Kolme päivää ihanissa maisemissa, mutta koska mahdollistaja (Jaakko) NSSH syndrooman hoitoon on keksinyt reitin, jolla saadaan kolme kohdetta kerralla, en voi valittaa. Muutama kuva hotellista ja maisemista.
NSSH (Non – Suffering – Shop – A – Holic)
Mikään muu ei ole vinossa paitsi Pisan torni
Paavo-peruspessimisti niin odotti, että vaikeaa tulee olemaan… skip the line edellisenä iltana varattu. Toimi täydellisesi, skipattiin jono ja jopa opittiin hauskoja asioita
Pisasti Luccaan. Vanha kaupunki, kävelyä, kävelyä, kävelyä, kävelyä…
Como Belaggio
Nopea lauttamatka Comolle
Meikä-epäilyttävillä myyrillä ei asiaa hotellimme ravintolaan.
Dachau ja Alpit
Odotin rankkaa kokemusta, oli vielä rankempi kuin odotin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kaikkien euro-pullamössöjen pakollinen kohde.
Se, että paikka on samalla hautausmaa, kauheuksien muistomerkki ja keskellä niin ”normaalia” maisemaa oli todella häiriinnyttävää.
Alkuperäisessä suunnitelmassa kaikki Alppireitin kohokohdat mukana. Nähtiin sentään yksi, mutta kyllä olikin sitten kaunis.
Garmisch-Partenkirchen oli juuri sitä, mitä odotinkin. Vuoristoa, lehmiä valtavine kelloineen, kauniita taloja ja kaiken kukkuraksi aurinkokin paistoi koko päivän.
Vietnam hämmentää
Hämmentävä paikka tämä Phu Quocin saari Vietnamissa. Tulimme tänne täydelliselle nollauslomalle… Pää on kyllä nollaantunut, mutta tilalle onkin sitten tullut paljon uusia ajatuksia liittyen ympäristöön. No kyllä keittiötäkin on suunniteltu ja luettu kaikenlaista kirjallisuutta (Against Emphaty -kirjaa voin lämpimästi suositella, on monin tavoin radikaali, mutta samalla silmiä avaava kirja).
Hotelli on ylellinen ja keskellä ei mitään
Samaan aikaan toisaalla
Mutta sitten se kolikon toinenen puoli. Täällä hotellin lintukodossa kaikki näyttää kauniilta, puhtaalta ja toimivalta, lähes. Heti muutama sata metriä hotellilta mihin tahansa suuntaan, toinen todellisuus iskee.
Jopa Vinpearl-huvipuiston maailmanpyörä paljasti ylellisen hotellin häpeäpilkun. Jätteet oli vain dumpattu puiston reunamille.
Vinpearl-huvipuisto oli muuten oli todella surrealistinen paikka. Enpä ole aikaisemmin vieraillut huvipuistossa, joka on valtavan isolla alueella, mutta täysin tyhjä.
Huvipuiston aikataulussa oli satueläinparaati. Eipä käynyt kateeksi hahmoja, jotka löntystelivät surullisina tyhjillä kaduilla. Lämpöä oli ainakin 34 astetta, ja eläinpuvun sisällä varmaankin tuplasti.
Perusturistisettiä, temppelit, markkinoita ja snorklailua
Leikittiin kunnon turistejakin muutaman päivänä, temppelit nähty, snorklattu on ja nyt tiedämme, että saaren kaksi perusvientituotetta ovat kalakastike ja pippuri.
Ensimmäinen tämäkin…
Kuinka monta paikkaa pieni ihminen tarvitsee puhdistautumiseen. Kaikki testattu, puhtaus vieläkin kyseenalaista.
Oma pikku hai
Tai ei niin pienikään, 2-3 metriä, ainakin pidempi kuin minä. Omalta rannalta lähdettiin eilen uimaan virran mukana saaren rantaa eteenpäin, ja sieltä siis löytyi piilotteleva tawny nurse shark. Pää korallin sisällä nukkumassa. Vaikuttavan kokoinen.
Tänään kuunneltiin luento saarien synnystä ja merenelävistä. Me emme ole mitään erityisiä bongailijoita, jotka painaisivat muistiin tai pitäisivät kirjaa löydöistään, eli luulisi, että menisi ihan hukkaan tällainen luento, enemmänkin vaan nautitaan mitä nähdään, mutta kyllä se tuntui tosi kivalta kuulla mitä ne ovat mitä on nähnyt. Kyllä sitä näinkin laiska huono turisti jotain kuulemaansa näkemiinsä kaloihinkin yhdistää.
Sateet täällä osaavat olla kohteliaita ja sataa yön aikana, eikä kovin kauaa, jos päivällä. Joka päivä aurinko sateisenakin päivänä paistaa enemmän kuin jaksaa olla auringossa.
Bucket list, eli taas yksi listalta tehty, nähty ja koettu
Malediiveillä pikkiriikkisellä saarella keskellä ei mitään. Tänne tuleminen oli varsinainen rengasmatka. Ensin Dohaan Qatar Air 5,5 tuntia. Koneessa ruokaa ja juomaa koko ajan ja hyviä uusi elokuvia. Dohassa parin tunnin välilasku ja sitten 4,5 tuntia Maleen eli Maldediivien pääkaupunkiin samalla lentoyhtiöllä. Malessa vaihto pikkiriikkiseen potkurikoneeseen ja lopuksi vielä 20 minuutin venematka.
Lämpötila noin 30, aurinko paistaa ja oma rantakaistale, ei valittamista.
Mutta se miksi tänne asti tulitiin (no ainakin yksi syy) on se, että olen aina halunnut nähdä valtavia rauskuja (bucket listaa tässä toteutetaan). No, ne on nyt sitten nähty… Täällä Dusit Thani hotellilla on oma sukelluskeskuksensa, joka käy ensin katsomassa onko rauskuja näkynyt ja sitten retki vasta toteutetaan. Nyt tuli tieto, että kolme rauskua kelluskelee lähistöllä. Puolen tunnin venenmatkan päässä Baa Atollilla (UNESCON suojelukohde) Hanfaru Bay osoittautuikin varsinaiseksi rauskujen kerääntymisajoksi. Valtavia metrien kokosia rauskuja kelluskeli joka paikassa. Mahtava kokemus, vaikka lopuksi yrjösinkin laivan reunan yli, kun aallot alkoivat olla liian korkeat… elämäni ensimmäinen sekin 🙂
Kotia kohti
Tanskan pitkien siltojen kautta Tukholmaan Viking Line Amorellalle. Rapeat 695 km ajoa takana, nyt on kyllä vähän uupu olo.
Sähköautoilutapahtumassa Tanskan Lyngessä
Upeiden siltojen kautta keula kohti vain sähköautoille tarkoitettua drive-inn elokuvateattertapahtumaa. Muuten hieno, paitsi että tanskaksi dubattu elokuva ei oikein auennut (tekstitys jäänyt pois). Onneksi pre- ja after event oli mukava muiden teslailijoiden kanssa.
