Lauantaille oli alun perin aikataulutettu Petersenin automuseon käynti, koska siellä on Teslanäyttely, jossa on Cybertruck, vanhoja eri teslojen prototyyppejä, Semi ja Roadster-prototyyppi. Mutta, kun yhteyksiä otettiin Kalifornian Teslaklubeihin, heillä oli päivälle myös ohjelmaa ja vielä halusivat järjestää koko päivälle tapahtumaa. Joten rauhallinen päivä esim. ostoksilla pitkin Beverly Hillsiä vaihtui ajamiseksi edes takaisin tapahtumien välillä.
Ensin tapasimmen Newport Beachissa parkkihallissa, sitten ostoskeskuksen superilla, jossa syötiin vähän ja sitten ajoimme Los Angelesin keskustan lähelle parkkihalliin, jossa muunnellut Teslat kokoontuivat. Nyt on aika nopeasti mennä nukkumaan, jotta jaksetaan ajaa edes jonkun nähtävyyden kautta huomenna San Franciscoon, niin tässä vain muutama kuva.
Automuseossa tosiaan keskityin niihin, missä oli jotain omaperäistä erikoista, taiteellista omalla tavallaan.
Tämä oli yksi yksityiskohtaisimmista ja kokonaisuutena harkittu tyylikäs modi.
Tänään ajoimme San Diegosta Los Angelesiin, jossa oli hyvien sattumusten kautta järjestynyt vierailu Unplugged Performancen suunnittelupajaan Teslan ja SpaceX:n suunnitteluyksiköiden vieressä. Näimme muokkauksen alla olevia autoja, hyllykaupalla erilaisia osia, vanteita ympäri varastoja ja työtiloja ja saimme hyvän kuvan toiminnasta, tuotteista ja historiasta. Näimme ensimmäisen Model Y poliisiauton, jonka Unplugged Performance on rakentanut. Autoon asennetaan vilkkuja sinne tänne, valonheittimiä, karjapuskurit, uudet jarrut ja muita korimuutoksia.
Vastaanottavan yksikön edustaja jossain julkisuustapahtumassa poliisiautostaKaupunkien välinen osuus oli sujuvaa, ja vaihtelevaa kivaa maisemaaSpaceX:n konttorin lähellä on kaikenlaistaVälipala Santa Monicassa yhdessä varmaan monista erikoisista kahviloista. Erikoisuuksia juomissa ainakin!Nyt tietää, että limut pitää kypsyttää tynnyreissä, että niistä tulee hyviä. Tämä keskimmäinen Cult on siis jotain sellaista..
Los Angelesin liikenteeseen tutustuttiin sen verran, että todellakin suunnitelma pitää olla hyvä, jos kaupungissa haluaa useamman nähtävyyden nähdä ja ehtiä sovittuihin paikkoihin. Tai sitten vaan jätetään loppujen lopuksi aikataulun pettäessä kaikki väliin.
Santa Monica pierillä, toista kertaa tänä vuonna
Päivällispaikkana oli organisoimani Crossroads Kitchen, puolen ryhmästämme noin suunnilleen tuli sinne. Tämä oli minulle tosi kiva juttu, kun sain näyttää tutuille paikan, jonka konseptia ihailen: osoitetaan, että mikä tahansa ruokalaji voi olla vegaaninen.
Yksi huomenna ohjelmassa olevan Silicon Valleyn klubin tapaamiseen tulevista Teslakuskeista oli mukanamme ja innolla otti vierailun tarran autoonsa valmiiksi
Ensimmäinen kokonainen päivä oli aikaeron rippeiden .. heh .. hoitoa ja San Diegon nähtävyyksiä, kukin autokunta vähän mitä halusi nähdä. Symbolisen uintiliikkeen myös halusin tehdä Tyynessä valtameressä.
San Diego on sekä museo- että ei-museolaivojen kotiSisäistä kelloa yritetään siirtää lenkillä kuntoon.. sumuinen aamu oli hyvä ilma.Aamiaispuuro ja kauramaito siihenAamiaiskuponkiin ehkä juuri ja juuri mahtui myös paahtoleipä, ja tomaatit olivat ehkä joku lisä vegaanilleTukialuksen sisällä oli näyttelyitä koko tilassaSimulaattoreista tykättiin kovasti.Ahtaita ja matalia kaikki laivan tilatKonehuoneessa veteraanit selittivät höyrykäyttöisen voimajärjestelmänKomentosiltakaan ei ole kovin isoSuomalaiset auttavat laturilla pulaan joutunutta paikallista: avain jäi lukittuun autoon.Rivian tuli vastaan vuorostaanRannalla oleillaan monella laillaPäivällinen ihan normi-rantaravintolassa, mutta listan ulkopuolelta löytyi Beyondin pihvi hamppariin.
Huomista varten kaikki kävivät laturilla tänään, niin ollaat akut suht täynnä lähdössa ajelemaan.
Aloitin viikon matkan suomalaisten Teslakuskien joukossa Kaliforniaan, kohteina on Silicon Valleyn teslaklubitapaaminen, Fremontin Teslan tehtaat ja jonkin verran San Diego – LA – San Franciscon lähialueilla nähtävyyksiä.
Halloween on kuluttajamarkkinoinnissa jo täysillä esilläPorukka kasaantuu ajoissa kentälle
Matkaillessa minulle iso asia on millaista vegaanista ruokaa löytyy, joten kirjoittelen siitä paljon.
Finnairin shengen-lounge tekee erillisiä vegaaniannoksia pyytämällä – tämä on joku beyond/impossible/moving mountains tms. pihviKoneen illallinenKoneessa ”toinen illallinen”Tiskillä hetki menee 7 Teslan luovutukseen ja aina pieni sählinki asiakkaita tiskiltä toiselle juoksuttaessa kuuluu asiaanMatkalaukkutetris, lopulta etukontti oli vielä puolityhjä
Ensimmäiselle illalle teimme vielä aika pitkän siirtymän San Diegoon Los Angelesin kentältä. Ilta kuluu kun on saapuminen, auton vuokraus ja pitkä ajomatka. Model Y LR saatiin 85% akulla ja perillä oli ~35%.
Tämä on yksi modatuista autoista joita näemme lauantaina – ajeli rinnalla matkalla!Tyhjässä outletissa käytiin jaloittelemassa wc:ssä, latureita olisi ollut 50 mutta ei kaivattu sitä nyt.”Amazing Tesla Race” ensimmäisen päivän ensimmäisiä joukkueita
Huomiselle ei ole erityisen kiinteää ohjelmaa, eli ei huolta heräämisestä. Katsotaan miten sattuu kehon kello asettumaan ja koska herää..
Matkasuunnitelma oli ennen lähtöä tehty melko valmiiksi, mutta joissain kohdissa nähtävyydet siirtyivät päivällä tai parilla ja joihinkin väleihin niitä nähtävyyksiä tuli lisää ja jäi pois. Lopullinen matkareitti ja kohteet on tässä koottuna yhteen taulukkoon ja joka päivälle on linkki artikkeliin päivän tapahtumista ja kuvista.
Kokonaismatkaksi 21 vuorokaudessa 2-23.6.2023 tuli 6302 kilometriä, eli 300 kilometriä päivässä oli keskiarvo. Täydennämme taulukkoa myöhemmin päivittäisten ajomatkojen ja muiden yksityiskohtien osalta, mutta tässä kohtaa juuri ennen seuraavaa Kalifornian matkaa on kiva laittaa yhteenveto edellisistä kohteista. Nimittäin olen menossa viikoksi Kaliforniaan uudestaan matkalle muiden Teslakuskien kanssa vierailemaan Teslan tehtaalle Fremontissa.
Juoksin toukokuun puolessa välissä HCRD maratonin. 11 vuotta sitten jostain sain päähäni ensimmäisen kerran juosta, ja 2017 juoksin edellisen, eli nyt oli jokunen vuosi mennyt juoksematta. Parina vuonna oli jotain muuta samaan aikaan ja sitten tuli korona ja työmatkaliikunta väheni.
Ilmoittauduin viime vuonna, ja sitten olin muistavinani, että juoksu on joskus elokuussa. Mutta helmikuun alussa tajusin, että hupsista se onkin toukokuun 13. päivä. Kolme kuukautta aikaa nostaa työmatkapyöräilyn tasosta peruskuntoa. Mahdollisimman nopeasti, kuitenkin rikkomatta itseään. Parhaasta ajastani, 4 tuntia 11 minuuttia on kuitenkin melkein vuosikymmen, joten tällä harjoittelulla asetin tavoitteen mennä alle 5 tunnissa ilman vakavia vammoja.
Ajan suhteen taloudellisin tapa saada liikuntaa on juosta työmatkaa, joka on noin 7 kilometriä – 6,5 km juoksua ja sitten jäähdyttelen kävelemällä loput. Ensimmäisinä viikkoina juoksin pari kolme kertaa sen yhteen suuntaan ja loput pyöräilemällä. Vähitellen lisää kilometrejä viikkoon, että viimeisinä viikkoina kolmena päivänä juoksin edestakaisin. Olisi ollut hyvä lisätä matkakestävyyttä myös juoksemalla pidempiä lenkkejä, 15 kilometriä useamman kerran ja sitten joku 20-25 kilometrinen pari viikkoa ennen maratonia. Mutta aikaa ei oikein tuntunut löytyvän sille, eli piti mennä peruskunnon kohottamisella. Arvelin näiden työmatkajuoksujen perusteella, että ajaksi tulisi noin 4 tuntia 45 minuuttia.
Tuo harjoittelu ei vielä mitään ihmeellistä tarkoittanut ravinnon suhteen, ehkä hieman lisää hiilareista energiaa juoksupäivinä ja ajoittain ylimääräinen paketti tofua pannulle. Tämä harjoittelu nyt ei ollut niin kovaa, että olisi tarvittu mitään kehonrakentajan yli 2 grammaa/painokilo proteiinia, mutta hieman kiinnitin siihen huomiota. Työpaikan lähellä on hyviä lounaspaikkoja, joissa on yleensä hyvät vegaaniset pääruoat ja salaattipöydässäkin monipuolisesti kaikenlaista. Keilaniemen Dylaneissa tulee käytyä eniten ja muutkin lähellä ovat hyviä.
Viimeisellä viikolla ennen maratonia juoksin lenkit sunnuntaina, maanantaina ja keskiviikkona ja viimeiset kaksi päivää pyöräilin rauhallisesti töihin. Keskiviikon juoksun töihin teinkin hyvää vauhtia, keskiarvona alle 6 minuutin kilometreillä. Tuntui hyvältä ja helpolta tämä viimeinen harjoitus. Hiilihydraattitankkauksen aloitin keskiviikkoiltana, ylimääräisellä nuudelipaketilla normaalin iltaruokasalaatin lisäksi, ja sitten perjantai-iltaan asti aina paketti nuudeleita jos vain sai mahtumaan, vaikkei erityisesti olisi maistunutkaan. Juoksuaamuna en enää syönyt mitään, koska lähtö oli jo 9.30. Aiempina vuosina lähtö on ollut vasta iltapäivällä, ja silloin olen syönyt vielä pastat aamulla.
Tämä palautuminen ja tankkaus tuntui menevän ihan nappiin, koska juoksuaamuna oli levännyt ja energinen olo. Valkovaseliinia nivusiin ja kaikkiin niveltaipeisiin ja varpaanväleihin ja nänneihin. Isot kangasteipinpalaset nännien päälle. Juoksunumero paitaan kiinni sellaiseen kohtaan, että hakaneulat eivät hankaa mitään arkaa kohtaa. Lippis päähän.
Lämmittelyksi minulle riittää, että kävelen 2,5 kilometriä kotoa Paavo Nurmen patsaalle. Se on ihan sopivasti, ei parane tehdä mitään juoksulenkkiä minun kunnollani. Lähtöalueella jäin vähän taaemmaksi ja 4:45 jänikset, joiden tahtia olin ajatellut juosta, olivat jossain edessäpäin. Huippujuoksijat asettuvat lähtöviivalle etummaisiksi ja siitä sitten taaksepäin tavoiteajan mukaan, joten minunlaiseni kävelevät ensin muutaman minuutin kohti lähtöviivaa ennen kuin pääsevät matkaan. Laitoin MapMyRunin päälle ja Ouran myös, mutta Ouran sykemittaus ei mennytkään päälle. Eipä haittaa se, syke on mitä on. En katsonut kumpaakaan sovellusta koko juoksun aikana.
Lähdin juoksemaan sellaista tahtia mikä tuntui hyvältä, hieman varoen innostumista kun isossa porukassa juoksee. Tulee herkästi alussa mentyä muiden mukana liian kovaa. Ajattelin vauhdista, että tällaista voisi jatkaa ikuisesti. Jossain kaukana edessä menivät 4:45 jänisten liput, mutta tämä ei haittaa, koska pääsin lähtöviivan ylikin jonkin aikaa heidän jälkeensä. Mukavalta tuntui ja annoin osan ihmisistä mennä ohi ja osaa taas ohittelin, ihan omaa vauhtia ja omaa juoksua mennen.
Jokaisella juottopaikalla on minulla ollut tapana ottaa aina kaksi mukia juotavaa: toinen urheilujuomaa ja toinen vettä. Juottopaikoilla ei kannata jäädä ensimmäiselle pöydälle jonottamaan vaan menee suoraan viimeiselle, siellä ei ole ruuhkaa. Mukit mukaan ja sitten pikku hiljaa siemailee niistä kunnes kaikki on juotu. Pakottaa itsensä rauhassa vaan juomaan. Mukit joutuu heittämään viimeisen roskiksen jälkeen vain reitin varrelle, kun tämä juominen usein kestää juostessa pitkään.
Ensimmäisellä juottopaikalla oli aikamoinen härdelli, ja siinä sumassa kadotin käsityksen siitä missä ne jänikset olivat. No jatkoin omaa tahtiani ja hyvin meni. Olisiko kymmenisen kilometriä mennyt, kun sitten alkoi jäniksiä näkyä edessäpäin, ja hupsista, ne olivatkin 4:30 jänikset. No liityin porukkaan ja kun kuitenkin juoksu sujui, niin menin muutaman kilometrin päästä heistä ohi. Voisi ajatella, että ei ehkä viisasta, jos ei usko pystyvänsä alle 4:30 aikaan, mutta ei jotenkin tuntunut, että himmaamalla vauhtia olisin saanut säästettyä jalkoja tai energiaa loppumatkaan kuitenkaan.
Matka jatkui samalla intensiteetillä, en tiennyt tahdistani mitään muuta kuin miltä se tuntui. Vähitellen 25 kilometrin paikkeilla alkoi jaloissa tuntua jäykkyyttä, ja juoksemisesta tuli enemmän väkinäistä ja tahti hidastui pikku hiljaa. Pitkien lenkkien puuttuminen harjoittelusta alkoi tuntua. Samana päivänä juoksemalla edestakaisin luulisin, että se lyhyt palautumisaika työpäivän aikana toimi vähän kuin yksi pidempi lenkki, mutta ei se ihan sama ole kuitenkaan, ja sellaiset yli 20 kilometrin harjoitukset puuttuivat joka tapauksessa. 30 – 35 kilometrin kohdalla toisaalta oli jo toivoa siitä, että enää yhden työmatkan verran jäljellä, mutta toisaalta hiukan jäykemmältä tuntui koko ajan. Viimeiset kilometrit tuntuivat kuluvan hitaasti, vaikka vauhti ei hidastunutkaan mitenkään dramaattisesti. 4:30 jänikset menivät tasaista vauhtiaan ohitse.
Stadionille tulo on tietysti aina juhlallista. Viimeiset 200 metriä juostaan siellä. Loppukiriin minulla on yleensä aina jonkun verran jaksamista jäljellä. Ihan räjähtävästi ei 200 metrin kohdalla vielä jaksanut lähteä, mutta pikku hiljaa kiihdyttelin ja viimeiset 100 metriä ihan innolla edes vähän kovempaa menin. Sillähän varmistaa, että maalin jälkeen kävely on mahdollisimman vaikeaa..
Maalissa pienen loppukirin jälkeen.
Loppuajaksi tuli 4:34:13, eli paljon odotuksia paremmin, ja mielestäni ihan hyvä melkein 53-vuotiaalle. Ei yhtään rakkoa missään eikä hankaumia. Edellisillä maratoneilla aina on tullut jalkapohjaan toiseen jalkaan ainakin yksi iso rakko. Lenkkarien nauhat eivät ehkä olleet ihan tarpeeksi kireällä, jalka pääsi liikkumaan ja isovarpaiden ja vasemman pikku- ja nimettömän varpaan kynnet saivat verta alleen. Mitenkään nopeasti ne eivät lähteneet, parin kuukauden jälkeen alkaa olla alla uutta kynttä ja osa vanhoista on pudonnut jo.
maraton
ikähyvitetty
sija
päivä
puolimaraton
ikähyvitetty
sija
päivä
2012
5:02:11
4:49:36
3647
17.8.
2:13:11
2:07:38
7724
5.5.
2013
4:24:19
4:11:15
2809
17.8.
1:58:42
1:52:50
5775
4.5.
2014
4:11:23
3:57:00
1743
16.8.
2015
4:41:20
4:23:02
2558
15.8.
1:53:39
1:46:15
3001
16.5.
2016
1:58:25
1:49:48
3390
14.5.
2017
4:53:25
4:29:47
1590
12.8.
1:59:05
1:49:29
3117
13.5.
2023
4:34:13
3:59:20
1115
13.5.
Eri vuosien juoksutuloksia.
Samana päivänä oli kyllä vaikea kävellä illalla, mutta tietysti se onnistuu. Sunnuntaina tehtiin muutaman kilometrin kävelylenkki, ja maanantaina pyöräilin töihin. Juoksuaskeleita ei tullut mieleen ottaa ennen keskiviikkoa. Ei tuossa palautumisessa ollut hankaluutta siis myöskään. Jotkut kysyivät otanko kipulääkkeitä juoksun jälkeen. Ei ole kyllä tullut mieleenikään, tosin en muutenkaan ole ottanut kuin yhden Buranan vuosia sitten, koska Lulu suositteli sitä kun polvi oli sijoiltaan.
Pidän sekä harjoittelun, suorituksen että palautumisen helppoutta yhdeltä osaltaan vegaanisen ruokavalion ansiona. Sitä voin suositella kaikille. Energiaa tuntuu riittävän pitkiä aikoja tasaisesti. Tätä tutkimuskin tukee: ”Kasvipohjaisilla ruokavalioilla on keskeinen rooli sydän- ja verisuoniterveydessä, mikä on kriittistä kestävyysurheilijoille. Erityisesti nämä ruokavaliot parantavat plasman lipidipitoisuuksia, verenpainetta, painoa ja verensokerin hallintaa, ja osana terveellistä elämäntapaa niiden on osoitettu parantavan kalkkeutuneita valtimoita. Mahdollisuus, että tällaiset ruokavaliot voivat myös parantaa suorituskykyä ja nopeuttaa palautumista kestävyysurheilussa, johtuu niiden vaikutuksista verenkiertoon, kehon koostumukseen, antioksidantteihin, tulehdustilaan ja glykogeenin varastointiin. Nämä ominaisuudet tarjoavat tieteellisen perustan kestävyysurheilijoiden kasvipohjaisen ruokavalion käytön lisäämiselle.” (oma suomennos) Barnard ND, Goldman DM, Loomis JF, Kahleova H, Levin SM, Neabore S, Batts TC. Plant-Based Diets for Cardiovascular Safety and Performance in Endurance Sports. Nutrients. 2019; 11(1):130. https://doi.org/10.3390/nu11010130
Ensi vuodelle olen ilmoittautunut taas samalle maratonille. Mikähän pitäisi olla tavoite? Paljonko haluan harjoitella, käyttää siihen aikaa? Neljän tunnin alitus olisi hirmuinen ponnistus, en oikein usko siihen. Jos katson mikä on ikähyvitetty aika minun ikäisillänin neljän tunnin juoksijoilla, niin minun pitäisi olla samassa kunnossa kuin nuoren juoksijan tuloksella 3:33. Pitäisikö ajan parantua vai pitäisikö vaan mennä tasaisella harjoittelulla sitä vauhtia mitä siitä tulee?
Perjantain ainoa homma oikeastaan on pakata laukut lentoa varten hotellissa. Autoon oli kertynyt matkan aikana tavaraa, joka oli pois matkalaukuista, koska niitä ei tarvittu hotellilla. Hotelliin otettiin aina matkalaukut, ja niitä ei purettu missään, vaan tavallaan käytettiin vaatekaappeina. Näin ei ole huoneen pakkaamista ja purkamista, eikä tavaroita jää vahingossa mihinkään laatikkoon, kun joka yöksi melkein vaihtaa hotellia. Nyt viimeisessä hotellissa kaikki taas pitää ottaa huoneeseen autostakin, koska laukut kannattaa pakata lentokuntoon huoneessa. Kahdet lenkkarit saa heittää menemään, ne antoivat viimeiset voimansa näille vuorille. Akut käsimatkatavaroihin, veitset ruumaan, mitä tarvitaan matkan aikana, vielä vaihtovaatteet koneeseen jne.
Tesla pelasi normaalisti koko matkan. Pari pikku juttua oli: oikea takarengas oli 2,5 barin paineessa, kun saimme auton ja täyttelin sitä matkan aikana kaksi kertaa. Se vuotaa noin 0,05 baria päivässä, eli pärjättiin sen kanssa kyllä. Toinen asia oli, että muilla kuin Teslan vaihtovirtalatausasemilla tarvitaan j1772- eli type1-adapteri, joka pitäisi USA:ssa olla jokaisessa autossa mukana, mutta eipä löytynyt mistään. Niinpä matkan varrella Las Vegasin huollosta kävin ostamassa sen. Saatavuuskysely normaalisti huollon parts-osoitteeseen ja niitä oli hyllyssä, ja $50 + verot ja adapteri mukaan. Katsotaan vielä, haluaako vuokrafirma lunastaa sen itselleen, kun kerran on hävinnyt autosta. Ihan sama, otan mukaan jos ei kelpaa, on sitten ensi matkalle tai jollekin USA-tuontiautolle adapteri olemassa.
Autoa vastaanottaessa otin kuvat joka renkaasta, kolmessa oli vanteita rusikoitu aika lailla ja oikealta takaa helma repsottaa, että jos on valittamista niin kuvat löytyy. Keula oli heinäsirkoista törkyisen näköinen ja kolmessa viikossa aika piintynyt, kävin keskiviikkona vähän itsepesulassa liuottelemassa pahimpia pois. En ruvennut hinkkaamaan ja naarmuttelemaan, mutta ei näytä niin törkeeltä kun palauttaa. Etupenkkien hiekatkin imuroitu suurimmaksi osaksi pois.. kolme viikkoa aavikoilla ja metsissä näkyy.
Täällä tehdään oikeasti kaivauksiaAlueella saattaa mistä vaan tulla pikeä pintaan.Mehujäätä kioskistaEläimiä on kaivettu näistä kuopista kymmeniä tuhansia. Tässä pelkkiä susia.LA:n paras ostoskatu Rodeo Drive
Palautus on sovittu lentokentälle. Jätän auton parkkiin, laitan avaimen hansikaslokeroon koodilla suojattuna ja kerron mistä auton löytää. He lukitsevat sitten etänä. Kun vaan joka kolon muistaa katsoa omista tavaroista. Vastaanottaessa autossa oli jonkun takki ja jonkun hotellin sateenvarjo 🙂 Takin huomasin antaa luovuttajalle, mutta sateenvarjo saa jäädä seuraavalle.
Ennalta suunnitellut luontokohteet ovat nyt loppu, koska alun perinkin meillä oli yksi ylimääräinen päivä ja toisen päivän säästimme, kun emme jääneet päiväksi ja toiseksi yöksi Las Vegasiin paluumatkalla Lake Powellilta. Koko loppumatkaksi, eli kolmeksi yöksi, varasimme Santa Barbarasta hotellin. Se on riittävän lähellä Los Angelesia, että on mukava ajaa lähtöpäivänä kentälle ja sinne oli sopiva ajomatka Fresnosta. Santa Barbara myös näyttää amerikkalaiseksi kaupungiksi keskustaltaan mukavalta, kävelykatu ja muutenkin käveltävissä oleva keskusta.
Merinorsu, välittämässä ei tippaakaan
Liikkeelle lähtiessä Fresnosta katsottiin vähän Teslan näytöltä kartaa, ja Tyynenmeren rannikolta sattui silmään merinorsujen eli norsuhylkeiden eli isohylkeiden katselupaikka. Hah, luontokohteet olivat loppu joten tässä yksi sellainen lisää, ja pelkästä ajopäivästä tulikin kohdepäivä kerralla. Kalifornian ykköskohteita on Tyynenmeren rantaa kulkeva 1-tie joka tapauksessa, ja tämä ei ole merkittävä mutka ollenkaan kohti Santa Barbaraa mennessä. 1-tiehän oli meillä alkuperäisessä suunnitelmassa ajaa läpi, mutta koska se on sortunut viime talvena ja korjataan vasta joulukuuhun mennessä, niin koko tien ajaminen ei onnistu tällä matkalla.
Fresnosta rannikolle oli maataloutta, laidunta, ja suoraa tietä.Valtameri ja Kalifornian ruosteiset kukkulat.Surffarit Morro Bayssä.Hylje eri päin.Hylje näin päin.Hylje murisee – se kuului mereltä tosi voimakkaana.Ei hylje.Ei myöskään hylje.
Lataukset tähän mennessä on tehty pääosin Teslan superchargereilla. Matkan varrella pysähdytään kauppaan, wc:hen tai ostamaan aamukahvi. Fresnossa vihdoin jaksoin katsoa miten yleisillä Chargepointin latureilla ladataan, kun sellaiset olivat hotellin pihalla. Tein tunnusta, verifioin puhelinnumeroa, syötin luottokorttia, ja sitten piti asentaa sovellus. Mutta vanhaan Androidiin se ei suostukaan asentumaan ja Lulun iPhoneen se ei halua maarajoitusten takia asentua. No sitten vasta tajusin, että tässä suora rfid-luottokorttimaksu onnistuu vain näyttämällä korttia, $1 lisäveloituksella. Sähkön hinta suomalaisittain on hidaslataukseksi tähtitieteellinen, $ 0.45 / kWh, mutta jos nyt tämän verran matkalla. Siis lähtö täydehköllä akulla ja merinorsujen jälkeen wc-pysähdys Santa Mariassa superilla, vaikka sähkö olisi riittänyt Santa Barbaraan asti ja nyt on vielä melkein puolet akusta jäljellä.
Toisena Yosemite-päivänä herättiin vielä aikaisemmin, 4:50. Illalla kun oli nukuttu ihan hyvissä ajoin niin ei mitään ongelmaa siinä. Hotellista saa kahvia mukaan vuorokauden ympäri. Näin oltiin jo puoli seitsemän jälkeen puistojonossa ja parkkipaikka löytyi helposti. Mirror lakea lähempänä oleva parkkipaikka oli kiinni, eli sitten mentiin samaan Mist trailin parkkipaikkaan mihin eilenkin.
Mirror LakellaTunnel view aamulla – ehkä vielä aikaisemmin aurinko olisi paremmin vuoren takana.On näissä heijastuskuvissa ihan ideansaMirror Laken pohjoispuolella polku oli veden vallassaEilenkin Mist Traililla mentiin tulvivien osien yli kivillä harppoen, ei aina kuivana.Metsässä kiertopolkua etsimässä
Eilen olikin kaikki tärkeimmät mukavasti tehtävissä olevat Yosemite Valleyn polut käyty. Glacier point kun on suljettuna, niin moni polku on siellä suljettuna. Ylempää Yosemite-putouksen reittiä ei haluta mennä, se olisi jonkun arvion mukaan 9 tuntia. Pari muutakin suljettiin pois ihan turhan pitkinä. Eilen tehtiin Mist trail, paluu Clark Pointin kautta (Nevada-putoukselta alas John Muir trail oli suljettu), ja alempi Yosemite falls, joka on ihan tasaista kävelyä, ja ulos ajettaessa pysähdyttiin Bridal Veil -putoukselle. Hyvää tuuria parkkipaikan kanssa siinä. Tänään Mirror lake ja aamulla pysähdyttiin Tunnel view:iin ottamaan kuva – siinä ei enää aamun jälkeen olisi paikkaa, tai olisi hankalaa jonottaa pitkään paikkaa.
Ihan joka paikasta Yosemite valleyn pohjalta näkyy suuntaan jos toiseen joku vesiputous
Mirror Lake:n ympäri menee polku, mutta siitä oli järven jälkeen sitten ympäri menevä osuus tulvan vallassa. Mehän ei uskottu vielä ensimmäisestä kierroksesta metsän puolelle, että tästä ei nyt pääse, vaan rämmittiin muidenkin kulkemia outoja polkuja ympäriinsä kunnes päästiin tulvineen polun ohi. Kivien yli ja runkojen yli tiheässäkin metsässä välillä.
Vielä laaksosta poistumisen jälkeen yksi pysähdys tien viereen näköalapaikalle. Siinäkin vettä ja vuorta samassa kuvassa.
Jonkin aikaa jonotusta ulospäinkin oli, kun sisään tuleva jono ja eri suuntiin kääntyvät ja pysäköivät autot välillä estävät liikennettä. Mutta Yosemite Valleystä päästiin aika nopeasti puolenpäivän jälkeen ulos, niin tässä puistossa oli vielä yksi helposti saavutettava paikka: Mariposa Sequoia Grove. Siellä parkkipaikalta bussi vie aivan puiden viereen ja mentiin vielä muutaman kilometrin lenkki. Yhteensä tälle päivälle arvioisin 16 kilometriä kävelyä.
SequoiatSelfietä ottamassaNämä läpiajettavat puut ovat tietty vähän surullisia, että ne on näin rikottu, mutta toisaalta nämä toivat luonnonpuistoille tunnettuutta ja saattoivat auttaa näiden metsien suojelua.
Tänään suunnitelma ruoaksi on uusi yritys South Gate Brewing Company -ravintolaan, varasuunnitelmana Taco Bell, vihanneksia ja marjoja ja eiliset pizzanloput.
Mount Shastalta punapuu-kansallispuistoon oli reilu 300 kilometriä. Eilen hotellin pihassa latasin Teslan superilla 90 prosenttiin, ja perillä oli nelisenkymmentä, näin isolla akulla ja pienellä kulutuksella ei hirveästi tarvitse miettiä latauksia. 3,5 tunnin ajon jälkeen siis kymmeneltä aamulla oltiin valmiita patikoimaan.
Matkan pääkohde ei pettänyt: tämä on mielestäni tähän asti maailmasta hienoin, ihmeellisin, erityisin paikka missä olen ollut.
