Välimerelle, päivä 7

Como-järven jälkeen otettiin kaksi yötä Italian puolen Rivieran eteläpäästä, eli tähän lomaan kuuluu myös rantaloma Viareggiossa, tai vähän sen vieressä. Se ei ole kovin kaukana, noin 300 kilometrin päässä, joten pelkkä matka ei tarvitse suunnittelua. Mutta muuten tuntuu, että lyhyemmällä matkalla tulee vaivattua päätään enemmän suunnittelulla, koska haluaa jättää kaiken turhan odotuksen pois. Pitkällä vaan mennään ja pysähdytään laturille kun näyttää sopivalla etäisyydellä olevan sellainen.

Tällä kertaa hotellissa ei ole latausta, koska halusimme sen läheltä rantaa ja halusimme, että siinä on kuntosali. Lähellä olisi ollut pari Teslan laturilla varustettua. Näiden kahden yön aikana on tarkoitus käydä Pisassa ja ehkä jossain päin maaseutua muuallakin, joten latausta tarvitaan. Myös sopivasti saisi olla latausta lähtiessä taas matkan ensimmäiselle superille, missä se sitten sattuukaan olemaan. Samalla rannalla muutaman kilometrin päässä on kuitenkin superi, joten homma ratkeaa sillä, että pysähdytään siellä juuri ennen hotellille menoa.

Matkan varrella pysähdyttiin Parmaa katselemaan. Oli kiva huomata, että sama sovellus, mitä Suomessa käyttää pysäköintiin, EasyPark, toimii täällä katujen varsilla ja pysäköintialueilla. Ei tarvitse lukea epäselviä ohjeita hassujen kolikkoautomaattien kyljistä.

Sadettakin oli vähän matkan varrella, mutta perillä paistoi aurinko ja ehdittiin altaallekin. Eli siihen rantaloma-osuuteen. Tuntuu vähän siltä, että päivät tulee pakattua aika täyteen kaikenlaista, ”kun nyt jo ollaan näin pitkälle tultu niin katsotaan vielä tuota”..

Ei ollut pitkä matkapäivä, niin aloitetaan rauhassa kun on näin hieno aamiaissali.
Alussa oli mutkaista tietä hitaasti, sitten moottoritietä loppuun asti. Yksi isompi nousu+lasku.
Luonto on kuitenkin meille aina se, mikä kiinnostaa. Kaupungit ovat kaikki aika samanlaisia, mutta kun vastaan tulee iso puu vaikka, se on kivointa.
Toinen iso puu jossain puistossa.
Melkein tuhat vuotta vanhaa kiveä.
Kuuluisassa Feed Phil -ohjelmassa käydään Venetsia-jaksossa Modenassa ostamassa hyvää balsamicoa. Mutta kai niitä vähän kauemmaksikin viedään, emmekä me kuitenkaan huomaa eroa, niin ostimme sitten Parmasta sitä. Jotain niistä, hinnan mukaan pakko olla jotain hyvää, ihan pieni pullo.
Katsekontakti kinkkuihin.
Meillä on huonona tapana mennä vaan ja kävellä koko päivä ilman, että pysähdytään juomaan. Nesteytys näissä lämpötiloissa – tai oikeastaan aina kun on liikkeellä – olisi tärkeää, pysyisi hyvä olo koko ajan. Muuten huomaa yhtäkkiä, että tulee väsymys.

Suunnittelu: Nyt muut syyt menivät laturin edelle hotellin valinnassa, niin hiukan pitää miettiä seuraavia kolmea päivää. Kunhan perillä meillä on akku kohtalaisen täynnä, päästään Pisan ja muu lähipyörittely kivasti. Kun jatketaan Firenzen suuntaan, siellä on laturi alle 100 kilometrin päässä, eli ei tarvita paljoa.

Valmistelu: Auto aika täyteen lähdössä. Illalla lataus 90 prosenttiin ja aamiaisen aikana valumaan lisää. Lähtiessä oli 97 %. Akku ei vanhene niin paljoa, kun se ei seiso täytenä.

Lopputulos: Rivieralle saapuessa jäljellä olevaa akkua en edes muista, olisko ollu vähän yli 20 prosentin paikkeilla. Mutkaisilla Italian moottoriteillä ei huvittanut ylinopeus, ja liikennettäkin osan matkaa oli vähän jonossa, joten kulutus oli ennustetta vähäisempi. Mentiin ensin hotellin läheiselle superille kahville ja jäätelölle, ja kun ne oli nopeasti menneet, oli akku vähän yli 80 %.

Vastaa