Nagoyaa tukikohtana käyttäen käydään maaseudulla, ensin Takayamassa. Siellä on säilynyt runsaasti vanhaa rakennusta vuosisatojen takaa. Ensin yritimme varata jotain järjestettyä retkeä, mutta niiden saaminen päivän varoitusajalla on käytännössä mahdotonta. Bussilla olisi meitä viety pariinkin paikkaan, mutta sitten olisimme olleet sidottuna sen aikatauluihin ja olisimme joutuneet tuhlaamaan aikaa lounaaseen, jolle ei kuitenkaan olisi saatu järjestettyä mitään syötävää meille. Joten ei muuta kuin junaan. Jotain omituista höpötystä viivästyksistä sateiden takia oli eri palveluissa, mutta lopulta päivän ensimmäinen juna lähti juuri kuten pitikin.
Vanhat kadut olivat kyllä upeita, juuri kuin kuvissa. Ja rakennukset olivat käytössä – osa yksityisasuntoina, mutta vilkkaimmalla kadulla ravintoloina ja kauppoina. Toki turistikrääsääkin, mutta hienoja käsityön tuloksia ja oikeasti vanhoja liikkeitä. Soijakastiketehdas, 126-vuotias nuudeliravintola jne.
Yksi kiinnosti meitä erityisesti: tofuravintola, joka tarjosi vain eri tavoilla valmistettuja tofuja. Se ei ollut täysin vegaaninen, mutta listassa suurin osa annoksista oli vegaanisia ja ne oli selvästi merkitty. Tarkoitus ei ollut syödä lounasta, mutta tämä on kokeiltava niinkuin oli se buddhalaisluostarin lounaskin. Otin laajimman annoksen, tofua kahdeksalla eri tavalla, lisäksi riisiä ja vähän pikkelöityjä kasviksia. Kolme tofuista oli selkeästi jälkiruokia, hivenen makeita. Miten kaikkeen muuhun ruokaan on onnistuttu nykyään Japanissa tunkemaan jauhettua sitä sun tätä eläintä, kun perinteiset ruoat ovat tällaisia!
Illaksi olimme suunnitelleet Grains-nimistä kokonaan vegaanista ravintolaa, mutta siellä oli yksityistilaisuus, ja sen sijaan ihan hotellin yhteydessä liikekeskuksen ravintolamaailmassa oleva Chopped Salad Days tarjosi juuri sen, mitä tarvittiin. Kolmesta vegaanikulhosta valiten. Lisäksi hotellissa supermarkettisalaatit ja vähän säilykkeitä.
