Vähän suunniteltiin, että mentäisiin uudeksi vuodeksi mökille, mutta kun jäät järvessä ovat mitä ovat, niin saareen pääsy olisi ollut työn takana. Lähdettiin sitten kotimaanmatkailemaan Turkuun lauantaiksi. Itse en ole muistaakseni Turun linnassa käynyt, Lulu joskus kai on.
Teslalog.com on kätevä palvelu, jonka voi laittaa hakemaan Teslan rajapinnasta auton tietoja säännöllisesti, jolloin ne jäävät talteen kätevästi. Tämä päiväpyrähdys näyttää siellä tällaiselta:
▼ Sun Dec 31 2017 0km 0m : 3h27m Daily Climate and Charge info
02:01 – 05:28 – HKI – 32.3/14.8kWh 218% eff. 236V 16A 3 phases 70/70% Complete
▼ Sat Dec 30 2017 352.6km 4h28m : 3h14m Daily Climate and Charge info Tesla SuperCharger
16:03 – 17:13 – HKI – 77.7km 241Wh/km – ODO 32488
14:36 – 15:39 – Turuntie, Nummi-Pusula – 95.4km 253Wh/km – ODO 32410
13:10 – 13:18 – Vårdbergsgatan, Åbo – 3.7km 314Wh/km – ODO 32315
10:40 – 11:08 – Fjärde linjen, Åbo – 25.7km 280Wh/km – ODO 32311
09:51 – 10:40 – 43/0kWh Infinity% eff. 407V 0A 96/100% Disconnected Tesla SuperCharger
08:11 – 09:50 – E18 – 150km 268Wh/km – ODO 32285
07:42 – 08:10 – 4.6/5kWh 92% eff. 234V 16A 3 phases 95/100% Disconnected
02:00 – 03:57 – 18.5/21.7kWh 85% eff. 236V 16A 3 phases 90/90% Complete
Ihan kaikki luvut eivät tuossa ole järkeviä, esimerkiksi jotain hassua matkan jälkeisessä latauksessa, muka otettu verkosta vähemmän sähköä, kuin akkuun on mennyt.
Turunreissu tarkoittaa matkan päällä ainakin vähän latausta. Turun keskustassa olisi pisteitä, ja perillä lataaminen kun auto muutenkin on parkissa on tietysti aina aikaoptimaalisinta. Ihan Turun linnan vieressä ei kuitenkaan tolppaa löydy, eikä kauempaa viitsi kävellä, joten luonnollisesti pysäys on sitten Paimion superilla. Tähän kesälomallakin totuttiin, että lähtö liikkeelle herätessä ja aamiainen superilla. Mainio tapa rytmittää ajoa.
Koska lataustauko kuitenkin on, ja aamiainen venähtää aina pidemmäksi kuin lataus tarvitsisi, en laittanut yöllistä latausta kuin 90 prosenttiin. Korkeampi lataus kuitenkin kuluttaa akkua pikku hiljaa. Vähemmän kuitenkin silloin, jos täyden latauksen ajaa heti lataamisen jälkeen pois. Joten kun herättiin, laitoin latauksen taas kännykällä päälle, ja ladattiin siihen asti kun lähdettiin matkaan. Jokainen prosentti on aina lisää varmuusvaraa ja lyhyempiä pysähdyksiä.
Aamiaisella olen nyt oppinut, että elä turhaan hoppuile, latausaika ei ole se määräävä asia kuinka pitkään aamiaista syödään vaan se kuinka kauan halutaan aamiaista syödä. Niinpä lataus kerkesi 41%=>96% siinä rauhassa istuskellessa.
Kulutus oli loskassa ajaessa aika reipas, näillä 19″ vanteilla talvirenkaissa normaalisti pääsee kuivalla paljon pienemmällä. Jo pienempikin vesikalvo tiellä nostaa kulutusta ja sade myös. Mukana tietysti myös reipas lämpötila hytissä, kun ei ole mitään tarvetta säästellä sähköä. Kun tietää, että sähkönelivedolla kitkoilla ei liukkaus tunnu missään ja turvallisuuden tunne on liioiteltu, niin otettiin ihan nopeusrajoitusten mukaan – kun mittari näyttää 81, niin todellinen nopeus on 80,3 km/h. Ainoa liukkauskokemus oli rampilla Paimion ABC:lle laturille, jossa hitaassa nopeudessa tuntui aivan kuin renkaat muljaisivat jotenkin – ihan aavistuksenomainen tunne, jota ei intuitiivisesti osannut yhdistää liukkauteen ollenkaan. Mahdollisesti tällainen on juuri Nokian R2-kitkarenkaiden ominaisuus, tapa varoittaa liukkaudesta.
Me emme ole sellaisia autoilijoita, joille olisi ennen sähköautoa tullut mieleen tehdä tällaista matkailua. En ajamisesta edelleenkään tykkää mitenkään erityisesti, mutta paljon siedettävämpää se on.