Tekijä: Jaakko Hyvätti

Tässä on pari päivää tehty täyskäännöstä loppumatkan suunnitelmissa. Meillä ei ollut loppumatkan hotelleja varattuna, joten alkuperäiset ideat Sloveniasta, Kroatiasta, Tsekeistä tai mistä nyt lie siellä ovat koko ajan olleet aivan auki. Koska meillä päätavoitteita matkalla oli päästä maailman parhaimpiin outlet-myymälöihin, ja ne ovat täällä Italiassa ja Sveitsissä, niin nyt päätettiinkin olla huolehtimatta siitä ehditäänkö kuinka pitkälle Itä-Eurooppaan ja lähdetään kohti Fidenza Village- ja Fox Town -myymäläkyliä. Fidenza on Parman lähellä ja Fox Town Luganon ja Como-järven lähellä Sveitsin puolella. Vielä yksi vaihtoehto olisi Serravallessa Genovan lähellä oleva myymäläkylä, mutta se ei ole niin tärkeä, sieltä oli kokemusta, että Fox Town on joka tapauksessa parempi. Joten Serravalle jää mahdolliseksi jos nyt erityisesti tuntuu siltä kun siellä päin ollaan.

Matkasuunnitelma tehtiin niin, että ensin maanantaina ajetaan Fidenzaan, sieltä hotellille jonnekin ja sitten tiistaina mennään Fox towniin. Tässä kävi sitten niin, että katsottiin, että voisi vielä käydä kuuluisassa Portofinon kylässä Italian Rivieralla. Joten hotelli otettiin ihan siitä vierestä. Ei tullut mieleen heti, että sinne on vähän mutkaista vuoristotietäkin, että se ei varsinaisesti ollut nyt matkan varrella, mutta se nyt tuli otettua. Samalla otettiin myös seuraava yö Garda-järvellä Sirmionessa, eli Fox Townin jälkeen tiistaina oltaisiin vähän idempänä ja lähellä Itävallan High Alpine Roadia. Sitten voidaan miettiä ollaanko Gardalla vielä toinen yö vai jossain muualla ennen alppitietä. Se on kuitenkin aika kiva nähtävyys ja sen varrella haluaisi pysähdellä, eli ei haluaisi , että sinnekin pääsemiseen menisi paljoa aikaa kun se päivä koittaa.

Matkaksi maanantaina tuli yhteensä 517 kilometriä, eli melkoinen siirtymäpäivä taas. Ei sinänsä iso matka päivässä, mutta kun me haluamme kuitenkin tehdä muutakin kuin vain ajaa, niin tällaiset matkat vievät ison osan päivästä.

Italian moottoriteistä ja niillä Model 3:lla ajamisesta voisi tehdä vähän yhteenvetoa kokemuksista. Osa moottoriteistä on todella mutkaisia, ja näillä mutkaisilla osuuksilla nopeusrajoitus voi olla ihan mitä vain 80 ja 130 välillä. Joskus rajoitus jonkun tietyön takia laskee 60 asti, mutta tietyötä ei näy eikä kuulu, ja kaikki porhaltavat ohitse yli satasta. Toisaalta moottoritien yleisellä 130 nopeusrajoituksella on monia pätkiä, joissa mutkia ei halua tuolla nopeudella ajaa. Mutkissakin on siltoja, joissa on metallisia liukkaita liikuntasaumoja, ja tiellä voi olla erilaisia paiseita kesken kaiken, joissa pito häviää. Ei ole kiva mennä sellaisesta hyppyristä mutkassa. Vaikka Suomessa nopeusrajoitukset ovat joskus vähän arvottuja, niin täällä arpajaisten tulos on ollut vielä sekavampi. Ja se on vähentänyt rajoitusten kunnioitusta. Esimerkiksi kaikilla moottoriteiden välisillä rampeilla on 40 km/h rajoitusmerkit, ja niillä tuskin alle satasta mennään, jos vaan kurvissa pysytään tiellä. Maaseudun vuoristotiet ovat usein 50/60 km/h rajoituksella, mutta paikalliset menevät suorat täysillä ja mutkat ottaen koko tien leveydeltä. Kaistat tuntuvat ohjeellisilta, myös moottoriteillä.

Eli vähemmän kuin Suomessa pitää tuijottaa nopeusrajoitusta ja käyttää järkeään ja oikeaa tilannenopeutta. Olemme yrittäneet pysyä ainakin lähellä rajoituksia, koska ulkomailla ei ole tietoa mitkä ovat rajoitusten toleranssit, eikä sakkoasioita jaksa lomalla selvitellä. Kova homma joissain kohdissa epäselvissä merkinnöissä tietää nopeutta aina. Esimerkiksi tietyön jälkeen ei rajoituksen loppumista yleensä merkitä.

Siitä ei ole mitään käsitystä onko jossain nopeusvalvontaa. Teiden varrella on joitain kamerapönttöjä näkynyt, mutta ne ovat olleet jotenkin sivuun käännettyjä eivätkä paikallisetkaan ole niistä välittäneet.

Autopilotti ei näin mutkaisilla moottoriteillä toimi. 130 km/h vauhdissa ei ohjaus ehdi reagoimaan mutkiin. Tämä on uskoakseni EU-säädösten vika: auton liike automaattiohjauksessa sivusuunnassa on rajoitettu. Toivottavasti tämä rajoitus poistuu jossain vaiheessa, tällainen rajoitus ei ole turvallinen moottoritiellä.

Hotelli Best Western siellä Portofinon vieressä valittiin, kun siellä on taas kerran Teslan destination charger. Tällä kriteerillä löytyy joka kaupungista useita hotelleja, joten mukava suosia niitä.

Suunnittelu: Toissapäivänä kuumilta lähteiltä saatu lataus riittää pitkälle, jätettiin lähtöön sen katsominen kuinka pitkälle ajetaan ennen superipysähdystä. Firenzen superille on vain 130 kilometriä.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Ajamaan kun lähdettiin, niin Firenzen laturi näytti olevan niin kovin lähellä, että laitoin suoraan navigoimaan Modenassa olevalle superille. Tuli vähän pitkä, yli 3 tunnin ajo heti alkuun Lululle. Sellaisen jälkeen on aika uupunut jo. Varsinkin kun alkuun on vuoristotiellä pyörittelyä ja lopussa puolen tunnin mateleva ja pysähtelevä ruuhka moottoritiellä onnettomuuden takia. Pysähdyttiin juuri wc-käynnin ja juotavan oston ajaksi, aika nopeasti jatkettiin kun akku oli 60 prosentin yli ja teho alkoi laskea. Fidenzan ostoskeskuksessa olikin sitten Teslan destination charger. Ostoksien aikana ehdin ladata 68 prosenttiin, joka riitti hyvin Portofinoon, eli ei tarvinnutkaan sitten enempää pysähdellä. Perillä oli 19 % ja taas hotellin laturi odottamassa.

Koko matkan eteläisin suunniteltu nähtävyys oli kuumat lähteet, joista on paljon hienoja kuvia, joissa ihmiset istuskelevat portaittain laskevassa vesiputouksessa. Kyllä se hauska paikka olikin. Varmaan vuosituhansien aikana pikkukivet näissä altaissa olivat hioutuneet ihan pyöreiksi ja sileiksi, eli oli ihan kiva paljain jaloinkin kävellä siellä.

Täällä luonnonaltaissa ei vietetty niin paljoa aikaa. Joku oli tehnyt kyllä ravintolan sinne, mutta mitään muita palveluita kuten tavaroiden säilytystä ei ollut, emmekä viitsineet jättää tavaroita vartioimatta, kun on kuitenkin kiva yhdessä leikkiä vedessä. Mentiin erilliseen kylpylään.

Kun ensin ajettiin paikalle, mentiin navigaattorin ohjeilla, ja se vei juuri sinne kylpylälle. Siinä sitten huomasinkin, että tässähän on Googlen kartoissa merkitty Teslan destination charger, ihan just tähän. Mutta ei siinä mitään ollut. Kun ostettiin kylpylän lippua, kysyttiin asiaa, ja se oli sitten toisella parkkipaikalla eri puolella rakennusta, jonne piti ajaa 4 kilometriä kiertotietä. Kävellen pääsee suoraan talon toiselta puolelta toiselle hotellin läpi. Näiden latureiden paikka ei ole Teslalla aina tarkasti tiedossa, koska Tesla vain antaa jollekin ravintolalle tai hotellille laturit, ja se asentaa ne sopivaan paikkaan. Tieto ei aina kulje mihin se nyt se laturi sitten meni, ja navigaattorissa on osoitteena vain sen yrityksen osoite.

No on kiva tällä tavalla crowdsourcing-periaatteella korjata asioita, ja Plugshareen ja Googleen tein muutokset, ja ne menivät läpi pian.

Voisi tietysti kysyä, että miten me oikein sähköautolla matkailemme, jos Teslan laturi tulee meille yllätyksenä kun menemme jonnekin. No matkailemme niin, että ei jaksa koko ajan olla suunnittelemassa ihan joka asiaa. Varmistaa vain aina sen, että loppujen lopuksi latausta on saatavissa ennen akun loppumista, ja sähköä alkaa olla niin monessa paikkaa saatavilla, että sitten kun pysähtyy jonnekin, niin lataa sitten jos siltä tuntuu. Nytkin tiesimme, että hotellille kuitenkin tulemme takaisin, niin sen enempää en jaksanut selvittää.

Suunnittelu: Saturnian lähteet ovat niin lähellä, että tuolla noin 60 prosentilla pääsee sinne ja takaisin. Koska tässä hotellissa lataus on järjestetty siten, että johto otetaan jostain keittiön ikkunasta ulos, niin ei jaksettu laittaa lataukseen vielä. Ajateltiin, että ehkä ensi yönä.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Ajeltiin Saturniaan, perillä taisi olla 46 % akkua. Huomattiinkin sitten, että tässä kylpylässähän on Teslan destination charger. No se oli Plugsharessa ja Googlen kartassa laitettu väärään paikkaan, joten lähetin näihin paikkoihin korjaukset. Laturi oli resortin puolella. Ladattiin siinä vierailun ajan, lähtiessä oli 88 %.

Toinen kokonainen päivä ilman siirtymistä hotellista toiselle oli sitten ihan aurinkoa ja uima-allasta. Lukemista. Meillä molemmilla on Kindle paperwhite, eli mukana kulkevat kaikki kirjat, jotka ovat kesken. Voi ottaa raskaampaa velvollisuudentunteesta luettavaa kirjaa ensin ja siirtyä sitten kevyempään.

Illalla juuri kun sattui nälkä tulemaan, ei hotellilla just sillä hetkellä ollut mikään ravintola auki, joten lähdettiinkin samaan läheiseen Montalcinoon syömään, missä oltiin perjantaina päivällinen syöty.

Suunnittelu: Ei ole tarkoitus ajaa, auto lepää 74 prosentissa. Tämä riittää kun lähdetään ajamaan pohjoiseen päin moottoriteitä pitkin ja vastaan tulee supereita.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Käytiin sitten illalla kuitenkin läheisessä kaupungissa syömässä, ja muutama prosentti käytettiin siihen, 67 % jäi. Edelleenkään kun lähdetään huomenna, ei tarvita latausta, mennään vaan sopivalle ensimmäiselle superille.

Como-järven jälkeen otettiin kaksi yötä Italian puolen Rivieran eteläpäästä, eli tähän lomaan kuuluu myös rantaloma Viareggiossa, tai vähän sen vieressä. Se ei ole kovin kaukana, noin 300 kilometrin päässä, joten pelkkä matka ei tarvitse suunnittelua. Mutta muuten tuntuu, että lyhyemmällä matkalla tulee vaivattua päätään enemmän suunnittelulla, koska haluaa jättää kaiken turhan odotuksen pois. Pitkällä vaan mennään ja pysähdytään laturille kun näyttää sopivalla etäisyydellä olevan sellainen.

Tällä kertaa hotellissa ei ole latausta, koska halusimme sen läheltä rantaa ja halusimme, että siinä on kuntosali. Lähellä olisi ollut pari Teslan laturilla varustettua. Näiden kahden yön aikana on tarkoitus käydä Pisassa ja ehkä jossain päin maaseutua muuallakin, joten latausta tarvitaan. Myös sopivasti saisi olla latausta lähtiessä taas matkan ensimmäiselle superille, missä se sitten sattuukaan olemaan. Samalla rannalla muutaman kilometrin päässä on kuitenkin superi, joten homma ratkeaa sillä, että pysähdytään siellä juuri ennen hotellille menoa.

Matkan varrella pysähdyttiin Parmaa katselemaan. Oli kiva huomata, että sama sovellus, mitä Suomessa käyttää pysäköintiin, EasyPark, toimii täällä katujen varsilla ja pysäköintialueilla. Ei tarvitse lukea epäselviä ohjeita hassujen kolikkoautomaattien kyljistä.

Sadettakin oli vähän matkan varrella, mutta perillä paistoi aurinko ja ehdittiin altaallekin. Eli siihen rantaloma-osuuteen. Tuntuu vähän siltä, että päivät tulee pakattua aika täyteen kaikenlaista, ”kun nyt jo ollaan näin pitkälle tultu niin katsotaan vielä tuota”..

Suunnittelu: Nyt muut syyt menivät laturin edelle hotellin valinnassa, niin hiukan pitää miettiä seuraavia kolmea päivää. Kunhan perillä meillä on akku kohtalaisen täynnä, päästään Pisan ja muu lähipyörittely kivasti. Kun jatketaan Firenzen suuntaan, siellä on laturi alle 100 kilometrin päässä, eli ei tarvita paljoa.

Valmistelu: Auto aika täyteen lähdössä. Illalla lataus 90 prosenttiin ja aamiaisen aikana valumaan lisää. Lähtiessä oli 97 %. Akku ei vanhene niin paljoa, kun se ei seiso täytenä.

Lopputulos: Rivieralle saapuessa jäljellä olevaa akkua en edes muista, olisko ollu vähän yli 20 prosentin paikkeilla. Mutkaisilla Italian moottoriteillä ei huvittanut ylinopeus, ja liikennettäkin osan matkaa oli vähän jonossa, joten kulutus oli ennustetta vähäisempi. Mentiin ensin hotellin läheiselle superille kahville ja jäätelölle, ja kun ne oli nopeasti menneet, oli akku vähän yli 80 %.

Como-järvi ja sen Bellagio-kaupunki olivat sellaisia kohteita, että tarkoitus olisi viettää vähän iltapäivää siellä ihan altaalla ja kävellen kaupungissa. Siksihän tämä edellinen pysähdys Liechtensteinissa lisättiin, että ei oltaisi kovin myöhään illalla Comolla ja aurinko jo laskussa ja me ihan väsyneitä ajamisesta. Matka oli ajettavana ehkä hauskinta, kaikenlaista vuoristotietä. Muutama prosentti tuli alamäissä latausta lisää puolimatkassa.

Suunnittelu: Edellisenä iltana varattuja nämä hotellit, ja kun vastaan tulee hotelli, jossa on latausmahdollisuus, niin se painaa tietysti vaakakupissa. Eli se on se tärkein suunnittelukriteeri. Kiva suosia sellaisia hotelleja myös. Koska lähdetään hotellista, jossa on lataus ja mennään hotelliin, jossa on lataus, ja matkaa on vain 225 km, eipä tässä sitten muuta suunnittelua ole.

Valmistelu: Auto laitettiin illalla lataukseen 90 prosenttiin.

Lopputulos: Hienon näköinen kulutuskäyrä ja perillä olleita prosentteja en muista edes, ei tuo ennusteesta varmaan paljoa eronnut.

Pari päivää oli Saksan alppireitin ympärillä pyörimistä, perjantai ja lauantai. Kuten sanottu, Dachauhun mentiin aikaisin aamusta, ja hyvä niin, iltapäivästä parkkipaikat on täynnä ja ihmistungostakin.

Illalla vielä aterian jälkeen ajattelin, että Saksan moottoritiet ovat kohta takana, joten lähdin vielä 7-tielle Saksaan tarkistamaan, että 233 km/h rajoitin on poistettu spoilerin asennuksen myötä. Vähän hankalaksi meni, koska illan hämärtyessäkin liikennettä 7-tiellä Itävallasta Saksaan päin oli jonkin verran ja tie mutkainen. Tarkoitus ei ole vaarantaa itseään tai ketään muuta. No takaisinpäin jostain neliapilaliittymästä, ja toiseen suuntaan olikin jo vähemmän liikennettä. Jonkin verran yli 240 km/h kokeilin, että kulki, mutta sen päälle alkaa olla aika hidasta kiihtyminen, niin siihen jätin.

Suunnittelu: Hotelli varattiin edellisenä iltana läheltä seuraavan päivän Neuschwansteinin linnaa. Lähin mukava sattui olemaan Itävallan puolella Reuttessa. Koska siellä ei todennäköisesti ole latausta, mennään läheisen Leermoosin superin kautta. Sinne on alle 200 km.

Valmistelu: Ladattiin 90 % hotellissa, koska koko päivän reitti ennen superia on alle 200 km. Ajatuksena on minulla, että pitäisi yleensä siirtää auto latauksen jälkeen illalla, jotta se on vapaana seuraavaa varten. Mutta laiskuus iski illan aikana, kun näytti epätodennäköiseltä, että kukaan tulisi tänne ja latausportissa on puhelinnumero. Aamulla auto lämpimäksi ja aamukasteet pois etukäteislämmityksellä.

Lopputulos: Superilla istuin autossa blogia lähettämässä kunnes akku oli noin 85 %, juuri sain blogin viimeisteltyä. Sitten kauppaan siinä lähellä, minne Lulu oli kävellyt, että saa jalat vähän liikettä. Hotellilla oli 75 % jäljellä. Noin 96 kilometrin nopeustestailu moottoritiellä veikin sitten akun yöksi 34 prosenttiin. Kun en halunnut viedä autoa vähän matkan päähän lataukseen yöksi, niin aamuksi tehtiin suunnitelma mennä takaisin Leermoosiin päin, ja samalla käydä yhdellä riippusiltanähtävyydellä.

Neuschwansteinin linnassa pitää myös olla ajoissa lipputiskillä, jotta on edes mahdollisuus saada lippu samalle päivälle. Lippuja on käytännössä mahdotonta ostaa etukäteen, ja vierailuajat myydään aamulla jonon järjestyksessä. Me olimme heti lipunmyynnin avautuessa 7:30 jonossa, ja siinä kohtaa oltiin jo pitkän jonon perällä. Saimme ajan kello 9:55. Ensimmäiset ajat, joita jonolle jaettiin, taisivat olla kello 9:15. Sitä varten olisi pitänyt olla todella ajoissa jonossa.

Linnassa ei sisällä saanut kuvata ollenkaan. Toisin kuin moni muu linna, missä ollaan vierailtu, tämä kun on hullun Baijerin kuninkaan kerralla rakennuttama, se on yhtenäinen taideteos. Muissa linnoissa on kerrostuneina eri aikakausien rakennuksia ja eri ajoilta haalittua esineistöä. Täällä jokainen huone oli suunniteltu ja alkuperäisen suunnitelman mukaisessa sisustuksessa. Siis ne osat, jotka ehtivät valmistua, ennen kuin kuningas vangittiin ja hämärissä olosuhteissa kuoli.

Suunnittelu: Koska eilen ajoin akkua aika tyhjäksi, niin riippusiltamatka suunniteltiin superin lähelle. Muuten olisi pitänyt kiertää tylsemmän Saksan puolen moottoritien kautta yhden superin ohi, ja halusimme ajaa enemmän alppireittiä. Itävallan läpi ajaminen Liechtensteiniin on pikku matka, eli superilla sen verran latausta, että käydään kaupassa. Liehtensteinin hotellissa oli ilmoitettu, että siellä on lataus, ja vaikka ei olisikaan, vieressä on superi.

Valmistelu: Ei ladattu yön aikana.

Lopputulos: Linnassa vierailu ja riippusillalla käynti olivat pientä lähipyöritystä, joten akkua ennen Leermoosiin palaamista kului vain 35 prosentista 20 prosenttiin muistaakseni. Siellä muuten löydettiin toiset neljä laturia eri pihasta samassa hotellissa, alkuperäiseen paikkaan ei ilmeisesti mahtunut tarpeeksi ja latausta oli laajennettu. Siellä kaupassa käynnin aikana otettiin ehkä johonkin 85 prosenttiin latausta ja ajettiin navigaattorin näyttämää lyhyintä reittiä Liechtensteiniin. Todella kaunis ja hauska reitti, vaikka nopeinta moottoritietä mentiinkin, useiden pitkien tunnelien kautta. Perillä latauspaikka oli hotellin autohallissa, ilmainen ja helppo, johtokin latauslaitteessa ettei omaa tarvitse kaivaa. Johto vain kiinni.

Onhan sitä Saksassa nähtävää joka paikassa, mutta nyt oli tarkoitus mennä suoraan tälle matkalle mietittyihin kohteisiin etelässä. Kaikkea ei vaan voi nähdä yhdellä matkalla. Toinen valmiiksi varatuista hotelleista oli lähellä Dachaun keskitysleiriä. Me haluamme mennä turistikohteisiin aamupäivällä ja mieluiten heti, kun ne aukeavat, että voidaan käydä ne läpi omassa tahdissa ilman väentungosta ja jonoja, ja lähellä olevasta hotellista se onnistuu kivasti. Joten aika tarkkaan 800 kilometrin päivämatka odotettavissa.

Matkanopeudet vaihtelivat ruuhkien ja tietöiden mukaan. Alkumatkasta pohjoisessa oli aika paljon liikennettä, vaikka aikaisin oltiin liikkeellä, ei paljoa yli 150 km/h menty. Toinen legi, 227 km mittainen Rhüdenistä keskivaiheilla oli aika mutkaisia Speicherziin asti, harvemmin pääsi edes samaan. Speichertzin laturi muuten ei näy Teslan webisivujen kartalla, ja näytti vähän rakennustyömaalta, olisikohan ihan uusi? Auton navista se löytyi ja virtaa antoi kuitenkin. Loppumatka olikin suorempaa tietä ja vähemmän liikennettä, eli 150-180 oli mukava matkanopeus.

Ihmeen pieni kulutus näilläkin nopeuksilla ja nykivällä liikenteellä, 212 Wh/km tuli tämän 817 kilometrin keskiarvoksi.

Suunnittelu: Aikanaan reissua suunnitellessa yksi vilkaisu Euroopan superlaturikarttaan riittää: niitä on todella tiheässä. Kun edetään pääteitä, kuten tällä matkalla suunnilleen koko matka moottoritietä A7, niin sellaisten varrella niitä on tiheässä.

Valmistelu: Ei valmistelua kun ei otettu hotellistakaan latausta, akku oli 73 prosentissa lähtiessä.

Lopputulos: Autoon istuessa laitoin naviin päätepisteen, ja sitten katselin siitä A7:n varrelta pari lähintä laturia. Ensimmäinen on aika lähellä, joten tarkistin mitä navi arvioi toiselle kulutukseksi. Se sanoi, että 5 % jäljellä, joka voi olla rankemmalla motariajolla ja vastatuulella liian vähän marginaalia. Joten suunniteltiin, että käydään vessassa ekalla laturilla ja sitten kahvi seuraavalla. Bisbingenin laturi on varmaan useille Travemündestä lähteville matkaajille tuttu, siellä me taisimme viimeksikin kaksi vuotta sitten pysähtyä. Tosiaan vain vessatauko, mutta silti lataus lisääntyi 41->63%. Seuraavakin laturi, Rhüden, taisi olla tuttu tai sitten ne vaan näyttää kaikki samalta. Otettiin kahvia ja limua, ja minä korjasin SSD-aseman formatointia, ja ennen kuin se oli valmis olisi pitänyt lähteä, lataus yli 80 % ja tehoa menossa enää 53 kW. Mehut huiviin ja matkaan. Seuraavalle arvoin reitin varrelta 227 km päästä satunnaisen laturin, joka oli muutaman kilometrin päässä tiestä ihme pikkukylässä. Siellä ei ollut kuin Gasthaus, kun vähän olisi odottanut jotain kauppaa. Pitäisi ehkä vähän valita palveluiden mukaan näitä latureita. Käveltiin vähän jalkoja suoraksi, alkoi jo painaa matka. Gasthausissa soodavedet ja matkaan. Prosentteja oli jo yli tarpeen. Valitsin loppumatkasta puolivälistä jonkun laturin 187 km päästä, siellä kirjoitin edellisen blogin valmiiksi. No siinä tuhrautui aikaa että lataus oli jo loppunut 90 % rajaan. Taas pitkäksi pysähdys. Perillä hotellissa 155 km jälkeen 40 % ja kun kysyttiin latausta, löytyi tästä artesaanikommuunilinnahotellista voimavirtapistorasia ja lataukselle varattu pysäköintiruutu.

Kaksi vuotta sitten tehtiin sama juttu, laivalla Saksaan. Tällä kertaa se tehdään molempiin suuntiin, tuntuu sen verran tylsältä Ruotsin läpi ajaminen.

Travemünden laiva on niin myöhään illalla perillä, että joku hotelli aika läheltä on kiva ottaa. Ei tarvitse sekoittaa päivärytmiään yrittämällä edetä yötä päivää. Viimeksi hotelli otettiin Lyypekistä, mutta silloin parkkipaikan löytäminen oli hankalaa. Auto vietiin kauas parkkitaloon. Nyt otettiin hotelli maaseudulta, muutaman kymmenen kilometrin päästä kaupungista eteenpäin. Sinne pääsee kuitenkin samassa ajassa kuin parkkeeraukseen olisi käyttänyt. Ja ideahan autolla matkustamisessa on, ettei tarvitse mennä niihin kaupunkeihin mihin muutenkin lentämällä mennään vaan minne vaan maaseudulle. Oltiin tosi tyytyväisiä kun putkahdettiin Hotel Schloß Tremsbütteliin.

Ajattelin tähän päiväkirjaan laittaa vakio-osuuden loppuun aina siitä miten latauksia suunniteltiin, eli miten käytännössä sähköautolla tällaista matkaa tehdään. Vaikka se olisikin itsestäänselvää, että Teslan superchargereilla eteneminen on ihan triviaalia.

Suunnittelu: Ei suunnittelua. Matka on niin lyhyt laivalta lähdettäessä ensimmäiseen hotelliin, että ei tarvitse ajatella asiaa, kunhan akku ei ole ihan tyhjä. Emme ole edes jaksaneet kysyä hotellista onko siellä latausmahdollisuutta.

Valmistelu: Normaali lataus. Ennen laivaan menoa ladattiin noin suunnilleen 90 prosenttiin. Se ei ole liian paljoa, että akku laivamatkan kuluessa kärsisi, mutta antaa vapauksia sitten ensimmäisen Saksan hotelliyön jälkeen matkaan lähdettäessä, jos hotellissa ei ole latausta.

Lopputulos: Laivaan tullessa lataus oli 87 % ja Travemündeen saapuessa 86 %. Tremsbüttelissä olevaan linnahotelliin saavuttiin 73 % latauksessa. Ei viitsitä laittaa lataukseen, koska matkalla kuitenkin mennään superien kautta, ja jos olisi ladattu tänä yönä 90 prosenttiin, säästettäisiin 6 minuuttia jollain superilla. Hotelli ystävällisesti kysyi haluammeko latausta.