Näihin aikoihin olemme menossa kolmannella kuukaudella kasvisruokaa. Tässä mietin neljää aihetta. Ensinnäkin minulle pelkkä iso kasa monipuolisia vihanneksia on ihan täysi ruoka, mutta silti on ollut hauskaa etsiä ja kokeilla kaikkea mitä vegaanituotteita kaupoista löytyy. Toiseksi, miltä minusta tuntuu ja miten kasvisruoka on minuun vaikuttanut. Kolmanneksi, on mielenkiintoista kuunnella muiden kommentteja ruokavaliosta, se on vähän yllättänyt. Neljänneksi, tämän ruokavalion vaikutukset kroonisiin perussairauksiin ja sitä kautta koronaviruksen kuolleisuuteen herättävät ajatuksia.
Toinen viikko on menossa määrättynä etätöihin kotiin, joten erinomainen lounasravintola Dylan ja sen ihan uskomattoman monipuolinen salaattiosuus on jäänyt käyttämättä. Toivottavasti ravintola pystyy skaalaamaan toimintaansa niin, että pysyy pystyssä tämän yli. Lounas pitää siis kehitellä kotona, eikä sen kokkaamiseen halua käyttää pitkiä aikoja, jos aikoo saada töissä jotain aikaiseksi eikä halua venyttää työpäivää. Läheisessä kaupassa on valmiita annoksia, esimerkiksi tofunuudelit. Kokeilin myös valmishampurilaista jollain näistä lihannäköisistä korvikkeista. Menihän se, helppo kuin mikä tahansa pikaruoka parin minuutin mikrotuksella. Koko oma käsitys siitä, mitä missäkin tilanteessa haluan syödä, on vielä täysin avoinna, kun vuosikymmenten tavat on heitetty roskiin. Jospa seuraavaksi vain keittäisi vähän pakastevihanneksia ja tuoretta sekaan nopeaksi salaatiksi? Tarveaineet pitäisi muistaa varata jääkaappiin, ettei joka lounasta tarvitse hakea kaupasta. Rutiinit on vielä löytymättä.
Maitotuotteista jäätelöt ovat olleet meille tärkeitä. Niitä on testattu montaa lajia. Osa ei maistu meille molemmille, osa ei kummallekaan, mutta osa on tosi hyviä. Viimeisimpänä Aino-sarjan vegaaninen kaurasuklaajäätelö. Yhtä hyvää kuin muutaman muun merkin pahvipurkeissa olevat suklaajäätelöt. Tätä jonkin aikaa metsästettiin, ja nyt vihdoin S-marketista löytyi. Vegaanisissa jäätelöissä kyllä maistaa hieman erilaisen maun, jonka voi kuvitella olevan jollakin lailla viljaan viittaava. Minua ei ainakaan haittaa.
Itsessäni tapahtuneita muutoksia on jopa vaikea muistaa näinkin lyhyen ajan jälkeen. Miltä tuntui ennen eri asioiden suhteen? En oikein usko muistikuviin, on niin helppo sanoa, että tuntuu paremmalta, virkeämmältä, ei ole niin usein huono olo jonkun ruoan jälkeen, mutta kun tällaisia asioita ei laske, oikeasti, niin en anna niille niin paljoa arvoa. Pidän enemmän mitattavista asioista. Yksi selkeä mittari on paino, joka on pudonnut noin 7 kiloa, melkein 10 % ja suunnilleen kilon viikossa, vaikka olen syönyt niin paljon kuin jaksan. Luulin painon laskun jo loppuneen, mutta joka viikko se on jatkunut. Se on varmaan melkein kaikki jotain sisäelinrasvaa, sitä joka on vaarallisinta. Alan olla samassa painossa kuin pari-kolmekymmentä vuotta sitten.
Miltä tuntuu kun yrittää ajatella haluaisiko syödä lihaa vaikka? Mitä ajattelee kaupassa lihahyllyllä? Jotenkin olen onnistunut siinä, että olen varmaan motivoinut itseni ja vakuuttanut itseni, että tämä on se miten syön, kun lihatuotteet kaupassa ovat yhtä tunteita herättäviä kuin vaikka pesuaineet – kummatkin ovat yhdentekeviä, vain jotain mitä ei halua tai tule mieleen syödä.
Joillekin tuntuu olevan kova paikka tämä kasvissyönti. Enkä tarkoita tavallista kliseistä vitsailua, se ei kerro vihamielisyydestä ja keskustelu yleensä jatkuu uteliaasti ja kivasti. Jyrkempiä kommentteja ovat suostuttelu syömään lihaa, pelottelua jonkun aineen riittävästä saannista, tutkimusten vähättely. Moni uskomus lihasta ja sen tarpeesta elää sitkeässä, mutta sekään ei ole tässä takana. Takana vihamielisissä kommenteissa voisi olla jonkinlainen syyllisyys, ikään kuin meidän vegaaniruokavaliomme olisi syytös, paheksuntaa muita ihmisiä kohtaan ja sitä vastaan pitäisi puolustautua. Hei ei todellakaan ole! Itse söimme kaikkia eläimiä ja eläinperäisiä ruokia kaikissa muodoissa vuosikymmenet. Ihan samanlaisia epäterveellisen ja ilmastonmuutosta edistävän ruokavalion uhreja olemme kaikki.
Koronaviruspandemia on tuonut mieleen voimakkaasti ruokavalion yhteyden perussairauksiin, joiden nyt on huomattu aiheuttavan rajusti noussutta kuolleisuutta virukseen. Kasvisruokavaliolla on saamani käsityksen mukaan yhteys pienempään todennäköisyyteen saada sydän- ja verisuonisairauksia, verenpainetta, diabetesta ja syöpää. Ja juuri nämä sairaudet ovat mukana isossa osassa viruskuolemia. Jotenkin aavemaista, että juuri nyt olemme vaihtaneet ruokavaliotamme. Millaisia sitten, kun luotettavaa tilastotietoa on saatavilla, ovat erilaiset korrelaatiot eri alueiden ruokavalioiden ja kuolleisuuksien välillä? Mikä on ollut menehtyneiden ruokavalio? Ovatko vegaanit aliedustettuina? Tuskin koskaan sellaista tutkimusta tehdään. Muiden muuttujien eliminointi on mahdotonta. Mietinpä vain.
Vielä yksi asia tulee mieleen. Se vaikuttaa jollain tavalla ajatteluun, ettei tarvitse itselleen perustella eläinten vankina pitämisen, tappamisen ja syömisen oikeutusta, että näin meidän kulttuurissa on aina tehty, eläinten kuuluukin olla ihmisten syötävänä ja sitä rataa. Jollain tavalla vapauttava, tasa-arvoisempi suhtautuminen eläimiin. Oikein mukavaa ja tekee hyvää ihmiselle tällainen ajattelu.
Tammikuun alkupuolella söimme kaappeja tyhjäksi eläinperäisistä tuotteista , mutta muualta vielä löytyi kolme tonnikalatölkkiä, hunajapurkki ja muutama pussi tacodippikastikejauhetta, jossa on laktoosia. Ja purkki kalaöljykapseleita. Vähiin käy, mutta nyt en enää halua ja uskalla niitä syödä, eikä anna luonto periksi heittää ruokaa hukkaan. Ehkä joku ne ottaa syödäkseen. Tai sitten ne ehtivät vanhentua joskus siellä kaapin pohjalla.