Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän tavoite 700.000 sähköautosta Suomen liikenteessä vuonna 2030 on mielestäni täysin realistinen, vaikka se on osin otettu epäuskoisena vastaan. Se on jopa hyvä ennuste. Tämänhetkinen sähköautojen suosion kasvu viittaisi juuri tuollaiseen määrään myytyjä uusia sähköautoja siihen mennessä. Tällä hetkellä myynnin kiihtyminen on eksponentiaalista: uusien sähköautojen myynti tuplaantuu vuodessa ja samalla sähköautokanta tuplaantuu vuodessa. Loppuvuodesta 2020 oltiin tasoitettuna noin 500 sähköauton kuukausivauhdissa ja 1700 ladattavan auton kuukausivauhdissa. Vuosi oli koronavuotena erikoinen, mikä romahdutti perinneautojen myyntiä erityisesti. Silti yhteensä ensirekisteröintejä oli 96.406 koko vuonna 2020.
Jos sähköautojen myynti edelleen kaksinkertaistuu joka vuosi, niin tulevaisuus voisi näyttää kuukausimyynteinä vuoden lopussa tältä:
2020 – 500 kpl/kk
2021 – 1000 kpl/kk
2022 – 2000 kpl/kk
2023 – 4000 kpl/kk
2024 – 8000 kpl/kk
Näin jo koko vuosi 2025 myytäisiin lähes pelkästään sähköautoja. Jos myyntimäärät vuodessa pysyvät varovaisessa 100.000 autossa, ja vuosina 2025-2030 myytäisiin lähes pelkästään sähköautoja, kuuden vuoden aikana niitä kertyy 600.000. 2024 mennessä on vähintään 100.000 myyty, joten siinähän se 700.000 on kirkkaasti saavutettu 2030 mennessä.
Uusimmilla autoilla ajetaan eniten, joten tuossa vaiheessa henkilöautoliikenteen ajon aikaiset päästöt ovat niin pieniä kuin ne kulloisellakin sähköntuotantotavalla voivat olla. Ja päästökaupan takia ne ovat tavallaan laskennallisesti 0 – liikenteen käyttämän sähkön päästöt on ostettu pois muulta teollisuudelta.
Tähän on ehkä hyvä liittää muutkin ennustukset, joista tunnutaan edelleen kiistelevän: vety ei ole tieliikenteessä koskaan merkittävässä käytössä. Ei myöskään raskaassa liikenteessä. Akut ajoivat sen ohi jo. Kaasut ja muut vaihtoehtoiset polttoaineet pysyvät marginaalissa vanhojen autojen käytössä. Biokaasun tuotanto vähenee eläinteollisuuden hävitessä.
Toinen väärä käsitys on, että Lapissa, maaseudulla tai talvikelejä varten perinneautot jäävät käyttöön. Päin vastoin: juuri huonoilla keleillä, pitkillä ajomatkoilla ja todella kovissa pakkasissa sähköautot loistavat. Liikkeelle lähtee heti, luistonesto ylivoimainen, lämpenee nopeasti ja pitkä matka on halpaa ja mukavaa ajaa sähköllä. Toki sähköautokin pitää valita käyttötarkoituksen mukaan. Varmin valinta on tietysti tällä hetkellä Tesla, mutta pikalatausverkoston parantuessa ja muiden autojen kehittyessä muillakin pärjää. Ennustan siis maaseudulle yhtä hurjaa kasvua sähköautoille.
Ennustan myös lataushybridien myynnin pysähtyvän. Juuri tällä hetkellä auton ostajilla on tarpeetonta varovaisuutta luopua polttomoottorista. Käytännössä hybridin ostajat joko ajavat ilman lataamista tai sitten lataavat joka käänteessä, jotta saisivat ajettua pelkällä sähköllä. Kummassakaan tapauksessa hybridi ei ole hyvä ostos – joko akku on sähköllä ajoa varten liian pieni tai sitten täysin tarpeeton.
Moni uskoo, että liikenteen verotus säilyy samalla tasolla, eli sama määrä pitäisi saada kasaan sähköautoilijoilta kuin polttoaineesta saadaan. Ei välttämättä. Sähköauton isommasta hinnasta maksetaan enemmän arvonlisäveroa, eli kerätään veroja etupainoitteisesti. Sähkön hinnasta on iso osa veroa jo nyt. Verotus on myös kokonaisuus, jossa kulloinkin etsitään oikeaa ohjaavaa tasapainoa. Ennustan, että jotain muuta ilmastopäästöjä ohjaavaa verotettavaa löytyy liikenteen sijalle.
Ennustan myös käytettyjen polttomoottoriautojen hinnan romahtamista kaikissa hintaluokissa. Kalliimmille malleille ei löydy ostajaa, koska parempia sähköautoja saa uutena. Halvempia on kaupan pilvin pimein ja samalla rahalla saakin pian entistä premiumia. Perinneautosta, jonka yleensäkään aikoo myydä ennen loppuun ajamista, kannattaa hankkiutua eroon hyvissä ajoin ennen vuotta 2025.
Tällaiset ennusteet nyt päällimmäisinä tulivat mieleen. Ehkä päivitän tätä artikkelia vielä, jos muita tulee mieleen.