Vietnam hämmentää


Jokaisena iltana oli mahtava auringonlasku. Näkymä hotellin parvekkeelta

Hämmentävä paikka tämä Phu Quocin saari Vietnamissa. Tulimme tänne täydelliselle nollauslomalle… Pää on kyllä nollaantunut, mutta tilalle onkin sitten tullut paljon uusia ajatuksia liittyen ympäristöön. No kyllä keittiötäkin on suunniteltu ja luettu kaikenlaista kirjallisuutta (Against Emphaty -kirjaa voin lämpimästi suositella, on monin tavoin radikaali, mutta samalla silmiä avaava kirja).

D-vitamiinitankkausta ja myös B… Valittavina Tiger tai 333

Hotelli on ylellinen ja keskellä ei mitään

Hotellin uima-allas sopi hengittämättömyysharjoituksiin. Jaakon ennätys nyt sekunnin enemmän, jatkan harjoituksia. Kovalla pinnistyksellä sitten voitto kotiin vähän yli minuutin sukelluksella.
Jokainen auringonlasku oli kaunis
Häät käynnissä

Samaan aikaan toisaalla

Mutta sitten se kolikon toinenen puoli. Täällä hotellin lintukodossa kaikki näyttää kauniilta, puhtaalta ja toimivalta, lähes. Heti muutama sata metriä hotellilta mihin tahansa suuntaan, toinen todellisuus iskee.

Jopa Vinpearl-huvipuiston maailmanpyörä paljasti ylellisen hotellin häpeäpilkun. Jätteet oli vain dumpattu puiston reunamille.

Vinpearl-huvipuisto oli muuten oli todella surrealistinen paikka. Enpä ole aikaisemmin vieraillut huvipuistossa, joka on valtavan isolla alueella, mutta täysin tyhjä.

Hotelli näkyy taustalla

Huvipuiston aikataulussa oli satueläinparaati. Eipä käynyt kateeksi hahmoja, jotka löntystelivät surullisina tyhjillä kaduilla. Lämpöä oli ainakin 34 astetta, ja eläinpuvun sisällä varmaankin tuplasti.

Jaakko ja satueläimet
Tuli testattua taas yksi sähköauto. Radalla ei ollut muita kuin me, eli Jaakko pystyi harjoittelemaan peruutusta ihan vapaasti


Jätteitä oli meressä, tienpientareilla, keskellä kaupunkia, maaseudulla, eli ihan joka paikassa

Perusturistisettiä, temppelit, markkinoita ja snorklailua

Leikittiin kunnon turistejakin muutaman päivänä, temppelit nähty, snorklattu on ja nyt tiedämme, että saaren kaksi perusvientituotetta ovat kalakastike ja pippuri.


Hotellin edustalli oli minikorallisaareke
Temppelissä kassakaapit ihmetyttivät
Kulkuvälineistä yleisin oli mopo tai moottoripyörä
Snorkkelireissulle lähdössä
Eee? Kasa uskontotieteilijän tutkittavana
Illallinen

Oma pikku hai

Tai ei niin pienikään, 2-3 metriä, ainakin pidempi kuin minä. Omalta rannalta lähdettiin eilen uimaan virran mukana saaren rantaa eteenpäin, ja sieltä siis löytyi piilotteleva tawny nurse shark. Pää korallin sisällä nukkumassa. Vaikuttavan kokoinen.

Nurse shark lepäilemässä pää piilossa korallissa

Tänään kuunneltiin luento saarien synnystä ja merenelävistä. Me emme ole mitään erityisiä bongailijoita, jotka painaisivat muistiin tai pitäisivät kirjaa löydöistään, eli luulisi, että menisi ihan hukkaan tällainen luento, enemmänkin vaan nautitaan mitä nähdään, mutta kyllä se tuntui tosi kivalta kuulla mitä ne ovat mitä on nähnyt. Kyllä sitä näinkin laiska huono turisti jotain kuulemaansa näkemiinsä kaloihinkin yhdistää.

Liikkuvat isot parvet ovat aina hienoja

Sateet täällä osaavat olla kohteliaita ja sataa yön aikana, eikä kovin kauaa, jos päivällä. Joka päivä aurinko sateisenakin päivänä paistaa enemmän kuin jaksaa olla auringossa.

Bucket list, eli taas yksi listalta tehty, nähty ja koettu

Malediiveillä pikkiriikkisellä saarella keskellä ei mitään. Tänne tuleminen oli varsinainen rengasmatka. Ensin Dohaan Qatar Air 5,5 tuntia. Koneessa ruokaa ja juomaa koko ajan ja hyviä uusi elokuvia. Dohassa parin tunnin välilasku ja sitten 4,5 tuntia Maleen eli Maldediivien pääkaupunkiin samalla lentoyhtiöllä. Malessa vaihto pikkiriikkiseen potkurikoneeseen ja lopuksi vielä 20 minuutin venematka.

Lämpötila noin 30, aurinko paistaa ja oma rantakaistale, ei valittamista.

Mutta se miksi tänne asti tulitiin (no ainakin yksi syy) on se, että olen aina halunnut nähdä valtavia rauskuja (bucket listaa tässä toteutetaan). No, ne on nyt sitten nähty… Täällä Dusit Thani hotellilla on oma sukelluskeskuksensa, joka käy ensin katsomassa onko rauskuja näkynyt ja sitten retki vasta toteutetaan. Nyt tuli tieto, että kolme rauskua kelluskelee lähistöllä. Puolen tunnin venenmatkan päässä Baa Atollilla (UNESCON suojelukohde) Hanfaru Bay osoittautuikin varsinaiseksi rauskujen kerääntymisajoksi. Valtavia metrien kokosia rauskuja kelluskeli joka paikassa. Mahtava kokemus, vaikka lopuksi yrjösinkin laivan reunan yli, kun aallot alkoivat olla liian korkeat… elämäni ensimmäinen sekin 🙂

Kotia kohti

Tanskan pitkien siltojen kautta Tukholmaan Viking Line Amorellalle. Rapeat 695 km ajoa takana, nyt on kyllä vähän uupu olo.

Löddeköpingen laturilla aamiainen.

Toftaholminssa laturi on kartanossa, jonne ajetaan pikku matka pientä tietä.

Kartanossa kahvila toimii ja on erilaisia lounas- ja illallistarjouksia, myös majoituksella.

Ödeshög oli tavanomaisella liikenneasemalla, lounasta löytyy jne.

Nyköpingissä pitää pohjoiseen ajaessa mennä väärälle puolelle moottoritietä pientä ajokieltoreittiä pitkin.

Nyköpingissä oli vähän sotkuisen näköinen ravintola, mutta myös huoltoasemamyymälä.

Tukholmaa ei jaksettu enempää katsella, jonotettiin vain laivaan.

Matkamittarit ja kulutus Tukholmassa. 3,5 km pitää lisätä tähän, koska nollasin mittarin kun oli sen verran ajettu kotoa.

Sähköautoilutapahtumassa Tanskan Lyngessä

Upeiden siltojen kautta keula kohti vain sähköautoille tarkoitettua drive-inn elokuvateattertapahtumaa. Muuten hieno, paitsi että tanskaksi dubattu elokuva ei oikein auennut (tekstitys jäänyt pois). Onneksi pre- ja after event oli mukava muiden teslailijoiden kanssa.


Rybe, Tanska ja Pohjanmeri

Ensimmäistä kertaa majoittuminen lomakylässä. Oma pieni kaksikerroksinen talo, jossa kaikki mukavuudet… mutta, mitä, mitä, mitä, jouduttiin itse petaamaan ja viemään roskat. Ei laiska nauta halua!

Paikka on kuulu linnustajien keskuudessa. Tötteröt tanassa seurasivat syysmuuttoa. Todella vaikuttava paikka, vaikken mitään linnuista tiedäkään.

Ribessä on joitain jääkauden jälkeisiä hiekkadyynejä, jotka ovat yllättäen keskellä muuten tasaista maisemaa.

Bremeniin outletin kautta

Linnat nähtyämme siirryimme elämän oleellisimpiin asioihin, eli soppailuun. Päivän pääkohde oli McArthurGlen outlet matkan varrella. Ihan ok paikka, keskittyi lähinnä urheiluun ja miesten vaatteisiin. Tämä olikin hyvä, koska pääostoksena oli Jaakolle neljät uudet Levikset (josko se nyt vihdoinkin raaskisi heittää ne reikäsimmät pellolle) ja lenkkarit.

Illallispaikassa pretseleitä ja mansikkaolutta (olueen oli tungettu tuoreita mansikoita…yök!)

Apeldoornin superchargerille mentiin aamiaiselle, koska Apeldoornin hotellilla ei latausta ollut.

Samassa hotellissa oli myös kovassa käytössä näköjään vaihtovirtaa tarjolla.

Superilla olevan hotellin aamiainen oli tosi iso, paljon erilaista lämmintä ja kylmää ruokaa.

Laturin viereinen konferenssikeskus, jossa hotelli ja ravintola.

Matkan varrella oleva outlet-kylä

Kerrankin laturi oli huoltoasemalla, joten pystyi pesemään tuulilasin 4000 kilometrin hyönteisistä.

Pikaruokaa, huoltarikauppa ja iso aasialainen ravintola tällä laturilla. Tämä oli Lohnen laturi vähän ennen Bremeniä

Taas oltiin linnan näköisessä hotellissa. Tämä on matkan halvimpia, mutta silti 5 tähden hotelli.

Hotellin autotallissa oli voimavirtaa ja jatkojohtoja olisi ollut tarpeeksi vetää virrat autolle, mutta kun akku oli puolillaan ja aamiaispysähdys olisi sopivasti taas Hampurin lähellä superilla, niin ei viitsinyt johtoja levitellä. Heillä on autotalliremontti menossa, ja kätevämmät laturit tulossa varmaan.

Joku tapahtuma tämän hotellin puistossa on ollut tai tulossa, kun virtaa olisi aina 3 x 63 ampeeriin asti. Ei jaksettu kokeilla.

Edel Weiss -ravintola oli juuri niin hyvä kuin Tripadvisor sanoo – paras paikkakunnalla.

Uusi päivä, uusi Linna (Hollanti, Apeldoorn)

Kuinka ollakaan hotellimme sijaitsi kuninkaallisen linnan vieressä. Saimme huoneen, jossa oli yöpynyt ihka oikea kunikaallinen. Tämän vuoksi huoneeseen oli myös raahattu antiikkia linnasta lainaan. Vaikka tuholaisia ollaankin, mitään ei saatu rikottua!

Olusilla käytiin linnan hienossa juhlasalissa, josta kuva. Kyllä tässä kohtaa taas todeta usein toistetun lauseen ”Jaakko on hyvä mies” paikkansapitävyys. Takana ehkä muuta linna liikaa näin kotitarpeiksi.

Matka Apeldoorniin kulki yhden laturin kautta, Urmondin. Hotellilla Apeldoornissa ei ollut latausta. Hieman omituisesti respa ohjasi latausta ottamaan viereisen asuintalon lähelle, väittäen että se on ilmainen. Kadulla oli jonkun paikallisen laturiverkon laturi, joka tarvitsee jonkun kortin. Ja asuintalossa oli parkissa BMW i3 ja Tesla Model X ja laturit seinässä, mutta eihän hotelli voi niitä ohjata käyttämään. Hieman ehkä alkuaikojen väärinkäsityksiä. Jotain teslakuskia tuo asukas on saattanut joskus auttaa, mutta se on eri asia. Jätettiin siis auto noin 20 % lataukseen ja aamusta mennään aamiaiselle läheiselle superille.

Urmondin laturilla oli konfrenssikeskus, jossa oli hotelli ja useampia ravintoloita. Me otimme vain juotavaa kuntosalin ravintolassa.

Luxembourg, kaikki linnat nähty matkalla

Linnoja, lehmiä ja lampaita…

Luxembourg oli todella positiivinen yllätys ehdottomasti käymisen arvoinen. Yövyimme (yllätys, yllätys) vanhassa linnassa keskellä maaseutua.

Etukäteen emme edes olleet sattuneet katsomaan mitään latausmahdollisuutta, mutta täällä olikin Teslan destination charger – kolme laturia, joista kaksi Tesloille ja yksi kaikille autoille.