Kuukausi: elokuu 2019

Aiemmasta vuoristoissa ajamisesta viisastuneena suunnittelimme
Großglocknerin alppitien ajamisen niin, että sinne lähdettäisiin mahdollisimman läheltä, ettei menisi hitailla mutkaisilla teillä koko päivää vain ajamiseen, ja että pystyttäisiin pysähtymään jokaisella nähtävyyspaikalla millä halutaan. Joten ensin käytimme päivän siihen, että etenimme Dolomiiteiltä lähelle alppitietä Lienziin. Näin seuraava päivä sitten on koko päivä alppitietä varten, ja sen jälkeen olemme alppien toisella puolella juuri seuraavan kohteen, Kehlsteinhausin eli Kotkanpesän vieressä.

Pari päivää kun matkusteltiin Italian puolella Etelä-Tirolissa ja nyt Itävallassa Itä-Tirolissa, niin ollaan aika yhtenäisessä kulttuurissa, joka selvästi eroaa muusta Italiasta. Näin nopealla siirtymisellä tällaiset erot tulevat esiin selvästi.

Lienziä lähestyttäessä etsimme vähän olisiko siellä jotain erityistä nähtävää. Juuri ennen sitä onkin jonkinnäköinen kanjoni, jonka vieressä kulkevalle polulle pääsi lipun ostamalla. Siinä samassa oli kaikenlaista lastenpuistoa ja toisaalta vuorikiipeilyä. Mutta kanjoni oli taas ihan kiva nähdä. Itse kaupungissa oli linna, joka lähinnä oli kuitenkin taidenäyttely, mutta yksi taidenäyttely nyt kertaalleen sopiikin matkaan. Vieläpä taide oli ihan mielenkiintoista tällä kertaa. Kaupungin keskustassa oli ihan kohtalaisesti näin pieneksi kaupungiksi kuhinaa. Joku yömarkkina olisi ollut myöhemmin illalla myös.

Alppitielle lähdimme sitten hyvissä ajoin aamulla, hyvän aamiaisen jälkeen toki. Meillä oli hyvää tuuria taas kerran, kun saavuimme korkeimmille näköälapaikoille Franz Josef Höhelle ja Edelweisshüttelle pilvettömällä hetkellä. Franz Josef Höhellä olimme jonkun aikaa ja sitten tulivat pilvet, aivan sakeassa sumussa lähdettiin ajamaan eteenpäin kunnes taas tultiin pilvien alapuolelle. Harvoin sumuvaloja tarvitaan, mutta nyt olivat paikallaan, tuntui hyvältä että muut näkevät meidät, ja sumuvalot näin päivänvalolla eivät häikäise ketään. Siinä joku välipysähdyspaikka jätettiin pysähtymättä, kun pilvet peittivät kaiken, mutta Edelweisshüttellä taas rakoili ja saimme jopa parkkipaikan suositussa paikassa.

Kun näitä automatkoja on katsonut etukäteen, ensi katsomalta hämmentää, että eihän tässä välissä Alpeilla suunnilleen Gardajärven jälkeen ennen Saksaa ole Teslan superlatureita. Mutta sitten tajuaa, että nämä ovat lyhyitä matkoja, Alpit voisi ylittää yhdellä akullisella helposti puolelta toiselle. Moottoritienopeudet ovat kaukana, 40-80 km/h on normaalia ja keskinopeus siellä alapäässä. Enemmänkin on pitänyt välttää hotelleissa liian isoa latausta, jotta on kiva ajaa yhdellä polkimella ja antaa akun latautua alamäissä. Jos akku on yli 80% täynnä, vähän lämpötilasta riippuen, ei latauksella jarrutus ole täysitehoinen.

Olisiko tämä reissu yleensäkin mennyt samalla tavalla pienempiakkuisella Model 3 standard range plussalla? Aika lailla joka paikassa akkua oli perillä paljon jäljellä, ja pidemmillä 800 kilometrin päivillä olisiko tullut 15 minuuttia enemmän lataustaukoa pidettäväksi? Ehkä ei sitäkään, kun yleensä teimme jotain muuta latauksen aikana.

Ennustan, että moni, joka nyt odottaa jotain tiettyä kriteeriä täyttävää sähköautoa saapuvaksi, ja sitten ehkä 2021 tai 2025 ostaa lopulta kriteerit ehkä täyttävän auton, lopulta sitten ihmettelee, miksi ei ostanut 2019 (tai 2016 tai 2013) Model S:ää, Model 3:a tai muuta saatavilla olevaa sähköautomallia, koska se olisi ollutkin akultaan, tiloiltaan ja toimintamatkaltaan ihan just sopiva omaan käyttöön. Siinä kohtaa kun auton ostaa, se rangeahdistus häipyy ja käytännön elämän rutiinit on niin paljon helpommat, että yksi ylimääräinen muutaman minuutin lataus vuodessa pidemmällä matkalla ei enää paina mitään.

Lienziin tulopäivä:

Suunnittelu: Lähtöhotellista Lienziin ei ollut pitkää matkaa, joten välilatauksia ei tarvita.

Valmistelu: Ladattiin 80 prosenttiin, jotta vuoristotietä laskeutuessa lataus toimisi.

Lopputulos: Perillä taas akkua enemmän kuin tarpeeksi, ei mainittavaa.

Alppitiepäivä:

Suunnittelu: Lienzistä Kotkanpesän lähelle hotelliin eipä taas matkaa kovin paljoa.

Valmistelu: Ladattiin 80 prosenttiin taas, kun ei enemmälle tarvetta ja kiva saada lataus jarrutuksessa toimimaan.

Lopputulos: Ei muistikuvaa paljonko jäljellä. Hienoa oli laskeutua alaspäin niin, että 82 kilometrillä oli nollakulutus.

Muutamia juttuja mietittiin ennen matkaa: elokuu, koko Eurooppa lomalla, (hui ihmisiä kasoittain ja ruuhkia), jos ei varata hotellia kuin edellisenä päivänä, tai jopa samana päivänä, niin kuinka käy (ollaanko taivasalla), melkein joka yö uusi hotelli (alkaako pakkaaminen nyppimään?

Ja tässä vastauksia

Aikainen mato löytää linnun, eli kun meikäläiset heräävät joka tapauksessa aina kukonlaulun aikaan, niin me sitten ollaan aina ne ensimmäiset turistit joka paikassa. Jonot tulee vasta, kun massat heräävät.

Edellinen pätee myös liikenteeseen. Pahimmat ruuhkat yleensä meillä johtui tietöistä, ei lomalaisista.

Hotellit saatiin varattua todella helposti ja upeissa paikoissa on tullut yövyttyä. Useat hotellit myös antoivat huoneista alennusta tai korottivat huonetasoa, kun viime tipassa saivat vielä asiakkaita.

Logistiikka pakkauksen osalta osoittautui toimivaksi. Kertaakaan ei purettu laukkuja. Alla kuva ”the system” joka oikeasti toimii hyvin.

Aamiaiselle mennessä meillä ei ollut vielä suunnitelmaa mitä tänään tehdään ja missä hotellissa seuraava yö yövytään. Katselimme karttaa kohti Itävallan kuuluisaa Grossglocknerin alppitietä, ja huomasimme siinä välissä Dolomiitit. Kiva, mitähän siellä olisi. Ainakin yksi todella korkealle vievä kaapelihissi, Sass Pordoi. Mennään sinne. Kun näiden kiharoiden teiden nopeudet ovat todella alhaisia, ja takana oli vähän pidempiä matkapäiviä, halusimme kohtuullisia matkoja, ja otimme hotellin läheltä tuota kaapelihissiä Corvarasta.

Mutkaisilla alppiteillä ajaminen on sekä hauskaa että aika raskasta. Ratin vääntäminen alkaa käydä työstä. Osan aikaa mennään kiltisti jonossa, kun tiellä on hyvin vähän ohituspaikkoja ja tasaisesti pitkä jono.

Suunnittelu: Koska hotellissa ei ladattu, jommalla kummalla seuraavista kahdesta superista pitää pysähtyä. Valittiin lähempi Affissa, koska siinä oli tavaratalo.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Affin pysähdys latasi akun aika täyteen kun tavaratalossa käytiin. Seuraavakin superi oli niin kätevässä paikassa, että laitettiin kuskin vaihto siihen ja etsittiin kahvilaa, mutta läheisen hotellin automaatti oli rikki eikä muita palveluita ollut paikalla, joten jatkettiin saman tien matkaa. Perillä hotellissa oli 40 % muistaakseni.

Portofinon valitseminen hotellin paikaksi, ostoskeskus Sveitsissä ja tavoite päästä vähän eteenpäin reitillä teki toisesta ostospäivästä myös yhtä pitkän ajopäivän, 521 km. Toscanan vuorilta Rivieralle ja sieltä Gardajärvelle kahdessa päivässä, täysin erilaiset maisemat joka paikassa. Yli 1000 km yhteensä ja silti ehditty jotain nähdä ja tehdä. Po-joen laakso humahti ohi välissä tasankona. Ehkä vähän koukuttavaa, että muutamassa tunnissa joku paikka on nähty ja sitten seuraavaan..

Taas kun puolivälissä käytiin Autogrillillä, jossa sattui olemaan superi, kaikki läheltä kävelevät perheet jäivät tuijottamaan autoa ja ottelemaan kuvia. Oli hauska tarkkailla kauempaa sitä.

Fox townin ostoskeskuksen vieressä oli toinen ostoskeskus, ja sen kellarissa kaksi Teslan laturia. Ne oli varattu asiakkaille, joten menin kahvilaan kirjoittamaan edellisten päivien juttuja. Verkko löytyi ja sainkin kaiken tehtyä sillä aikaa, kun Lulu oli ostoksilla.

Fox town oli tämän retken paras ostospaikka. Aikaisempienkin kokemusten mukaisesti ehkä Euroopan tai maailman paras. Oikeasti montaa hyvää merkkiä ja hurjilla alennuksilla. Melkein tavallisten toppatakkien hinnalla oikeita hyvänlaatuisia merkkituotteita.

Sveitsin raja ylitettiin siinä sitten kahteen kertaan. Jono liikkuu tullimiesten ohi ja he vilkaisevat sekunnin auton sisään ja viittaavat eteenpäin, eipä sen erikoisempaa siinä. Takaisin tullessa takapenkki täynnä ostoskasseja ei kiinnostanut sekään.

Sirmionessa varatussa hotellissa tuli ensimmäinen pettymys hotellilatauksen suhteen. Hotelli varattiin edellisenä iltana, mutta emme ottaneet sinne yhteyttä latauspaikan varaamisesta. Tähän asti aina on hotelliin saavuttaessa latauspaikka ollut vapaana ja auto saatu kiinni saman tien. Tässä hotellissa – ymmärrettävästi lomakauden keskellä – pysäköinti oli aivan täynnä, ja kaikki paikat latauspaikkaa myöten täynnä. Illan aikanakaan ne eivät vapautuneet. Mutta tämä nyt ei montaa minuuttia meidän seuraavaa päivää hidasta, kun 39 prosentilla päästäisiin seuraavalle ja sitäkin seuraavalle superille. Pääasia, että auto saatiin mukavaan pysäköintiin hotellille.

Sirmioneenkin ehdittiin vielä niin, että istuskeltiin jollain laiturilla pitkään ja ruokailtiin, ja silti normaaliin aikaan nukkumaan vähän elokuvia ja sarjoja katsellen suoratoistoista.

Suunnittelu: Tällä kertaa katsoin Fox Townin ostoskeskuksen läheltä onko latausta – ja kas siellähän on myöskin Teslan destination charger. Eli sinne päästään ilman latausta ja sieltä Gardalle latauksen jälkeen suoraan myös, matkat ovat niin lyhyitä.

Valmistelu: Illalla lataus 90 prosenttiin, ja kun herättiin, laitoin vielä menemään 100 prosenttiin asti, juuri sopivasti valmistui kun oltiin valmiita lähtöön. Sinänsä tarpeetonta latadat viimeistä 10 prosenttia, sillä säästää vain 3 minuuttia superilla latausta, ja Fox Townissa laturilla taas ollaan kuitenkin niin kauan, että akku on täynnä jos niin halutaan. Mutta tulipa vaan siinä kun aamulla muistin asian laitettua. Täysi lataus tulee ajettua pois heti kuitenkin, niin ei rasita akkua juurikaan.

Lopputulos: Suunnilleen reitin puolivälissä otettiin vain vaihtopaikaksi Autogrill, koska niille on nopea ajaa rampista sisään ja ulos. Ja piti käydä wc:ssäkin. No siellä sattui olemaan superi myös, niin laitettiin kiinni siksi aikaa. Sitten meni aikaa, kun ajateltiin käydä samalla kaupassa, mutta kassajono ei edennyt kun kassa oli rikki, ja lopulta lähdettiin ostamatta mitään. Tässäkin ei-lataus-pysähdyksessä tuli ladattua 18 %. Fox Townissa latasin 90 prosenttiin, ja sitten siirsin auton pois laturista, koska siinä näytti olevan käyttäjiä kahdella laturilla melkein koko ajan. Tällä päästiin Gardalle Sirmioneen niin, että perillä oli akkua 39 %.

Tässä on pari päivää tehty täyskäännöstä loppumatkan suunnitelmissa. Meillä ei ollut loppumatkan hotelleja varattuna, joten alkuperäiset ideat Sloveniasta, Kroatiasta, Tsekeistä tai mistä nyt lie siellä ovat koko ajan olleet aivan auki. Koska meillä päätavoitteita matkalla oli päästä maailman parhaimpiin outlet-myymälöihin, ja ne ovat täällä Italiassa ja Sveitsissä, niin nyt päätettiinkin olla huolehtimatta siitä ehditäänkö kuinka pitkälle Itä-Eurooppaan ja lähdetään kohti Fidenza Village- ja Fox Town -myymäläkyliä. Fidenza on Parman lähellä ja Fox Town Luganon ja Como-järven lähellä Sveitsin puolella. Vielä yksi vaihtoehto olisi Serravallessa Genovan lähellä oleva myymäläkylä, mutta se ei ole niin tärkeä, sieltä oli kokemusta, että Fox Town on joka tapauksessa parempi. Joten Serravalle jää mahdolliseksi jos nyt erityisesti tuntuu siltä kun siellä päin ollaan.

Matkasuunnitelma tehtiin niin, että ensin maanantaina ajetaan Fidenzaan, sieltä hotellille jonnekin ja sitten tiistaina mennään Fox towniin. Tässä kävi sitten niin, että katsottiin, että voisi vielä käydä kuuluisassa Portofinon kylässä Italian Rivieralla. Joten hotelli otettiin ihan siitä vierestä. Ei tullut mieleen heti, että sinne on vähän mutkaista vuoristotietäkin, että se ei varsinaisesti ollut nyt matkan varrella, mutta se nyt tuli otettua. Samalla otettiin myös seuraava yö Garda-järvellä Sirmionessa, eli Fox Townin jälkeen tiistaina oltaisiin vähän idempänä ja lähellä Itävallan High Alpine Roadia. Sitten voidaan miettiä ollaanko Gardalla vielä toinen yö vai jossain muualla ennen alppitietä. Se on kuitenkin aika kiva nähtävyys ja sen varrella haluaisi pysähdellä, eli ei haluaisi , että sinnekin pääsemiseen menisi paljoa aikaa kun se päivä koittaa.

Matkaksi maanantaina tuli yhteensä 517 kilometriä, eli melkoinen siirtymäpäivä taas. Ei sinänsä iso matka päivässä, mutta kun me haluamme kuitenkin tehdä muutakin kuin vain ajaa, niin tällaiset matkat vievät ison osan päivästä.

Italian moottoriteistä ja niillä Model 3:lla ajamisesta voisi tehdä vähän yhteenvetoa kokemuksista. Osa moottoriteistä on todella mutkaisia, ja näillä mutkaisilla osuuksilla nopeusrajoitus voi olla ihan mitä vain 80 ja 130 välillä. Joskus rajoitus jonkun tietyön takia laskee 60 asti, mutta tietyötä ei näy eikä kuulu, ja kaikki porhaltavat ohitse yli satasta. Toisaalta moottoritien yleisellä 130 nopeusrajoituksella on monia pätkiä, joissa mutkia ei halua tuolla nopeudella ajaa. Mutkissakin on siltoja, joissa on metallisia liukkaita liikuntasaumoja, ja tiellä voi olla erilaisia paiseita kesken kaiken, joissa pito häviää. Ei ole kiva mennä sellaisesta hyppyristä mutkassa. Vaikka Suomessa nopeusrajoitukset ovat joskus vähän arvottuja, niin täällä arpajaisten tulos on ollut vielä sekavampi. Ja se on vähentänyt rajoitusten kunnioitusta. Esimerkiksi kaikilla moottoriteiden välisillä rampeilla on 40 km/h rajoitusmerkit, ja niillä tuskin alle satasta mennään, jos vaan kurvissa pysytään tiellä. Maaseudun vuoristotiet ovat usein 50/60 km/h rajoituksella, mutta paikalliset menevät suorat täysillä ja mutkat ottaen koko tien leveydeltä. Kaistat tuntuvat ohjeellisilta, myös moottoriteillä.

Eli vähemmän kuin Suomessa pitää tuijottaa nopeusrajoitusta ja käyttää järkeään ja oikeaa tilannenopeutta. Olemme yrittäneet pysyä ainakin lähellä rajoituksia, koska ulkomailla ei ole tietoa mitkä ovat rajoitusten toleranssit, eikä sakkoasioita jaksa lomalla selvitellä. Kova homma joissain kohdissa epäselvissä merkinnöissä tietää nopeutta aina. Esimerkiksi tietyön jälkeen ei rajoituksen loppumista yleensä merkitä.

Siitä ei ole mitään käsitystä onko jossain nopeusvalvontaa. Teiden varrella on joitain kamerapönttöjä näkynyt, mutta ne ovat olleet jotenkin sivuun käännettyjä eivätkä paikallisetkaan ole niistä välittäneet.

Autopilotti ei näin mutkaisilla moottoriteillä toimi. 130 km/h vauhdissa ei ohjaus ehdi reagoimaan mutkiin. Tämä on uskoakseni EU-säädösten vika: auton liike automaattiohjauksessa sivusuunnassa on rajoitettu. Toivottavasti tämä rajoitus poistuu jossain vaiheessa, tällainen rajoitus ei ole turvallinen moottoritiellä.

Hotelli Best Western siellä Portofinon vieressä valittiin, kun siellä on taas kerran Teslan destination charger. Tällä kriteerillä löytyy joka kaupungista useita hotelleja, joten mukava suosia niitä.

Suunnittelu: Toissapäivänä kuumilta lähteiltä saatu lataus riittää pitkälle, jätettiin lähtöön sen katsominen kuinka pitkälle ajetaan ennen superipysähdystä. Firenzen superille on vain 130 kilometriä.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Ajamaan kun lähdettiin, niin Firenzen laturi näytti olevan niin kovin lähellä, että laitoin suoraan navigoimaan Modenassa olevalle superille. Tuli vähän pitkä, yli 3 tunnin ajo heti alkuun Lululle. Sellaisen jälkeen on aika uupunut jo. Varsinkin kun alkuun on vuoristotiellä pyörittelyä ja lopussa puolen tunnin mateleva ja pysähtelevä ruuhka moottoritiellä onnettomuuden takia. Pysähdyttiin juuri wc-käynnin ja juotavan oston ajaksi, aika nopeasti jatkettiin kun akku oli 60 prosentin yli ja teho alkoi laskea. Fidenzan ostoskeskuksessa olikin sitten Teslan destination charger. Ostoksien aikana ehdin ladata 68 prosenttiin, joka riitti hyvin Portofinoon, eli ei tarvinnutkaan sitten enempää pysähdellä. Perillä oli 19 % ja taas hotellin laturi odottamassa.

Tänne pääsee myös pienillä veneillä…

Huomenna Fox Town, harjoittelua kaupan edessä (kyllä, tehokas outlettaus vaatii harjoittelua)

Koko matkan eteläisin suunniteltu nähtävyys oli kuumat lähteet, joista on paljon hienoja kuvia, joissa ihmiset istuskelevat portaittain laskevassa vesiputouksessa. Kyllä se hauska paikka olikin. Varmaan vuosituhansien aikana pikkukivet näissä altaissa olivat hioutuneet ihan pyöreiksi ja sileiksi, eli oli ihan kiva paljain jaloinkin kävellä siellä.

Täällä luonnonaltaissa ei vietetty niin paljoa aikaa. Joku oli tehnyt kyllä ravintolan sinne, mutta mitään muita palveluita kuten tavaroiden säilytystä ei ollut, emmekä viitsineet jättää tavaroita vartioimatta, kun on kuitenkin kiva yhdessä leikkiä vedessä. Mentiin erilliseen kylpylään.

Kun ensin ajettiin paikalle, mentiin navigaattorin ohjeilla, ja se vei juuri sinne kylpylälle. Siinä sitten huomasinkin, että tässähän on Googlen kartoissa merkitty Teslan destination charger, ihan just tähän. Mutta ei siinä mitään ollut. Kun ostettiin kylpylän lippua, kysyttiin asiaa, ja se oli sitten toisella parkkipaikalla eri puolella rakennusta, jonne piti ajaa 4 kilometriä kiertotietä. Kävellen pääsee suoraan talon toiselta puolelta toiselle hotellin läpi. Näiden latureiden paikka ei ole Teslalla aina tarkasti tiedossa, koska Tesla vain antaa jollekin ravintolalle tai hotellille laturit, ja se asentaa ne sopivaan paikkaan. Tieto ei aina kulje mihin se nyt se laturi sitten meni, ja navigaattorissa on osoitteena vain sen yrityksen osoite.

No on kiva tällä tavalla crowdsourcing-periaatteella korjata asioita, ja Plugshareen ja Googleen tein muutokset, ja ne menivät läpi pian.

Voisi tietysti kysyä, että miten me oikein sähköautolla matkailemme, jos Teslan laturi tulee meille yllätyksenä kun menemme jonnekin. No matkailemme niin, että ei jaksa koko ajan olla suunnittelemassa ihan joka asiaa. Varmistaa vain aina sen, että loppujen lopuksi latausta on saatavissa ennen akun loppumista, ja sähköä alkaa olla niin monessa paikkaa saatavilla, että sitten kun pysähtyy jonnekin, niin lataa sitten jos siltä tuntuu. Nytkin tiesimme, että hotellille kuitenkin tulemme takaisin, niin sen enempää en jaksanut selvittää.

Suunnittelu: Saturnian lähteet ovat niin lähellä, että tuolla noin 60 prosentilla pääsee sinne ja takaisin. Koska tässä hotellissa lataus on järjestetty siten, että johto otetaan jostain keittiön ikkunasta ulos, niin ei jaksettu laittaa lataukseen vielä. Ajateltiin, että ehkä ensi yönä.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Ajeltiin Saturniaan, perillä taisi olla 46 % akkua. Huomattiinkin sitten, että tässä kylpylässähän on Teslan destination charger. No se oli Plugsharessa ja Googlen kartassa laitettu väärään paikkaan, joten lähetin näihin paikkoihin korjaukset. Laturi oli resortin puolella. Ladattiin siinä vierailun ajan, lähtiessä oli 88 %.

Toinen kokonainen päivä ilman siirtymistä hotellista toiselle oli sitten ihan aurinkoa ja uima-allasta. Lukemista. Meillä molemmilla on Kindle paperwhite, eli mukana kulkevat kaikki kirjat, jotka ovat kesken. Voi ottaa raskaampaa velvollisuudentunteesta luettavaa kirjaa ensin ja siirtyä sitten kevyempään.

Illalla juuri kun sattui nälkä tulemaan, ei hotellilla just sillä hetkellä ollut mikään ravintola auki, joten lähdettiinkin samaan läheiseen Montalcinoon syömään, missä oltiin perjantaina päivällinen syöty.

Suunnittelu: Ei ole tarkoitus ajaa, auto lepää 74 prosentissa. Tämä riittää kun lähdetään ajamaan pohjoiseen päin moottoriteitä pitkin ja vastaan tulee supereita.

Valmistelu: Ei ladattu.

Lopputulos: Käytiin sitten illalla kuitenkin läheisessä kaupungissa syömässä, ja muutama prosentti käytettiin siihen, 67 % jäi. Edelleenkään kun lähdetään huomenna, ei tarvita latausta, mennään vaan sopivalle ensimmäiselle superille.

Kolme päivää ihanissa maisemissa, mutta koska mahdollistaja (Jaakko) NSSH syndrooman hoitoon on keksinyt reitin, jolla saadaan kolme kohdetta kerralla, en voi valittaa. Muutama kuva hotellista ja maisemista.