Saksan alppitie on sarja nähtävyyksiä Etelä-Saksan poikki, ja sen itäreunalla on Königssee ja Kotkanpesänä tunnettu Kehlsteinhaus. Menomatkalla etelään käytiin länsireunalla, niin nyt takaisin tullessa käydään täällä itäreunalla. Kehlsteinhaus ja sen alapuolella Obersalzbergissä sijaitseva natsien päämaja oli toisen maailmansodan lopulla tärkeä symbolinen tavoite liittoutuneille, ja esiintyy elokuvissa ja historiallisissa kuvissa paljon. Tämä oli Dachaun ohella vähän tällainen raskaampi paikka sen takia.
Itse kotkanpesälle pääsee vain linja-autoilla, jotka lähtevät lipunmyynnin vierestä. Lipunmyynti aukeaa 9:30, ja halusimme heti olla jonottamassa. Siellä olikin jo jonkin verran jonoa ennen aukeamista, mutta pääsimme kuitenkin 9:45 busseilla lähtemään.
Kun tullaan perille ylös, pitää vielä varata bussin lähtöaika alasmenoa varten. Ajattelimme, että olemme aika nopeita, emmekä tee mitään vaelluksia siellä ylhäällä, joten tulemme takaisin 11:25 bussilla. Jos haluaa syödä siellä ravintolassa, 2-3 tuntia on varmaan hyvä aika. Nyt ehdimme juuri mennä hissillä ylös, käydä vähän kalliolla kävelemässä, jokaisessa huoneessa, ja palata polkua pitkin busseille.
Paikan historiasta kertoi näyttely, mutta tällä kertaa vain saksaksi. No ei meillä ollut tarkoituskaan tällä paikalla itseämme taas täysin masentaa, joten bunkkereihin vaan nopeasti ja sitten jatkamaan matkaa. Hotelli oli otettu Leiptzigin läheltä, noin 500 kilometrin päästä. Sinne päästiin lähtemään iltapäivän puolella, mikä noin pitkälle matkalle on vähän myöhään. Tuli raskas päivä, pitkä nähtävyys ja siihen päälle pitkä ajomatka. Neljään palaan jakaminen auttaa kyllä, että molemmilla on kaksi pätkää ajettavana.
Olipa aika dramaattinen stau – täysi jumi – vastaantulevalla kaistalla tällä matkalla. Kymmeniä kilometrejä pysähtyneitä autoja. Tämä johtui kapealla, tietyön kaventamalla osuudella tapahtuneesta onnettomuudesta. Joku peräänajo tai muu törmäys, ja rusentuneet autot tukkivat toisen kaistan. Toinen kaista oli saatu auki, poliisi oli jo päässyt paikalle. Mutta autot valuivat siitä ohi niin hitaasti, että tosiaan jonon pää oli kaukana. Hinausauto, jolla saisi kaistat vapaaksi, oli kaukana takana. Staun sattuessa tarkoitus on muodostaa pelastuskaista autokaistojen väliin, jotta juuri hinausautot pääsevät ohi. Mutta se taisi olla todella hankalaa, kun tie oli betoniseinillä kavennettu jo valmiiksi. Montako tuntia tuossa meni purkaantua, ei tietoa.
Matkan alussa eteläänpäin Saksaa ajaessa en päässyt oikein testaamaan Model 3:n päivitettyä huippunopeutta, mutta nyt siihen oli taas mahdollisuus. Itä-Saksan tiet eivät ole niin ruuhkaisia kuin lännessä, niin lähdin illalla kokeilemaan. Joo, kulkee se luvatun 261 km/h. Mittari näyttää tässä vaiheessa 263, ja GPS-tallennin sanoo, että juuri 261 km/h asti kävi nopeus.
Ajoin ensin Osterfeldistä hotellilta pohjoiseen. Noin 10 kilometrin tietyön jälkeen tuli hyvää suoraa. Sitten menin Nempitzin superille lataamaan, ja taas takaisinpäin hotellille. Superilla huomasin, että tuo tiivistekumi, jonka olin Italiassa hyvin huolellisesti tunkenut lasikaton reunarakoihin, tuli sitten siinä vauhdissa kuitenkin ulos. Otin sen irti. En ole muutenkaan huomannut, että sillä olisi mihinkään vaikutusta.
Suunnittelu: Kehlsteinhausin jälkeen on tarkoitus ajaa Leipzigin lähelle, eli aika pitkä matka, noin 500 km. Siinä varrella on runsaasti superlatureita, ja kuskia on tarkoitus vaihtaa niin, että ajetaan neljässä pätkässä. Joten eipä katsottu etukäteen juuri mitään.
Valmistelu: Hotellissa ladattiin 90 prosenttiin.
Lopputulos: Hotelli oli Kehlsteinhausin lähellä, joten sinne ensiksi ja sen jälkeen katsottiin mitä navigaattorit sanoivat reiteiksi. Tomtom antoi lyhyemmän ja suoremman näköisen reitin, ja vielä nopeammankin, kuin Teslan navigointi. Teslan ruudulta katsoin sopivat superit reitin varrella, siinä oli Tomtomin antamalla reitillä sopivissa paikoissa, joten valittiin se. Ensin vaihdettiin kuskia 150 km jälkeen ilman latausta ja sitten 150 km jälkeen ladattiin vähän. Seuraavalla vaihdolla käytiin ladatessa Lidlissä päivällisostoksilla. Siinä menikin aikaa, niin oli hotellille tullessa vielä akku hyvällä mallilla, että pystyi menemään moottoritielle tutkimaan huippunopeutta.