Kuukausi: kesäkuu 2024

Kuvia Lulun kännykästä. Kaunista oli, karhuista varoiteltiin joka kyltissä ja japanilaisten matkailijoiden karhukellot kilisivät.

Nagoyaa tukikohtana käyttäen käydään maaseudulla, ensin Takayamassa. Siellä on säilynyt runsaasti vanhaa rakennusta vuosisatojen takaa. Ensin yritimme varata jotain järjestettyä retkeä, mutta niiden saaminen päivän varoitusajalla on käytännössä mahdotonta. Bussilla olisi meitä viety pariinkin paikkaan, mutta sitten olisimme olleet sidottuna sen aikatauluihin ja olisimme joutuneet tuhlaamaan aikaa lounaaseen, jolle ei kuitenkaan olisi saatu järjestettyä mitään syötävää meille. Joten ei muuta kuin junaan. Jotain omituista höpötystä viivästyksistä sateiden takia oli eri palveluissa, mutta lopulta päivän ensimmäinen juna lähti juuri kuten pitikin.

Vanhat kadut olivat kyllä upeita, juuri kuin kuvissa. Ja rakennukset olivat käytössä – osa yksityisasuntoina, mutta vilkkaimmalla kadulla ravintoloina ja kauppoina. Toki turistikrääsääkin, mutta hienoja käsityön tuloksia ja oikeasti vanhoja liikkeitä. Soijakastiketehdas, 126-vuotias nuudeliravintola jne.

Yksi kiinnosti meitä erityisesti: tofuravintola, joka tarjosi vain eri tavoilla valmistettuja tofuja. Se ei ollut täysin vegaaninen, mutta listassa suurin osa annoksista oli vegaanisia ja ne oli selvästi merkitty. Tarkoitus ei ollut syödä lounasta, mutta tämä on kokeiltava niinkuin oli se buddhalaisluostarin lounaskin. Otin laajimman annoksen, tofua kahdeksalla eri tavalla, lisäksi riisiä ja vähän pikkelöityjä kasviksia. Kolme tofuista oli selkeästi jälkiruokia, hivenen makeita. Miten kaikkeen muuhun ruokaan on onnistuttu nykyään Japanissa tunkemaan jauhettua sitä sun tätä eläintä, kun perinteiset ruoat ovat tällaisia!

Illaksi olimme suunnitelleet Grains-nimistä kokonaan vegaanista ravintolaa, mutta siellä oli yksityistilaisuus, ja sen sijaan ihan hotellin yhteydessä liikekeskuksen ravintolamaailmassa oleva Chopped Salad Days tarjosi juuri sen, mitä tarvittiin. Kolmesta vegaanikulhosta valiten. Lisäksi hotellissa supermarkettisalaatit ja vähän säilykkeitä.

Nyt tultiin pitkä matka takaisinpäin itään Himejin linnalle. Googlen antamat junat toimivat juuri niin kuin pitikin. Illalla kun olimme nukahtaneet jo yhdeksän aikoihin, niin heräsimme vieläpä ennen kellojen soittoa ennen neljää. Paikallisjunat lonksuttelivat vuoristossa pikku hiljaa, ja junassa oli vielä pienet unet ottavia töihin Kumamotoon meneviä paikallisia. Jotenkin kello 7.19 sieltä lähtevä luotijuna ei ehkä kuulunut meidän lippuumme, emmekä saanet paikkalippua ostettua, mutta emme nyt ole tästä ihan varmoja. Japan rail pass -lipulla pääsi kuitenkin porteista sisään ja istuimme paikkaliputtomassa vaunussa (vaunut 1-3 yleensä). En murehdi asiaa sen enempää. 9.52 oltiin jo Himejissä. Jätettiin reput asemalle ja linnalle oli vain kävelymatka.

Junissa toimii ilmainen wifi, joka tosin pätkäisee yleensä hetkeksi asemalle tullessa tai sieltä lähtiessä. Mutta jotain pystyy silti tekemään siinäkin. Uskoisin sen toimivan paremmin kuin mobiilidata, tosin sekin nyt näyttää toimivan.

Päivä oli ollut hyvin hyvin pitkä, emmekä halunneet kävellä yhtään enempää vain pettyäksemme siihen, että johonkin vegaaniravintolaan ei mahdu tai että muun ravintolan vaihtoehdot ovat surkeita. Jossain vaiheessa joka tapauksessa oli tarkoitus kokeilla, pystyisikö ravintola, jossa olettaisi olevan erinomaisen palvelun, muokkaamaan ruokiaan vegaanisiksi. Marriott oli hyvin palvelualtis, jonkin aikaa kävi suihkintaa edes takaisin keittiöön, ja lopputulos oli, että pasta oli jo vegaaninen ja margarita-pizza pystytään tekemään vegaanisena vain juusto pois jättämällä. Näitä siis alle ja sitten marketin pakatut salaatit ja säilykkeitä päälle.

Mt Aso on itse asiassa valtava tulivuoren caldera, romahtanut tulivuori, jonka sisällä on useita kaupunkeja ja maanviljelystä. Ja sen keskellä on uusia huippuja ja kraatereita. Niillä on sen verran aktiivisuutta, että joinain aikoina on pysyttävä 1 km päässä aktiivisesta kraaterista, kuten juuri nyt. Nousevat kaasut kulkevat kraaterin reunojen päällä, niin sinne reunalle ei siis päässyt. Asia korjattiin ottamalla 7 minuutin helikopterilento.

Huomenna on yhtä aikainen herätys, puoli viiden maissa, koska lähdemme 5.25 junalla kohti Himejin linnaa. Se kun on nähty, mennään vielä yöksi (kahdeksi) Nagaoon. Sieltä pitäisi käydä maaseudummalla nähtävyyksissä.

Beppun pääkohde on 7 kuumaa lähdettä, ”Hell of Beppu”. Niiden luo pääsee rautatieaseman länsipuolelta linja-autolla. Otimme 8.50 (muistaakseni) lähtevän numero 41. Sitten ensimmäisen ovelta voi ostaa lipun, jolla pääsee kaikkiin seitsemään. Viisi ensimmäistä ovat melkein vierekkäin. Kahteen viimeiseen on jonkin verran matkaa. Joku bussi varmaan kulkee niillä paikkeilla, mutta halusimme kävellä. Matkan varrella oli esimerkiksi omenatuotetehdas ja muuta maaseutua.

Jokaisella lähteellä kannattaa käydä, koska ne ovat hyvin erilaisia. Mutaa, eri värejä, eri mineraaleja, höyryä, geyshir.

Ruokahuollosta pitää sanoa sen verran, että kun tänne pienemmälle paikkakunnalle kauemmas Tokiosta ja Kiotosta ollaan tultu, niin vegaanista ruokaa saa ravintoloista vähemmän ja vähemmän. Esimerkiksi katselimme Japanilaisen pastaravintolaketjun ainesosa/allergeenitaulukkoa, ja käytännössä kaikessa, myös tomaattikastikepizzassa ja pastakastikkeessa, on kanalientä. Päädyimme kahtena iltana hakemaan Mos burgerista vegaaniset burgerit ja syömään ne kaupasta ostettujen salaattien kanssa.

Leivän ostaminen on myös haastavaa. Käytännössä kaikessa on noin prosentti maitoa, sama minkä huomasin Vietnamissa. Kun leipä ei ole paikallista traditiota ja tehdään vain amerikkalaisia turisteja varten, siihen laitetaan aina maitoa. Myös ranskanleivässä oli munaa. Täällä Beppussa ensimmäistä kertaa löysin vaalean juurileivän, jossa ei ollut maitoa tai munaa.

Huomenna menemme Mt Asolle, tulivuorelle. Lähtö on aamulla 5.53 ja perillä olemme yhdellä junalla ja kahdella bussilla, kraaterin reunalla, toivottavasti 10.31. Hotelli Asossa on aseman vieressä, eli rinkat ehkä saa sinne tai Ason asemalle säilytykseen ennen vuorelle menevää bussia.

Tänään siirtyminen Beppuun kuumille lähteille

Vähän rentoutumista hotellin altaalla

Rantakin nähty (ja haukka)

Saunassa käyty, kiukaassa luki ”löyly”

Eilen jo käytiin keskustan nähtävyydet, niin nyt mentiin temppeleistään kuuluisalle ja muutenkin pyhälle saarelle Itsukushimalle. Menomatka otettiin veneellä, joka lähti rauhanpuiston vierestä ja meni suoraan saarelle. Ensimmäinen lähti 8.30, ja sillä ehti kivasti ennen päivän pahinta turistijoukkoa.

Temppelin lisäksi kun nyt satuttiin ostamaan lippu, jolla pieneen museoon myös pääsi, niin sinne sitten kans. Siellä ei saanut kuvata. Mutta muutama esine temppelin kokoelmista, lahjoitettuja miekkoja, asuja, maalauksia, tekstejä.

Syömään menimme kiinalaiseen ravintolaan nimeltä Keiai, ja se oli munien käyttöä vaille vegaaninen, ja melkein kaikki annokset sai myös ilman munaa. Tämä oli kyllä pitkästä aikaa jos koskaan paras kiinalaisen ravintolan ateria, ja parhaiden joukossa muutenkin. Tilasimme paljon tavaraa, myös sen innoittamana, että olin nähnyt tofusta unta viime yönä.. koko lysti kolmella oluella maksoi noin 36 euroa kahdelle..

Kiotossa eilen bambumetsässä olevassa buddhalaistemppelissä olikin vegaaninen lounas, ja sinne satuimme mahtumaan ilman varausta. Tarjolla oli vain yksi ateriakokonaisuus, ja vaikka ei ihan tarkoitusta molemmilla ollut syödä, tietysti mentiin sinne. Minulla olivat tulleet jo jossain vastaan buddhalaisluostarien vegaaniset ravintolat, että sellaisessa olisi kiva käydä, mutta matkaa olisi ollut paljon. Tämä oli siis mukava yllätys. Ruoat olivat jotain täysin erilaista. Länsimaiseen ja maustettuun tottuneelle hyvin pelkistettyjä vihannesten, hedelmien makuja ja erikoisia yhdistelmiä. Useita eri hedelmiä pieninä paloina ja joku taikinanyytti bambunlehdessä. Valkoinen keitto perunan kaltaisella köntillä ja toinen kirkas keitto sienellä ja tofulla. Munakoison tapaisen vihanneksen sisään leivottu vähän kuin friteerattu banaani. Riisiä tietysti. Pari salaatinkaltaista tahnajuttua. Melonin siivu. Jälkiruoan näköinen ehkä riisistä tehty juttu soijankaltaisella kastikkeella ja wasabilla. Minun tuli syötyä suurin osa..

Illalla söimme Mumokuteki cafessa, joka on jo pidempään ollut olemassa, muttei kuitenkaan löytynyt Happycow:sta. Kannattaa siis etsiä vegaanisia ravintoloita myös muualta Japanissa. Mumokuteki oli myös taas omanlaisensa ravintola, painotti materiaalissaan itsetehtyjä kastikkeita ja terveellistä ruokaa. Tusina ruokaa menussa, soijaburgerpihvistä höyrytettyihin vihanneksiin ja vielä tusina jälkiruokaakin, esimerkiksi soijajäätelö.

Sunnuntaiaamuna heräsimme klo 7. Jos ei ole ollut jotain erikoista aamuaikataulua, niin tämä aika on tuntunut sopivalta. Aikaeroa Suomeen ei kannata kello 6 herätykseen asti venyttää, ja klo 7 pääsee hyvin vielä nähtävyyksiin rauhallisemman aamupäivän aikana. Nyt päivän ainoa kohde on Nara-puisto, jossa temppelien lisäksi on kauriita pitkin poikin ihmisten ruokittavana. Toisin kuin eläintarhassa, nämä eläimet eivät elä vankeina, joten niitä katsomaan menemisessä ei ole moraalisia ongelmia. Syöttämiseen myytiin nimenomaan kauriille tarkoitettuja keksejä.

Puurakentaminen näissä temppeleissä on miellyttävää katsoa. Rakennusten tyyli on jollain tavalla miellyttävää. Tavallaan edes koristeet, koristeelliset linjat, kaikenlaiset moninkertaiset katot, törröttävät hirret eri suuntiin, eivät häiritse. Narassa oleva temppeli oli mittakaavaltaan isompi kuin muut tähän asti nähdyt: sen sisälle piti mahtua 15 metriä korkea Buddha 3 metriä korkean lotuksen päällä ja vielä korotetulla alttarilla. Hämäävä katsoa ulkoa sinänsä sopusuhtaista pikku rakennusta, mutta sen vierellä ihmiset olivat vielä pienempiä muurahaisia.

Nara kun oli nähty, menimme takaisin Kioton rautatieasemalle, jonne olimme jättäneet rinkat säilytykseen, ja sitten luotijunalla Hiroshimaan. Jostain syystä paikkalippua ei saanut suoraan junaan, joten otimme paikat automaatin tarjoamaan yhdistelmään. Vaihtopaikassa Kobessa samalle laiturille tuli aikaisempi juna, johon hyppäsimme paikkaliputtomaan vaunuun (vaunut 1-3 yleensä luotijunassa) ja vapaata löytyi.

Ehdimme vielä Hiroshimassa käydä tärkeimmät atomipommin muistomerkit katsomassa. Kun tarkoitus on kärsimyksen vähentäminen, minimoiminen, niin oliko atomipommin pudottaminen Japaniin tarpeellista vai virhe, sitä en osaa sanoa. Hirvittävä asia voi olla tarpeellista ja toinen näennäisen rauhalliselta tuntuva teko voi aiheuttaa suunnatonta kärsimystä, kun koko tapahtumien ketjua katsotaan vuosien ja vuosikymmenien ajalta.

Halusimme jotain vähän tukevampaa ruokaa, ja siksi paikallisen blogaajan jäljissä menimme italialaiseen ravintolaan, josta ainakin yhden pizzan saa vegaanisena. Blogaaja oli myös tilannut minestronekeiton, mutta meille tarjoilija osasi kertoa, ettei ole vegaaninen. Tähän alun perin aina vegaaniseen italialaiseen keittoon taidetaan Japanissa lisätä sitä lihalientä, mitä täällä tungetaan muutenkin joka paikkaan.

Tässä vähän kuvia Lululta