General Sherman ja karhuja

Nyt tilavuudeltaan suurin nähtävillä oleva puu Sequioian kansallispuistossa.

Ja lisää puita

Kukkiakin oli

Oravia, lintuja ja karhuja

Matkalla kohti hotellia

Upea päivä, 12 km kävelyä ja mahtavia maisemia. Nyt syömään ja huomenna täältä Fresnon läheltä kohti Santa Barbaraa.

Yosemite

Matkalla Napasta kohti Yosemitea. Tämä päivä vaan siirrytään ja mennään hotellin altaalle.

Oakhurst, lähellä jo kohdetta. Vähän lepoa.

Lähellä Yosemiteä yksi viidestätoista Frito-Lay’s väreissä olevasta Tesla Semistä tuli vastaan.
Myös Lucid näkyi aiemmin jossain.
Meksikolaiset ravintolat näyttävät olevan vegaanin parhaita luottopaikkoja pienillä paikkakunnilla. Eilinen Chipotle tässä. Tänään paikallinen meksikolainen ja burritot.
Jälkkäriä ja kaikenlaista muuta syötävää hotelliin.

Matkalla Napaan ja Napassa

Napassa

Kevyttä pyöräilyä 33,5 km

Viinijuna, ei ehkä ihan meille. Napan viinit jäi maistelematta.

Hotellilta syömään ”hienosti”

Loppukevennys, Napanöyhtää

Lisää kuvia puista

Niitä oli paljon, ja joka puolella

Ensimmäisenä ajaessa Crescent Citystä etelään uusiin osiin luonnonpuistoa mentiin kokeilemaan mahtuuko Model S tämän puun läpi. Näitä läpiajettavia puita on kolme tällä hetkellä, tämä oli ensimmäinen matkan varrella. Ei ehkä tarvii muita kokeilla. Ajoin puoliväliin, ja tilaa olisi ollut muutama sentti molemmilla puolilla ilman peilien taittamista. Hieman epätasaiset reunat, eli pientä mutkittelua olisi pitänyt läpi menoon tehdä. Vuokra-autolla ei nyt viitsinyt mennä läpi asti kuitenkaan. Tällainen nähtävyys on hieman surullinen asia myös, kun ihan hyvään puuhun on tarvinnut reikä tehdä. Ja ympäristöstä tietysti punapuumetsä on hävitetty.

Aika ajoin puita kaatuu ja niitä joudutaan pätkimään polkujen avaamiseksi. Tästäkin rysähdyksestä säleet ovat tukin kokoisia..
Vaikka paljon kuljettiin metsässä, niin mittakaava on aina yhtä erikoinen asia.
Tyyni valtameri nähty auton ikkunasta.
Kiva saada eri ikäisiä ja kokoisia puita kuviin kokonaisina, kun ne sattuvat näkymään pienen aukon laidalta.
Pienten punapuiden lehvästössä olevien aukkojen kautta tulevassa valossa kasvoi muita puilajeja.

Kumpanakin päivänä kuljettiin metsässä reilu 10 kilometriä. Ensimmäisen päivän polut olivat: Mill Creek – se osa, jossa korkeimmat puut ovat, Grove of Titans ja sen jälkeen takaisin. Sitten Boy Scout Tree Trail loppuun asti edestakaisin. Vielä käytiin Myrtle Beachilla jokirannassa, tunnettu uintipaikka, ja sitten lyhyt polku Simpson-Reed trail.

Toisena päivänä ensin kierrettiin Cahthedral Trees Loop (takaisinpäin Karl Knapp trailia) ja sitten alkuosa James Irvine trailia, sen korkeimmalle kohdalle ja takaisin.

Ollaan oltu sen verran aikaisin liikkeellä, että ollaan vielä joka paikassa saatu parkkipaikka polkujen alkupaikoille. Onnekasta!

Alun perin oli suunnitelma kohteista ja arvio minä päivänä mihinkin päädytään. Tähän mennessä on poistettu yksi hotelliyö Las Vegasista, eli ollaan päivää aikaisessa. Seuraavan illan hotelli on yleensä otettu kun on saavuttu edelliseen hotelliin iltapäivällä. Nyt on huominen Napa Valleyssä ja siitä eteenpäin kolme yötä Oakhurstissa Yosemiten tutkimista varten. Ja kolme yötä samassa paikassa antaisi vähän aikaa johonkin rauhallisempaan, niinkuin uima-altaalla olemiseen ja lukemiseen.

Tänään yöpyminen Eurekassa, illalla luvassa rivitanssia (jiihaa!!)

Puita, puita, puita

Maailman vanhinta puuta etsimässä

Vähän pelottava patikointi, lämpötila 3 astetta, lunta ja rakeita. Oli kyllä mahtavia maisemia

Kuollutta puuta täällä on parhaimmillaan 11000 vuoden takaa ja eläviä vajaa 5000 vuotta vanhoja.
Vanhaa lunta on vielä jäljellä. Varsinaisesti kausi tällä reitillä alkaakin vasta 14.6. kun visitor center aukeaa.
Onneksi lunta alkoi sataa vasta reitin loppuvaiheessa. Ei olisi ehkä lähdetty neljän mailin vaellukselle jos alussa olisi ollut jo tällaista.
Lopulta lunta, pääasiassa lumijyväsiä, oli satanut sen verran, että tie alas oli loskassa. Pikkasen varovasti sitten tultiin kesärenkailla vuorta alas..
Alas tullessa Sierra Nevada levittäytyy eteen.

Matka näihin maisemiin alkoi 85 % akulla, ja ensimmäisellä superilla oltiin 40 % pienemmällä. Eli ilman latausta Death Valleyssäkin oltaisiin päästy yli, varsinkin jos olisi yöllä jätetty sentry pois päältä. Sentry ja auton viilennys yöllä vei 5 %. Lähimmällä superilla pysähdyttiin kahvin takia vaikka seuraavalle olisi suoraan voitu mennä.

Päivän lopuksi saavuttiin Mammoth Lakelle Sierra Nevadan juurelle, ja siellä The Westin Monache resortissa ravintolassa oli hyvä valikoima veganisoitavia vegetaarisia annoksia. Beyond-pihvi ilman sämpylää, tabouleh ja erilaisia salaatteja otettiin. Oltiin kyllä päivästä aika loppu, patikointi 3 kilometrin korkeudessa oli loppujen lopuksi aika rankkaa ja tämä 40 asteen lämpötilan lasku vuorokaudessa iso muutos. Eilen siis yli 40˚C, aamulla vielä lähtiessä Death Valleystä 32˚C näytti auto.