Takaisin ostoksille, päivä 14

Tässä on pari päivää tehty täyskäännöstä loppumatkan suunnitelmissa. Meillä ei ollut loppumatkan hotelleja varattuna, joten alkuperäiset ideat Sloveniasta, Kroatiasta, Tsekeistä tai mistä nyt lie siellä ovat koko ajan olleet aivan auki. Koska meillä päätavoitteita matkalla oli päästä maailman parhaimpiin outlet-myymälöihin, ja ne ovat täällä Italiassa ja Sveitsissä, niin nyt päätettiinkin olla huolehtimatta siitä ehditäänkö kuinka pitkälle Itä-Eurooppaan ja lähdetään kohti Fidenza Village- ja Fox Town -myymäläkyliä. Fidenza on Parman lähellä ja Fox Town Luganon ja Como-järven lähellä Sveitsin puolella. Vielä yksi vaihtoehto olisi Serravallessa Genovan lähellä oleva myymäläkylä, mutta se ei ole niin tärkeä, sieltä oli kokemusta, että Fox Town on joka tapauksessa parempi. Joten Serravalle jää mahdolliseksi jos nyt erityisesti tuntuu siltä kun siellä päin ollaan.

Lähdössä. Castello di Velonan vastaanoton parkissa olevia autoja. Useammalla Porshella turisteja siis matkalla.
Lähin superi on sen verran lähellä, että ei hotellilla jaksettu pyytää latausta.

Matkasuunnitelma tehtiin niin, että ensin maanantaina ajetaan Fidenzaan, sieltä hotellille jonnekin ja sitten tiistaina mennään Fox towniin. Tässä kävi sitten niin, että katsottiin, että voisi vielä käydä kuuluisassa Portofinon kylässä Italian Rivieralla. Joten hotelli otettiin ihan siitä vierestä. Ei tullut mieleen heti, että sinne on vähän mutkaista vuoristotietäkin, että se ei varsinaisesti ollut nyt matkan varrella, mutta se nyt tuli otettua. Samalla otettiin myös seuraava yö Garda-järvellä Sirmionessa, eli Fox Townin jälkeen tiistaina oltaisiin vähän idempänä ja lähellä Itävallan High Alpine Roadia. Sitten voidaan miettiä ollaanko Gardalla vielä toinen yö vai jossain muualla ennen alppitietä. Se on kuitenkin aika kiva nähtävyys ja sen varrella haluaisi pysähdellä, eli ei haluaisi , että sinnekin pääsemiseen menisi paljoa aikaa kun se päivä koittaa.

Ostoskylässä oli taas latauspaikka. Tämänkin paikan ilmoitin Googleen niin, ettei tarvitse muiden ajaa väärälle parkkipaikalle ja sitten kiertää pitkää matkaa oikealle.

Matkaksi maanantaina tuli yhteensä 517 kilometriä, eli melkoinen siirtymäpäivä taas. Ei sinänsä iso matka päivässä, mutta kun me haluamme kuitenkin tehdä muutakin kuin vain ajaa, niin tällaiset matkat vievät ison osan päivästä.

Mutkaisten ja nousevien/laskevien motarien kulutus on ihan vuoristorataa.

Italian moottoriteistä ja niillä Model 3:lla ajamisesta voisi tehdä vähän yhteenvetoa kokemuksista. Osa moottoriteistä on todella mutkaisia, ja näillä mutkaisilla osuuksilla nopeusrajoitus voi olla ihan mitä vain 80 ja 130 välillä. Joskus rajoitus jonkun tietyön takia laskee 60 asti, mutta tietyötä ei näy eikä kuulu, ja kaikki porhaltavat ohitse yli satasta. Toisaalta moottoritien yleisellä 130 nopeusrajoituksella on monia pätkiä, joissa mutkia ei halua tuolla nopeudella ajaa. Mutkissakin on siltoja, joissa on metallisia liukkaita liikuntasaumoja, ja tiellä voi olla erilaisia paiseita kesken kaiken, joissa pito häviää. Ei ole kiva mennä sellaisesta hyppyristä mutkassa. Vaikka Suomessa nopeusrajoitukset ovat joskus vähän arvottuja, niin täällä arpajaisten tulos on ollut vielä sekavampi. Ja se on vähentänyt rajoitusten kunnioitusta. Esimerkiksi kaikilla moottoriteiden välisillä rampeilla on 40 km/h rajoitusmerkit, ja niillä tuskin alle satasta mennään, jos vaan kurvissa pysytään tiellä. Maaseudun vuoristotiet ovat usein 50/60 km/h rajoituksella, mutta paikalliset menevät suorat täysillä ja mutkat ottaen koko tien leveydeltä. Kaistat tuntuvat ohjeellisilta, myös moottoriteillä.

Eli vähemmän kuin Suomessa pitää tuijottaa nopeusrajoitusta ja käyttää järkeään ja oikeaa tilannenopeutta. Olemme yrittäneet pysyä ainakin lähellä rajoituksia, koska ulkomailla ei ole tietoa mitkä ovat rajoitusten toleranssit, eikä sakkoasioita jaksa lomalla selvitellä. Kova homma joissain kohdissa epäselvissä merkinnöissä tietää nopeutta aina. Esimerkiksi tietyön jälkeen ei rajoituksen loppumista yleensä merkitä.

Siitä ei ole mitään käsitystä onko jossain nopeusvalvontaa. Teiden varrella on joitain kamerapönttöjä näkynyt, mutta ne ovat olleet jotenkin sivuun käännettyjä eivätkä paikallisetkaan ole niistä välittäneet.

Autopilotti ei näin mutkaisilla moottoriteillä toimi. 130 km/h vauhdissa ei ohjaus ehdi reagoimaan mutkiin. Tämä on uskoakseni EU-säädösten vika: auton liike automaattiohjauksessa sivusuunnassa on rajoitettu. Toivottavasti tämä rajoitus poistuu jossain vaiheessa, tällainen rajoitus ei ole turvallinen moottoritiellä.

Ennuste 20 % Fidenzasta Portofinoon oli noin prosentin päässä toteutuneesta. Nämä pitävät kyllä tosi hyvin. Totta kai ajonopeudet, ruuhkat ja tuuli niitä muuttelee.

Hotelli Best Western siellä Portofinon vieressä valittiin, kun siellä on taas kerran Teslan destination charger. Tällä kriteerillä löytyy joka kaupungista useita hotelleja, joten mukava suosia niitä.

Hotellilta lainattiin polkupyörät, se oli kivoin tapa mennä Portofinoon 4 kilometrin matka. Bussi kulkee tällä välillä kyllä myös, mutta ei sellaista jaksa odottaa ja samaa vauhtia tuli pyöräiltyä kuitenkin kuin liikenne eteni. Autolla ei huvittanut etää pujotella tätä tietä.
Tää on tällainen paikka jossa on tällaisia paatteja..
Kuvan ottoon on pyörällä helpompi pysähtyä kuin autolla.

Suunnittelu: Toissapäivänä kuumilta lähteiltä saatu lataus riittää pitkälle, jätettiin lähtöön sen katsominen kuinka pitkälle ajetaan ennen superipysähdystä. Firenzen superille on vain 130 kilometriä.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Ajamaan kun lähdettiin, niin Firenzen laturi näytti olevan niin kovin lähellä, että laitoin suoraan navigoimaan Modenassa olevalle superille. Tuli vähän pitkä, yli 3 tunnin ajo heti alkuun Lululle. Sellaisen jälkeen on aika uupunut jo. Varsinkin kun alkuun on vuoristotiellä pyörittelyä ja lopussa puolen tunnin mateleva ja pysähtelevä ruuhka moottoritiellä onnettomuuden takia. Pysähdyttiin juuri wc-käynnin ja juotavan oston ajaksi, aika nopeasti jatkettiin kun akku oli 60 prosentin yli ja teho alkoi laskea. Fidenzan ostoskeskuksessa olikin sitten Teslan destination charger. Ostoksien aikana ehdin ladata 68 prosenttiin, joka riitti hyvin Portofinoon, eli ei tarvinnutkaan sitten enempää pysähdellä. Perillä oli 19 % ja taas hotellin laturi odottamassa.

Vastaa