Tessutellen

Perjantain ainoa homma oikeastaan on pakata laukut lentoa varten hotellissa. Autoon oli kertynyt matkan aikana tavaraa, joka oli pois matkalaukuista, koska niitä ei tarvittu hotellilla. Hotelliin otettiin aina matkalaukut, ja niitä ei purettu missään, vaan tavallaan käytettiin vaatekaappeina. Näin ei ole huoneen pakkaamista ja purkamista, eikä tavaroita jää vahingossa mihinkään laatikkoon, kun joka yöksi melkein vaihtaa hotellia. Nyt viimeisessä hotellissa kaikki taas pitää ottaa huoneeseen autostakin, koska laukut kannattaa pakata lentokuntoon huoneessa. Kahdet lenkkarit saa heittää menemään, ne antoivat viimeiset voimansa näille vuorille. Akut käsimatkatavaroihin, veitset ruumaan, mitä tarvitaan matkan aikana, vielä vaihtovaatteet koneeseen jne.

Tesla pelasi normaalisti koko matkan. Pari pikku juttua oli: oikea takarengas oli 2,5 barin paineessa, kun saimme auton ja täyttelin sitä matkan aikana kaksi kertaa. Se vuotaa noin 0,05 baria päivässä, eli pärjättiin sen kanssa kyllä. Toinen asia oli, että muilla kuin Teslan vaihtovirtalatausasemilla tarvitaan j1772- eli type1-adapteri, joka pitäisi USA:ssa olla jokaisessa autossa mukana, mutta eipä löytynyt mistään. Niinpä matkan varrella Las Vegasin huollosta kävin ostamassa sen. Saatavuuskysely normaalisti huollon parts-osoitteeseen ja niitä oli hyllyssä, ja $50 + verot ja adapteri mukaan. Katsotaan vielä, haluaako vuokrafirma lunastaa sen itselleen, kun kerran on hävinnyt autosta. Ihan sama, otan mukaan jos ei kelpaa, on sitten ensi matkalle tai jollekin USA-tuontiautolle adapteri olemassa.

Autoa vastaanottaessa otin kuvat joka renkaasta, kolmessa oli vanteita rusikoitu aika lailla ja oikealta takaa helma repsottaa, että jos on valittamista niin kuvat löytyy. Keula oli heinäsirkoista törkyisen näköinen ja kolmessa viikossa aika piintynyt, kävin keskiviikkona vähän itsepesulassa liuottelemassa pahimpia pois. En ruvennut hinkkaamaan ja naarmuttelemaan, mutta ei näytä niin törkeeltä kun palauttaa. Etupenkkien hiekatkin imuroitu suurimmaksi osaksi pois.. kolme viikkoa aavikoilla ja metsissä näkyy.

Palautus on sovittu lentokentälle. Jätän auton parkkiin, laitan avaimen hansikaslokeroon koodilla suojattuna ja kerron mistä auton löytää. He lukitsevat sitten etänä. Kun vaan joka kolon muistaa katsoa omista tavaroista. Vastaanottaessa autossa oli jonkun takki ja jonkun hotellin sateenvarjo 🙂 Takin huomasin antaa luovuttajalle, mutta sateenvarjo saa jäädä seuraavalle.

Tänään kävelyä 14 kilometria. Ensimmäinen kohde La Cumbre Peak ja Inspiration Point

Inspiration Pointille oli patikointia noin 6 km

Pakollinen kohde, espanjalaislähetysasema.

Edessä ikkunaa pesee patsas

Uima-allas katolla

Hotelli on koiraystävällinen

Ennalta suunnitellut luontokohteet ovat nyt loppu, koska alun perinkin meillä oli yksi ylimääräinen päivä ja toisen päivän säästimme, kun emme jääneet päiväksi ja toiseksi yöksi Las Vegasiin paluumatkalla Lake Powellilta. Koko loppumatkaksi, eli kolmeksi yöksi, varasimme Santa Barbarasta hotellin. Se on riittävän lähellä Los Angelesia, että on mukava ajaa lähtöpäivänä kentälle ja sinne oli sopiva ajomatka Fresnosta. Santa Barbara myös näyttää amerikkalaiseksi kaupungiksi keskustaltaan mukavalta, kävelykatu ja muutenkin käveltävissä oleva keskusta.

Liikkeelle lähtiessä Fresnosta katsottiin vähän Teslan näytöltä kartaa, ja Tyynenmeren rannikolta sattui silmään merinorsujen eli norsuhylkeiden eli isohylkeiden katselupaikka. Hah, luontokohteet olivat loppu joten tässä yksi sellainen lisää, ja pelkästä ajopäivästä tulikin kohdepäivä kerralla. Kalifornian ykköskohteita on Tyynenmeren rantaa kulkeva 1-tie joka tapauksessa, ja tämä ei ole merkittävä mutka ollenkaan kohti Santa Barbaraa mennessä. 1-tiehän oli meillä alkuperäisessä suunnitelmassa ajaa läpi, mutta koska se on sortunut viime talvena ja korjataan vasta joulukuuhun mennessä, niin koko tien ajaminen ei onnistu tällä matkalla.

Lataukset tähän mennessä on tehty pääosin Teslan superchargereilla. Matkan varrella pysähdytään kauppaan, wc:hen tai ostamaan aamukahvi. Fresnossa vihdoin jaksoin katsoa miten yleisillä Chargepointin latureilla ladataan, kun sellaiset olivat hotellin pihalla. Tein tunnusta, verifioin puhelinnumeroa, syötin luottokorttia, ja sitten piti asentaa sovellus. Mutta vanhaan Androidiin se ei suostukaan asentumaan ja Lulun iPhoneen se ei halua maarajoitusten takia asentua. No sitten vasta tajusin, että tässä suora rfid-luottokorttimaksu onnistuu vain näyttämällä korttia, $1 lisäveloituksella. Sähkön hinta suomalaisittain on hidaslataukseksi tähtitieteellinen, $ 0.45 / kWh, mutta jos nyt tämän verran matkalla. Siis lähtö täydehköllä akulla ja merinorsujen jälkeen wc-pysähdys Santa Mariassa superilla, vaikka sähkö olisi riittänyt Santa Barbaraan asti ja nyt on vielä melkein puolet akusta jäljellä.

Nyt tilavuudeltaan suurin nähtävillä oleva puu Sequioian kansallispuistossa.

Ja lisää puita

Kukkiakin oli

Oravia, lintuja ja karhuja

Matkalla kohti hotellia

Upea päivä, 12 km kävelyä ja mahtavia maisemia. Nyt syömään ja huomenna täältä Fresnon läheltä kohti Santa Barbaraa.

Toisena Yosemite-päivänä herättiin vielä aikaisemmin, 4:50. Illalla kun oli nukuttu ihan hyvissä ajoin niin ei mitään ongelmaa siinä. Hotellista saa kahvia mukaan vuorokauden ympäri. Näin oltiin jo puoli seitsemän jälkeen puistojonossa ja parkkipaikka löytyi helposti. Mirror lakea lähempänä oleva parkkipaikka oli kiinni, eli sitten mentiin samaan Mist trailin parkkipaikkaan mihin eilenkin.

Eilen olikin kaikki tärkeimmät mukavasti tehtävissä olevat Yosemite Valleyn polut käyty. Glacier point kun on suljettuna, niin moni polku on siellä suljettuna. Ylempää Yosemite-putouksen reittiä ei haluta mennä, se olisi jonkun arvion mukaan 9 tuntia. Pari muutakin suljettiin pois ihan turhan pitkinä. Eilen tehtiin Mist trail, paluu Clark Pointin kautta (Nevada-putoukselta alas John Muir trail oli suljettu), ja alempi Yosemite falls, joka on ihan tasaista kävelyä, ja ulos ajettaessa pysähdyttiin Bridal Veil -putoukselle. Hyvää tuuria parkkipaikan kanssa siinä. Tänään Mirror lake ja aamulla pysähdyttiin Tunnel view:iin ottamaan kuva – siinä ei enää aamun jälkeen olisi paikkaa, tai olisi hankalaa jonottaa pitkään paikkaa.

Mirror Lake:n ympäri menee polku, mutta siitä oli järven jälkeen sitten ympäri menevä osuus tulvan vallassa. Mehän ei uskottu vielä ensimmäisestä kierroksesta metsän puolelle, että tästä ei nyt pääse, vaan rämmittiin muidenkin kulkemia outoja polkuja ympäriinsä kunnes päästiin tulvineen polun ohi. Kivien yli ja runkojen yli tiheässäkin metsässä välillä.

Jonkin aikaa jonotusta ulospäinkin oli, kun sisään tuleva jono ja eri suuntiin kääntyvät ja pysäköivät autot välillä estävät liikennettä. Mutta Yosemite Valleystä päästiin aika nopeasti puolenpäivän jälkeen ulos, niin tässä puistossa oli vielä yksi helposti saavutettava paikka: Mariposa Sequoia Grove. Siellä parkkipaikalta bussi vie aivan puiden viereen ja mentiin vielä muutaman kilometrin lenkki. Yhteensä tälle päivälle arvioisin 16 kilometriä kävelyä.

Tänään suunnitelma ruoaksi on uusi yritys South Gate Brewing Company -ravintolaan, varasuunnitelmana Taco Bell, vihanneksia ja marjoja ja eiliset pizzanloput.

Patikointia paljon, kastuttu läpimäräksi putouksilla, hellettä ja ”muutama” muu turisti

Hyvää Pride-viikkoa!