Dolomiiteille, päivä 16.

Aamiaiselle mennessä meillä ei ollut vielä suunnitelmaa mitä tänään tehdään ja missä hotellissa seuraava yö yövytään. Katselimme karttaa kohti Itävallan kuuluisaa Grossglocknerin alppitietä, ja huomasimme siinä välissä Dolomiitit. Kiva, mitähän siellä olisi. Ainakin yksi todella korkealle vievä kaapelihissi, Sass Pordoi. Mennään sinne. Kun näiden kiharoiden teiden nopeudet ovat todella alhaisia, ja takana oli vähän pidempiä matkapäiviä, halusimme kohtuullisia matkoja, ja otimme hotellin läheltä tuota kaapelihissiä Corvarasta.

Koko päivän ajot olivat huikeiden maisemien keskellä. Motoristit pitävät näistä teistä.
Kun hotellissa ei latausta ollut, pysättiin heti läheisimmälle superille. Tarvitsimme tavaratalosta vähän tarvikkeita, niin oli sopiva pysähdys. Tausta heti matkan alussa näyttävä.
Tämä laturi oli ihan moottoritien varressa myös.
Nousu alkaa näkyä kulutuksessa.
Kaapelihissi vei vuoren huipulle, ja siellä oli tämän reissun uskomattomimmat maisemat.
Aluksi, kun päästiin ylös, oli onneksi pilvettömämpää ja näki kauemmaskin.
Kuumaisemaa näin korkealla. Joitain pikku kukkia näkyi.
Kohta alkoi pilvistyä – ja se tarkoittaa, että pilvet kulkevat ohitsemme.
Alaspäin taas ladataan

Mutkaisilla alppiteillä ajaminen on sekä hauskaa että aika raskasta. Ratin vääntäminen alkaa käydä työstä. Osan aikaa mennään kiltisti jonossa, kun tiellä on hyvin vähän ohituspaikkoja ja tasaisesti pitkä jono.

Valo ja maisemat on upea yhdistelmä

Suunnittelu: Koska hotellissa ei ladattu, jommalla kummalla seuraavista kahdesta superista pitää pysähtyä. Valittiin lähempi Affissa, koska siinä oli tavaratalo.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Affin pysähdys latasi akun aika täyteen kun tavaratalossa käytiin. Seuraavakin superi oli niin kätevässä paikassa, että laitettiin kuskin vaihto siihen ja etsittiin kahvilaa, mutta läheisen hotellin automaatti oli rikki eikä muita palveluita ollut paikalla, joten jatkettiin saman tien matkaa. Perillä hotellissa oli 40 % muistaakseni.

Vastaa