Nyt oli ensimmäinen päivä ilman hotellin vaihtoa. Käytiin lähellä Pisassa ja Luccassa. Vaikeaa ymmärtää, että pitkien siirtymien ja nopean tahdin alkumatkan jälkeen voi ihan oikeaa lomaakin viettää, vähän rauhallisemmin. Uima-altaalla ja meressä uimalla ja iltaisin turisteja seuraamalla vilkkaalla rantakadulla.
Auto herättää huomiota juuri sillä tavalla kuin oltiin ajateltukin. Iloisia ja hämmästyneitä ilmeitä missä vaan jalankulkijoita on lähellä. Tai moottoritielläkin. Tuntuu, että joskus joku hitaasti menevä auto, jonka on ohittanut vähän aikaa sitten, tulee varta vasten lähes rinnalle ja jättäytyy sitten taaemmas. Koko ajan menen vakionopeudella tai liikenteen virrassa, enkä oikein muuta syytä keksi tuolle, kuin että tultiin katsomaan autoa.
Meidän hotellimme oli varsinaisesta Viareggion keskustasta muutaman kilometrin päässä. Hotellin kaikki vuokrapyörät olivat käytössä emmekä halunneet taas kävellä koko iltaa, joten menimmekin autolla sinnepäin käymään. Aika kova homma löytää pysäköintipaikka, mutta löytyi kuitenkin. Taas oli kiva, kun EasyPark-sovellus toimi katupysäköinnissä. Jätettiin auto parkkiin Sentry-toiminto päällä, eli vartijasovellus päällä. Se havaitsee kameroilla ja muilla antureilla onko ihmisiä lähellä autoa ja tallentaa videon. Myöskin näytöllä kertoo tallentamisesta. Kun lähdimme parkista päivällisen jälkeen, olikin 16 raporttia näytöllä ja kaikenlaisia naamankuvia ja kämmenenkuvia etuovien ikkunoissa. Ihmiset olivat katselleet sisälle. Ei mitään vahinkoa kuitenkaan. Videoista näkee, että tosiaan jatkuvasti ohikulkijat pysähtyvät, katsovat, joku kosketti esimerkiksi ovenkahvaa, katsottiin sisälle, sitten kavahdetaan kun näyttö herää eloon ja naureskellaan ihmeissään. Vanhoja ja nuoria ja lapsia, miehiä ja naisia. Tuntuu hyvältä sekä saada Teslalle näkyvyyttä että tuottaa iloa ihmisille.
Ajelut Pisassa ja Luccassa olivat niin lyhyitä, että latausta ei tarvittu sinä päivänä. Akku oli 50 prosentissa päivän jälkeen. Seuraavana aamuna lähdettiin kauemmas, ensin outlet-myymälöihin Firenzen eteläpuolelle ja sitten hotelliin ihan keskelle vuoristoa Radda in Chiantiin. Pitkällä matkalla taas matkanteko oli helppoa, tarpeen tullen eli kerran Firenzen lähellä superille ja sitten matka jatkuu. Se Firenzen superi oli Ibis-hotellin sisäpihalla, omituisen kapean ajoreitin päässä ilman hyvää näkyvyyttä eteenpäin. Samaa reittiä siis varovasti molempiin suuntiin. Suorempi kulkureitti oli suljettu betoniporsailla. Hotellin baari ei kiinnostanut nyt, käveltiin vähän kauppaa katsoen, mutta sellaista ei ollut lähellä. Suomessa superien sijoittelu liikennemyymälöiden yhteyteen tuntuu hyvältä: kaikki se, mitä matkalla on tarpeen, löytyy siitä. On täälläkin varmaan puolet ihan hyvissä paikoissa, mutta loput aika omituisissa.
Sillä aikaa, kun Lulu oli kaupoissa The Mall Firenzessä, keksin, että alle sadan kilometrin päässä on Italian ainoa Ionity-laturi. Ne ovat CCS-latureita, joiden teho voi olla jopa 350 kW, riippuen ladattavan auton akuston jännitteestä. Tämä laturi antaa virtaa 500 ampeeria, joten Model 3 maksimissaan saa siitä hiukan yli 190 kW tehon. Lataus maksaa 8 euroa ladatun sähkön määrästä riippumatta. Minulla oli akku 29 % aloittaessa, joten rahalle sai vastinettakin melkein kotisähkön hinnalla. 40 % kohdalla teho on suurimmillaan, taisi olla 193 kW ja siinä kohtaa akun kyky ottaa vastaan virtaa alkaa laskea, ja auto hidastaa latausta.
Tällaiset latausnopeudet ovat matkanteossa mukavia. Ensimmäisessä 3,5 minuutissa tuli siis 10 kWh sähköä, 12 %, eli sillä ajaa maantienopeuksia 60 km. Jos olisin aloittanut tyhjemmällä, samaa tahtia olisi siis voinut jatkaa yli 30 kWh ajan, noin 10 minuuttia, ja matkaa olisi lataantunut parisataa kilometriä. Siinä ajassa ei tahdo WC:stä päästä ulos.
Lopulta päädyttiin pieneen vuorehuipulla olevaan kaupunkiin, Radda in Chiantiin. Siellä oli pääasiassa amerikkalaisia turisteja. Ihan ymmärrettävää tulla suunnilleen kauniimpiin ja erikoisimpiin paikkoihin Italiassa. Kylä on sen verran pieni, että olisi pitänyt ymmärtää ottaa pöytävaraus illaksi, jouduttiin odottamaan pöytää myös hotellin omassa ravintolassa.
Näillä vuoristoteillä paikalliset paahtavat kovaa vauhtia, ohi ja millä kaistalla sattuu, mutta itse ottaa varman päälle, ja pysyy hitaasti ja tiukasti omalla puolellaan tuntematonta tietä. Pyöräilijät tuovat oman jännityksensä soppaan.
