Avainsana: Matkailu

Como-järvi ja sen Bellagio-kaupunki olivat sellaisia kohteita, että tarkoitus olisi viettää vähän iltapäivää siellä ihan altaalla ja kävellen kaupungissa. Siksihän tämä edellinen pysähdys Liechtensteinissa lisättiin, että ei oltaisi kovin myöhään illalla Comolla ja aurinko jo laskussa ja me ihan väsyneitä ajamisesta. Matka oli ajettavana ehkä hauskinta, kaikenlaista vuoristotietä. Muutama prosentti tuli alamäissä latausta lisää puolimatkassa.

Suunnittelu: Edellisenä iltana varattuja nämä hotellit, ja kun vastaan tulee hotelli, jossa on latausmahdollisuus, niin se painaa tietysti vaakakupissa. Eli se on se tärkein suunnittelukriteeri. Kiva suosia sellaisia hotelleja myös. Koska lähdetään hotellista, jossa on lataus ja mennään hotelliin, jossa on lataus, ja matkaa on vain 225 km, eipä tässä sitten muuta suunnittelua ole.

Valmistelu: Auto laitettiin illalla lataukseen 90 prosenttiin.

Lopputulos: Hienon näköinen kulutuskäyrä ja perillä olleita prosentteja en muista edes, ei tuo ennusteesta varmaan paljoa eronnut.

• 

Nopea lauttamatka Comolle

• 

Pari päivää oli Saksan alppireitin ympärillä pyörimistä, perjantai ja lauantai. Kuten sanottu, Dachauhun mentiin aikaisin aamusta, ja hyvä niin, iltapäivästä parkkipaikat on täynnä ja ihmistungostakin.

Illalla vielä aterian jälkeen ajattelin, että Saksan moottoritiet ovat kohta takana, joten lähdin vielä 7-tielle Saksaan tarkistamaan, että 233 km/h rajoitin on poistettu spoilerin asennuksen myötä. Vähän hankalaksi meni, koska illan hämärtyessäkin liikennettä 7-tiellä Itävallasta Saksaan päin oli jonkin verran ja tie mutkainen. Tarkoitus ei ole vaarantaa itseään tai ketään muuta. No takaisinpäin jostain neliapilaliittymästä, ja toiseen suuntaan olikin jo vähemmän liikennettä. Jonkin verran yli 240 km/h kokeilin, että kulki, mutta sen päälle alkaa olla aika hidasta kiihtyminen, niin siihen jätin.

Suunnittelu: Hotelli varattiin edellisenä iltana läheltä seuraavan päivän Neuschwansteinin linnaa. Lähin mukava sattui olemaan Itävallan puolella Reuttessa. Koska siellä ei todennäköisesti ole latausta, mennään läheisen Leermoosin superin kautta. Sinne on alle 200 km.

Valmistelu: Ladattiin 90 % hotellissa, koska koko päivän reitti ennen superia on alle 200 km. Ajatuksena on minulla, että pitäisi yleensä siirtää auto latauksen jälkeen illalla, jotta se on vapaana seuraavaa varten. Mutta laiskuus iski illan aikana, kun näytti epätodennäköiseltä, että kukaan tulisi tänne ja latausportissa on puhelinnumero. Aamulla auto lämpimäksi ja aamukasteet pois etukäteislämmityksellä.

Lopputulos: Superilla istuin autossa blogia lähettämässä kunnes akku oli noin 85 %, juuri sain blogin viimeisteltyä. Sitten kauppaan siinä lähellä, minne Lulu oli kävellyt, että saa jalat vähän liikettä. Hotellilla oli 75 % jäljellä. Noin 96 kilometrin nopeustestailu moottoritiellä veikin sitten akun yöksi 34 prosenttiin. Kun en halunnut viedä autoa vähän matkan päähän lataukseen yöksi, niin aamuksi tehtiin suunnitelma mennä takaisin Leermoosiin päin, ja samalla käydä yhdellä riippusiltanähtävyydellä.

Neuschwansteinin linnassa pitää myös olla ajoissa lipputiskillä, jotta on edes mahdollisuus saada lippu samalle päivälle. Lippuja on käytännössä mahdotonta ostaa etukäteen, ja vierailuajat myydään aamulla jonon järjestyksessä. Me olimme heti lipunmyynnin avautuessa 7:30 jonossa, ja siinä kohtaa oltiin jo pitkän jonon perällä. Saimme ajan kello 9:55. Ensimmäiset ajat, joita jonolle jaettiin, taisivat olla kello 9:15. Sitä varten olisi pitänyt olla todella ajoissa jonossa.

Linnassa ei sisällä saanut kuvata ollenkaan. Toisin kuin moni muu linna, missä ollaan vierailtu, tämä kun on hullun Baijerin kuninkaan kerralla rakennuttama, se on yhtenäinen taideteos. Muissa linnoissa on kerrostuneina eri aikakausien rakennuksia ja eri ajoilta haalittua esineistöä. Täällä jokainen huone oli suunniteltu ja alkuperäisen suunnitelman mukaisessa sisustuksessa. Siis ne osat, jotka ehtivät valmistua, ennen kuin kuningas vangittiin ja hämärissä olosuhteissa kuoli.

Suunnittelu: Koska eilen ajoin akkua aika tyhjäksi, niin riippusiltamatka suunniteltiin superin lähelle. Muuten olisi pitänyt kiertää tylsemmän Saksan puolen moottoritien kautta yhden superin ohi, ja halusimme ajaa enemmän alppireittiä. Itävallan läpi ajaminen Liechtensteiniin on pikku matka, eli superilla sen verran latausta, että käydään kaupassa. Liehtensteinin hotellissa oli ilmoitettu, että siellä on lataus, ja vaikka ei olisikaan, vieressä on superi.

Valmistelu: Ei ladattu yön aikana.

Lopputulos: Linnassa vierailu ja riippusillalla käynti olivat pientä lähipyöritystä, joten akkua ennen Leermoosiin palaamista kului vain 35 prosentista 20 prosenttiin muistaakseni. Siellä muuten löydettiin toiset neljä laturia eri pihasta samassa hotellissa, alkuperäiseen paikkaan ei ilmeisesti mahtunut tarpeeksi ja latausta oli laajennettu. Siellä kaupassa käynnin aikana otettiin ehkä johonkin 85 prosenttiin latausta ja ajettiin navigaattorin näyttämää lyhyintä reittiä Liechtensteiniin. Todella kaunis ja hauska reitti, vaikka nopeinta moottoritietä mentiinkin, useiden pitkien tunnelien kautta. Perillä latauspaikka oli hotellin autohallissa, ilmainen ja helppo, johtokin latauslaitteessa ettei omaa tarvitse kaivaa. Johto vain kiinni.

Odotin rankkaa kokemusta, oli vielä rankempi kuin odotin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kaikkien euro-pullamössöjen pakollinen kohde.

Se, että paikka on samalla hautausmaa, kauheuksien muistomerkki ja keskellä niin ”normaalia” maisemaa oli todella häiriinnyttävää.

Alkuperäisessä suunnitelmassa kaikki Alppireitin kohokohdat mukana. Nähtiin sentään yksi, mutta kyllä olikin sitten kaunis.

Garmisch-Partenkirchen oli juuri sitä, mitä odotinkin. Vuoristoa, lehmiä valtavine kelloineen, kauniita taloja ja kaiken kukkuraksi aurinkokin paistoi koko päivän.

Onhan sitä Saksassa nähtävää joka paikassa, mutta nyt oli tarkoitus mennä suoraan tälle matkalle mietittyihin kohteisiin etelässä. Kaikkea ei vaan voi nähdä yhdellä matkalla. Toinen valmiiksi varatuista hotelleista oli lähellä Dachaun keskitysleiriä. Me haluamme mennä turistikohteisiin aamupäivällä ja mieluiten heti, kun ne aukeavat, että voidaan käydä ne läpi omassa tahdissa ilman väentungosta ja jonoja, ja lähellä olevasta hotellista se onnistuu kivasti. Joten aika tarkkaan 800 kilometrin päivämatka odotettavissa.

Matkanopeudet vaihtelivat ruuhkien ja tietöiden mukaan. Alkumatkasta pohjoisessa oli aika paljon liikennettä, vaikka aikaisin oltiin liikkeellä, ei paljoa yli 150 km/h menty. Toinen legi, 227 km mittainen Rhüdenistä keskivaiheilla oli aika mutkaisia Speicherziin asti, harvemmin pääsi edes samaan. Speichertzin laturi muuten ei näy Teslan webisivujen kartalla, ja näytti vähän rakennustyömaalta, olisikohan ihan uusi? Auton navista se löytyi ja virtaa antoi kuitenkin. Loppumatka olikin suorempaa tietä ja vähemmän liikennettä, eli 150-180 oli mukava matkanopeus.

Ihmeen pieni kulutus näilläkin nopeuksilla ja nykivällä liikenteellä, 212 Wh/km tuli tämän 817 kilometrin keskiarvoksi.

Suunnittelu: Aikanaan reissua suunnitellessa yksi vilkaisu Euroopan superlaturikarttaan riittää: niitä on todella tiheässä. Kun edetään pääteitä, kuten tällä matkalla suunnilleen koko matka moottoritietä A7, niin sellaisten varrella niitä on tiheässä.

Valmistelu: Ei valmistelua kun ei otettu hotellistakaan latausta, akku oli 73 prosentissa lähtiessä.

Lopputulos: Autoon istuessa laitoin naviin päätepisteen, ja sitten katselin siitä A7:n varrelta pari lähintä laturia. Ensimmäinen on aika lähellä, joten tarkistin mitä navi arvioi toiselle kulutukseksi. Se sanoi, että 5 % jäljellä, joka voi olla rankemmalla motariajolla ja vastatuulella liian vähän marginaalia. Joten suunniteltiin, että käydään vessassa ekalla laturilla ja sitten kahvi seuraavalla. Bisbingenin laturi on varmaan useille Travemündestä lähteville matkaajille tuttu, siellä me taisimme viimeksikin kaksi vuotta sitten pysähtyä. Tosiaan vain vessatauko, mutta silti lataus lisääntyi 41->63%. Seuraavakin laturi, Rhüden, taisi olla tuttu tai sitten ne vaan näyttää kaikki samalta. Otettiin kahvia ja limua, ja minä korjasin SSD-aseman formatointia, ja ennen kuin se oli valmis olisi pitänyt lähteä, lataus yli 80 % ja tehoa menossa enää 53 kW. Mehut huiviin ja matkaan. Seuraavalle arvoin reitin varrelta 227 km päästä satunnaisen laturin, joka oli muutaman kilometrin päässä tiestä ihme pikkukylässä. Siellä ei ollut kuin Gasthaus, kun vähän olisi odottanut jotain kauppaa. Pitäisi ehkä vähän valita palveluiden mukaan näitä latureita. Käveltiin vähän jalkoja suoraksi, alkoi jo painaa matka. Gasthausissa soodavedet ja matkaan. Prosentteja oli jo yli tarpeen. Valitsin loppumatkasta puolivälistä jonkun laturin 187 km päästä, siellä kirjoitin edellisen blogin valmiiksi. No siinä tuhrautui aikaa että lataus oli jo loppunut 90 % rajaan. Taas pitkäksi pysähdys. Perillä hotellissa 155 km jälkeen 40 % ja kun kysyttiin latausta, löytyi tästä artesaanikommuunilinnahotellista voimavirtapistorasia ja lataukselle varattu pysäköintiruutu.

Kaksi vuotta sitten tehtiin sama juttu, laivalla Saksaan. Tällä kertaa se tehdään molempiin suuntiin, tuntuu sen verran tylsältä Ruotsin läpi ajaminen.

Travemünden laiva on niin myöhään illalla perillä, että joku hotelli aika läheltä on kiva ottaa. Ei tarvitse sekoittaa päivärytmiään yrittämällä edetä yötä päivää. Viimeksi hotelli otettiin Lyypekistä, mutta silloin parkkipaikan löytäminen oli hankalaa. Auto vietiin kauas parkkitaloon. Nyt otettiin hotelli maaseudulta, muutaman kymmenen kilometrin päästä kaupungista eteenpäin. Sinne pääsee kuitenkin samassa ajassa kuin parkkeeraukseen olisi käyttänyt. Ja ideahan autolla matkustamisessa on, ettei tarvitse mennä niihin kaupunkeihin mihin muutenkin lentämällä mennään vaan minne vaan maaseudulle. Oltiin tosi tyytyväisiä kun putkahdettiin Hotel Schloß Tremsbütteliin.

Ajattelin tähän päiväkirjaan laittaa vakio-osuuden loppuun aina siitä miten latauksia suunniteltiin, eli miten käytännössä sähköautolla tällaista matkaa tehdään. Vaikka se olisikin itsestäänselvää, että Teslan superchargereilla eteneminen on ihan triviaalia.

Suunnittelu: Ei suunnittelua. Matka on niin lyhyt laivalta lähdettäessä ensimmäiseen hotelliin, että ei tarvitse ajatella asiaa, kunhan akku ei ole ihan tyhjä. Emme ole edes jaksaneet kysyä hotellista onko siellä latausmahdollisuutta.

Valmistelu: Normaali lataus. Ennen laivaan menoa ladattiin noin suunnilleen 90 prosenttiin. Se ei ole liian paljoa, että akku laivamatkan kuluessa kärsisi, mutta antaa vapauksia sitten ensimmäisen Saksan hotelliyön jälkeen matkaan lähdettäessä, jos hotellissa ei ole latausta.

Lopputulos: Laivaan tullessa lataus oli 87 % ja Travemündeen saapuessa 86 %. Tremsbüttelissä olevaan linnahotelliin saavuttiin 73 % latauksessa. Ei viitsitä laittaa lataukseen, koska matkalla kuitenkin mennään superien kautta, ja jos olisi ladattu tänä yönä 90 prosenttiin, säästettäisiin 6 minuuttia jollain superilla. Hotelli ystävällisesti kysyi haluammeko latausta.

Hämmentävä paikka tämä Phu Quocin saari Vietnamissa. Tulimme tänne täydelliselle nollauslomalle… Pää on kyllä nollaantunut, mutta tilalle onkin sitten tullut paljon uusia ajatuksia liittyen ympäristöön. No kyllä keittiötäkin on suunniteltu ja luettu kaikenlaista kirjallisuutta (Against Emphaty -kirjaa voin lämpimästi suositella, on monin tavoin radikaali, mutta samalla silmiä avaava kirja).

Hotelli on ylellinen ja keskellä ei mitään

Samaan aikaan toisaalla

Mutta sitten se kolikon toinenen puoli. Täällä hotellin lintukodossa kaikki näyttää kauniilta, puhtaalta ja toimivalta, lähes. Heti muutama sata metriä hotellilta mihin tahansa suuntaan, toinen todellisuus iskee.

Jopa Vinpearl-huvipuiston maailmanpyörä paljasti ylellisen hotellin häpeäpilkun. Jätteet oli vain dumpattu puiston reunamille.

Vinpearl-huvipuisto oli muuten oli todella surrealistinen paikka. Enpä ole aikaisemmin vieraillut huvipuistossa, joka on valtavan isolla alueella, mutta täysin tyhjä.

Huvipuiston aikataulussa oli satueläinparaati. Eipä käynyt kateeksi hahmoja, jotka löntystelivät surullisina tyhjillä kaduilla. Lämpöä oli ainakin 34 astetta, ja eläinpuvun sisällä varmaankin tuplasti.

Perusturistisettiä, temppelit, markkinoita ja snorklailua

Leikittiin kunnon turistejakin muutaman päivänä, temppelit nähty, snorklattu on ja nyt tiedämme, että saaren kaksi perusvientituotetta ovat kalakastike ja pippuri.

Iltaretki delfiinejä etsimään oli taas onnekas. Aiemmat pari päivää vastaavalla retkellä ei oltu nähty yhtäkään. Nyt venytettiin retkeä niin paljon ja niin kauas, että viimein niitä tuli näkyviin. Me olisimme sinänsä olleet ihan tyytyväisiä, vaikka nyt yksi retki olisi jäänyt eläimiä näkemättä, kun muut olivat niin hyvin onnistuneet.

Saaren ympärillä oleva kotiriutta on kyllä niin monipuolinen, että erityisesti retkille ei taida tarvita enää lähteä. Edellispäivänä kohtasin kolme mustekalaa.

Muutama päivä ollaan uitu ympäri saarta ja saaren ympäröivää omaa riuttaa. On satanut vähän enemmän päivisinkin, niin ollaan odotettu vähän parempaa päivää, että varmasti olisi hyvä retki kun otetaan sellainen. Kilpikonnaretki menee paikkaan, jossa on taattua nähdä niitä.

Kätevästi heti aamusta parikymmentä minuuttia veneellä, 45 minuuttia perillä ja jo puoleksipäiväksi takaisin. Eikä se pettänytkään.

Kilpikonnia näkyi heti veteen mennessä kaksi ja myöhemmin löysin sattumalta sukeltamalla 12 metriin yhden.

Ihan lopuksi, kun oltiin jo lähdössä laivalle takaisin, yllätti meidät viisi rauskua, Reef Manta Raytä. Lulu sattui olemaan juuri sukelluksissa kun ensimmäiset niistä tulivat ihan kohti.

Täällä allekirjoitetaan hotelliin tullessa paperi, jossa luvataan pitää pelastusliivejä päällä koko ajan, kun ollaan vedessä. Se on varmaan tarpeenkin monien turistien kohdalla, mutta toisin kuin Meksikossa, täällä siitä ei pidetä kiinni retkillä, jos näyttää uimataitoiselta.

Kuinka monta paikkaa pieni ihminen tarvitsee puhdistautumiseen. Kaikki testattu, puhtaus vieläkin kyseenalaista.