Lämpimiä lähteitä, päivät 12 ja 13

Koko matkan eteläisin suunniteltu nähtävyys oli kuumat lähteet, joista on paljon hienoja kuvia, joissa ihmiset istuskelevat portaittain laskevassa vesiputouksessa. Kyllä se hauska paikka olikin. Varmaan vuosituhansien aikana pikkukivet näissä altaissa olivat hioutuneet ihan pyöreiksi ja sileiksi, eli oli ihan kiva paljain jaloinkin kävellä siellä.

Saturnian luonnonlähteissä istui tiheässä italialaisia juuri kuin kuvissa oli näkynyt.

Täällä luonnonaltaissa ei vietetty niin paljoa aikaa. Joku oli tehnyt kyllä ravintolan sinne, mutta mitään muita palveluita kuten tavaroiden säilytystä ei ollut, emmekä viitsineet jättää tavaroita vartioimatta, kun on kuitenkin kiva yhdessä leikkiä vedessä. Mentiin erilliseen kylpylään.

Hieman omituisessa paikassa laturit, kun niillä ei ole mitään parkkiruutuja. Tarpeeksi pitkät johdot ehkä sitten niin, että henkilökuntaa saa siihen järjestettyä kaksi autoa lataukseen tarvittaessa.

Kun ensin ajettiin paikalle, mentiin navigaattorin ohjeilla, ja se vei juuri sinne kylpylälle. Siinä sitten huomasinkin, että tässähän on Googlen kartoissa merkitty Teslan destination charger, ihan just tähän. Mutta ei siinä mitään ollut. Kun ostettiin kylpylän lippua, kysyttiin asiaa, ja se oli sitten toisella parkkipaikalla eri puolella rakennusta, jonne piti ajaa 4 kilometriä kiertotietä. Kävellen pääsee suoraan talon toiselta puolelta toiselle hotellin läpi. Näiden latureiden paikka ei ole Teslalla aina tarkasti tiedossa, koska Tesla vain antaa jollekin ravintolalle tai hotellille laturit, ja se asentaa ne sopivaan paikkaan. Tieto ei aina kulje mihin se nyt se laturi sitten meni, ja navigaattorissa on osoitteena vain sen yrityksen osoite.

Liitin tällaisia kuvia Googlelle lähetettyyn korjaukseen, niin siellä on helppo luottaa tietoon ja hyväksyä muutos.

No on kiva tällä tavalla crowdsourcing-periaatteella korjata asioita, ja Plugshareen ja Googleen tein muutokset, ja ne menivät läpi pian.

Voisi tietysti kysyä, että miten me oikein sähköautolla matkailemme, jos Teslan laturi tulee meille yllätyksenä kun menemme jonnekin. No matkailemme niin, että ei jaksa koko ajan olla suunnittelemassa ihan joka asiaa. Varmistaa vain aina sen, että loppujen lopuksi latausta on saatavissa ennen akun loppumista, ja sähköä alkaa olla niin monessa paikkaa saatavilla, että sitten kun pysähtyy jonnekin, niin lataa sitten jos siltä tuntuu. Nytkin tiesimme, että hotellille kuitenkin tulemme takaisin, niin sen enempää en jaksanut selvittää.

Tonnikala.

Suunnittelu: Saturnian lähteet ovat niin lähellä, että tuolla noin 60 prosentilla pääsee sinne ja takaisin. Koska tässä hotellissa lataus on järjestetty siten, että johto otetaan jostain keittiön ikkunasta ulos, niin ei jaksettu laittaa lataukseen vielä. Ajateltiin, että ehkä ensi yönä.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Ajeltiin Saturniaan, perillä taisi olla 46 % akkua. Huomattiinkin sitten, että tässä kylpylässähän on Teslan destination charger. No se oli Plugsharessa ja Googlen kartassa laitettu väärään paikkaan, joten lähetin näihin paikkoihin korjaukset. Laturi oli resortin puolella. Ladattiin siinä vierailun ajan, lähtiessä oli 88 %.

Toinen kokonainen päivä ilman siirtymistä hotellista toiselle oli sitten ihan aurinkoa ja uima-allasta. Lukemista. Meillä molemmilla on Kindle paperwhite, eli mukana kulkevat kaikki kirjat, jotka ovat kesken. Voi ottaa raskaampaa velvollisuudentunteesta luettavaa kirjaa ensin ja siirtyä sitten kevyempään.

Illalla juuri kun sattui nälkä tulemaan, ei hotellilla just sillä hetkellä ollut mikään ravintola auki, joten lähdettiinkin samaan läheiseen Montalcinoon syömään, missä oltiin perjantaina päivällinen syöty.

Suunnittelu: Ei ole tarkoitus ajaa, auto lepää 74 prosentissa. Tämä riittää kun lähdetään ajamaan pohjoiseen päin moottoriteitä pitkin ja vastaan tulee supereita.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Käytiin sitten illalla kuitenkin läheisessä kaupungissa syömässä, ja muutama prosentti käytettiin siihen, 67 % jäi. Edelleenkään kun lähdetään huomenna, ei tarvita latausta, mennään vaan sopivalle ensimmäiselle superille.

Kevyempiä päiviä, päivät 10 ja 11

Ostospäivän jälkeen oli rauhallisempia päiviä, ajomatkat hyvin lyhyitä ja haluttiin päästä hotellien altaalle uimaan ja aurinkoon hyvissä ajoin. Pikku hiljaa edettiin kohti etukäteen varattua hotellia, jossa oltaisiin sitten kolme yötä, Castello di Velona. Raddan jälkeen ennen tuota hotellia oli vielä yksi yö, siihen otettiin hotelli jostain puolivälin paikkeilta, kriteereinä muistaakseni, että on kuntosali Lululle, hyvä näköala ja latauspiste. Siihen valikoitui Relais Borgo Scopeto, taas yksi linna tosi korkealla kukkulalla. Ennen sitä käytiin Siennassa ja sen jälkeen jossain luontokohteissa ja pikkukaupungeissa ennen sitä Castello di Velonaa.

Jotkut hillittömät ratsastuskilpailut olivat illalla tulossa tälle keskusaukiolle.

15.8. sattuu olemaan joku iso vapaapäivä ja useille italialaisille joko pitkän viikonlopun tai koko kesäloman aloituspäivä. Pelkäsimme vähän, että ovatko kaikki tiet tukossa ja mahtuuko mihinkään turistikaupunkiin ollenkaan. Tuona päivänä on paljon jotain illallisia katettuna toreille eri kaupungeissa ja kaikenlaisia tapahtumia, mutta ne ovatkin aika lailla myöhään illalla, niin niistä ei ollut haittaa. Ihmisiä on toki joka paikassa kesällä Italiassa.

Parkkipaikka löytyy Siennastakin, jos on tarpeeksi aikaisin aamupäivällä liikkeellä ja odottaa hetken, että joku lähtee. Lulu meni paikalle seisomaan sillä aikaa kun pääsin kiertämään ympäri takaisin vapautuneelle paikalle. Ihme kyllä tämä alue oli ilmainen, tai ei ainakaan kylteistä ymmärretty muuta.

Loppujen lopuksi jokaiseen kaupunkiin on aika lähelle päästy ajamaan autolla ja heti tai pienen etsimisen jälkeen on löytynyt parkkipaikka. Käveltävää on tullut kilometri tai pari ennen varsinaiseen nähtävyyteen pääsemistä.

Me lyöttäydyimme ensin jonkun ja sitten toisen turistioppaan ryhmään, kun emme jaksaneet katsoa parasta reittiä nähtävyyksille itse. Sitten olikin kiva ottaa samasta paikasta aina kuva kun muutkin ottivat. Ei tarvitse näiden turistien päätään vaivata.

Joka suuntaan toinen toistaan jyrkempiä katuja. Kaikki suunnilleen täynnä turisteja jos ollaan ihan keskimmäisissä kortteleissa.
Hotellilla Siennan jälkeen edelleen Sienna on näkyvissä!
Tämäkin oli kyllä hieno linna korkealla ja hienoilla näköaloilla.
Grillimenu oli tarjolla illalla. Makkara suolainen todella hyvä, nauta hyvin kypsennetty. Myös lammas hyvää. Kana nyt on aina kanaa.
Yllättäen lataus tarkoittikin joko 1×16 A CEE -liitintä tai 3×32 A liitintä. Minulla nyt sattui olemaan välijohto siihenkin tarkoitukseen. Sinänsä olisi voinut ottaa yhdellä vaiheellakin Model 3:n mukana tulleella siniliittimisellä kaapelilla, mutta näin nyt tällä kertaa. Käytössä siis X:n mukana tullut vanhanmallinen kolmivaiheinen UMC.
Nykyaikainen kuvauskalusto on kätevää ja mukavaa käyttää..

Suunnittelu: Päivän matkat olivat niin pieniä ja hotelleissa laturit, eli ei suunniteltu mitään.

Valmistelu: Tesla destination chargerilla hotellissa 90 % lataus yön aikana.

Lopputulos: Perillä Borgo Scopetossa Siennan reissun jälkeen, ei muistikuvaa paljonko jäljellä, ehkä noin 80 %.

Mill Parkin kuumavesilähteen jyrkällä rinteellä oli hienoja kivettyneitä muotoja ja ihmisiä mitä omituisemmissa paikoissa kiipeilemässä.

Seuraavalle päivälle meillä oli siirtymää Castello di Velonaan, ja siltä väliltä poimittiin mitä sattui löytymään kohteita. Mill Park on kuumavesilähde ja sitten pikkukylistä alueella käytiin Pienzassa.

Varmaan kaikenlaisia kuumavesialtaita vuosituhansien aikana ollut tässä.
Suurten nähtävyyksien lisäksi ihan vaan voi katsella miten kedon kukat eroavat Suomesta tai muuten vaan nauttia niistä.
Täällä on ollut mylly viime vuosisadalla.
Nelivedollakin hieman ruopaisi hiekkaa, kun tähän penkkaan työnsi auton parkkiin.
Pienza

Pienzassa taas yleinen parkkipaikka oli ihan hyvä ja lähellä kaupungin vanhoja kortteleita. Tai siis ei siellä muita kortteleita vuoren huipulla olekaan.

Joka kaupungin laidoilla on mahtavat näköalat
Aahh nyt ehkä vähän aikaa altaallakin
Sanoinko jo, että joka paikasta on näköala?
Siis tämä pupu oli ihan mahdoton. Se vaan ei lähtenyt edestä millään. Kun yritti lähteä ohittamaan, se siirtyi eteen. En uskaltanut mennä kokonaan toiselle kaistalle, koska sitten kun pupu jää siihen eteen, olen väärällä kaistalla pimeällä tiellä. Lopulta vastaantuleva auto pelotti sen sivuun. Pistin hätävilkut päälle tässä kohtaa, jotta takaa ja edestä tulevat ehtisivät pysähtyä. Tiellä tässä kohtaa oli onneksi näkyvyyttä. Muuten olisi vaan pitänyt mennä.
Ja joka paikasta on myös kaunis auringonlasku.

Suunnittelu: Siirtymä ja nähtävyyksissä pyöriminen niin pientä, että ei suunniteltu mitään.

Valmistelu: Borgo Scopetossa laitettiin lataus taas 90 prosenttiin. Saatettiin laittaa aamiaisen ajaksi vielä lisää, eli 95 % lähdössä.

Lopputulos: Castello di Velonassa perillä oli muistaakseni noin 70 %.

Pitkin Toscanaa, päivät 8 ja 9

Nyt oli ensimmäinen päivä ilman hotellin vaihtoa. Käytiin lähellä Pisassa ja Luccassa. Vaikeaa ymmärtää, että pitkien siirtymien ja nopean tahdin alkumatkan jälkeen voi ihan oikeaa lomaakin viettää, vähän rauhallisemmin. Uima-altaalla ja meressä uimalla ja iltaisin turisteja seuraamalla vilkkaalla rantakadulla.

Auto herättää huomiota juuri sillä tavalla kuin oltiin ajateltukin. Iloisia ja hämmästyneitä ilmeitä missä vaan jalankulkijoita on lähellä. Tai moottoritielläkin. Tuntuu, että joskus joku hitaasti menevä auto, jonka on ohittanut vähän aikaa sitten, tulee varta vasten lähes rinnalle ja jättäytyy sitten taaemmas. Koko ajan menen vakionopeudella tai liikenteen virrassa, enkä oikein muuta syytä keksi tuolle, kuin että tultiin katsomaan autoa.

Meidän hotellimme oli varsinaisesta Viareggion keskustasta muutaman kilometrin päässä. Hotellin kaikki vuokrapyörät olivat käytössä emmekä halunneet taas kävellä koko iltaa, joten menimmekin autolla sinnepäin käymään. Aika kova homma löytää pysäköintipaikka, mutta löytyi kuitenkin. Taas oli kiva, kun EasyPark-sovellus toimi katupysäköinnissä. Jätettiin auto parkkiin Sentry-toiminto päällä, eli vartijasovellus päällä. Se havaitsee kameroilla ja muilla antureilla onko ihmisiä lähellä autoa ja tallentaa videon. Myöskin näytöllä kertoo tallentamisesta. Kun lähdimme parkista päivällisen jälkeen, olikin 16 raporttia näytöllä ja kaikenlaisia naamankuvia ja kämmenenkuvia etuovien ikkunoissa. Ihmiset olivat katselleet sisälle. Ei mitään vahinkoa kuitenkaan. Videoista näkee, että tosiaan jatkuvasti ohikulkijat pysähtyvät, katsovat, joku kosketti esimerkiksi ovenkahvaa, katsottiin sisälle, sitten kavahdetaan kun näyttö herää eloon ja naureskellaan ihmeissään. Vanhoja ja nuoria ja lapsia, miehiä ja naisia. Tuntuu hyvältä sekä saada Teslalle näkyvyyttä että tuottaa iloa ihmisille.

Kaikkien pitää ottaa tämä kuva.
Tässä kaikki käsi ojossa..
Vaikea päättää mikä pitää olla suorassa, kun ottaa kuvaa tornin pohjalla.
Näön vuoksi terrorismin torjuntaa.
Parkkisovellukset toimivat myös Luccan vieressä olevalla parkkiksella. Hyvin tilaa ja puun alla on hyvä olla.
Joku puisto Luccassa
Amfiteatteri on muotoutunut kaupungiksi
Jotain tammia tornin päällä. Ei jaksa ihan joka ihmeellisyyteen kiivetä, tätä nähtävyyttä on kuitenkin näin nopeatempoisella matkalla vastassa joka päivä.
Hotellien destination charger -laturit voivat vaatia vähän autojen järjestelyä, eivät ole näin ruuhkaisilla paikoilla vapaana automaattisesti.
Oman hotellin parkkipaikalla löytyi aina tila. On se vaan pirteä muiden autojen välissä.
Joku juoksutapahtuma oli Viareggiossa, tärkeänä osana näytti olevan, että osallistujat piti tuhria eri väreillä eri kohdissa.
Firenzen superi hotellin sisäpihalla. Vähän mutkikas paikka.

Ajelut Pisassa ja Luccassa olivat niin lyhyitä, että latausta ei tarvittu sinä päivänä. Akku oli 50 prosentissa päivän jälkeen. Seuraavana aamuna lähdettiin kauemmas, ensin outlet-myymälöihin Firenzen eteläpuolelle ja sitten hotelliin ihan keskelle vuoristoa Radda in Chiantiin. Pitkällä matkalla taas matkanteko oli helppoa, tarpeen tullen eli kerran Firenzen lähellä superille ja sitten matka jatkuu. Se Firenzen superi oli Ibis-hotellin sisäpihalla, omituisen kapean ajoreitin päässä ilman hyvää näkyvyyttä eteenpäin. Samaa reittiä siis varovasti molempiin suuntiin. Suorempi kulkureitti oli suljettu betoniporsailla. Hotellin baari ei kiinnostanut nyt, käveltiin vähän kauppaa katsoen, mutta sellaista ei ollut lähellä. Suomessa superien sijoittelu liikennemyymälöiden yhteyteen tuntuu hyvältä: kaikki se, mitä matkalla on tarpeen, löytyy siitä. On täälläkin varmaan puolet ihan hyvissä paikoissa, mutta loput aika omituisissa.

Guccin myymälään pidettiin varmaankin mainosmielessä jonoa. Hinnat olivat aika normaalihintoja, toisin kuin muiden merkkien myymälöissä.
Täällä oteltiin onnellisia kuvia onnistuneen metsästyksen jälkeen
Latauksen alussa 29%
Suunnilleen huipputeho, 40 prosentin jälkeen sitten laskee.

Sillä aikaa, kun Lulu oli kaupoissa The Mall Firenzessä, keksin, että alle sadan kilometrin päässä on Italian ainoa Ionity-laturi. Ne ovat CCS-latureita, joiden teho voi olla jopa 350 kW, riippuen ladattavan auton akuston jännitteestä. Tämä laturi antaa virtaa 500 ampeeria, joten Model 3 maksimissaan saa siitä hiukan yli 190 kW tehon. Lataus maksaa 8 euroa ladatun sähkön määrästä riippumatta. Minulla oli akku 29 % aloittaessa, joten rahalle sai vastinettakin melkein kotisähkön hinnalla. 40 % kohdalla teho on suurimmillaan, taisi olla 193 kW ja siinä kohtaa akun kyky ottaa vastaan virtaa alkaa laskea, ja auto hidastaa latausta.

Tällaiset latausnopeudet ovat matkanteossa mukavia. Ensimmäisessä 3,5 minuutissa tuli siis 10 kWh sähköä, 12 %, eli sillä ajaa maantienopeuksia 60 km. Jos olisin aloittanut tyhjemmällä, samaa tahtia olisi siis voinut jatkaa yli 30 kWh ajan, noin 10 minuuttia, ja matkaa olisi lataantunut parisataa kilometriä. Siinä ajassa ei tahdo WC:stä päästä ulos.

Vuoren huipun vanha pikkukaupunki Radda

Lopulta päädyttiin pieneen vuorehuipulla olevaan kaupunkiin, Radda in Chiantiin. Siellä oli pääasiassa amerikkalaisia turisteja. Ihan ymmärrettävää tulla suunnilleen kauniimpiin ja erikoisimpiin paikkoihin Italiassa. Kylä on sen verran pieni, että olisi pitänyt ymmärtää ottaa pöytävaraus illaksi, jouduttiin odottamaan pöytää myös hotellin omassa ravintolassa.

Näillä vuoristoteillä paikalliset paahtavat kovaa vauhtia, ohi ja millä kaistalla sattuu, mutta itse ottaa varman päälle, ja pysyy hitaasti ja tiukasti omalla puolellaan tuntematonta tietä. Pyöräilijät tuovat oman jännityksensä soppaan.

Mikään muu ei ole vinossa paitsi Pisan torni


Paavo-peruspessimisti niin odotti, että vaikeaa tulee olemaan… skip the line edellisenä iltana varattu. Toimi täydellisesi, skipattiin jono ja jopa opittiin hauskoja asioita

Turistico
Upea kaikuesitys Jaakon pään kohdalla (vartijat laulaa luikauttavat aina määräajoin), oli uskomaton

Pisasti Luccaan. Vanha kaupunki, kävelyä, kävelyä, kävelyä, kävelyä…

Välimerelle, päivä 7

Como-järven jälkeen otettiin kaksi yötä Italian puolen Rivieran eteläpäästä, eli tähän lomaan kuuluu myös rantaloma Viareggiossa, tai vähän sen vieressä. Se ei ole kovin kaukana, noin 300 kilometrin päässä, joten pelkkä matka ei tarvitse suunnittelua. Mutta muuten tuntuu, että lyhyemmällä matkalla tulee vaivattua päätään enemmän suunnittelulla, koska haluaa jättää kaiken turhan odotuksen pois. Pitkällä vaan mennään ja pysähdytään laturille kun näyttää sopivalla etäisyydellä olevan sellainen.

Tällä kertaa hotellissa ei ole latausta, koska halusimme sen läheltä rantaa ja halusimme, että siinä on kuntosali. Lähellä olisi ollut pari Teslan laturilla varustettua. Näiden kahden yön aikana on tarkoitus käydä Pisassa ja ehkä jossain päin maaseutua muuallakin, joten latausta tarvitaan. Myös sopivasti saisi olla latausta lähtiessä taas matkan ensimmäiselle superille, missä se sitten sattuukaan olemaan. Samalla rannalla muutaman kilometrin päässä on kuitenkin superi, joten homma ratkeaa sillä, että pysähdytään siellä juuri ennen hotellille menoa.

Matkan varrella pysähdyttiin Parmaa katselemaan. Oli kiva huomata, että sama sovellus, mitä Suomessa käyttää pysäköintiin, EasyPark, toimii täällä katujen varsilla ja pysäköintialueilla. Ei tarvitse lukea epäselviä ohjeita hassujen kolikkoautomaattien kyljistä.

Sadettakin oli vähän matkan varrella, mutta perillä paistoi aurinko ja ehdittiin altaallekin. Eli siihen rantaloma-osuuteen. Tuntuu vähän siltä, että päivät tulee pakattua aika täyteen kaikenlaista, ”kun nyt jo ollaan näin pitkälle tultu niin katsotaan vielä tuota”..

Ei ollut pitkä matkapäivä, niin aloitetaan rauhassa kun on näin hieno aamiaissali.
Alussa oli mutkaista tietä hitaasti, sitten moottoritietä loppuun asti. Yksi isompi nousu+lasku.
Luonto on kuitenkin meille aina se, mikä kiinnostaa. Kaupungit ovat kaikki aika samanlaisia, mutta kun vastaan tulee iso puu vaikka, se on kivointa.
Toinen iso puu jossain puistossa.
Melkein tuhat vuotta vanhaa kiveä.
Kuuluisassa Feed Phil -ohjelmassa käydään Venetsia-jaksossa Modenassa ostamassa hyvää balsamicoa. Mutta kai niitä vähän kauemmaksikin viedään, emmekä me kuitenkaan huomaa eroa, niin ostimme sitten Parmasta sitä. Jotain niistä, hinnan mukaan pakko olla jotain hyvää, ihan pieni pullo.
Katsekontakti kinkkuihin.
Meillä on huonona tapana mennä vaan ja kävellä koko päivä ilman, että pysähdytään juomaan. Nesteytys näissä lämpötiloissa – tai oikeastaan aina kun on liikkeellä – olisi tärkeää, pysyisi hyvä olo koko ajan. Muuten huomaa yhtäkkiä, että tulee väsymys.

Suunnittelu: Nyt muut syyt menivät laturin edelle hotellin valinnassa, niin hiukan pitää miettiä seuraavia kolmea päivää. Kunhan perillä meillä on akku kohtalaisen täynnä, päästään Pisan ja muu lähipyörittely kivasti. Kun jatketaan Firenzen suuntaan, siellä on laturi alle 100 kilometrin päässä, eli ei tarvita paljoa.

Valmistelu: Auto aika täyteen lähdössä. Illalla lataus 90 prosenttiin ja aamiaisen aikana valumaan lisää. Lähtiessä oli 97 %. Akku ei vanhene niin paljoa, kun se ei seiso täytenä.

Lopputulos: Rivieralle saapuessa jäljellä olevaa akkua en edes muista, olisko ollu vähän yli 20 prosentin paikkeilla. Mutkaisilla Italian moottoriteillä ei huvittanut ylinopeus, ja liikennettäkin osan matkaa oli vähän jonossa, joten kulutus oli ennustetta vähäisempi. Mentiin ensin hotellin läheiselle superille kahville ja jäätelölle, ja kun ne oli nopeasti menneet, oli akku vähän yli 80 %.

Sveitsin läpi Comolle, päivä 6

Como-järvi ja sen Bellagio-kaupunki olivat sellaisia kohteita, että tarkoitus olisi viettää vähän iltapäivää siellä ihan altaalla ja kävellen kaupungissa. Siksihän tämä edellinen pysähdys Liechtensteinissa lisättiin, että ei oltaisi kovin myöhään illalla Comolla ja aurinko jo laskussa ja me ihan väsyneitä ajamisesta. Matka oli ajettavana ehkä hauskinta, kaikenlaista vuoristotietä. Muutama prosentti tuli alamäissä latausta lisää puolimatkassa.

Liechtensteinin hotellin lataus. Mukavan johdollinen.
Reitti
Ensin oli reippaita ylämäkiä, monet niistä tunnelissa vuoren läpi.
Sveitsi vilisee ohi
Kohta alamäki ja prosentteja lisää
Hyvännäköistä kulutusta
Lisää Sveitsiä vilisee ohi ikkunan
50 kilometrin kulutus
Como-järven rannat olisivat hirveän mutkaisia ja pieniä teitä, parempi mennä lautalla. Siihen päästiinkin melkein suoraan ajamaan. 15,50 €.
Bellagio näkyvissä
Teslan kolme destination chargeria hotellin autohallissa. Tähän hotelliin oli kyllä vähän hermostuttavaa ajaa turistikävelykatujen läpi. Mutta kyllä sitä sitten teippausta kuvattiinkin sillä matkalla.
Kalaa nousee tästäkin järvestä, ainakin piti olla osa näistä.

Suunnittelu: Edellisenä iltana varattuja nämä hotellit, ja kun vastaan tulee hotelli, jossa on latausmahdollisuus, niin se painaa tietysti vaakakupissa. Eli se on se tärkein suunnittelukriteeri. Kiva suosia sellaisia hotelleja myös. Koska lähdetään hotellista, jossa on lataus ja mennään hotelliin, jossa on lataus, ja matkaa on vain 225 km, eipä tässä sitten muuta suunnittelua ole.

Valmistelu: Auto laitettiin illalla lataukseen 90 prosenttiin.

Lopputulos: Hienon näköinen kulutuskäyrä ja perillä olleita prosentteja en muista edes, ei tuo ennusteesta varmaan paljoa eronnut.

Como Belaggio

Nopea lauttamatka Comolle

Lämpöä 29, tarkenee siis
Uima-altaalle sentään päästiin

Etelä-Saksa, päivät 4 ja 5

Pari päivää oli Saksan alppireitin ympärillä pyörimistä, perjantai ja lauantai. Kuten sanottu, Dachauhun mentiin aikaisin aamusta, ja hyvä niin, iltapäivästä parkkipaikat on täynnä ja ihmistungostakin.

Lähtöpaikan, hotelli Blumenthalin, latauspiste oli voimavirtarasia ja suko. Hyvin toimi, täällä ei kuulemma ole ollut käyttäjiä.
Dachaun parkkipaikalla kustomoitu rekisterikilpi Model X:llä. Tesloja näkyy Saksassa monta päivässä, mutta ei edelleenkään kovin tiheään.
Aika hämärän näköinen tämä liikennemerkki äkkiä katsottuna.
Leermoosissa tällä X:llä oli lisämatkatavaroita koukussa olevassa laatikossa.

Illalla vielä aterian jälkeen ajattelin, että Saksan moottoritiet ovat kohta takana, joten lähdin vielä 7-tielle Saksaan tarkistamaan, että 233 km/h rajoitin on poistettu spoilerin asennuksen myötä. Vähän hankalaksi meni, koska illan hämärtyessäkin liikennettä 7-tiellä Itävallasta Saksaan päin oli jonkin verran ja tie mutkainen. Tarkoitus ei ole vaarantaa itseään tai ketään muuta. No takaisinpäin jostain neliapilaliittymästä, ja toiseen suuntaan olikin jo vähemmän liikennettä. Jonkin verran yli 240 km/h kokeilin, että kulki, mutta sen päälle alkaa olla aika hidasta kiihtyminen, niin siihen jätin.

Suunnittelu: Hotelli varattiin edellisenä iltana läheltä seuraavan päivän Neuschwansteinin linnaa. Lähin mukava sattui olemaan Itävallan puolella Reuttessa. Koska siellä ei todennäköisesti ole latausta, mennään läheisen Leermoosin superin kautta. Sinne on alle 200 km.

Valmistelu: Ladattiin 90 % hotellissa, koska koko päivän reitti ennen superia on alle 200 km. Ajatuksena on minulla, että pitäisi yleensä siirtää auto latauksen jälkeen illalla, jotta se on vapaana seuraavaa varten. Mutta laiskuus iski illan aikana, kun näytti epätodennäköiseltä, että kukaan tulisi tänne ja latausportissa on puhelinnumero. Aamulla auto lämpimäksi ja aamukasteet pois etukäteislämmityksellä.

Lopputulos: Superilla istuin autossa blogia lähettämässä kunnes akku oli noin 85 %, juuri sain blogin viimeisteltyä. Sitten kauppaan siinä lähellä, minne Lulu oli kävellyt, että saa jalat vähän liikettä. Hotellilla oli 75 % jäljellä. Noin 96 kilometrin nopeustestailu moottoritiellä veikin sitten akun yöksi 34 prosenttiin. Kun en halunnut viedä autoa vähän matkan päähän lataukseen yöksi, niin aamuksi tehtiin suunnitelma mennä takaisin Leermoosiin päin, ja samalla käydä yhdellä riippusiltanähtävyydellä.

Neuschwansteinin linnassa pitää myös olla ajoissa lipputiskillä, jotta on edes mahdollisuus saada lippu samalle päivälle. Lippuja on käytännössä mahdotonta ostaa etukäteen, ja vierailuajat myydään aamulla jonon järjestyksessä. Me olimme heti lipunmyynnin avautuessa 7:30 jonossa, ja siinä kohtaa oltiin jo pitkän jonon perällä. Saimme ajan kello 9:55. Ensimmäiset ajat, joita jonolle jaettiin, taisivat olla kello 9:15. Sitä varten olisi pitänyt olla todella ajoissa jonossa.

Toinen linna samalla paikalla.
Pikku puolen tunnin kävely ylös linnalle, jyrkkää mäkeä.
Monesta suunnasta hieno linna. Lulu ylemmällä pihalla.

Linnassa ei sisällä saanut kuvata ollenkaan. Toisin kuin moni muu linna, missä ollaan vierailtu, tämä kun on hullun Baijerin kuninkaan kerralla rakennuttama, se on yhtenäinen taideteos. Muissa linnoissa on kerrostuneina eri aikakausien rakennuksia ja eri ajoilta haalittua esineistöä. Täällä jokainen huone oli suunniteltu ja alkuperäisen suunnitelman mukaisessa sisustuksessa. Siis ne osat, jotka ehtivät valmistua, ennen kuin kuningas vangittiin ja hämärissä olosuhteissa kuoli.

Näkymät laaksoon ovat huikeat
Joka linnassa ei käyty, joka päivälle pitää vähän annostella minkä verran ehtii nähdä ja on vielä kivaa.
Joku siltakin siellä oli vielä, mutta kaikkialle ei viitsi mennä
Alta kulkevalla tiellä kun näkee tämän riippusillan, niin siitä sitten sen idean saa että sinne pitäisi mennä. Ei oltu etukäteen huomattu.
Jotain raunioita pitkin poikin näillä vuorilla on.
Riippusillalle voi kävellä tai nousta vaunuhissillä.
Tämä linna oli niin hankalassa paikassa, että paikallinen kuningaskaan ei tässä päälinnassaan asunut.
Eri pihasta löytykin 4 laturia lisää Leermoosissa

Suunnittelu: Koska eilen ajoin akkua aika tyhjäksi, niin riippusiltamatka suunniteltiin superin lähelle. Muuten olisi pitänyt kiertää tylsemmän Saksan puolen moottoritien kautta yhden superin ohi, ja halusimme ajaa enemmän alppireittiä. Itävallan läpi ajaminen Liechtensteiniin on pikku matka, eli superilla sen verran latausta, että käydään kaupassa. Liehtensteinin hotellissa oli ilmoitettu, että siellä on lataus, ja vaikka ei olisikaan, vieressä on superi.

Valmistelu: Ei ladattu yön aikana.

Lopputulos: Linnassa vierailu ja riippusillalla käynti olivat pientä lähipyöritystä, joten akkua ennen Leermoosiin palaamista kului vain 35 prosentista 20 prosenttiin muistaakseni. Siellä muuten löydettiin toiset neljä laturia eri pihasta samassa hotellissa, alkuperäiseen paikkaan ei ilmeisesti mahtunut tarpeeksi ja latausta oli laajennettu. Siellä kaupassa käynnin aikana otettiin ehkä johonkin 85 prosenttiin latausta ja ajettiin navigaattorin näyttämää lyhyintä reittiä Liechtensteiniin. Todella kaunis ja hauska reitti, vaikka nopeinta moottoritietä mentiinkin, useiden pitkien tunnelien kautta. Perillä latauspaikka oli hotellin autohallissa, ilmainen ja helppo, johtokin latauslaitteessa ettei omaa tarvitse kaivaa. Johto vain kiinni.

Dachau ja Alpit

Odotin rankkaa kokemusta, oli vielä rankempi kuin odotin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kaikkien euro-pullamössöjen pakollinen kohde.

Se, että paikka on samalla hautausmaa, kauheuksien muistomerkki ja keskellä niin ”normaalia” maisemaa oli todella häiriinnyttävää.

Alkuperäisessä suunnitelmassa kaikki Alppireitin kohokohdat mukana. Nähtiin sentään yksi, mutta kyllä olikin sitten kaunis.

Garmisch-Partenkirchen oli juuri sitä, mitä odotinkin. Vuoristoa, lehmiä valtavine kelloineen, kauniita taloja ja kaiken kukkuraksi aurinkokin paistoi koko päivän.