Nyt on vähän reilu viikko mennyt uudella vanhalla Model S:llä ja ehditty ajaa 977 kilometriä. Tämä on vähän kuin kirjoittaisi uutista vuodelta 2014, koska autohan on samassa kunnossa ja muilla on tietysti ollut 2014 ihan samat kokemukset silloisten omien uusien autojensa kanssa.
Ajamisessa verrattuna Model X:ään ei ole hirveästi eroa. Tesla on Tesla. Yhtä höyhenenkevyttä menoa siirsi autoa sentin tai 100 kilometriä. P-mallien potkussa on oma viehätyksensä, mutta 270 kW on ihan tarpeeksi välittömän väännön kanssa, että kaikki on vaivatonta. Nopeuden vaihto on vaivatonta, kiihdytys ei ole kiihdytystä hirveällä äänellä ja yrityksellä, vaan numerot vain vaihtuvat näytössä. 80 – 120 km/h on vain kuin asetus valikossa ja vaihdetaan klikkaamalla oikeanpuoleista poljinta.
Model X:llä on tottunut keräämään huomiota siipiovilla, mutta edelleen mikä tahansa Tesla on samalla tavalla välitön puheenaihe joka paikassa. Etutavaratila vain auki ja kaikki sen huomaavat. Ei kerää millään muulla autolla samanlaista ja erityisesti hyväntahtoista ja iloista huomiota.
Auton hinta muuten pomppaa noin 135 euroa arvion mukaan, kun käyn korjauttamassa tuulilasin pesurin pumpun. Mutta ei tuo nyt kovin iso takaisku ole.
Eilisessä Tesla-klubin tapaamisessa Hyvinkäällä juttelin taksikuskin kanssa. Hän tarkasteli oman kokemuksena perusteella miltä auton kunto näyttää. Esimerkiksi kuskin penkin kulumisesta, että tuoltahan se näyttää jo 20.000 kilometrin jälkeen taksikäytössä. Muut penkit näyttävät kuin uusilta. Ratti on monessa taksissa loppuun rispaantunut näillä kilometreillä, tässä vain vähän kiillottunut.
Olen hyvin tyytyväinen näistä kommenteista!