Google maps:in reittiohjeet ovat olleet hyvin luotettavia, juna- ja linja-autovuorot ovat täsmänneet ihan täysin, vaikka joissain kirjoituksissa on ollutkin varoituksia, että ihan kaikki ei ole oikein. Tänään lähdimme Gorasta hotellin ilmaiskyydillä Odawaran luotijuna-asemalle, ja lyhyellä junamatkalla olimme Simbasin asemalla. Tokion väenpaljous tuli yhden asemavälin metrossa jo selväksi.
Niissä metrolinjoissa ja linja-autoissa, missä Japan rail pass ei ole toiminut, on maksuun helpoin tapa ollut Applen puhelimeen saatava Suica-kortti, tai sen kortin saa ihan korttinakin (Suica welcome lentoasemalta). Siihen ladataan rahaa, Toinen vastaava on Icoca. Molemmat toimivat käteismaksuna myös monissa kioskeissa. Matkustusvälineeseen noustessa näytetään korttia laitteelle ja sitten pois tullessa uudestaan. Joissan linja-autoissa otetaan pieni paperilappu, joka kertoo millä pysäkillä tuli autoon, ja sitten se näytetään kuljettajalle. Käteismaksu toimii myös aina linja-autossa, mutta pienillä seteleillä ja mieluiten tasarahakolikoilla, jotka voi kyllä vaihtaa bussissa setelistä. Mutta siis Hakonessa oli meillä päivälippu, mitä näytetään puhelimesta. Internetin pitää toimia sillä hetkellä, että juuri ennen lipun näyttämistä saa ladattua lipun animaation ja qr-koodin uudestaan.
Rinkat hotellille ja sitten pakollista nähtävyyttä heti, keisarillisen palatsin puutarhat. Emme mene jonottamaan tai varaamaan palatsin alueelle kierroksia, eipä sielläkään juuri sen enempää näkisi eikä tunnu tarpeelliselta. Mutta näihin puutarhoihin pääsee, joten siinä tälle ensimmäiselle kaupunkipäivälle riittävä kävely.
Vielä voisi palata edelliseen kohteeseen. Eilen menimme Gotembaan, ja tuli taas esille Fuji-vuoren merkitys sekä japanilaisille että turisteille. Viehätys tuntuu olevan juuri siinä, että vuoren huippu – tai koko vuori – ei ison osan aikaa näy ollenkaan. Pilvet peittävät joko huipun tai koko vuoren, tai joskus vuoren alaosan ja huippu ilmaantuukin jostain raosta hetkeksi. Siksi ne hetket, kun sattuu bussi olemaan oikeassa paikassa ja vuori tuleekin näkyviin, aiheuttavat aina pienen kohahduksen matkustajissa. Tai minkä tahansa näköalapaikan ihmisissä. Meillähän oli hyvää onnea heti alkumatkasta, kun koko päivä silloin vuoren pohjoispuolella oli kirkasta.
Toisin kuin nyt Tokiossa, Hakonessa oli mukavan väljää joka paikassa, jotain satunnaista täyteen turisteja pakkautunutta linja-autoa lukuun ottamatta. Kun kirsikankukkakausi on ohi ja lomakausi ei ole vielä alkanut, hotelleissa on tilaa, nähtävyyksissä on tilaa, ravintoloissa on tilaa. Toki olemme aikaisin aamupäivällä liikkeellä aina kun vain voimme.
Hakone-vuoren ympäristö oli ilmeisesti aika vilkas turistialue. Tokion lähellä ja Fuji-vuori näkyy, joten japanilaiset ovat innoissaan. Alueen junat ja linja-autot, kaapelireittejä ja puistoja myöten toimivat Hakone free pass -lipulla, jonka voi ostaa kännykkäänsä kahdeksi tai kolmeksi päiväksi. Riippusillalle, kraaterille ja Gotemban outlet-myymälöihin asti pääsee rajatta matkustamaan. Siihen sisältyy myös edestakainen lippu Odawaran luotijuna-asemalta asti, joten se olisi kannattanut osata ostaa ennen sinne tuloa valmiiksi.
Hakonen alueella ja Gorassa erityisesti verrattuna aikaisempiin, kauempana Tokiosta oleviin paikkoihin, oli hyvää myös se, että vegaanisia vaihtoehtoja on ravintoloissa. Oli jopa yksi vegaaninen donitsikauppa (sellaisia kakkumaisempia), jossa on myös vegaanista jäätelöä. Ja sitten oli 90 vuotta toiminut makeiskauppa, jonka 60-vuotias omistaja on pitänyt sitä 40 vuotta. Näin suomalaiselle vähän vaivaannuttavaa oli tiistaina käydä siellä, kun heti ensimmäisenä tuodaan teetä ja kaksi suklaamakeista, ja vielä kun ihan pienen makeisen ostin, niin muutama vesivärityö mukaan. Tämä kauppa ja kahvila on siis yhtä munaa sisältävää leivosta lukuun ottamatta vegaaninen. Yleensäkin Goran alueella tunnetaan vegaanisuus ehkä hieman paremmin kuin lännempänä. Tosin ruokakaupat tässä lähellä ovat vielä huonommalla valikoimalla kuin muualla ovat olleet – maissitölkit loppuivat kesken, ei soijapaputölkkejä.
Nyt Tokiossa ruokamahdollisuudet ovat tietysti eri luokkaa. Helsinkiin verrattuna suuruusluokkaa satakertainen väkimäärä kannattelee kymmeniä täysin vegaanisia ravintoloita, vaikka maa onkin tässä kehityksessä vuosia Suomea ja Eurooppaa jäljessä. Yritimme yhteen ravintolaan, joka on Ginzan kaupunginosassa järkevän kävelymatkan päässä, mutta varaus olisi pitänyt tehdä ajoissa, ei mahduttu. Huomiselle on sinne nyt klo 18 varaus. Toinen ravintola oli parin korttelin päässä – ja siis täydellä hamppari – sandwitch – pasta – mitä vaan juomia ja jälkkäreitä – ruokalistalla! Pasta, hamppari ja leipä syöty, ollaan ihan eri tasolla valikoimassa kuin missään tähän asti matkalla.
