Odotin rankkaa kokemusta, oli vielä rankempi kuin odotin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kaikkien euro-pullamössöjen pakollinen kohde.
Se, että paikka on samalla hautausmaa, kauheuksien muistomerkki ja keskellä niin ”normaalia” maisemaa oli todella häiriinnyttävää.
Alkuperäisessä suunnitelmassa kaikki Alppireitin kohokohdat mukana. Nähtiin sentään yksi, mutta kyllä olikin sitten kaunis.
Garmisch-Partenkirchen oli juuri sitä, mitä odotinkin. Vuoristoa, lehmiä valtavine kelloineen, kauniita taloja ja kaiken kukkuraksi aurinkokin paistoi koko päivän.
Jokaisena iltana oli mahtava auringonlasku. Näkymä hotellin parvekkeelta
Hämmentävä paikka tämä Phu Quocin saari Vietnamissa. Tulimme tänne täydelliselle nollauslomalle… Pää on kyllä nollaantunut, mutta tilalle onkin sitten tullut paljon uusia ajatuksia liittyen ympäristöön. No kyllä keittiötäkin on suunniteltu ja luettu kaikenlaista kirjallisuutta (Against Emphaty -kirjaa voin lämpimästi suositella, on monin tavoin radikaali, mutta samalla silmiä avaava kirja).
D-vitamiinitankkausta ja myös B… Valittavina Tiger tai 333
Hotelli on ylellinen ja keskellä ei mitään
Hotellin uima-allas sopi hengittämättömyysharjoituksiin. Jaakon ennätys nyt sekunnin enemmän, jatkan harjoituksia. Kovalla pinnistyksellä sitten voitto kotiin vähän yli minuutin sukelluksella.Jokainen auringonlasku oli kaunisHäät käynnissä
Samaan aikaan toisaalla
Mutta sitten se kolikon toinenen puoli. Täällä hotellin lintukodossa kaikki näyttää kauniilta, puhtaalta ja toimivalta, lähes. Heti muutama sata metriä hotellilta mihin tahansa suuntaan, toinen todellisuus iskee.
Jopa Vinpearl-huvipuiston maailmanpyörä paljasti ylellisen hotellin häpeäpilkun. Jätteet oli vain dumpattu puiston reunamille.
Vinpearl-huvipuisto oli muuten oli todella surrealistinen paikka. Enpä ole aikaisemmin vieraillut huvipuistossa, joka on valtavan isolla alueella, mutta täysin tyhjä.
Hotelli näkyy taustalla
Huvipuiston aikataulussa oli satueläinparaati. Eipä käynyt kateeksi hahmoja, jotka löntystelivät surullisina tyhjillä kaduilla. Lämpöä oli ainakin 34 astetta, ja eläinpuvun sisällä varmaankin tuplasti.
Jaakko ja satueläimetTuli testattua taas yksi sähköauto. Radalla ei ollut muita kuin me, eli Jaakko pystyi harjoittelemaan peruutusta ihan vapaasti
Jätteitä oli meressä, tienpientareilla, keskellä kaupunkia, maaseudulla, eli ihan joka paikassa
Perusturistisettiä, temppelit, markkinoita ja snorklailua
Leikittiin kunnon turistejakin muutaman päivänä, temppelit nähty, snorklattu on ja nyt tiedämme, että saaren kaksi perusvientituotetta ovat kalakastike ja pippuri.
Hotellin edustalli oli minikorallisaarekeTemppelissä kassakaapit ihmetyttivätKulkuvälineistä yleisin oli mopo tai moottoripyöräSnorkkelireissulle lähdössäEee? Kasa uskontotieteilijän tutkittavanaIllallinen
Tai ei niin pienikään, 2-3 metriä, ainakin pidempi kuin minä. Omalta rannalta lähdettiin eilen uimaan virran mukana saaren rantaa eteenpäin, ja sieltä siis löytyi piilotteleva tawny nurse shark. Pää korallin sisällä nukkumassa. Vaikuttavan kokoinen.
Nurse shark lepäilemässä pää piilossa korallissa
Tänään kuunneltiin luento saarien synnystä ja merenelävistä. Me emme ole mitään erityisiä bongailijoita, jotka painaisivat muistiin tai pitäisivät kirjaa löydöistään, eli luulisi, että menisi ihan hukkaan tällainen luento, enemmänkin vaan nautitaan mitä nähdään, mutta kyllä se tuntui tosi kivalta kuulla mitä ne ovat mitä on nähnyt. Kyllä sitä näinkin laiska huono turisti jotain kuulemaansa näkemiinsä kaloihinkin yhdistää.
Liikkuvat isot parvet ovat aina hienoja
Sateet täällä osaavat olla kohteliaita ja sataa yön aikana, eikä kovin kauaa, jos päivällä. Joka päivä aurinko sateisenakin päivänä paistaa enemmän kuin jaksaa olla auringossa.
Malediiveillä pikkiriikkisellä saarella keskellä ei mitään. Tänne tuleminen oli varsinainen rengasmatka. Ensin Dohaan Qatar Air 5,5 tuntia. Koneessa ruokaa ja juomaa koko ajan ja hyviä uusi elokuvia. Dohassa parin tunnin välilasku ja sitten 4,5 tuntia Maleen eli Maldediivien pääkaupunkiin samalla lentoyhtiöllä. Malessa vaihto pikkiriikkiseen potkurikoneeseen ja lopuksi vielä 20 minuutin venematka.
Lämpötila noin 30, aurinko paistaa ja oma rantakaistale, ei valittamista.
Mutta se miksi tänne asti tulitiin (no ainakin yksi syy) on se, että olen aina halunnut nähdä valtavia rauskuja (bucket listaa tässä toteutetaan). No, ne on nyt sitten nähty… Täällä Dusit Thani hotellilla on oma sukelluskeskuksensa, joka käy ensin katsomassa onko rauskuja näkynyt ja sitten retki vasta toteutetaan. Nyt tuli tieto, että kolme rauskua kelluskelee lähistöllä. Puolen tunnin venenmatkan päässä Baa Atollilla (UNESCON suojelukohde) Hanfaru Bay osoittautuikin varsinaiseksi rauskujen kerääntymisajoksi. Valtavia metrien kokosia rauskuja kelluskeli joka paikassa. Mahtava kokemus, vaikka lopuksi yrjösinkin laivan reunan yli, kun aallot alkoivat olla liian korkeat… elämäni ensimmäinen sekin 🙂
Upeiden siltojen kautta keula kohti vain sähköautoille tarkoitettua drive-inn elokuvateattertapahtumaa. Muuten hieno, paitsi että tanskaksi dubattu elokuva ei oikein auennut (tekstitys jäänyt pois). Onneksi pre- ja after event oli mukava muiden teslailijoiden kanssa.
Ensimmäistä kertaa majoittuminen lomakylässä. Oma pieni kaksikerroksinen talo, jossa kaikki mukavuudet… mutta, mitä, mitä, mitä, jouduttiin itse petaamaan ja viemään roskat. Ei laiska nauta halua!
Paikka on kuulu linnustajien keskuudessa. Tötteröt tanassa seurasivat syysmuuttoa. Todella vaikuttava paikka, vaikken mitään linnuista tiedäkään.
Ribessä on joitain jääkauden jälkeisiä hiekkadyynejä, jotka ovat yllättäen keskellä muuten tasaista maisemaa.
Linnat nähtyämme siirryimme elämän oleellisimpiin asioihin, eli soppailuun. Päivän pääkohde oli McArthurGlen outlet matkan varrella. Ihan ok paikka, keskittyi lähinnä urheiluun ja miesten vaatteisiin. Tämä olikin hyvä, koska pääostoksena oli Jaakolle neljät uudet Levikset (josko se nyt vihdoinkin raaskisi heittää ne reikäsimmät pellolle) ja lenkkarit.
Illallispaikassa pretseleitä ja mansikkaolutta (olueen oli tungettu tuoreita mansikoita…yök!)
Apeldoornin superchargerille mentiin aamiaiselle, koska Apeldoornin hotellilla ei latausta ollut.
Samassa hotellissa oli myös kovassa käytössä näköjään vaihtovirtaa tarjolla.
Superilla olevan hotellin aamiainen oli tosi iso, paljon erilaista lämmintä ja kylmää ruokaa.
Laturin viereinen konferenssikeskus, jossa hotelli ja ravintola.
Matkan varrella oleva outlet-kylä
Kerrankin laturi oli huoltoasemalla, joten pystyi pesemään tuulilasin 4000 kilometrin hyönteisistä.
Pikaruokaa, huoltarikauppa ja iso aasialainen ravintola tällä laturilla. Tämä oli Lohnen laturi vähän ennen Bremeniä
Taas oltiin linnan näköisessä hotellissa. Tämä on matkan halvimpia, mutta silti 5 tähden hotelli.
Hotellin autotallissa oli voimavirtaa ja jatkojohtoja olisi ollut tarpeeksi vetää virrat autolle, mutta kun akku oli puolillaan ja aamiaispysähdys olisi sopivasti taas Hampurin lähellä superilla, niin ei viitsinyt johtoja levitellä. Heillä on autotalliremontti menossa, ja kätevämmät laturit tulossa varmaan.
Joku tapahtuma tämän hotellin puistossa on ollut tai tulossa, kun virtaa olisi aina 3 x 63 ampeeriin asti. Ei jaksettu kokeilla.
Edel Weiss -ravintola oli juuri niin hyvä kuin Tripadvisor sanoo – paras paikkakunnalla.
Kuinka ollakaan hotellimme sijaitsi kuninkaallisen linnan vieressä. Saimme huoneen, jossa oli yöpynyt ihka oikea kunikaallinen. Tämän vuoksi huoneeseen oli myös raahattu antiikkia linnasta lainaan. Vaikka tuholaisia ollaankin, mitään ei saatu rikottua!
Olusilla käytiin linnan hienossa juhlasalissa, josta kuva. Kyllä tässä kohtaa taas todeta usein toistetun lauseen ”Jaakko on hyvä mies” paikkansapitävyys. Takana ehkä muuta linna liikaa näin kotitarpeiksi.
Matka Apeldoorniin kulki yhden laturin kautta, Urmondin. Hotellilla Apeldoornissa ei ollut latausta. Hieman omituisesti respa ohjasi latausta ottamaan viereisen asuintalon lähelle, väittäen että se on ilmainen. Kadulla oli jonkun paikallisen laturiverkon laturi, joka tarvitsee jonkun kortin. Ja asuintalossa oli parkissa BMW i3 ja Tesla Model X ja laturit seinässä, mutta eihän hotelli voi niitä ohjata käyttämään. Hieman ehkä alkuaikojen väärinkäsityksiä. Jotain teslakuskia tuo asukas on saattanut joskus auttaa, mutta se on eri asia. Jätettiin siis auto noin 20 % lataukseen ja aamusta mennään aamiaiselle läheiselle superille.
Urmondin laturilla oli konfrenssikeskus, jossa oli hotelli ja useampia ravintoloita. Me otimme vain juotavaa kuntosalin ravintolassa.
