa suuria harppauksia ihmiskunnalle.”

Moona Vuontisvaaran kuvaehdotus

Moona Vuontisvaaran kuva pohjaksi kehittelylle tuo meille mieleen sarjakuvamaisuuden. Se olisi voinut olla yksi suunta mihin mennä. Olemme nähneet jossain aivan sarjakuvalla teipatun urheiluauton, ja se oli näyttävä. Emme kuitenkaan jatkaneet ideaa sen pidemmälle.

Sami Keräsen ehdotus

Tekstit voisivat olla teippauksen ideana hyvä. Emme olleet valmiita käyttämään ihan vain yhtä sanaa kuosina ja ajatus olisi vaatinut työstöä aika paljonkin. Jotain lauseita, mietteitä, ryhmiteltynä ehkä? Emme jatkaneet ajatuksen työstöä kuitenkaan.

Jere Ylianuntin ehdotus

Jere Ylianuntinn ehdotuksen yksityiskohtainen yksityiskohtaisen grafiikan voi tulkita sisältävän ajatuksia sähköstä myös, sähkönpurkauksista.

Aki Leinosen ehdotus ”POLAR NIGHT”

Aki Leinosen ehdotus tuo mieleen ajatuksia sähköstä ja teknologiasta.

Matti Leinosen ehdotus

Matti Leinosen ajatuksesta koko auton halkaisevat linjat toimivat monessa autossa, mitä olemme nähneet. Arvoihin ja ajatuksiin sähköautoilusta voisi tähän kehittää jotain lisää, mutta emme nyt jatkaneet sitä.

Kiitos kaikille ajatuksista ja osallistumisesta. Useat työt oli valmisteltu pitkälle suoraan tulostusta ja teippausta varten. Voisin kuvitella, että näistä joku voisi päätyä vielä jonkun muun auton pintaan. Meidän kauttamme tietysti saa yhteyden näiden töiden lähettäjiin myös. Kilpailun voittajatyön teippaus autoon on jo valmistunut ja palaamme siihen aivan kohta!

Julkaistu

Näin hyvin en ole ennen syönyt

”Mennään syömään jonnekin, jossa on jotain mitä voit syödä” sanoi ystäväni. Hetken ihmettelin. Minähän voin syödä mitä vaan. Ei minulla ole allergioita. Sitten muistin, että vieläkin moni kutsuu muutakin kuin vegaanista ruokaa ruoaksi ja syökin sitä. Siis omassa nykyisessä kuplassani ruoan käsite on niin täysin muuttunut.

Mei Linillä oli täysin vegaaninen ravintola Lönnrotinkadulla. Nykyään ei enää täysin.
Huoltoaseman vegaaninen pannu. Joku kasvisproteiini tässäkin.
Ennen etätyöaikaa työlounaat pelasti Dylan, jonka salaattipöytä oli upean monipuolinen lounas sellaisenaan.

Muutosta ja sen asteittaista edistymistä kuvaa se, mitä ajattelen tarjota esimerkiksi vieraille ruoaksi. Vuosi sitten, kun vielä suunnittelimme ystävien kutsumista kesällä kylään, oli ajatuksena, että vaikka itse olemme vegaaniruokavaliolla, niin hankitaan nyt sitten vieraille jotain lihaleikkeleitä ja juustoja. Kun niitä on aina ennenkin tarjottu. Merkitään ne vain hyvin ja annetaan tähteet vieraille mukaan. Mutta tässä vuoden aikana ajatus on alkanut tuntua kummalliselta. Kun oman mielipiteemme mukaan kukaan ei edes huomaa, että jotain puuttuu, vaikka ei satu olemaan mitään eläintä pöydässä. Miksi sitten nähdä turhaa vaivaa yrittää hankkia jotain, mitä emme muuten hankkisi. Niin se ajattelu muuttuu.

Uunibataatti, herkkusienet, maissi, joku kasvismakkara, ja eiliset ruoantähteet grillissä.

Ruokakaupoista K-ryhmä erottuu selvästi edukseen sen takia, että siellä vegaanisia tuotteita on suurimmaksi osaksi ryhmitelty omiin hyllyihinsä ja merkitty ne hyllyt hyvin. S-ryhmä on laittanut vegaaniset vaihtoehdot muiden tuotteiden sekaan niin, että niitä on vaikea löytää tai edes tietää, onko niitä ja mitä tuotteita. Lidlissä valikoima on huonoin ja vaihteleva, eikä tuotteita myöskään ole helppo löytää. Hyvä merkintä ja ryhmittely on erinomainen idea. Sekasyöjä ei kuitenkaan vahingossa ota makkaroiden joukosta kasvistuotetta ja sen takia vaihda ruokavaliota, sitä on turha odottaa.

Taas yhden kattilan pasta. Tässä oli jotain proteiinituotetta.
Lounas yhden kattilan pastasta, kikherneellä.

Miltä ruokakaupassa tuntuu kulkea pitkien lihaa sun muuta täynnä olevien hyllyrivien ohi? No aika lailla samalta, kuin tuntuu mennä rautakaupassa ilmastointiputkihyllyn ohi, jos on etsimässä ruuveja. Ei niitä edes huomaa. Helpompaa olisi tietysti kaupassa, jos aina ei tarvitsisi vaikkapa joka mausteesta ja karkista katsoa tuoteselostetta, että onko nyt sitten saatu laitettua sekaan kalakastiketta, maitojauhetta, laktoosia, hunajaa, kirvoja, mitä mielikuvituksellisimpia osia eläimistä. Olisipa ihan kokonaan vegaaninen ruokakauppa. Eikö Helsingin keskustan alueella sellainenkin menestyisi? Muukin, kuin Helsinginkadun vegaanikauppa, jossa on siis harvinaisemmat vegaanituotteet kaikki, mutta ei tavallisia päivittäistavaroita. Nyt kun miettii miten sitä käyttäytyy ruokakaupassa, niin onhan se niin, että on alkanut ällöttämään lihahyllyn vieressä, jos sen huomaa. Tätä ällötystä luonnollisesti sitten välttelee sillä, ettei katso erityisesti sinnepäin.

Kahta eri kastiketta, pastaa ja riisiä, ja vielä T.L.C teriyaki-subi.
Noutopäivällinen kasvishampurilaisista ja vielä sienikastikekin.
Subwayllä oli herkullinen T.L.C teriyaki. Todella harmillista, ettei ole enää.

Tässä on puhuttu paljon siitä, mitä ei syö ja mikä ällöttää. Mitä sitten syömme ja mikä on hyvää?
– Pasta. Hiilihydraatteja tarvitaan paljon, jotta energiaa saa tarpeeksi.
– Ohra. Hurja uusi löytö tylsää riisiä korvaamaan. Joka jyvä on kuin pieni leipä.
– Leipä. Jotenkin olen löytänyt leivän uudelleen. Mikä makujen maailma, ja kuitua ja hiilareita tarpeeksi. Kaura ja sekaleivät. Päälle margariini, hummus, Juureva, tomaatti, herkkusieni, suolakurkku, juustonkaltaiset tuotteet, Santun vegvurstiakin.
– Kastike syntyy tomaattimurskasta ja mitä siihen sitten sekaan laittaakaan: oliivi, valkosipuli, yrttejä, pähkinöitä, papuja. Rypsiöljyllä voi lotrata vapautuneesti.
– Kasvisproteiinivalmisteet ovat mukavan tiiviitä tapoja saada proteiinit ilman, että ihan hirveää määrää vihanneksia tarvitsee tehdä. Mitä nyt sattuu kaupasta tulemaan mukaan niin sekaan vaan. Seitan, nyhtökaura, härkäpapu, makkarat, pihvit eri merkkisinä. Osa hyviä ja osa jakaa mielipiteitä. Kyllä niitä huonompia viritelmiäkin poistuu markkinoilta koko ajan.
– Keitetyt vihannekset riittävän usein, ettei pelkkää pastaa.
– Salaatti kaikenlaisista mitä sattuu vihanneshyllyistä tulemaan vähän joka välissä.
– Pitää tietysti mainita vitamiinit, pähkinät, chia-siemenet, joo on huolehdittu ne.

Kauraleipiin olen ihastunut. Santun vegvurstia ei tarvitse olla paksua viipaletta maustamista varten.
Suomalaisen klubin kasvisannos. En muista enää mitä oli.

Entä ravintolat? Joo ärsyttäähän se, että ei voi vain kävellä mihin tahansa ravintolaan sisään ottamatta selvää, onko siellä yhtään mitään syötävää. Mutta vähän hakuja, niin kyllä se paikkakunnan ravintoloista selviää missä ruokaa on. Parasta on, jos on jo mainittuna tarkasti, että annokset ovat vegaanisia, eikä jotain epämääräistä ’vege’ sitä sun tätä, joka voi olla täynnä juustoa ja munaa. Toki aina voi kysyä, mutta miksi valita paikka, jossa pitää kysyä, eikä sittenkään voi olla varma oliko henkilökunnan asiantuntemus kohdallaan, kun voi webisivulta päätellä jonkun toisen ravintolan kiinnittäneen asiaan huomiota.

Kreikassa noutopöytä oli kyllä täynnä myös kypsennettyjä kasviksia.
Salaattia hotellin noutopöydästä on kiva saada, kun ei tarvitse itse pilkkoa.

Viime kesän loma Kreikassa kertoi sen, että hotellin täyshoito ja buffetit voivat olla hieman rajoittuneita. Henkilökunta oli hyvin avuliasta ja otti selvää kustakin ruoasta mitä se sisälsi, mutta puutteelliset merkinnät ovat kuitenkin lisävaiva. Sitä tässä tulee ihmetelleeksi, että miksi pitää tunkea eläinaineksia paikkoihin, joissa ne ovat aivan turhia. Esimerkiksi pasta oli aina voilla pilattu, ja piti pyytää erikseen annos ilman sitä. Muuten kun tässä päästään matkustamaan vapaammin, niin haluamme ottaa kohteesta tarkasti selvää etukäteen, millaisia ravintoloita on lähistöllä ja millainen on hotellin tarjonta. Mieluiten valitsee kohteeksi vaikkapa jonkun vegaanisen hotellin – onneksi sellaisiakin on alkanut tulla.

Ensimmäisiä ravintolapettymyksiä – kasvishampurilainen oli jotain hajoavaa mössöä leivän välissä.

Lounaat kotona etätöissä ovat tietysti samalla saaneet tekemään edes jotain ruokaa, ja nopeasti. Siinä ei monimutkaista salaattia jaksa pilkkoa, vaan suosikkeina ovat yhden kattilan pastat ja mitä valmisruokaa nyt sattuu kaupassa olemaan.

Pikainen kasvispiirakka ja salaattia etätyölounaaksi.

Kokonaisuutena, näin hyvin en ole ikinä syönyt kuin nykyään vegaanisuuden myötä. Arkinen ja pikainenkin ruoka, jopa niin sanottu roskaruoka, on maukkaampaa kuin ennen. Kun ruoka ei ole vain joku eläin ja jotain mitä nyt sattuu olemaan sen kanssa. Vaan monipuolista ja monenlaista makua erilaisista kasveista. Melkein 50 vuotta ihan hukkaan ehti mennä ennen tätä.

Julkaistu

Riittävätkö 25 ampeerin pääsulakkeet?

Kyllä ja ei.

Sähköautoilevilla omakotiasujilla on tämä kysymys monella tulossa vastaan, koska 25 ampeerin pääsulakkeet ovat yleisin ja reilusti halvin vaihtoehto liittymismaksun ja kuukausimaksujen suhteen. On tietysti paljon taloja jo valmiiksi isommilla nalleilla, mutta suurin osa niin omakotitaloista kuin kesämökeistä on 3×25 A liittymiä.

1990-luvun tonttikaappi ja pääsulakkeet. Yötariffiohjaus on toistaiseksi kaikki automaatio talossa.

Kuukausimaksu 35 ampeerin sulakkeilla voi olla siirtoyhtiöstä riippuen kaksinkertainen ja 50 ampeerin sulakkeilla jo kolminkertainen. Pieni lisäys suhteessa ja noin suuri kustannusten nousu? Ei huvittaisi. Mutta vaivaa pienien sulakkeiden kanssa pelaamisesta on: meillä kesämökki-kakkosasunto on vähän vanhemmilla suoran sähkön lattialämmityksillä ja myöhemmin lisätyllä ilmalämpöpumpulla, eli kovimmilla pakkasilla ampeerit joka vaiheessa joutuu laskemaan tarkasti, jos haluaa saada autoa ladattua. Jos pahimmilla pakkasilla laittaa lisälämmittimiä eri huoneisiin, on oltava tarkkana jo ilman autoa, ettei yhteen vaiheeseen tule useampaa. Saunaa päälle laittaessa lisäpatterit ja kellarin lämmittimet pitää laittaa pois, jos kaikki lattialämmitykset ovat päällä.

Lämmitysremontilla energian kulutusta voisi järkeistää, maalämmöllä tehdyllä lattialämmityksellä sähkön kulutus olisi pienintä, mutta remontti olisi aika valtava muutaman kovan pakkaspäivän takia. Vaihtamalla ilmalämpöpumppu toimimaan useampaan huoneeseen voisi suoraa sähkölämmityksen osuutta vähentää. Mutta lämpöpumputkaan eivät toimi kovimmilla pakkasilla hyvällä hyötysuhteella ja suoraa sähköä tarvitaan lisäksi.

Takka vähentää paljon sähkön käyttöä. Asensin LumoX EkoAir -ilmanohjaimen tähän. En osaa sanoa varmaksi toteutuuko luvattu puun säästö ja parempi palaminen, vaikea vertailla, mutta ihan mahdollista se tuntuu olevan.

Jos mitään energiaremontteja ei tee, niin sulakkeiden nosto toisi helppoutta elämään. Kaikkea lämmitystä voisi kovalla pakkasella pistää mielen mukaan päälle ja ladata samalla autoa. Erityisesti voi nauttia halvemmasta yösiirrosta ja yleensä öisin halvemmasta spot-hinnoitellusta sähköstä laittamalla kaikki mahdollinen päälle 22-07 välillä, autojen lataukset, lämminvesivaraaja, lattialämmitykset. Tai kesällä pari sukulaista tulee käymään sähköautoilla ja pitäisi 2-3 autoa ladata samaan aikaan pitkään. Mutta toisaalta taas, miksi nostaa sulakkeita koko vuotta varten, jos montaa yötä ei isoimpia tehoja tarvittaisi, ja niinä päivinä on vaan parasta laittaa pitkin päivää lämmöt päälle, vaikka sähkö ja siirto maksaisivat enemmän. Ne päivät nyt vaan eivät maksa montaa euroa ja ovat pienempi kustannus vuodessa kuin koko ajan raksuttava korkeampi siirron kuukausihinta ja liittymän noston kustannus.

Automatiikka, kodin energian älykäs ohjaus poistaa käsin asioiden pähkäilyn ja vaivan miettiä mitä laittaa pois ja päälle milloinkin. Hyvin yksinkertainen lämmityksen ja auton latauksen tai saunan ja auton latauksen automaattinen vaihtokytkin on pienimmillään jo hyvä alku. Tulevaisuudessa koti tietää jokaisen kuluttavan merkittävän laitteen ja osaa mitata lopun kulutuksen niin, että se automaattisesti säätää kaiken riittämään. Energiavarastot ja oma energiantuotanto eli akut, vesivaraajat ja aurinkopaneelit ovat yleisiä ja jokaisesta tuleva ja lähtevä energiavirta osataan mitata, ohjata ja ennustaa.

Siispä miksi nostaa sulakkeita, kun tulevaisuudessa osa sähköstä tehdään ja varastoidaan itse ja pärjätään pienemmillä sulakkeilla nykyistä paremmin? Jos asennamme tälle mökille paneelit ja akun, kesällä auringolla latailee autoa mukavasti ja talvella tasaa kulutusta akun avulla. Järjestelmän älykkyyttä voi lisätä pikku hiljaa.

Samat kysymykset, jotka vanhojen talojen ja mökkien omistajilla ovat, tulevat vastaan nyt uudisrakennuksia tekevillä. Erona ehkä on se, että maalämmön, ilmalämpöpumput, älykkäät systeemit tai ainakin valmiuden niille ja aurinkopaneelit voi suunnitella saman tien valmiiksi ja sinänsä voisi pärjätä pienemmillä sulakkeilla, vaikka varautuisikin useampaan sähköautoon itsellä ja vierailla.

Ilmastopäästöjen minimoimisen kannalta olisi hyvä, että mahdollisimman paljon voisi säätää kulutusta niille tunneille, jolloin spot-sähkön eli tuntihintaisen sähkön hinta on alimmillaan. Silloin sähköjärjestelmässä on paljon uusiutuvaa tuotantoa ja jopa tarvitaan säädettävää kulutusta tasapainottamaan verkkoa. Kun osallistuu säätämiseen, kuorman siirtoon kalliilta tunneilta halvoille, vähentää muun säätövoiman tarvetta ja mahdollistaa enemmän uusiutuvaa vaihtelevaa tuotantoa. Tämä näkökanta puoltaisi isompaa sähköliittymää: isommilla sulakkeilla voisi helpommin laittaa kaiken mahdollisen varaavan lämmityksen ja useamman auton lataamisen isolla virralla kerralla päälle sille tunnille, jolla sähkö on halvinta.

Minulla ei ole vielä päätöstä siitä mitä teen tämän mökin liittymän suhteen. Nyt kun olen oppinut – osin kantapään kautta pimeässä ulos sähkökaapilla sulaketta vaihtaessa – talon sähköt, mitä missäkin vaiheessa on ja sulaketopologian eri rakennusten välillä, niin olen kyllä kotiautomaation harrastajana kiinnostunut tutkimaan miten saisi mukavan ja helpon järjestelmän rakennettua 25 ampeerin liittymällä. Pikku hiljaa voisi alkaa suunnittelemaan aurinkopaneeleita ja akkujärjestelmää. Ilmalämpöpumpun vaihto sellaiseen, joka toimii kovemmassakin pakkasessa ja jossa kahdella sisäyksiköllä saisi tasaisen lämmön eri huoneisiin, toisi säästöä ja mukavuutta. Lämmityksen ja auton latauksen ohjausta voisi kehittää ja ohjattavat pistorasiat ovat jo käytössä väliaikaisille lisälämmittimille.

Päärakennus on vain 20 ampeerin sulakkeiden takana toistaiseksi, joten koko pääsulakkeet saa käyttöön lataamalla tontin pääkeskuksesta. Ja samalla ei tarvitse tänä jäisenä aikana taiteilla pihan mäen kanssa. Varsinkin takaveto-S tarvitsee vauhtia tai soraa.

Ehkä ensimmäinen asia tässä on jatkuvan vaihekohtaisen mittauksen asentaminen. Minulla on z-wave-järjestelmään liitettävä mittauslaite ollut jo pitkään valmiiksi ostettuna, mutta sähköasentaja tilaamatta se paikalleen laittamaan pääkeskukseen. En vielä ole päättänyt miten tätä lähden rakentamaan loppujen lopuksi, mutta kivaa siitä tulee. No ehkä tämä onkin nyt tässä tehty se päätös: en nosta sähköliittymän tehoa, vaan jatkan pienemmillä sulakkeilla harrastuksen vuoksi. Päätetty ainakin siihen asti kun taas muutan mieltäni.