Lento lähtee 21:50, mutta vielä ehdittiin koko päivä riehua kaupungilla. Ensin mahtava Tiffany näyttely. Aamun pakkaamisen jälkeen jätimme rinkat hotellille ja kävelimme sinne, jotta tulee vähän jotain liikuntaa ennen lentoa. Näyttelyssä oli huonekaupalla esille laitettuja yli vuosisadan aikana tehtyjä koruja, mukaan lukien elokuvissa ja juhlissa näyttelijöiden käyttämiä. Lopuksi viimeisessä huoneessa oli kuuluisa 120 karaatin, noin 30 miljoonan dollarin arvoinen keltainen Tiffany-timantti.
Vanhimpia koruja Tiffanyn alkupäiviltä.Audrien puku elokuvasta Aamiainen Tiffanyllä.Näyttelyssä oli kultaseppiäkin tavallaan näytillä.
Paljon ihmisiä…. Mutta näyttely oli jonottamisen arvoinen.
Kaupungilla jonkun yrityksen konttorin edessä ilmeisesti tutkittiin sähköpakettiautoa ja pienkuorma-autoa.
Näyttelyn jälkeen junalla Shibayaan, jota ei oltu vielä tutkittu, paitsi se kuulu risteys.
Nyt käytiin kaupoilla ja vielä yhdessä perinteistä japanilaista ruokaa vegaanisena tarjoavassa ravintolassa.
Lounaaksi vielä lajitelma perinteisempiä Japanilaisia ruokia vegaanisena.
Ja pakolliset selfiet tietenkin.
Vielä kotikulmilta kotiaseman mielenosoitus – en tiedä minkä puolesta tai vastaan.Lentokentälle vievä yksiraiteinen juna kivasti vaihtelua tunnelissa matkustamiseen.Japan Airlinesin loungen vegaaniset tarjottavat.
Henkilökunta auttaa myös kuvien ottamisessa.Tämäkin tila on peilien takia ääretön ja pohjaton.Aivan pimeässä lattia oli pehmeä muotoaan muuttava.Immersiivistä vaikuttavaa tilaa. Ledimeren läpi käytäviä pitkin.Seinien lisäksi ylä- ja alapuolella olevat peilit tekivät tilasta äärettömän ja laittoivat meidät kuin tyhjän päälle.Melkein polviin asti olevassa vedessä uivat heijastetut kalat – teosta ohjataan ihmisten mukaan, se ei toistu ikinä.Putoavassa avaruudessa – katon puolipallolle heijastettu jatkuva räiskyvä ja kaunis grafiikka teki hienon kokemuksen.
Hyvä veitsi jäi käpälään, nyt tekemään ruokaa! Nälkä! Kävimme syömässä samassa Komeda Is -ravintolassa missä muutama päivä sitten, koska halusimme nimenomaan parhaan mahdollisen kokemuksen viimeiselle illalliselle.
Tänään kierrettiin yhtä kaupunginosaa taas, Taitoa. Siellä on pitkä katu täynnä keittiötarvikkeita ja veitsiä. Valikoimaa ja kauppoja on taas samassa skaalassa mitä voi odottaa 40-miljoonaiselta kaupunkialueelta.
Jokaisella kaupunginosalla näyttää olevan aistittava ero tunnelmassa – mikä on yhdistelmä kauppoja, asuinrakennuksia, minkäkin tasoista liike-elämää.
Nyt keittiötarvikekauppakadun varrellaUseita kauppoja myymässä ravintoloille ruokajäljitelmiä.Aina välillä pieni erikoisempi talo välissä.Ginzan kauppakeskusten erikoisuuksia
Tänään saatiin ihan oikeasti syötävää. Vegaaninen Falafel brothers -ketjun ravintola päärautatieaseman lähistöllä.
Falafel-lautaFalafel-salaatti ja falafel-leipäKontrastia päärautatieaseman ja sitä ympäröivien toimistopilvenpiirtäjien välillä.
Japanin muuntumista perinteisestä moderniksi kuvaava animaatio
Emme ole kovin myöhään iltaisin olleet kaupungilla, koska yleensä haluamme aamuisin olla aikaisin liikkeellä ja nähtävyyksissä, mutta nyt voi vähän totutella myöhäisempään rytmiin kohti Suomea ja kaupungin nähtävyydet eivät vaadi aikaista matkustamista. Pimeän tullen täällä on kaupungintalolla godzilla-elokuvien 70-vuotisjuhlan kunniaksi isoja projektioita talon seinään. Niitä näytetään 19.30 alkaen, ja mentiin katsomaan ensimmäistä lauantai-iltana. Kiva seurata paikallisia ja turisteja kerääntymässä katsomaan sitä. Ensimmäinen esitys koostui godzilla tuhoaa kaupungintalon -elokuvasta, Japanin historian nykyaikaan liittävästä koosteesta ja graafisista esityksistä. Myöhempiä näytöksiä emme jaksaneet odottaa.
Godzilla repimässä kaupungintaloaJotkut ovat leiriytyneet huolella esityksiä katsomaan.Odottamassa esitystä. Kaupungin työntekijät promoavat jotain juhlaviikkoa ja jakoivat istuma-alustoja. Tosin tämä tori kaupungintalon edessä oli niin puhdas, että siltä olisi voinut syödä.
Syömässä lauantaina käytiin ennen esityksiä siinä lähellä Shinjukun asemalla. Vegaaniset ramenit olivat yhdessä kioskissa ruokailualuetta. Vähän rauhaton paikka tuollainen ruokailualue, mutta ramenit olivat hyviä, hyvin maustettuja. Joskus vegaaninen ruoka Japanissa tarkoittaa samalla buddhalaiseen tyyliin ilman ”viittä voimakasmakuista juurta” joiden maku on liian voimakas ja viettelevä. Silloin esimerkiksi sipuli ja valkosipuli puuttuvat. Tässä Food Hall Blast!issa Plant based Tokyossa niitä oli käytetty hyvin. Vain pieni keitto oli aika maustamaton.
Lauantai ja sunnuntai ollaan myös kierrelty tavarataloissa ja muissa kaupoissa. Maailman isoin Hello Kitty -tuotteita myyvä kauppa ja japanilaisten veitsien liikkeitä. Mietinnässä on vihannesten leikkaamiseen sopiva erityisen ohut ja pitkähkö kokkiveitsi-tyylinen veitsi parhaassa mahdollisessa laadussa ja ehkä erikoisuutena toispuoleisella teroituksella vihanneksiin soveltuva veitsi, mutta sen suhteen on vielä vähän epävarmuutta kannattaako. Jääkö painavahko veitsi, joka on hyvin vaikea teroittaa, käyttämättä kuitenkin.
Kävelykaduksi muutettu katu Ginzassa täyttyy heti ihmisistä. Ihmisiä on vaan .. joka .. puolella .. paljon .. Tavaratalot ovat aivan tupaten täynnä, junat täynnä, asemat täynnä..Jotain elokuvan kuvauksia hotellin lähellä. Bussilastillinen länsimaisten näköisiä ihmisiä, mutta paikallinen kuvausryhmä.Shinjukussa on jonkinlainen sekava puhelin-kamera-kauppakujien alue.
Sunnuntaina menimme Harajukun alueelle, jossa Takashita-katu oli kuin yhtä kirpparia ja myös laadukkaampien käytettyjen asioiden liikettä. Sen lähellä oli sitten taas yksi Tokion isoista kauppakaduista.
Joku bändi vanhalla temppelialueelle johtavalla sillalla.Piilokuva, löydä meidätEi ostettu, ihmeteltiin paikallisten tyyliäUusimmissa kauppakeskuksissa leikitellään arkkitehtuurilla ja puistot katolla löytyvät useammistakin.Tuttujakin merkkejä
Toinen paikka oli Akihabara, siellä myös oli suljettu iso katu liikenteeltä, koska väkeä sunnuntaisin on liikkeellä paljon. Melkein joka rakennuksessa on joku 7-kerroksinen pelihalli.
Akihabara ja kävelykaduksi suljettu pääväylä.Joku keräilykorttiturnauksen loppuottelu.
Päivällisravintola oli 8ablish, taidokasta ruokaa. Pääruoasta unohtui ottaa kuva, toinen oli bowl riisistä ja vihanneksista ja toinen oli soijarouhebolognese, pennepasta.
Varsinainen ensimmäinen kokonainen päivä Tokiossa sisälsi rauhallisesti kaksi kohdetta: Senso-Ji:n temppelin ja näköalat Tokyo sky tree -tornin 450 metrin korkeudelta.
Iso tossu temppelin portilla toi jotain onnea tai sellaista.Paikkakunnan merkittävintä temppeliä kohti kauppakujaa pitkin.Itse temppeliäKeisarillisen palatsialueen ympäristö tornista käsin. Kun mukana oli 800 mm objektiivi, jota ei muuhun oltu käytetty, niin tornista sitten jotain kuvia edes sillä.Kaupunkia silmänkantamattomiin.Lulu löysi kuvaan helikopterin, niitä pörrää silloin tällöın.Taiteen tuotantoon tilaa tornissa.Ginzan alueelle tuodaan asiakkaita ostoksille kaikenlaisilla kärryillä.Vetykuorma-auto. Kerran elämässä semmoinenkin on nähtävä, katoava harvinaisuus.Vetylinja-auto. Kova on ollut tohina Japanissa vedyn suhteen, kun näitä on saatu ihan liikenteeseen asti.Tänä iltana varaus oli meillä Ain Soph.Journey -ravintolaan.Jälkkäri vaihdettuna pannukakkuihin.Hotellin vieressä on ratakiskojen alla kuuluisa kuja pieniä ravintoloita, jotka näin perjantai-iltana täyttyivät ihmisistä.Tokio-torni yöaikaan valaistuna hotellin 21. kerroksesta.
Google maps:in reittiohjeet ovat olleet hyvin luotettavia, juna- ja linja-autovuorot ovat täsmänneet ihan täysin, vaikka joissain kirjoituksissa on ollutkin varoituksia, että ihan kaikki ei ole oikein. Tänään lähdimme Gorasta hotellin ilmaiskyydillä Odawaran luotijuna-asemalle, ja lyhyellä junamatkalla olimme Simbasin asemalla. Tokion väenpaljous tuli yhden asemavälin metrossa jo selväksi.
40 miljoonan metropolialue yllättää pilvenpiirtäjien määrällä sittenkin.
Niissä metrolinjoissa ja linja-autoissa, missä Japan rail pass ei ole toiminut, on maksuun helpoin tapa ollut Applen puhelimeen saatava Suica-kortti, tai sen kortin saa ihan korttinakin (Suica welcome lentoasemalta). Siihen ladataan rahaa, Toinen vastaava on Icoca. Molemmat toimivat käteismaksuna myös monissa kioskeissa. Matkustusvälineeseen noustessa näytetään korttia laitteelle ja sitten pois tullessa uudestaan. Joissan linja-autoissa otetaan pieni paperilappu, joka kertoo millä pysäkillä tuli autoon, ja sitten se näytetään kuljettajalle. Käteismaksu toimii myös aina linja-autossa, mutta pienillä seteleillä ja mieluiten tasarahakolikoilla, jotka voi kyllä vaihtaa bussissa setelistä. Mutta siis Hakonessa oli meillä päivälippu, mitä näytetään puhelimesta. Internetin pitää toimia sillä hetkellä, että juuri ennen lipun näyttämistä saa ladattua lipun animaation ja qr-koodin uudestaan.
Vartio jossain tuolla takana.
Rinkat hotellille ja sitten pakollista nähtävyyttä heti, keisarillisen palatsin puutarhat. Emme mene jonottamaan tai varaamaan palatsin alueelle kierroksia, eipä sielläkään juuri sen enempää näkisi eikä tunnu tarpeelliselta. Mutta näihin puutarhoihin pääsee, joten siinä tälle ensimmäiselle kaupunkipäivälle riittävä kävely.
Tältä etäisyydeltä pääsi kuvaamaan jotain suunnilleen palatsialueen sivurakennusta, ainoa mitä sieltä näkyy.Keisarillista puutarhaa.
Vielä voisi palata edelliseen kohteeseen. Eilen menimme Gotembaan, ja tuli taas esille Fuji-vuoren merkitys sekä japanilaisille että turisteille. Viehätys tuntuu olevan juuri siinä, että vuoren huippu – tai koko vuori – ei ison osan aikaa näy ollenkaan. Pilvet peittävät joko huipun tai koko vuoren, tai joskus vuoren alaosan ja huippu ilmaantuukin jostain raosta hetkeksi. Siksi ne hetket, kun sattuu bussi olemaan oikeassa paikassa ja vuori tuleekin näkyviin, aiheuttavat aina pienen kohahduksen matkustajissa. Tai minkä tahansa näköalapaikan ihmisissä. Meillähän oli hyvää onnea heti alkumatkasta, kun koko päivä silloin vuoren pohjoispuolella oli kirkasta.
Toisin kuin nyt Tokiossa, Hakonessa oli mukavan väljää joka paikassa, jotain satunnaista täyteen turisteja pakkautunutta linja-autoa lukuun ottamatta. Kun kirsikankukkakausi on ohi ja lomakausi ei ole vielä alkanut, hotelleissa on tilaa, nähtävyyksissä on tilaa, ravintoloissa on tilaa. Toki olemme aikaisin aamupäivällä liikkeellä aina kun vain voimme.
Hakone-vuoren ympäristö oli ilmeisesti aika vilkas turistialue. Tokion lähellä ja Fuji-vuori näkyy, joten japanilaiset ovat innoissaan. Alueen junat ja linja-autot, kaapelireittejä ja puistoja myöten toimivat Hakone free pass -lipulla, jonka voi ostaa kännykkäänsä kahdeksi tai kolmeksi päiväksi. Riippusillalle, kraaterille ja Gotemban outlet-myymälöihin asti pääsee rajatta matkustamaan. Siihen sisältyy myös edestakainen lippu Odawaran luotijuna-asemalta asti, joten se olisi kannattanut osata ostaa ennen sinne tuloa valmiiksi.
Hakonen alueella ja Gorassa erityisesti verrattuna aikaisempiin, kauempana Tokiosta oleviin paikkoihin, oli hyvää myös se, että vegaanisia vaihtoehtoja on ravintoloissa. Oli jopa yksi vegaaninen donitsikauppa (sellaisia kakkumaisempia), jossa on myös vegaanista jäätelöä. Ja sitten oli 90 vuotta toiminut makeiskauppa, jonka 60-vuotias omistaja on pitänyt sitä 40 vuotta. Näin suomalaiselle vähän vaivaannuttavaa oli tiistaina käydä siellä, kun heti ensimmäisenä tuodaan teetä ja kaksi suklaamakeista, ja vielä kun ihan pienen makeisen ostin, niin muutama vesivärityö mukaan. Tämä kauppa ja kahvila on siis yhtä munaa sisältävää leivosta lukuun ottamatta vegaaninen. Yleensäkin Goran alueella tunnetaan vegaanisuus ehkä hieman paremmin kuin lännempänä. Tosin ruokakaupat tässä lähellä ovat vielä huonommalla valikoimalla kuin muualla ovat olleet – maissitölkit loppuivat kesken, ei soijapaputölkkejä.
Nyt Tokiossa ruokamahdollisuudet ovat tietysti eri luokkaa. Helsinkiin verrattuna suuruusluokkaa satakertainen väkimäärä kannattelee kymmeniä täysin vegaanisia ravintoloita, vaikka maa onkin tässä kehityksessä vuosia Suomea ja Eurooppaa jäljessä. Yritimme yhteen ravintolaan, joka on Ginzan kaupunginosassa järkevän kävelymatkan päässä, mutta varaus olisi pitänyt tehdä ajoissa, ei mahduttu. Huomiselle on sinne nyt klo 18 varaus. Toinen ravintola oli parin korttelin päässä – ja siis täydellä hamppari – sandwitch – pasta – mitä vaan juomia ja jälkkäreitä – ruokalistalla! Pasta, hamppari ja leipä syöty, ollaan ihan eri tasolla valikoimassa kuin missään tähän asti matkalla.
Ginza on kyllä mielenkiintoisinta osaa tästä suurkaupungista. Yöelämä oli pikku hiljaa alkamassa, kun tulimme takaisin hotellille syömästä.
Tänään välipäivä. Käytiin Gotemban Outletissa ja vähän kylpylöitiin hotellin kuumilla lähteillä. Matkalla ostoksille Gotembaan Fuji näkyi taas linja-auton ikkunasta.
illalla syömään paikalliseen keskustaan, jonne päästäkseen pitää nousta muutama sata portasta.
Onneksi alaspäin on aina kevyempi ja ylös pääsimme hotellin kuljetuksella.
Maanantai oli hyvin rauhallinen siirtymäpäivä Nagoyasta Hakoneen, ja siellä Goraan. Gora valittiin hotellin paikaksi, koska siitä lähtee köysirata tulivuoren huipuille ja näyttää siltä, että tässä on myös ravintoloita, joissa voi olla jotain syötäväksi kelpaavaakin. Matka tehtiin noin tunnin kestävällä, Nagoyan ja Odawaran välin pysähtymättä kulkevalla luotijunalla. Odawarasta sitten lopuksi jyrkästi nousevalla junalla – parhaimmillaan 8 % nousu.
Ainoa, mitä tänään tehtiin, oli käytiin Goran puistossa. Se oli suunnilleen isoin kukkaloisto matkan aikana, vanha iso himalajansetri – ehkä toiseksi isoin puu matkan aikana – ja myös isoin bonsai-puu. Ruokaa tosiaan löytyi pubiravintolasta yksi pizza – ehkä vähän köykäinen proteiinipuolelta ja pienenpuoleinen, mutta edes jotain.
Goran puistossaNagonessa laiturilla aurinkoinen hetki junaa odotellessa.Himalajansetri, tuotu tänne Britanniasta noin vuonna 1915.Hotellihuone omalla onsenilla.Gorassa on isoja korkeuseroja, ihan jokilaaksoon vuoren rinteille rakennettu paikka.Pizza, vegaaninen, just sen näköinen kuin nämä ’vegaanivaihtoehdot’ yleensä ovat.
