Tekijä: Lulu Hyvätti

Patikointia paljon, kastuttu läpimäräksi putouksilla, hellettä ja ”muutama” muu turisti

Hyvää Pride-viikkoa!

Matkalla Napasta kohti Yosemitea. Tämä päivä vaan siirrytään ja mennään hotellin altaalle.

Oakhurst, lähellä jo kohdetta. Vähän lepoa.

Napassa

Kevyttä pyöräilyä 33,5 km

Viinijuna, ei ehkä ihan meille. Napan viinit jäi maistelematta.

Hotellilta syömään ”hienosti”

Loppukevennys, Napanöyhtää

Niitä oli paljon, ja joka puolella

Ensimmäisenä ajaessa Crescent Citystä etelään uusiin osiin luonnonpuistoa mentiin kokeilemaan mahtuuko Model S tämän puun läpi. Näitä läpiajettavia puita on kolme tällä hetkellä, tämä oli ensimmäinen matkan varrella. Ei ehkä tarvii muita kokeilla. Ajoin puoliväliin, ja tilaa olisi ollut muutama sentti molemmilla puolilla ilman peilien taittamista. Hieman epätasaiset reunat, eli pientä mutkittelua olisi pitänyt läpi menoon tehdä. Vuokra-autolla ei nyt viitsinyt mennä läpi asti kuitenkaan. Tällainen nähtävyys on hieman surullinen asia myös, kun ihan hyvään puuhun on tarvinnut reikä tehdä. Ja ympäristöstä tietysti punapuumetsä on hävitetty.

Kumpanakin päivänä kuljettiin metsässä reilu 10 kilometriä. Ensimmäisen päivän polut olivat: Mill Creek – se osa, jossa korkeimmat puut ovat, Grove of Titans ja sen jälkeen takaisin. Sitten Boy Scout Tree Trail loppuun asti edestakaisin. Vielä käytiin Myrtle Beachilla jokirannassa, tunnettu uintipaikka, ja sitten lyhyt polku Simpson-Reed trail.

Toisena päivänä ensin kierrettiin Cahthedral Trees Loop (takaisinpäin Karl Knapp trailia) ja sitten alkuosa James Irvine trailia, sen korkeimmalle kohdalle ja takaisin.

Ollaan oltu sen verran aikaisin liikkeellä, että ollaan vielä joka paikassa saatu parkkipaikka polkujen alkupaikoille. Onnekasta!

Alun perin oli suunnitelma kohteista ja arvio minä päivänä mihinkin päädytään. Tähän mennessä on poistettu yksi hotelliyö Las Vegasista, eli ollaan päivää aikaisessa. Seuraavan illan hotelli on yleensä otettu kun on saavuttu edelliseen hotelliin iltapäivällä. Nyt on huominen Napa Valleyssä ja siitä eteenpäin kolme yötä Oakhurstissa Yosemiten tutkimista varten. Ja kolme yötä samassa paikassa antaisi vähän aikaa johonkin rauhallisempaan, niinkuin uima-altaalla olemiseen ja lukemiseen.

Tänään yöpyminen Eurekassa, illalla luvassa rivitanssia (jiihaa!!)

Maailman vanhinta puuta etsimässä

Vähän pelottava patikointi, lämpötila 3 astetta, lunta ja rakeita. Oli kyllä mahtavia maisemia

Matka näihin maisemiin alkoi 85 % akulla, ja ensimmäisellä superilla oltiin 40 % pienemmällä. Eli ilman latausta Death Valleyssäkin oltaisiin päästy yli, varsinkin jos olisi yöllä jätetty sentry pois päältä. Sentry ja auton viilennys yöllä vei 5 %. Lähimmällä superilla pysähdyttiin kahvin takia vaikka seuraavalle olisi suoraan voitu mennä.

Päivän lopuksi saavuttiin Mammoth Lakelle Sierra Nevadan juurelle, ja siellä The Westin Monache resortissa ravintolassa oli hyvä valikoima veganisoitavia vegetaarisia annoksia. Beyond-pihvi ilman sämpylää, tabouleh ja erilaisia salaatteja otettiin. Oltiin kyllä päivästä aika loppu, patikointi 3 kilometrin korkeudessa oli loppujen lopuksi aika rankkaa ja tämä 40 asteen lämpötilan lasku vuorokaudessa iso muutos. Eilen siis yli 40˚C, aamulla vielä lähtiessä Death Valleystä 32˚C näytti auto.

Lämpöä noin 40, ihan elossa viellä synttärinä.

Las Vegasissa Resort Worldin parkkihallissa oli kymmeniä latureita, joten oli kätevä ladata yön aikana 100 prosenttiin ja aamulla lähteä luottavaisesti Death Valleyhin. Etukäteen katsoin, että hotellissa The Ranch at Death Valley oli neljä laturia, mutta niistä sanottiin, että saattavat olla varattuna, joten idea oli, että päästään kuolemanlaaksosta vielä poiskin samalla akullisella. Lone Pinen superi olisi siihen suuntaan mihin ollaan menossa, mutta takaisinpäin Beatty Nevadassa on vielä lähempänä jos hätä tulee.

Synttärit täällä

Tänään minulla on synttärit, ja mielestäni tällainen päivä on mahtava tapa juhlia niitä. Death Valleystä valittiin nähtävyyksiksi parhaiksi sanotut jotka ovat myös eri tyyppisiä. Ensin Las Vegasista tullessa Zabriskie Point oli pikainen näköalapaikka. Sitä ennen jätettiin menemättä Dante’s Viewiin, koska korkealla olevia näköalapaikkoja on nähty jo ja siihen olisi mennyt tunti lisää ajamista.

Sitten mentiin vuorten toiselle puolelle, ja aloitettiin kaukaisimmasta pisteestä eli Badwaterin suolatasangosta. Pieni suolakävely ja palattiin takaisinpäin ajamaan yksisuuntainen Artists Drive ja sen varrella pysähtymään monivärisiä vuoria katsomaan Artists Palettessa. Drive oli aika hauska kallioiden välissä mutkitteleva kuitenkin asfaltoitu reitti.

Pääkohde oli 7 kilometrin kierros Golden Canyonin polulla, ja siitä 1,6 kilometrin käynti Red Cathedralilla. Reitti kulki veden uurtamissa tulvavesiuomissa ja mäkien huipuilla, ja oli kyllä suoritus sekin, litrakaupalla juotavaa kului. Mutta monenlaista maisemaa. Red Cathedral nyt ei niin ihmeellinen ollut, vähän kovera vuorenrinne vaan. Yhteensä tähän n. 9 kilometriin meni 2,5 tuntia.

Lopulta hotellille tullessa klo 15 maissa oli 49 % akkua jäljellä. Sillä pääsisi pakoon tästä laaksosta, mutta kas kaikki 4 laturia ovat vapaana joten johto kiinni ja huominen on taas helppo ajaa pitkälle heti aamusta. Akku oli 90 prosentissa kello 22, ja kävin siirtämässä auton pois. Ja kaikki paikat olisivatkin olleet varattuna siinä kohtaa, jollen olisi siirtänyt! Jätin illalla lapun tuulilasille, että kymmeneltä käyn siirtämässä auton pois, että jos illan aikana olisi ollut täyttä, niin joku voisi sitten tulla siihen aikaan sitten takaisin lataamaan.

The Ranch on kyllä hieno paikka. Paljon palveluita, kauppa, jäätelöbaari (jossa 2 eri vegaanista vaihtoehtoa), kaksi ravintolaa. Buffetissa kaikki vegetaariseksi merkityt olivat vegaanisia, eli oli tosiaan paljon syötävää – pastasalaatteja, riisiä, vihanneksia, papukastiketta, monia salaatteja.

Crossroads Kitchen Las Vegas